Kaapin paikka: itsemäärittelyn vapaus

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • -
  • 2

"Miksi minun pitää tulla ulos homoudestani, eihän heteroidenkaan tarvitse tehdä erikseen numeroa omasta heteroudestaan? Haluan vain elää omana itsenäni avoimesti."

Tämä Sinuiksi-palveluun tullut teinipojan kysymys on aiheellinen. Samaa kysyy moni, joka on tunnistanut itsessään mm. homo-, bi, a-, panseksuaalisuutta ja/tai kokevat että heihin kohdistuneet sukupuolimäärittelyt eivät tunnu omilta. Hanke julkaisee oppaan, joka antaa vinkkejä ulostuloa harkitsevalle, heidän läheisilleen ja ammattilaisille.

Tuki- ja neuvontapalvelu sai vuonna 2014 yli 700 yhteydenottoa. Seksuaalisen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä ulostulo oli yleisimpiä yhteydenoton syistä iästä riippumatta. Mutta miksi moni kamppailee oman identiteettinsä esille tuomisen kanssa?

- Jos perhe, päiväkoti ja koulu ovat mahdollistaneet itseilmaisun turvallisesti ja avoimesti, ja niissä on myönteisesti kerrottu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, ulostulosta ei tule isoa kysymystä. Harvalla asia on näin hyvin. Yhä vallitsee olettamuksia, joiden mukaan miehen ja naisen väliset suhteet olisivat arvokkaampia kuin samaa sukupuolta olevien. Samoin kuin olettamus että on vain miehiä tai naisia ja heidän tulee käyttäytyä sukupuolitettujen roolien mukaan. Tällöin tarvitaan apukeinoja itsensä löytämiseen ja sosiaaliseen todentamiseen, toteaa psykoterapeutti Jussi Nissinen.

Ulostulo on yksilöllinen prosessi, jossa voi olla eri vaiheita ja jonka lopputulosta ei osaa päätellä etukäteen. Yleiset identiteettimääritelmät eivät välttämättä tunnu omilta. On hyvä antaa aikaa pohdinnoille ja sille että kaikille ei olla nimeä ja että käsitys omasta itsestä voi vielä muuttua.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- Kullakin meistä on oma tapamme tutustua itseemme ja kertoa itsestämme toisille. Omat sateenkaarevat puolet ovat upeita voimavaroja. Ne voivat olla herkkiä elämänalueita, joita saa vaalia varoen. Jokaisella on myös oikeus suojata omaa yksityisyyttään, sanoo seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen.

Ulostulo perheessä

Vanhemmille kertomiseen liittyy odotuksia hyväksynnästä ja pelkoja torjunnasta. Ennen vanhemmille puhumista olisikin hyvä kertoa toiselle luotettavalle henkilölle, jonka tukeen voi turvautua ongelmien ilmetessä. Kirjeen kirjoittaminen voi olla toimiva keino, jos on epävarma viestin vastaanotosta. Tällöin vanhempi voi miettiä vastausta rauhassa.

- Moni nuori haluaa esitellä kumppaninsa vanhemmilleen. Se olisi perusteltua, sillä avoimuus lisää turvallisuuden tunnetta molemmin puolin. Sukupuolen korjausta miettivien nuorten kohdalla taas hoitoprosessiin hakeutuminen luo lisätarvetta ulostulolle, Pesonen toteaa.

- Vanhemmat kysyvät muiden suhtautumisesta ja kuinka he tukevat lastaan olemaan oma itsensä. Moni oppii ymmärtämään lastaan ja on ylpeitä siitä, että on ollut luottamuksen arvoinen. Toisaalta moni ulostullut joutuu identiteettinsä selvittämisen lisäksi tukemaan vanhempiaan. Erilaisten, usein yllättävienkin, tunnereaktioiden läpikäymiseen on syytä antaa aikaa. Vanhemmat kaipaavat vertaistukea tai mahdollisuuden puhua ammattiauttajalle, Nissinen miettii.

Ulostulo työyhteisössä

Avoimuutta mietitään erityisesti silloin kun työyhteisössä toimitaan hetero- ja sukupuoliolettamuksen varassa ja niistä poikkeamiin suhtaudutaan vieroksuen.

- Meiltä kysytään miten puuttua juoruiluun, puhumattomuuteen, pukuhuoneen sukupuolirajauksiin tai loukkaaviin saunailtakeskusteluihin, Nissinen kuvaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait velvoittavat työyhteisöjä kirjoittamaan yhdenvertaisuusohjelman, jossa sovitaan syrjimättömyyden pelisäännöistä. Moninaisuus tulee ottaa aktiivisesti huomioon jo ohjelman laadintavaiheessa.

Onnellisuusmuuri ja yhteisön säännöt

Onko sateenkaariyhteisössä luontevaa keskustella vaikeaksi koetuista asioista? Yhteisön sisällä tulisi voida puhua seksuaalisten rajojen rikkomisesta, kaltoinkohtelusta, suojaikärajan sivuuttamisesta ja pahoinvoinnista.

