Äääh! Miten voi päästä eroon tästä hulluudesta joka on pakkosyötetty lapsuudessa ja nuoruudessa. Aivan järjetöntä tämä itteä vastaan taistelu. Siis se että omassa mielessä ite itteä sättii ja rääkkää. miksi? miksi? Ja tämä pelon määrä ja luonne ku alkaa suhteuttaa ympäröivää maailmaa omaan OIKIAAN olemukseen. ihan selittämätön raivo tuska ja epätoivo halvaannuttaa tunnepuolen. Pakottaa kääriytymään koteloon, sanat ei muodostu edes mielessä, jokin sisälle syötetty paska estää asioiden ilmituonnin. Mitä on se rakkaus sitte mitä vanhemmat on väittäny antaneensa, jos ikinä sitä ei musta tunteneen. Meitä skidejä oli paljo, ei saanu rauhas olla ikkää. aina piti vaa varoa olemasta, kokoajan piilotella, pelätä ja miellyttää. ja sit sanotaan et rakastetaa ja olla nii sokeita et ei nähä miten lapsi kärsii ja pelkää elää... VITTU. ja sit naps poika rupee käyttää huumeita ja tulee hulluks. ja vika on vain hänessä.. VAIN HÄNESSä.... sairas yhteisö..
