Hassua, miten voi saada pientä stressinpoikasta useamman päivän reissulla kotopuolessa. Aikataulu, tuo länsimaisen kulttuurimme kirottu aikaansaannos, jälleen vauhdissa!
Ystävät, tuttavat, sukulaiset, kumminkaimanserkut... Miten kaikkien tapaaminen tulisi mahduttaa yhteen reissuun? Eihän tietenkään ole mikään pakko - mutta kun haluan. Haluan nähdä kaikkia, jutella mukavia, huastella niitänäitä... you name it!
Se uudessa "kotikaupungissani" mättää: seuran puute. Poikaystävästä ei kuitenkaan ole korvaamaan niitä lukuisia muita ihmissuhteita, joita elämän varrella on päässyt syntymään. Mutta sitten kun on mahdollista tavata niitä kaikkia (siis ainakin mahdollisimman monta) muutaman päivän aikana... Se käy jo melkein työstä. Vaikkakin ihanasta työstä.
Istuessa tuomiokirkon puistossa ystävän kanssa, jutellen politiikasta ja maailmanmenosta... Sellaista minä kaipaan. Henkilökohtaiset kuulumiset saivat tällä kertaa väistyä joutavampien asioiden tieltä. Niitänäitä, tyhjäpäitä... Jes! <3
Onneksi tämä stressi kohta helpottaa ja voi palata takaisin Helsinkiin ikävöimään kaikkia rakkaita ihmisiä, nyhjäämään päivät pitkät kullan kanssa saamatta aikaan mitään. :)
5 kommenttia
martin
26.7.2007 00:45
Elämä on paradoksaalista, eikö? Jumalalla vain kokonaiskuva.
Dragon-85
26.7.2007 01:11
Onneksi on. Muuten voisi olla aika tylsää. :)
martin
26.7.2007 10:59
Todella.
audinkopoika
26.7.2007 15:41
Se tekee "gutaa" välillä ku on lentoo ja menoo ;)
Miullakin on nyt, kun oo Nokialla Tapsan Tahdeissa, pitää ahmia kaikkia esiintymisiä..
JPHki
28.7.2007 21:51
Tervetuloa joukkoon! Nimimerkkisi tuo mieleeni tietokonepeli Drakanin, joka on niitä harvoja pelejä joihin jäin aikoinaan koukkuun.