Nikolai Aleksejev kertoo blogissaan, mitä tapahtui.Tässä käännös:
Päivällä 15.9. suunnittelimme Aleksei Davydovin (aktivisti Solidaarisuus-liikkeestä) kanssa Luzhkovin syntymäpäivän mielenosoitusta. Ystävät saattoivat minut sen jälkeen lentokentälle menevään junaan, tarkoitus oli matkustaa Swiss Airin lennolla Geneveen ja palata takaisin Moskovaan maanantaina.
Läpäisin tullin ilman minkäänlaista tarkastusta ja jatkoin matkaa passintarkastukseen. Naispuolinen viranomainen tutki dokumenttiani pitkään ja näpytteli tietokonettaan. Sain kuitenkin leiman passiini ja poistuin Venäjän Federaation alueelta kansainväliselle lentokenttäalueelle. Jatkoin kohti turvatarkastusta, jonka läpäisin helposti, tällä kertaa edes tietokonettani ei pyydetty hihnalle. Matkustajakorttini kyseiselle lennolle leimattiin myös.
Muutaman metrin käveltyäni minun perääni tuli, kuten sain kysyessäni selvitettyä, turvatarkastuksen vuoropäällikkö Aleksandr Haustov, joka sanoi, että matkatavarani pitää tarkistaa uudelleen. Turvapäällikkö kuitenkin kutsui paikalle miliisin ja Swiss Air Linesin edustajan Rostislav Petrovin. Tässä kohtaa hiukseni nousivat ensi kertaa pystyyn, sillä lentoyhtiön edustaja ilmoitti, että ruumaan menevät matkatavarani oli jo poistettu lennolta. Tämä ei voinut tarkoittaa kuuta kuin että määräys oli annettu jo ennen kuin lentokenttävirkailijat olivat edes nähneet minua. Minut vietiin rajavartioston huoneeseen ja matkalla hra Petrov kertoi, että "tietoni" välitettäisiin Sveitsin rajaviranomaisille, epäselväksi jäi, mistä "tiedoista" oli kyse.
Huoneessa, johon minut vietiin, dokumenttini kopioitiin ja matkatavarani tarkastettiin uudelleen. Viranomaiset löysivät laukustani mm. 5 kpl oppositiojohtaja Boris Nemtsovin esitelmiä. He yrittivät avata tietokoneeni, mutta se on salasanoin suojattu. Kyselin syytä lennolta poistamiseeni ja tarkastuksiin ja huomautin, että olin teknisesti jo poistunut Venäjän Federaation alueelta, mutta huomautuksiini ei reagoitu. Tämä operaatio kesti kaikkineen n. 2,5 h, minkä jälkeen huoneeseen tuli siviilipukuisia miehiä, joille miliisi totesi: "Voitte viedä hänet".
Tarkastuksen kestäessä olin ennättänyt lyhyesti soittaa mm. Interfaksiin ja radioasema Ekho Moskvaan ja ilmoittaa tapahtuneesta. Tiedotusvälineet välittivät tiedon eteenpäin, mistä heille suuri kiitos.
Tämän jälkeen jatkoimme matkaa tyhjiä, vain virkailijoille tarkoitettuja käytäviä pitkin. Mitään tarkastuspisteitä en enää ohittanut, joten olen leimojen mukaan tälläkin hetkellä poissa Venäjältä. Minut istutettiin autoon ja kuljetettiin jonnekin, kuten pian selvisi, Moskovan ulkopuolelle. Parin tunnin kuluttua saavuimme miliisiasemalle ja minua alettiin tutkia. Minun käskettiin sulkea matkapuhelimeni ja varapuhelimeni, mutta sain pitää ne vielä pari tuntia, ennen kuin ne otettiin minulta. Jäätyäni hetkeksi yksin pystyin tarkistamaan sijaintini iPadin avulla: Kashiran kaupunki. Yritin tarkentaa osoitetta, mutta yhteys oli onneton, enkä ehtinyt ennen, kuin kuulustelijani taas tulivat.
Tämän jälkeen minua kuulusteltiin noin vuorokauden ajan menetelmin, joita käyttävät erikoisjoukot. Olen tämän tekniikan kanssa joutunut tekemisiin ennenkin. Pitkään aikaan en tosin käsittänyt, mikä oli kuulustelun tarkoitus. Sitten selvisi, että tarkoitus oli pelotella minut luopumaan Euroopan ihmisoikeutuomioistuimeen viemistäni kanteista Moskovan hallintoa ja pormestaria vastaan. Sain kuulla kaikki samat uhkailut ja solvaukset, kuin edellisilläkin kerroilla. Eteeni tuotiin valmis paperi, jota en tietenkään allekirjoittanut huolimatta painostavista uhkailuista ja kehoituksista olla "joutumatta konfliktiin virkavallan kanssa". Ymmärsin kuitenkin, että vastaisuudessa kaikki tärkeät kanteet ja aloitteet on tehtävä useamman henkilön nimissä, kuin minun yksin.
Sitten ryhdyttiin puhumaan Luzhkovin vastaisesta mielenosoituksesta. Kahteen vuorokauteen en voinut kunnolla nukkua kuulustelupöydän ääressä muuten tyhjässä huoneessa. Minun annettiin juoda vain valmiiksi lasiin kaadettua vettä, minkä seikan tarkoituksen ymmärsin vasta myöhemmin. Jossakin vaiheessa menetin keskittymiskykyni ja tulin välinpitämättömäksi. Muutaman kerran pyysin ambulanssia, välillä vaadin virallista pidätysmääräystä nähtäväkseni tai mahdollisuutta olla yhteydessä lakimieheeni, turhaan.
Jossakin vaiheessa ajoimme pimeää tietä jonnekin, ja ajattelin loppuni tulevan. Mutta minut tuotiinkin taas jollekin toiselle miliisiasemalle, ymmärtääkseni Tulan kaupunkiin parin sadan kilometrin päähän Moskovasta. Lopulta pystyin olemattomien yhteyksien turvin saamaan selville, että puhelimestani oli lähetetty viestejä ja minun luultiin olevan Minskissä. Illalla minut kuljetettiin kaupungin ulkopuolelle ja päästettiin vapaaksi sanoin: "Ryömi". Etsiydyin bussiin päällimmäisenä ajatuksena päästä Moskovaan. Minulla oli mukanani enää vain sveitsiläisellä sim-kortilla toimiva kännykkäni, joka ei toimi Venäjällä, sekä onnettomien yhteyksien vuoksi mahdoton iPadini, mutta lopulta sain ilmoitettua ystävilleni, että olen vapaa ja palaamassa Moskovaan.
Kiitos kaikille avustaneille ja huolhineille ystäville.
Lähitulevaisuudessa tulen selvittämään Swiss Air Linesin toiminnan ja kansainvälisen oikeuden rikkomukset, sekä mahdollisuuden nostaa kanne laittomasta vapaudenriistosta ja sieppauksesta. Samoin on tarkoitus palauttaa GayRussia.Ru -sivusto toimintaan ja järjestää Luzhkovin syntymäpäivän mielenosoitus.
Aleksejevin kertomus on myös englanninkielisenä Radio Free Europen/ Radio libertyn sivulla
http://www.rferl.org/content/Russian_GayRights_Activist_Says_Released_After_TwoDay_Detention/2161477.html