- Moni on joutunut kätkemään haavojaan, parisuhdeongelmiaan, mielenterveysongelmiaan ja kielteisiä kokemuksiaan yhteisön sisällä. Näin syntyneen onnellisuusmuurin rikkominen tarkoittaa kriisien, traumojen ja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista, Nissinen toteaa.

Hyväksytänkö lokeroimattomuutta tai suuntautumisen ja sukupuolen joustavuutta? On hyvä kysyä, että miten paljon yhdenmukaisuutta vertaisryhmässä tai yhteisössä odotetaan. Voiko jakaa mm. poliittisen tai uskonnollisen näkemyksensä, seksuaalisen mieltymyksensä, etnisen taustansa tai tulla kaapista hiv-positiivisena, köyhänä, työttömänä, vammaisena, vanhana, eri vartaloisena tai monisuhteessa elävänä rikkomatta sateenkarinormia, Pesonen pohtii.

- Yhteisössä muodostuu identiteettien välille arvostushierarkioita niin että jotkut koetaan vähemmän vakavasti otettavaksi kuin toiset. On tärkeä antaa itsemäärittelylle aidosti tilaa ja kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä, miten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen moninaisuus tulee ilmaista, näyttää ja pukea sanoiksi, miettii Nissinen.

Mikko Väisänen
toiminnanjohtaja

Sinuiksi on valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu, joka auttaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa. Palvelun tuottavat Raha-automaattiyhdistyksen tuella Pirkanmaan Seta ja Sateenkaariyhteisöt ry.

Sinuiksi on mukana myös Helsinki Pride 2015 -tapahtuamssa:

24.6. klo 19–21 Sinuiksi-hankkeen valtakunnallinen puhelinpäivystys
numerossa 044 300 2355. Voit kysyä mistä tahansa mieltäsi askarruttavasta oman tai läheisen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen) liittyvistä kysymyksistä.
Oman kysymyksen voi lähettää verkon kautta: http://www.sinuiksi.fi/kysy-neuvoa

24.6. Keskustelutilaisuus: Tuki sielulle ja suhteelle: http://www.helsinkipride.fi/event/keskustelutilaisuus-tuki-sielulle-ja-suhteelle/?event_date=2015-06-24

25.6. Nuorten Pride: Seksuaalisuus ja suhteet- työpaja: http://www.helsinkipride.fi/event/nuorten-pride-seksuaalisuustyopaja/?event_date=2015-06-25

26.6. Seksuaalisuus ja suhteet- työpaja: http://www.helsinkipride.fi/event/seksuaalisuus-ja-suhteet-tyopaja/?event_date=2015-06-26

26.6. klo 19–21 Sinuiksi-hankkeen valtakunnallinen puhelinpäivystys
numerossa 044 300 2355. Voit kysyä mistä tahansa mieltäsi askarruttavasta oman tai läheisen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen) liittyvistä kysymyksistä.
Voit myös lähettää kysymyksesi verkon kautta: http://www.sinuiksi.fi/kysy-neuvoa

27.6. Sinuiksi mukana pride-kulkueessa Seta-blokissa: http://www.helsinkipride.fi/event/helsinki-pride-2015-kulkue/?event_date=2015-06-27

27.6. Sinuiksi mukana pride-puistotapahtumassa Setan kanssa: http://www.helsinkipride.fi/event/puistojuhla/?event_date=2015-06-27

28.6. Nuorten Pride: Sateenkaarilasten ja -nuorten vanhempien tapaaminen: http://www.helsinkipride.fi/event/nuorten-pride-sateenkaarilasten-ja-nuorten-vanhempien-tapaaminen/?event_date=2015-06-28

sinuiksi.fi

2 kommenttia

"Onko sateenkaariyhteisössä luontevaa keskustella vaikeaksi koetuista asioista? Yhteisön sisällä tulisi voida puhua seksuaalisten rajojen rikkomisesta, kaltoinkohtelusta, suojaikärajan sivuuttamisesta"

Suojaikärajojen sivuuttaminen? Mitä! Onko tuonne toimintaan pesiytynyt jotain edesvastuuttomia pedofiileja, jotka julistavat näkemyksiään muka meidän vastuullisesti ajattelevien ihmistenkin suulla?!!

Ei pidä unohtaa että vapaus olla itsensä pitää kattaa myös vastuun olla vastuullinen itsensä. 6kymppisen pitää kyetä itsemäärittelemään itsensä siksi, mitä on, 6kymppiseksi, eikä alle 2kymppisten edesvastuuttomaksi teiniseksi"kamuksi".


"Hyväksytänkö lokeroimattomuutta tai suuntautumisen ja sukupuolen joustavuutta? "

Vain biseksuaalit ovat biseksuaaleja, emme me muut. Se olisi jo aika hyväksyä eikä yrittää pakkolokeroida meitä muita biseksuaaleiksi. Kannattaa muistaa että Kinsey oli biseksuaali ja kehitteli itsensä näköisen Kinseyn lokerointi-asteikon, joka kuvaa lähinnä biseksuaalien suuntauksensa variaatio-asteita.

