Dragon's Lair

Koulussa. Tuntia etuajassa... Pitäisiköhän tässä ihan huolestua, kun ei ole eka kerta? :P

Hyvä syy kerran-vuodessa-tai-harvemmin-bloggaamiselle: Vaalivoitto! :)

Tosin kuten olen aina sanonut, ei tärkeintä ole voitto, vaan Keskustan tappio. Erittäin iloinen olen Kuopion puolesta. :)

Mainittakoon myös, että omakin ehdokkaani pääsi kirkkaasti valtuustoon.

Olipas siinä yötä kerrakseen. Tuhottoman paljon ihmisiä liikenteessä. Minulla on jonkinlainen viha/rakkaus -suhde väkijoukkoihin - pidän ihmisistä, mutta liika tungos ahdistaa. :D

Oikeastaan ei edes tullut kätyä juuri missään - paitsi Bujinkan Budo Taijutsu -nätöksessä. Muun ajan vietin baareilemassa ja tutustumassa uusiin ihmisiin, opiskelijatovereihini. :)

Kolmen välivuoden jälkeen paluu koulun penkille tuntuu yllättävän hyvältä - ottaen huomioon, ettei koulu saatika ala ole sinne päinkään, mitä oikeasti olisi halunnut tehdä. Jännittää, mitä tuleman pitää. :)

Niinhän siinä sitten kävi, että bloggaus jäi kun kotiin palasin :D Syytä sille on hankala keksiä... Jotenkin ei vaan viitsi kirjoitella jos toinen on katsomassa selän takana...

Paluu Helsinkiin oli miellyttävä ja tuskaton. Kuopion jälkeen pääkaupunki tuntuu niin kovin eläväiseltä. ja siitä minä pidän.
Kuten kellonaikakin kertoo, olen juuri tullut baareilemasta. Tai oikeastaan se ei kerro mitään, sillä eilenkin olin aivan valveilla pelailemassa Paper Mariota tähän samaiseen aikaan. :D
Tuli siis käytyä DTM:ssä pitkästä aikaa poikaystävän (ja siskon! - eihän me edes käydä siskon kanssa baarissa, enkä edes pidä homobaareista) kanssa. Ja yllättävän kivaa oli.
Jotenkin vain pidän Helsingin yöstä - siinä on elämää. :)

Hassua, miten voi saada pientä stressinpoikasta useamman päivän reissulla kotopuolessa. Aikataulu, tuo länsimaisen kulttuurimme kirottu aikaansaannos, jälleen vauhdissa!

Ystävät, tuttavat, sukulaiset, kumminkaimanserkut... Miten kaikkien tapaaminen tulisi mahduttaa yhteen reissuun? Eihän tietenkään ole mikään pakko - mutta kun haluan. Haluan nähdä kaikkia, jutella mukavia, huastella niitänäitä... you name it!

Se uudessa "kotikaupungissani" mättää: seuran puute. Poikaystävästä ei kuitenkaan ole korvaamaan niitä lukuisia muita ihmissuhteita, joita elämän varrella on päässyt syntymään. Mutta sitten kun on mahdollista tavata niitä kaikkia (siis ainakin mahdollisimman monta) muutaman päivän aikana... Se käy jo melkein työstä. Vaikkakin ihanasta työstä.

Istuessa tuomiokirkon puistossa ystävän kanssa, jutellen politiikasta ja maailmanmenosta... Sellaista minä kaipaan. Henkilökohtaiset kuulumiset saivat tällä kertaa väistyä joutavampien asioiden tieltä. Niitänäitä, tyhjäpäitä... Jes! <3

Onneksi tämä stressi kohta helpottaa ja voi palata takaisin Helsinkiin ikävöimään kaikkia rakkaita ihmisiä, nyhjäämään päivät pitkät kullan kanssa saamatta aikaan mitään. :)

Kuinka voikaan olla tylsää, että aloittaa blogin, vaikkei edes tiedä aikooko bloggailla... Sitä se tylsä ja yksinäinen ilta teettää.

Hauska muuten pyöriä rakkaan kotikaupungin turuilla ja toreilla (ja etenkin Muailiman navalla) ja törmäillä tuttuihin. Helsingin melskeen jälkeen Kuopio tuntuu jopa kuolleelta. Mutta on se vaan niin rakas (viha-rakkaus -suhde) <3