Mitä vanhoille aktivisteille kuuluu?
Uutisissa kerrotaan Setan vuosijuhlasta.
http://ranneliike.net/teema/perjantaina_seta_tayttaa_35_vuotta?srt=2&cid=2&aid=2144
Olli Stålström on kerännyt hienon kuvakavalkadin menneiltä vuosilta. Itseäni kiinnoistaisi tietää mitä noille aktivisteille kuuluu. Osasta heistä tiedänkin jotakin. Muutamista aika on jättänyt, osa viettää tavallista perhe-elämää, jotkut ovat eläkkeellä, joku on kohonnut jopa tasavallan presidentiksi. Jotkut eivät halua olla mitenkään tekemisissä Seta-organisaation kanssa.
Mainitsen muutamasta henkilöstä:
Aika on jättänyt Asser Stenbäckin, Max Randin, Martti Lindqvistin, Kalle Achtén, Martti Kaipiaisen, Seppo Kivistön
Martin Schreck on elänyt ja työskennellyt jo vuosia Tanskassa. Veli Hyvärinen asuu Helsingissä ja on jäänyt äskettäin eläkkeelle. Ulf Månsson elää Helsingissä ja jatkaa lakimiehen työtään.
Asser Stenbäck ja Kalle Achte eivät todellakaan olleet aikoinaan Seta-aktivisteja. Tosin vuonna 1928 syntynyt Kalle Achte antoi vanhana miehenä 70-vuotishaastattelussaan selkeästi sellaisen kuvan, että katui psykoanalyytikkona harjoittamaansa homoseksuaalien sortoa ja leimaamista.
Stenbäck suositteli homoille kissoille tehtävää operaatiota:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3298Varsin monet sateenkari-ihmiset muistavat kuluisat Sirkan tanssit. Puhuin juuri Sirkan kanssa puhelimessa. Hän on nyt pitkälti yli 80 vuotias. Hän viettää eläkepäiviään Helsingissä.
Hei Xius,
Kerropa ihmeessä missä Kalle Achté on esittänyt tuollaista! Olisi todella mielenkiintoista nähdä
onko tuollainen ihminen pystynyt muuttamaan käsityksiään :) Oletko huomannut, että blogissani
Ollin Oppivuodet kerron omista kokemuksistani Achtén julkisen kirjoittelun hillitsemiseksi?
Käsittelen Stenbäckin ja Achtén historiaa tässä, noin kahdeskymmenes bloggaus alusta:
http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20St%E5lstr%F6m
Olli
Muistelen myös lukeneeni tuon haastattelun Aamulehdestä.
Xius kirjoitti: "Asser Stenbäck ja Kalle Achte eivät todellakaan olleet aikoinaan Seta-aktivisteja."
Mielestäni he olivat kuitenkin aktivisteja, meidän suunnaltamme katsottuna vain aidan väärällä puolella.
Kalle Achten (s.11.9.1928) 70-vuotishaastattelu julkaistiin aikoinaan Aamulehdessä.
Kiitos Xius!
Alan käydä läpi Aamulehtiä päivämäärän 11.9.1998 kohdalta ja läheltä. Teen siitä jutun ja raportoin täällä :)
Tuo JuhaniV:n idea kerätä tiedot siitä missä vanhat aktivistit nyt ovat, on upea. Mikä olisi sellainen paikka missä ne pysyvät yhdessä kasassa?
Minä voisin kerätä siltä osin kuin olen haastatellut vanhoja aktivisteja.
Voisitko sinä, JuhaniV, aloittaa omalta osaltasi? Kerropa mitä teet tänään.
Mitäkö teen tänään? Olen menossa tervehtimään Sirkkaa ja kysymään mitä hänelle nykyisin kuuluu. En pysty aktivistien kuulumisista kuitenkaan projektia ottamaan. Eräät heistä eivät myöskään halua tulla mainituiksi näissä yhteyksissä millään tavoin. Ymmärrän toki sen kautta mitä he ovat aikoinaan joutuneet kokemaan oman seksuaalisen identiteettinsä vuoksi, esimerkiksi syrjintää ja salailua, työpaikoista erottamisia, sukulaisten hylkäämistä. Paljon rankkojakin kokemuksia.
