HLBTIG-väen suhde paaviin on sen verran kärjistynyt, että homojärjestö LSVD:n tiedottaja Manfred Bruns on tänään kirjoittanut kannanoton. Mikä Vatikaania nyppii? Tämä on toisenlainen joulusaarna.
*****
Kyseessä on taistelu vallan säilyttämisestä. Vatikaanille on tärkeää vuosisatoja kestäneen traditionaalisen seksuaalimoraalin ylläpitäminen. Kyseessä ei ole vastakkainasettelu homojen ja heteroiden välillä ylipäätään, vaan kyse on siitä, mikä seksiakti on luonnollista ja mikä luonnotonta. Tähtääkö akti hedelmoittämiseen vai ei. Sen takia paavi tuomitsee myös masturbaation ja ehkäisyn. Paavin koko oppirakennelma romahtaisi, jos hän jossain yksityiskohdassa antaisi periksi.
Paavi tietää hyvin, että hänellä on seksuaalimoraalilleen hyvin vähän tukea Raamatussa. Paavi perustaa ajatuksensa siihen, että Kristus on perustanut kirkkonsa totuuden pilariksi ja perustaksi. Pyhä henki auttaa määrittämään positiiviset säännöt, mutta samalla myös periaatteet siveelliselle järjestykselle. Niiden sanotaan olevan ihmisestä lähtöisin eli "ihmisen perusluonto". Katolinen seksuaalimoraali perustuu viime kädessä pyhään henkeen. Sitä katolinen kirkko pitää kaikissa suhteissa erehtymättömänä. Tämän takia katolinen kirkko muodostaa hierarkian, joka on kykenemätön korjaamaan vanhaa seksuaalimoraaliaan. Silloinhan alkaisi itää epäilys erehtymättömyydestä.
Pyhän hengen merkitys on tullut esiin paavin kiertokirjeessä vuodelta 1968, ns. ehkäislypillerikirje, „Humanae vitae“. Silloin jo esitettiin huoli pyhän hengen asemasta, kun anglikaaninen kirkko oli jo vuonna 1930 luopunut ehkäisykiellosta. Vetoomuksessa paaville neljän teologin ryhmä mietti, mitä merkitsisi, jos ehkäisy sallittaisiin. Se merkitsisi, että pyhä henki on ollut läsnä protestanttisessa kirkossa, kun ne salllivat ehkäisyn, eikä se olekaan suojannut katolista kirkkoa, paaveja ja koko kirkon hierarkiaa virheeltä, joka on jatkunut jo puoli vuosisataa. Olisi ollut hyvin turmiollista sieluille, että nyt alettaisiin sallia asia, jolla pitkään ihmiset on tuomittu ikuiseen kadotukseen.
Paavin kiertokirje vuodelta 1968 ei ole parantanut vatikaanin asemaa, vaan se on lisännyt skismaa moraalisissa asioissa. Edes uskovien katolisten pääosa ei noudata vatikaanin kieltoja. Pyhä henki henkäilee kaikkialla missä tahtoo, eikä enää pelkästään Vatikaanissa.
Myös uusimassa puheessaan paavi vetoaa vanhoihin uskonoppineisiin ja heidän näkemyksiinsä ihmisen luonnosta. Luonto-käsitys on otettu antiikin filosofeilta. Se perustui aikonaan puutteelliseen luonnon tuntemukseen. Paavi tietää, että ihmisluonto on toisenlainen ja siihen kuuluvat myös homoseksuaalit ja transihmiset. Mutta jos hän sen myöntäisi ja muuttaisi seksuaalimoraaliaan, hän vaarantaisi asemansa totuudenpuhujana ja erehtymättömänä. Koko rakennelma romahtaisi.
Sen takia hän edelleen liittoutuu niiden kanssa, jotka tuomitsevat homoja kuolemaan ja hän kieltää todellisuuden. Paavi sanoo rakastavansa kaikkia ihmisiä, mutta hän rakastaa vain vatikaanin järjestelmää ja on älyllisesti vilpillinen
Iloinen asia on, että yhä useammat hänen lampaistaan eivät halua enää olla mukana siinä systeemissä ja erovat valheellisesta organisaatiosta.