Hassua, miten voi saada pientä stressinpoikasta useamman päivän reissulla kotopuolessa. Aikataulu, tuo länsimaisen kulttuurimme kirottu aikaansaannos, jälleen vauhdissa!
Ystävät, tuttavat, sukulaiset, kumminkaimanserkut... Miten kaikkien tapaaminen tulisi mahduttaa yhteen reissuun? Eihän tietenkään ole mikään pakko - mutta kun haluan. Haluan nähdä kaikkia, jutella mukavia, huastella niitänäitä... you name it!
Se uudessa "kotikaupungissani" mättää: seuran puute. Poikaystävästä ei kuitenkaan ole korvaamaan niitä lukuisia muita ihmissuhteita, joita elämän varrella on päässyt syntymään. Mutta sitten kun on mahdollista tavata niitä kaikkia (siis ainakin mahdollisimman monta) muutaman päivän aikana... Se käy jo melkein työstä. Vaikkakin ihanasta työstä.
Istuessa tuomiokirkon puistossa ystävän kanssa, jutellen politiikasta ja maailmanmenosta... Sellaista minä kaipaan. Henkilökohtaiset kuulumiset saivat tällä kertaa väistyä joutavampien asioiden tieltä. Niitänäitä, tyhjäpäitä... Jes! <3
Onneksi tämä stressi kohta helpottaa ja voi palata takaisin Helsinkiin ikävöimään kaikkia rakkaita ihmisiä, nyhjäämään päivät pitkät kullan kanssa saamatta aikaan mitään. :)