Siunataanko vai ei?

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • Juhani Viherlahti
  • 1

Näkymättömästä näkyväksi -luentosarjan viimeisessä osassa keskusteltiin samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. Alustajat olivat kannanotoissaan selvästi protestimielialalla.

Rovasti Liisa Tuovinen aloitti lainaamalla Jörg Zinciä: "Siunaaminen on avoin käsi, joka antaa, eikä ota mitään pois. Se sanoo: minä näen tien, jota kuljet ja hyväksyn sen. Virratkoon sinulle voimaa, jota tarvitset."

Kirkolliskokouksen päätöksellä parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan saa rukoilla. Tämä rukoileminen on mahdollista tehdä kirkossa. Siunausta ei voi antaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden liitolle. Tilaisuudessa ei saa tehdä kysymyksiä, lupauksia ei saa antaa, sormuksia ei saa vaihtaa, puolisoksi ei saa julistaa, liittoa ei saa siunata.

Liisa Tuovinen pitää kirkolliskokouksen päätöstä omituisimpana, mitä viimeaikoina on annettu. Ohjeista tulee hänen mieleensä kuva, että kirkon mielestä tämä ei olisikaan oikeastaan luvallista.

Tuovinen kuvailee värikkäästi tuollaisen päätöksen aiheuttamia mahdollisia käytännön hankaluuksia. Koomisesti ajatellen: jos katsottaisiin ketkä eivät sääntöjen mukaan ansaitse siunausta, jäisiköhän paikalle lopulta vain kirkon vahtimestari ja hänkin viran puolesta?

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Tuovinen siteeraa arkkipiispa (1982-1998) John Vikströmin lausuntoa radiossa oikeudesta homojen siunaamiseen kirkolliskokouksen kielteisen päätöksen jälkeen: ". sinäkin olet Jumalan luoma sellaisena kuin olet. ... Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön. Sinuakin koskevat Raamatussa olevat siunauksen monet toivotukset, kuten myöskin heteroille ja homoille osoitetut varoitukset seksuaalisesta irstailusta."

Pastori Jaana Partti katsoo ohjetta rukoilemisesta samaa sukupolta olevan parin kanssa torsona päätöksenä. Hän pitää perin kummallisena sitä, että tehtäväänsä vihitty pappi ei saa joitakin seurakuntalaisiaan siunata. Partti luottaa siihen, että jonakin päivänä luterilaiseen kirkkoon saadaan myös virallisella päätöksellä lupa samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen.

Tuovinen ja muut paikalla olleet papit ihmettelivät sitä, että kirkolliskokouksen kielteisen päätöksen jälkeen heille ei ole tullut ainuttakaan pyyntöä yhteiseksi rukoushetkeksi. Pyynnöt loppuivat kuin seinään. Päätöstä pidetään kenties kovin tyrmäävänä. Kun rinnalle tuli vielä TV2:n Suuri homokeskustelu, ne yhdessä ovat kääntäneet ihmiset pois ajatuksesta rukoushetkestä.

Jaana Partti ihmetteli sitä, että mikä ongelma tämä siunaamisasia on heteroille.

Tilaisuuden vetäjä, pastori Ilkka Sariola katsoi, että tuolla päätöksellään kirkolliskokous määritteli homot toisen luokan seurakuntalaisiksi ja samoin heidän liittonsa.

Audio
Näkymättömästä näkyväksi: Siunataanko vai ei? Pastori Jaana Partin ja rovasti Liisa Tuovisen puheenvuorot
Rovasti Liisa Tuovinen
Pastori Jaana Partti Helsingin Kallion seurakunnasta

1 kommenttia

  • 1 / 1
  • ERKKI - VAASA
  • 29.5.2012, 0.55
On tietysti hyvä että kirkon piirissä käydään keskustelua HLBT - kansan tasa-arvoisesta kohtelusta, mutta kirkon toiminta perustui ja perustuu yhä ihmisten moralisoinniksi ja syntisiksi luokitteluun. Omilla asenteillaan kirkko antaa edelleen ymmärtää ketkä ovat vuohia ja ketkä lampaita. Tässä mielessä kirkon oma toiminta on ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Vapahtaja kehoitti rakastamaan kaikkia ihmisiä!

Vielä jokin aika sitten Suomen kirkko tuomitsi jyrkästi avoliitot, ja naisen paikka seurakunnassa oli vain nöyrän sanankuulijan ja kahvinkeittäjän harmittomassa sivuroolissa. Naispappeuden vastustajat saavat edelleen mellastaa, sillä kirkko sallii äärikonservatiivisten pappien vihamielisyyden naispuolisia kollegojaan kohtaan, siis hyväksymällä siten syrjinnän ja työpaikkakiusaamisen seurakuntien työyhteisöissä. Mitenkähän tähän keskusteluun osallistuneitten naisteologien käy tulevaisuudessa?

Kirkko on jäsenmäärän vähenemisen pelossa näihin päiviin asti ollut puuttumatta herätysliikkeidensä sisäisiin väärinkäytöksiin hiljaa siunaamalla herätysliikkeidensä sisällä tapahtuneet ja tapahtuvat lasten hyväksikäyttötapaukset ja henkisen väkivallan jonka sairas ilmentyvä ovat vanhoillislestadiolaisten “hoitokotukset“. Homoihin ja lesboihin kirkko puolestaan suhtautuu säälivästi ja alentuvasti. Mitä tällä kaikella voisi muka olla tekemistä sen kanssa, mitä olemme tottuneet pitämään Jeesuksen opetuksina? Ei mitään!

Olen edelleenkin sitä mieltä että HLBT - ihmisten olisi aika hylätä koko kirkkolaitos. Emmehän elä keskiaikaa. Kysyn vakavasti, kenelle siitä on vaaraa jos se edistyksellisten ihmisten joukkopaon jälkeen kirkko jäisi vain uskossaan vahvojen “hihhuleitten” temmellyskentäksi! Yhä vähenevillä verotuloilla nuo “hihhulitkin” saisivat loppujen lopuksi entistä vähemmän vahinkoa aikaan! Raamatussa kirkosta, kirkkoherroista, piispoista, paaveista ja eriasteisista teologeista ei puhuta sanan sanaa! Ero kirkosta ei ole ero Jumalasta vaan vain ero ihmisten luomasta keinotekoisesta yhteisöstä! Olisi korkea aika että meillä pyrittäisiin edes nyt siihen kuin Ranskassa vuonna 1905 eli erottamaan kirkko ja valtio toisistaan.