Cherryblossom

Äääh! Miten voi päästä eroon tästä hulluudesta joka on pakkosyötetty lapsuudessa ja nuoruudessa. Aivan järjetöntä tämä itteä vastaan taistelu. Siis se että omassa mielessä ite itteä sättii ja rääkkää. miksi? miksi? Ja tämä pelon määrä ja luonne ku alkaa suhteuttaa ympäröivää maailmaa omaan OIKIAAN olemukseen. ihan selittämätön raivo tuska ja epätoivo halvaannuttaa tunnepuolen. Pakottaa kääriytymään koteloon, sanat ei muodostu edes mielessä, jokin sisälle syötetty paska estää asioiden ilmituonnin. Mitä on se rakkaus sitte mitä vanhemmat on väittäny antaneensa, jos ikinä sitä ei musta tunteneen. Meitä skidejä oli paljo, ei saanu rauhas olla ikkää. aina piti vaa varoa olemasta, kokoajan piilotella, pelätä ja miellyttää. ja sit sanotaan et rakastetaa ja olla nii sokeita et ei nähä miten lapsi kärsii ja pelkää elää... VITTU. ja sit naps poika rupee käyttää huumeita ja tulee hulluks. ja vika on vain hänessä.. VAIN HÄNESSä.... sairas yhteisö..

Tulin kaapista vanhemmille. Faija yritti väistellä, ku täysin suoraan en sanonu, pari kertaa sai sanoa. Äiti tarjoutu tarvittaessa jutteleen. Faija oli kyl humalassa. Oli kumman tyyni, ku muistelee miten se yleensä tyttöilijöihin suhtautuu.. Alkuu oli aika sekava ja tosi paha olla, sit se helpottu ku pääsin kotia ja ilmotin saman äitille tekstiviestil, hänen hyväksyvä vastaus sai mut hyvälle tuulelle.

Btw, blogin nim tulee One Piecestä, siinä on semmonen hiriluk joka uskoo et on olemas parannus kaikkeen ja tää cherryblossom on se parannus :)

Perhana. Oon 22w ja bi-transu! Joha helepotti ku sai itelle sen myönnettyä, vaik vielä jokin sisällläni sotakirvestä heiluttaa. Tosin en oo iha varma tosta bi osiosta, tuntuu et se saattaa olla vaa egon viimenen suojakerros, siel heiluttaa kirvestä ja luulee olevansa jotain mitä ei ole, jotta tulis hyväksytyksi, hehee.

Mikä on merkitys sinällään, jos tunteet tai tunnetla estää olemisen.
Mikä on merkitysten/tiedon/asioiden ymmärtämisen painoarvo mielessä joka on lukitussa negatiivisen tunteen vallassa
Mitä on tehtävissä tilanteessa, jossa tietoisesti kykenee näkemään mahdollisia ratkaisuja jotka käytännössä vain lisäävät tuskaa. Asioiden tekeminen, traumat.

Miten tehdä mitä haluaa, lapsena ja nuorena asiat mitä halusin tuotti milloin mnkäkin verran kärsimystä. Asiasta kirjoittaminenkin saa ahdistuneeksi koska koen sen auttavaksi tietoisella ajattelulla tunteella(intuitiolla) ja johdatuskin sitä mieltä on. Sanojen muodon oikeellisuudesta pinttyy ongelma, esiin astuu täydellisyyden tavoittelu. yleisen mielipiteen myötäily. pelko että sanoo väärin, joutuu roviolle. häpeä roviolle. kyseessä ei olekaan täydellisyyden tavoittelu vaan epätoivoinen yritysten ja ajatusten sarja luoda ulkoa kerättyjen ennakkoluulojen mukailu ja täyttö

Olen onnellinen..
voin ja uskallan toteuttaa itseäni
enää ei kahlitse muut minua
I can finally smell and taste Air
after long period of darkness and lonelyness

- poimintoja päiväkirjasta.

hahaa, missä oletkaan piilleskellyt klassinen musiikki?? radios soi dubstep ja sit yks kaks muistin et en oo herran aikoihi kuunnellu klassista. Siin sit säädin radion rondolle ja siel soi Die moldeau, tuntu sielus asti et nyt siirty oikealle kanavalle.

Vihdoin oon vapaa työpaikasta jossa oli melko suvaitsematonta porukkaa. Onnelliseks se ei tehny, päivän ajaks huojentuneeks. Hyviä oivalluksia toi ilta tullessaa ku ei se enää mieltä painanu. Löysin uuden bändin jota tykkään kuunnella City Owl. Itkuinen tila ku on selkä nii kipiä et ei osaa muutaku itkeä. Piti kävellä 10km eilen märillä sukilla.

Olen onnistunut elämään itsepetoksessa niin pitkään että se puhkesi mielisairaueksi, ei kiva. Kaikki kai alko lapsuudenkodin suvaitsemattomuudesta, siis itsepetos/hyväksynnän haku terveyden kustannuksella. Varhaisimpia muistikuvia on et menin perhet piiloon ja yritin kaikessa hiljaisuudes muuttua tytöksi tahdonvoimalla, olin tuolloin 4 tai 5w. En onnistunu ;/. Seksuaalivähemmistöjä vihaavat isä ja setä jotka edusti "aikuisten" miesten mallia lapsuudessani. Kiva homma ku löyty tää sivusto mis voi ruveta purkaa tätã. :)