Vastahan me olemme käyneet ja osin vieläkin joudumme käymään taistoa "eheyttäjien" harhauskomuksia vastaan, eli taistelemaan sen puolesta ettei heterosta tule muuta, eikä homosta tule muuta ja kumpikin on ihan ok. Eli ettei homoa voi lokeroida heteroksi, eikä heteroa homoksi. "suuntautumisen joustamisesta" puhujat edesvastuuttomasti raiskaavat tuota faktaa.


"Yhteisössä muodostuu identiteettien välille arvostushierarkioita niin että jotkut koetaan vähemmän vakavasti otettavaksi kuin toiset. On tärkeä antaa itsemäärittelylle aidosti tilaa ja kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä, miten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen moninaisuus tulee ilmaista, näyttää ja pukea sanoiksi"

Itsemäärittely on siis todellakin itsemäärittelyä, mutta itse määrittely ei kata tietenkään kansssakäymistä muiden kanssa, vaan siinä on kyse "yhdessä"määrittelystä. Kukaan ei ole muuta oikeasti, kuin mitä oikeasti on, vaikka kuinka muuta teeskentelisi tai väittäisi.

Eipä ihme että nuoria homoja, heteroita, lesboja yritetään pakottaa siihen samaan suuntautumispähkimiseen, mikä luonnostaan on ollut tunnusomaista lähinnä biseksuaaleille ja trans-ihmisille. Asiaa on hoidettava siellä, missä se on ongelmallista, eikä yrittää tehdä siitä muidenkin pakkopuolla-ongemaa väkisin.

Kommenttia muokattu: 26.06.2015 klo 00:21
"Vain biseksuaalit ovat biseksuaaleja, emme me muut. Se olisi jo aika hyväksyä eikä yrittää pakkolokeroida meitä muita biseksuaaleiksi. Kannattaa muistaa että Kinsey oli biseksuaali ja kehitteli itsensä näköisen Kinseyn lokerointi-asteikon, joka kuvaa lähinnä biseksuaalien suuntauksensa variaatio-asteita."

- Minä, sinä, hän, me, te, he...aika moni löytää suuntautumisensa biseksuaalisten kokeilujen kautta. Tunnen esimerkinsi moni ns 100% homoja, jotka ovat seurustelleet nuorudessaan pelkästään naisten kanssa.

Mikä ihmeen pakkolokerointi biseksuaaleiksi?

"Vastahan me olemme käyneet ja osin vieläkin joudumme käymään taistoa "eheyttäjien" harhauskomuksia vastaan, eli taistelemaan sen puolesta ettei heterosta tule muuta, eikä homosta tule muuta ja kumpikin on ihan ok. Eli ettei homoa voi lokeroida heteroksi, eikä heteroa homoksi. "suuntautumisen joustamisesta" puhujat edesvastuuttomasti raiskaavat tuota faktaa."

- Terveellisempää olisi puhua läp elämän kestävästä kehityksestä, muutoksesta. Lokerot, kaapit sun muut huonekalut voi unohtaa, ellei siellä nyt tunne oloaan turvalliseksi.

"Itsemäärittely on siis todellakin itsemäärittelyä, mutta itse määrittely ei kata tietenkään kansssakäymistä muiden kanssa, vaan siinä on kyse "yhdessä"määrittelystä. Kukaan ei ole muuta oikeasti, kuin mitä oikeasti on, vaikka kuinka muuta teeskentelisi tai väittäisi. "

- Itseasiassa törmäsin juuri tähän "yhdessämäärittelyyn". Minua pidettiin "karhuna" mutta kun sanoin että en ole karhu, vaan homomies, jolla on parta. Minua katsottiin hieman kieroon ja tunsin itseni jokseenkin "karhufobiseksi", kun en suostunut ulkoisista merkeistäni huolimatta tähän rooliin. Pidän edelleen oikeuden itsemäärittelyyn: minä en ole "karhu".

"Eipä ihme että nuoria homoja, heteroita, lesboja yritetään pakottaa siihen samaan suuntautumispähkimiseen, mikä luonnostaan on ollut tunnusomaista lähinnä biseksuaaleille ja trans-ihmisille."

- Homoseksuaalisuuden tunnustaminen on monille vielä vaikeaa, ehkä jokin ambivalentti biseksuaalisuus on turvallisempi vaihtoehto kun oma persoona kehittyy ja kasvaa. Aika harva nuori kuitenkaan on täysin varma mistään, edes heterosuuntautumisestaan.

Ehkä kuitenkin tämän sinunkin loputtoman "pähkäilyn" syynä on enemmän kulttuurilliset seikat kuin biologiset. "Roolit" joita varjelet ovat kovin kapeakatsoiset ja ahtaat, jos ajattelee sitä kirjoa mitä mahtuu "biseksuaalin Kinsleyn" asteikkoon.

"Asiaa on hoidettava siellä, missä se on ongelmallista, eikä yrittää tehdä siitä muidenkin pakkopuolla-ongemaa väkisin."

- Sinuiksi-palvelu kuulostaa ihan asialliselta palvelulta.