Kiitos, JuhaniV. Tarkoitin noin yleensä ottaen. Mitä teit aktivistina mikä on tilanteesi tänään? Psyken aikoina puhelinauttamisen aktivisti? Tänään eläkkeellä leipätyöstä? Koulutusta? Luennointia?
Olen virallisesti eläkeläinen, mutta painan yrittäjänä täysiä työpäiviä. Luennoin kuten ennenkin (Seta vaatii, että ilmoitan aina tässä yhteydessä etten kouluta Setan nimissä).
Yrittäjyyteen kuuluu joskus myös muutamia vapausasteita. Tänään menen ukkoni kanssa keskellä päivää salille harjoittelemaan, että jaksaa paremmin istua tietokoneen ääressä ja neuvotteluissa.
Kiitos, JuhaniV! Psykessä olit puhelinneuvonnan käynnistäjiä? Mitä muuta?
Olli, vilkaise vielä kerran tämän keskusteluketjun otsikkoa. Se on preesensissä. Mitä itsellesi kuuluu nykyisin?
Kävin siis tänään tapaamassa nyt korkeaan ikään ehtinyttä Sirkkaa. Hänellä ajatus pelaa hyvin, mutta tuossa iässä alkaa olla jo remppoja. Ei hän niitä mainintaa enempää valitellut. Kävimme läpi kuulumiset. On mennyt joltisestikin aikaa, kun Sirkan edellisen kerran tapasin. Tietenkin hän halusi kuulla mitä meidän perheeseemme kuuluu ja myös muille aktivisteille. Sirkka oli miehelleni aikanaan huomattavan tärkeänä tukena kaapista ulostulon aikaan.
Sirkka lähettää lämpimät terveisensä kaikille hänet vielä muistaville ja muillekin.
Kiitos kysymästä JuhaniV! Minulle kuuluu hyvää. Olen terve ja tuottelias.
Juuri ilmestyi Mielenterveysyhdistys Helmin aktivistin Leena Vähäkylän toimittama teos "Työtä tehden. Mielenterveyskuntoutuja työelämässä", jossa on mm. minun tapauskertomukseni miten vertaistuen, asiallisen hoidon ja säännöllisen työn avulla pystyy nousemaan syvimmästäkin masennuksesta. Minun kohdallani masennus ja ahdistus olivat johtuneet nuoruuteni eheytysyrityksistä kirkon sielunhoidon, hormonihoidon ja psykoanalyysin kautta. Nämä ajoivat minut itsetuhon partaalle silloin.
Anoin juuri sisäministeri Holmlundilta lupaa jatkaa vartijana kirjoitustyöni rahoittamista, yli 65 vuoden joka nyt on pakollinen yläikäraja. Ministeri kiitti että toin tämän epäkohdan hänen tietoonsa, kertoi että laki on korjattavana eduskunnassa, mutta että se ei valmistu ajoissa minua ajatellen. Taloudellisten toimintaedellytysteni turvaamiseksi myin vanhan kämppäni Töölössä ja siirryin nuoren kumppanini kanssa halvempaan asumismuotoon Oulunkylään. Asumme nyt entistä suuremmassa kämpässä keskellä raikasta luontoa ja kuitenkin oveltamme pääsee bussilla Kampin keskukseen puolessa tunnissa.
Olen juuri viimeistelemässä teosta hlbti-ihmisten mielenterveyshoidoista ja siihen tekemiäni haastatteluja. Toimitan kirjaa yhdessä rovasti Liisa Tuovisen sekä Sexpon toiminnanjohtajan Jussi Nissisen kanssa. Se julkistetaan Sexpon suuressa koulutusseminaarissa maaliskuussa 2010.
Suomessa tapahtunut myönteinen kehitys näkyy kirjassa. Kun 35 vuotta sitten kirkko ja psykoanalyysi edustivat pahimpia hlbti-ihmisten syrjintäideologioita, tässä kirjassa kirjoittavat itse hlbt-väestöön kuuluvat tai sen tasavertaisuutta kannattavat kirkon auttajat ja mielenterveysalan asiantuntijat, mm. Suomen ensimmäinen itse homo psykoanalyytikko sekä kaksi itse lesboa kirkon pastoria/diakoniatyöntekijää.
