Siis kolme viikkoa ja puoli vuorokautta päälle.
Aivan vilpittömästi ja häpeämättä olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan polttamisen sormia napsauttamalla kärsimättä minkäänlaisia vierotusoireita.
Näin pitkän ajan jälkeen iski aivan kauheat vierotusoireet päälle. Köhityttää ja levoton olo. Onneksi tuli maistettua kolme kertaa savujen verran menneellä viikolla. On helpompi olla ilman, kun muistaa miten paha maku suuhun jäi.
Kaikenlainen napostelu ja karkit on tullut korvaamaan tupakkaa ja kilojakin on ilmestynyt jo pari lisää. Kilojen tuleminen on tosin vielä toistaiseksi vain ja ainoastaan positiivinen asia. Ensi viikolla kutsuu kuitenkin taas kuntosali, ettei aivan holtittomaksi karkaa.
Joku lohdutteli viime viikolla, että jos kaikki on jo päin helvettiä, ei sitten voi olla edessä päin muuta kuin muutos parempaan. Kuten aiemmin kirjoitinkin, vuoristoradassa on aina se yllättävä loppunotkahdus - enkä sitten yhtään yllättynyt, kun sellainen tuli kohdalle kaiken päätteeksi.
Liikkeenjohdon termiksi lanseerattiin muinoin "management by perkele". Olisikohan tämä sitten vaikka "life by saatana". Jumalatonta puhetta, mutta kirosanat ovat välillä raikuneet ja pöytien pinnat ovat kolhuilla.
