Kaapin paikka: itsemäärittelyn vapaus

"Miksi minun pitää tulla ulos homoudestani, eihän heteroidenkaan tarvitse tehdä erikseen numeroa omasta heteroudestaan? Haluan vain elää omana itsenäni avoimesti."

Tämä Sinuiksi-palveluun tullut teinipojan kysymys on aiheellinen. Samaa kysyy moni, joka on tunnistanut itsessään mm. homo-, bi, a-, panseksuaalisuutta ja/tai kokevat että heihin kohdistuneet sukupuolimäärittelyt eivät tunnu omilta. Hanke julkaisee oppaan, joka antaa vinkkejä ulostuloa harkitsevalle, heidän läheisilleen ja ammattilaisille.

Tuki- ja neuvontapalvelu sai vuonna 2014 yli 700 yhteydenottoa. Seksuaalisen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä ulostulo oli yleisimpiä yhteydenoton syistä iästä riippumatta. Mutta miksi moni kamppailee oman identiteettinsä esille tuomisen kanssa?

- Jos perhe, päiväkoti ja koulu ovat mahdollistaneet itseilmaisun turvallisesti ja avoimesti, ja niissä on myönteisesti kerrottu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, ulostulosta ei tule isoa kysymystä. Harvalla asia on näin hyvin. Yhä vallitsee olettamuksia, joiden mukaan miehen ja naisen väliset suhteet olisivat arvokkaampia kuin samaa sukupuolta olevien. Samoin kuin olettamus että on vain miehiä tai naisia ja heidän tulee käyttäytyä sukupuolitettujen roolien mukaan. Tällöin tarvitaan apukeinoja itsensä löytämiseen ja sosiaaliseen todentamiseen, toteaa psykoterapeutti Jussi Nissinen.

Ulostulo on yksilöllinen prosessi, jossa voi olla eri vaiheita ja jonka lopputulosta ei osaa päätellä etukäteen. Yleiset identiteettimääritelmät eivät välttämättä tunnu omilta. On hyvä antaa aikaa pohdinnoille ja sille että kaikille ei olla nimeä ja että käsitys omasta itsestä voi vielä muuttua.

- Kullakin meistä on oma tapamme tutustua itseemme ja kertoa itsestämme toisille. Omat sateenkaarevat puolet ovat upeita voimavaroja. Ne voivat olla herkkiä elämänalueita, joita saa vaalia varoen. Jokaisella on myös oikeus suojata omaa yksityisyyttään, sanoo seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen.

Ulostulo perheessä

Vanhemmille kertomiseen liittyy odotuksia hyväksynnästä ja pelkoja torjunnasta. Ennen vanhemmille puhumista olisikin hyvä kertoa toiselle luotettavalle henkilölle, jonka tukeen voi turvautua ongelmien ilmetessä. Kirjeen kirjoittaminen voi olla toimiva keino, jos on epävarma viestin vastaanotosta. Tällöin vanhempi voi miettiä vastausta rauhassa.

- Moni nuori haluaa esitellä kumppaninsa vanhemmilleen. Se olisi perusteltua, sillä avoimuus lisää turvallisuuden tunnetta molemmin puolin. Sukupuolen korjausta miettivien nuorten kohdalla taas hoitoprosessiin hakeutuminen luo lisätarvetta ulostulolle, Pesonen toteaa.

- Vanhemmat kysyvät muiden suhtautumisesta ja kuinka he tukevat lastaan olemaan oma itsensä. Moni oppii ymmärtämään lastaan ja on ylpeitä siitä, että on ollut luottamuksen arvoinen. Toisaalta moni ulostullut joutuu identiteettinsä selvittämisen lisäksi tukemaan vanhempiaan. Erilaisten, usein yllättävienkin, tunnereaktioiden läpikäymiseen on syytä antaa aikaa. Vanhemmat kaipaavat vertaistukea tai mahdollisuuden puhua ammattiauttajalle, Nissinen miettii.

Ulostulo työyhteisössä

Avoimuutta mietitään erityisesti silloin kun työyhteisössä toimitaan hetero- ja sukupuoliolettamuksen varassa ja niistä poikkeamiin suhtaudutaan vieroksuen.

- Meiltä kysytään miten puuttua juoruiluun, puhumattomuuteen, pukuhuoneen sukupuolirajauksiin tai loukkaaviin saunailtakeskusteluihin, Nissinen kuvaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait velvoittavat työyhteisöjä kirjoittamaan yhdenvertaisuusohjelman, jossa sovitaan syrjimättömyyden pelisäännöistä. Moninaisuus tulee ottaa aktiivisesti huomioon jo ohjelman laadintavaiheessa.

Onnellisuusmuuri ja yhteisön säännöt

Onko sateenkaariyhteisössä luontevaa keskustella vaikeaksi koetuista asioista? Yhteisön sisällä tulisi voida puhua seksuaalisten rajojen rikkomisesta, kaltoinkohtelusta, suojaikärajan sivuuttamisesta ja pahoinvoinnista.

- Moni on joutunut kätkemään haavojaan, parisuhdeongelmiaan, mielenterveysongelmiaan ja kielteisiä kokemuksiaan yhteisön sisällä. Näin syntyneen onnellisuusmuurin rikkominen tarkoittaa kriisien, traumojen ja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista, Nissinen toteaa.

– Hyväksytänkö lokeroimattomuutta tai suuntautumisen ja sukupuolen joustavuutta? On hyvä kysyä, että miten paljon yhdenmukaisuutta vertaisryhmässä tai yhteisössä odotetaan. Voiko jakaa mm. poliittisen tai uskonnollisen näkemyksensä, seksuaalisen mieltymyksensä, etnisen taustansa tai tulla kaapista hiv-positiivisena, köyhänä, työttömänä, vammaisena, vanhana, eri vartaloisena tai monisuhteessa elävänä rikkomatta sateenkarinormia, Pesonen pohtii.

- Yhteisössä muodostuu identiteettien välille arvostushierarkioita niin että jotkut koetaan vähemmän vakavasti otettavaksi kuin toiset. On tärkeä antaa itsemäärittelylle aidosti tilaa ja kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä, miten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen moninaisuus tulee ilmaista, näyttää ja pukea sanoiksi, miettii Nissinen.

Mikko Väisänen
toiminnanjohtaja

Sinuiksi on valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu, joka auttaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa. Palvelun tuottavat Raha-automaattiyhdistyksen tuella Pirkanmaan Seta ja Sateenkaariyhteisöt ry.

sinuiksi.fi