´Mitä uskonnon nimissä saa sanoa?´
Nokia-mission entisen hengenmiehen Markku Koiviston raamatulliiset puheet kuoleman oikeutuksesta homoille (RL sunnuntaina 11.9) eivät ole saaneet suurtakaan huomiota viestimissä. HS:n Mielipide-osastossa aiheeseen tarttui kuitenkin tiistaina (HS 13.9, s C6) toimittaja Sami Koivisto. Hän kysyi, mitä Suomessa uskonnon nimissä saa sanoa.
- Suomessa on sananvapaus, mutta salliiko se kuoleman julistamisen toisille (ja itselle), kun kyseessä on uskonnollinen esitystapa? Eikö tälle hulluudelle ole mitään tehtävissä, kysyi kirjoittaja.
Sami Koivisto viittasi siihen, että Suomessa asuu satojatuhansia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, joilla ei ole valtaväestön kanssa tasavertaisia oikeuksia, vaikka perustuslakimme kieltää syrjinnän.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Kirjoittaja toteaa Suomessa tehdyn tälläkin vuosikymmenellä näkyviä ja näkymättömiä väkivallantekoja, joiden keskeisenä motiivina on ollut toisen ihmisen satuttaminen hänen valtavirrasta poikkeavan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Osa näistä väkivallanteoista on kohdistunut lapsiin.
Sami Koivisto kysyi, kauanko saamme odotella sitä, että perustuslain vastainen alistamisen ja syrjinnän kulttuuri voitaisiin edes periaatteessa pyyhkäistä pois.
Avioliiton ulkoinen suhde on tässä se ikävä asia, koska se rikkoo liiton lähtökohdat. Liitto on liitto oli sitten mikä liitto tahansa.
Se että Koivisto katuu homoseksiään sinänsä haiskahtaa jo melkein salaliitolta. Kuin jälleen kerran joltakin liittoumalta seksuaalivähemmistöä vastaan. Ehkäpä seuraava vaihe on puhua siitä, että tuli vietellyksi tai että saatana vietteli ja kuinka nyt sitten katumuksen kurimuksesta Herra nostaa uudelleen puhujakorokkeelle. Puhumaan siitä kuinka perkele vei hänet vähemmistön imuun.
Tarkoitan että kaiketi tässä seksuaalivähemmistöä käytetään välineenä... lahkolaismeiningin läähättävässä hurmahenkisyydessä kaikki on mahdollista.
Ennustan että parin vuoden sisään Koivisto on tehnyt Suuren Paluun karismaattiseksi saarnaajaksi ja on sieltä tuleva tuomitsemaan asiaa, johon ei pysty suhtautumaan todellisuudentajuisella mielekkyydellä.
Kun ei ole sinut itsensä kanssa niin tapahtuu reaktionmuodostusta. Rakkaus ja vapautuminen omaan tapaan rakastaa seksuaalisesti muuttuu vihaksi ja itsevihaksi ja varsinkin sitten vihaksi niitä kohtaan, jotka edustavat ahdistuksen lähdettä.
Miten Koivisto ilmiannettiin ja oliko hänellä itsellään aktiivinen osuus siinä on mielenkiintoinen kysymys, johon en tiedä vastausta. Mutta kuin aavistuksena näen kuvia ja kuulen ääniä kuinka asia eteni hyvin asioista perillä olevien tahojen keskuudessa. Ja eiköhän sinällään tuo homoseksi ollut pääpaha ja syrjähyppy toisella sijalla. Huh!
Katuva, synnintuntoon panikoitunut homo on herkkupala lahkolaismission piirissä.
Seurataan tilannetta, seurataanpa ennustukseni toteutumista...
Aamupäivällä kommentoin toisen uutisen (´Senkaltaisia tekevät ovat kuoleman ansainneet´) yhteydessä mahdollista "salaliittoteoriaa". Mitä jos onkin niin, että koko homma on suunniteltu juttu? Jos Koiviston hairahdus onkin tietoisesti mietitty? Ehkä näytösluontoisessa paranemisprosessissa median silmien alla arvellaan saatavan oiva todiste eheytyshommia epäileville?
