Kirja Karanteeni - Kuinka AIDS saapui Suomeen on ensimmäinen kattava katsaus taudin rantautumisesta maahamme, sen vaikutuksita niin homoyhteisöön kuin koko yhteiskuntaan ja tilanteesta aina nykypäivään asti.
Alkujaan sairautta nimitettiin leimaavasti GRIDiksi (gay-related immune deficiency). Varsin pian käyttöön otettiin kuitenkin neutraalimpi nimitys AIDS (acuired immune deficiency syndrome). Tauti tuli julkiseen tietoisuuteen ja näkyväksi ensimmäiseksi Yhdysvaltain homoyhteisössä 1980-luvun alussa. Koska se ilmeni halveksitun seksuaalivähemmistön piirissä, julkinen terveydenhoito lähti liikkeelle siellä varsin hitaasti. Alkuaan sairautta nimitettiin jopa homorutoksi. Tuo sana piti sisällään tuhoisan asenteen: ei tartu heteroihin, eikä heteroiden muka tarvitse siitä piitata. Seuraukset yhteiskunnan välinpitämättömyydestä USA:ssa olivat vakavia. Hitaan liikkeelle lähdön vuoksi tauti pääsi leviämään niin, että se on tänä päivänä levinnyt maailmanlaajuiseksi tartuntataudiksi eli pandemiaksi. Saharan eteläpuoliset maat ovat kärsineet taudista ja sen seurauksista kaikkein vakavimmin.
Kirjan mukaan nykykäsitys viruksen esiintymisestä menee taaksepäin tuonne sadan vuoden tietämille Kaakkois-Kameruniin. Sen arvellaan siirtyneen apinasta ihmiseen verikontaktin kautta. Ihminen saattoi saada verikontaktin nylkiessään simpanssin, joka kantoi HI-virusta.
Kirjan KARANTEENI kirjoittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi käyvät seikkaperäisesti läpi HIV:n vaiheita Suomessa. Kirjoittajat ovat haastatelleet monia sairauden kanssa tavalla taikka toisella tekemisissä olleita ihmisiä ja kirjanneet heidän kokemuksiaan, varsin kipeitäkin sellaisia. Näitä tarinoita kirjassa julkaistaan osa oikeilla nimillä. Osan tarinoita nimet on muutettu tunnistamisen estämiseksi. Kaikki tarinat ovat totta. Sairauden leimaa pelätään siis edelleen.
Suomi on ollut erityisasemassa AIDS-kuolleisuudessa verrattuna suurimpaan osaan maailman muita maita. 30 vuoden aikana Suomessa AIDSiin on kuollut noin 300 henkeä. Suhteutettuna väestömäärään luku on erittäin alhainen. Samanlaiseen tasoon pääsevät Tsekki ja Kroatia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa luku on 40 kertainen. Thaimaassa se on 200 kertainen. Saharan eteläpuolisten maiden tilastointi on niin epätarkkaa, ettei vertailua ole mahdollista tehdä. Luku on todennäköisesti paljon edellä mainittuja suurempi.
Kirjan lopussa tarkastellaan Suomen alhaiseen kuolleisuuteen vaikuttaneita tekijöitä. Niitä on seitsemän.
1. Kattava julkinen terveydenhuolto. Se mahdollisti taudin leviämiseen tehokkaan estämisen. Potilaan rahanpuute ei estänyt hoitojen saamista, kuten oli laita vaikkapa Yhdysvalloissa.
2. Vahva järjestökenttä. Virallinen Suomi luotti järjestöjen, kuten Setan toimijoihin ja käytti hyväksi heidän asiantuntemustaan.
3. Varhainen puuttuminen. Seulontoihin lähdettiin jopa ennen kuin ainuttakaan HIV-tartunnan saanutta oli löytynyt. Verituotteiden ja pistohuumeiden kautta leviävän tartunnan mahdollisuuteen regoitiin aikaisin. Suomessa verensiirrosta viruksen on saanut vain seitsemän suomalaista.
4. Nopeat, epämuodolliset ratkaisut. Lääkintöhallitus, jolle vetovastuu olisi kuulunut ei osannut tehdä heti nopeita aloitteita.
5. Pehmeä politiikka. Pakkokeinoja ei käytetty, kuten muissa pohjoismaissa ja anonyymit testit yhdessä käänsivät tartunnat laskuun.
6. Liberaali seksuaalimoraali. Kansallinen asennoituminen oli muuttunut liberaalimmaksi 1970-luvulta lähtien. Kirjoittajat muistuttavat, että avoimesti homoseksuaali kirjailija Pentti Holappa toimi tuolloin kulttuuriministerinä.
7. Syrjäinen sijainti. Useimmat tartunnat on hankittu ulkomailta.
Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti ja kiihkoilematta kerrottaessa vaikeistakin yksityiskohdista. Kirjoittajat ovat käyneet tuotoksesta päätellen läpi mittavan aineiston. Kirja on hyvin tärkeä erityisesti myös niille, jotka eivät ole olleet seksuaalisesti aktiivisia vielä AIDS-epidemian alkuaikaan. Tämä kirja muistuttaa myös siitä, että HIV on edelleen vakavasti otettava sairaus, joka voi osua niin heteroon kuin homoon.
***
KARANTEENI on valittu ehdolle Kanava-lehden (7/2014) vuoden 2014 Parhaat tietokirjat -kilpailuun. Kaikkiaan ehdolle on valittu kymmenen kirjaa. Voittaja julkistetaan lokakuun 2014 lopussa.
***
Anekdootti AIDSin alkuajalta Suomesta. Nokia Data toi 1980-luvun alussa yrityskäyttöön tarkoitetun MikroMikko-pöytätietokoneen. Sen näppäimistössä luki komeasti AIDS. Taudin tultua julkisuuteen näppäin katosi pian uusista koneista. Tilalle tuli muistaakseni näppäin HELP.
Kirjan esittely Kustannusosakeyhtiö Siltalan sivuilla
Tiede-lehti: Hiv-pandemian alkupiste selvisi
