Itävallan tv:n tiedeohjelma pohti, miksi naiset harvoin nousevat huipulle shakkipelissä. Eikö älykkyys riitä? Ratkaisua voi etsiä todennäköisyyslaskennalla.
Vain yksi nainen, unkarilainen Judit Polgar on päässyt sadan parhaan shakinpelaajan listalle. Selitys "miesten paremmuudesta" on siinä, että huippumiehet valikoituvat suuresta joukosta ja joutuvat kamppailemaan muiden huippujen kanssa. Naispelaajia on vain kourallinen. Kummasta löytyy enemmän mensa-kelpoisia ihmisiä, kymmenen hengen koululuokasta vai 100 000 asukkaan kaupungista. Ääriälykkäitä löytyy enemmän suuresta massasta. Tübingenin yliopistossa tutkittiin asiaa. Oli 113 000 miespelaajaa ja 7 000 naispelaajaa. Shakkikerhot määrittelivät heille myös ns. Elo-kertoimen, joka kuvaa pelipaneutumista, siis jonkinlaista "pelaamishimoa". Naisten ja miesten erot voi selittää 96%:sesti ryhmän koolla ja tällä pelihimo-kertoimella.
Entä tieteen huipulla, onko siellä samanlainen riippuvuus?
Vuodesta 1997 lähtien EU:ssa on päämääränä ollut ns. Gender Mainstreaming eli kaikki EU-maat pyrkivät tasoittamaan miesten ja naisten välisiä epätasa-arvosta johtuvia vääristymiä. Puolustajat näkevät siinä askeleen kohti sukupuolten tasa-arvoa. Kriitikot sanovat, että Gender Mainstreaming on vain "viikunanlehti", jolla peitetään rakenteelliset erot. Ei pitäisi pyrkiä niinkään yhtäläisiin mahdollisuuksiin vaan kunkin resursseja pitäisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.
Vuonna 2005 herätti huomiota USAn eliittiylipiston, Hawrwardin, johtaja Lawrence Summers, joka selitti, että naiset puuttuvat luonnontieteen ja tekniikan huipulta, koska heidän sisäiset kykynsä ovat erilaisia. Mielenkiintoisen näkemyksen asiaan antoi neurobiologi Ben Barres, joka eli 41 vuotta naisena ja vuodesta 1997 lähtien miehenä. Hänen kokemuksensa mukaan naisten vähäisyys johtoasemissa johtuu ennakkoluuloista eikä lahjakkuuden eroista.
Keskustelu on käynyt vilkkaana. Eliittiyliopiston johtaja Summers on saanut kannattajia, esim. mikrobiologi Peter Lawrencen
http://biology.plosjournals.org/perlserv?request=get-document&doi=10.1371/journal.pbio.0040019
Mutta hän on saanut myös kritiikkiä
http://science.orf.at/science/news/132930
Neurobiologi Ben Barresin näkemys
Sukupuolen korjauttanut neurobiologi Ben Barres Stanfordin yliopistosta johtaa syrjinnän omaan ruumiiseen. Nature-lehdessä hän kertoo, millaisten vähättelyjen kanssa hän joutui kamppailemaan. Hän oli opiskeluaikana Barbara. Hän oli mukana matematiikan kurssilla, jossa oli lähes ainoastaan miehiä. Hän, ainoana naisena, pystyi ratkaisemaan vaikean matemaattisen ongelman. Kurssin opettaja laukaisi, että varmaan poikaystävä oli ratkaissut ongelman.
Vuonna 1997 hän alkoi elää miehenä. Hän kuuli erään tiedemiehen kehuvan itseään: Ben Barres on pitänyt loistavan esitelmän. Hänen tieteelliset suorituksensa ovat huomattavasti paremmat kuin hänen sisarensa. Tämä oli erehtynyt: kyse oli samasta henkilöstä, mutta eri sukupuolissa.
Barres sanoo, että se, miksi naisia puuttuu teknisiltä ja luonnontieteellisiltä aloilta, johtuu sosiaalisista tekijöistä. Barres muistuttaa tutkimuksesta, jossa verrattiin 20 000 vastausta matemaattisiin tehtäviin 4-18-vuotiailla. Sukupuolten välisiä eroja ei ollut.
Barresin mielestä ongelmia sukupuolten epätasarvoisen kohtelun vuoksi on tieteessä, mutta ne ongelmat yleisesti kielletään. Senkin voi huomata, että naiset, jotka ovat päässeet pitkälle, tekevät asian vaikeammaksi muille naisille. Sekin vie harhaan, että naiset helposti vertaavat itseään toisiin naisiin eikä miehiin. Barres sanoi, että hänelläkin meni aikaa, ennen kuin hän tajusi nämä epätasa-arvoasiat. Eteen tuli joitakin tapauksia, joista hän tajusi, mistä on kyse. Hän tajusi, millaisia esteitä naisilla ja vähemmistöillä on ylitettävänään akateemisessa maailmassa.
Hän ehdottaa joitakin parannuksia. Tieteellistä työtä tulisi arvioida laadun eikä määrään mukaan. Tällä tavoin perhe-elämä ja tieteellinen työ voitaisiin paremmin sovittaa yhteen.Tarvittaisiin myös tasapainoista valntamenettelyä, kun päätetään tuista ja tehtävistä.
Naisia syytetään helposti irrationaalisuudesta ja tunteilusta, kun he puhuvat avoimesti syrjiinnästä. Mutta tilanne onkin aivan päinvastoin. Miehet joutuvat silloin vihan ja raivon valtaan. Jos nainen joutuisi samanlaiseen tunnetilaan, se tieto leviäisi tiedeyhteisöön.
Vielä Barresin omasta elämästä. Ainoa mikä hänessä on muuttunut, on kyky itkeä. Kyyneliä ei enää tule. Muuten hän on pysynyt samana ihmisenä. Tieteen tekeminen on samanlaista, samoin kiinnostuksen kohteet ja työn laatu.