Asiat Suomessa alkavat olla hyvin.
Se ei riitä minulle, kansainvälisen moraalikasvatuksen saaneelle. Olin juuri Järvenpäässä järjestetyn Yhteysliikkeen kv. kristillisen konferenssin avustajana (kääntäjänä, tulkkina ja turistioppaana). Kävi ilmi, että monissa entisessä kommunistimaassa kristilliset aktivistit joutuvat työskentelemään toimeentulonsa ja henkensä vaarantaen. Olen Helmin aktivistina ollut kv. mielenterveyskonferensseissa ja nähnyt sisältä käsin miten olematonta mielenterveyshoito esim. Afrikassa on. Olin 10 vuotta sitten Aids-tukikeskuksen tutkijana hiv/aids -konferenssissa Genevessä, jossa nostimme maailman tietoisuuteen sitä, kuinka vaikea hiv/aids-tilanne Afrikassa on.
Maailmanlaajuisesti tämä työ ei lopu koskaan. Seuraavan tutkimusprojektini rahoitusanomus on jo lähetetty :)
Lähden parin viikon kuluttua muusikkomieheni kanssa Lontooseen ja Pariisiin 65v -synttärilomalleni kuuntelemaan kun suomalainen Mikko Franck johtaa Ranskan radion orkesteria - Brahmsin kaksoiskonsertto viululle ja sellolle tietysti.
Kun asiaa mietin, niin oikeasti minäkin rupean olemaan "vanha aktivisti" vaikka en vanhimmasta päästä. Minun urani pituus on 12 vuotta ja jatkuu.
Tämä saakin minut kysymään, miksi moni vanha aktivisti on luopunut aktivismistaan?
Minun tapauksessani iso kivi kengässä oli sanastollinen sensitiivisyys. Kun Seta sai tämän asian minua tyydyttävään reilaan, minun kritiikkini lieveni. Nykyään tyydynkin kritisoimaan sitä, ettei mikään hierarkisen rekisteröidyn yhdistyksen tapainen järjestö ole se organisaatiorakenne joka voisi meidän asioitamme edistää riittävästi. Valitan paljon prekarisaatiosta ja prekaarien seksuaalivähemmistöläisten unohtamisesta ja minulle on huomautettu, että nämä samat ongelmat koskevat myös heteroita. Ilman muuta. Siksi järjestörakenne juuri ei toimikaan, koska prekaaristen seksuaalivähemmistöön kuuluvien asiat ovat prekariaatin ja seksuaalivähemmistöliikkeen leikkauspisteessä. Näen paljon yhteyksiä heteroiden ongelmiin.
Siksipä ehdotankin, että koko valta pitää kumota. Tämän uuden idean (minulla pikemminkin vanha) mukaisesti olenkin kiskonut kauniin sateenkaarilipun tankoon siellä missä väkivaltiollinen lippu "pitäisi" olla kyseenalaistaen väkivaltion symbolisen oikeuden lipputankoihin. Lippu tangossa edustaa voittajaa ja valloittajaa. Sateenkaarilippu tarkoittaa, että me kaikki olemme voittajia.
Minua miellyttää siis myös kesän Priden teema. Homo-Suomi vyöryy sateenkaarevasti siniristin päälle ja ottaa haltuun karjalanpiirakat, kalakukot, mustan makkaran ja ehkä mannerheiminkin. Etniset rakennuspilarit Kalevalan sateenkaarevasta kirjokannesta Nokiaan kuuluvat myös meille.
Olen ollut kärsivällinen eri väkivaltioiden kipuilulle Priden kanssa, koska henkilökohtaisiksi miellettyjen asioiden esilletuonti on epäitäeurooppalaista. Nyt kuitenkin se näyttäytyy mahdollisuutena homofoobikoille nostaa oma kissansa pöydälle. Jos ei keskustella, niin sitten vastapuolikin on hiljaa. Ellen ole tanskalaisessa vankilassa haluaisinkin osallistua ensi vuonna Moskovan Prideen. Mikä onkaan hienompi tapa tutustua venäläisyyteen kaupungissa jota pidetään ihan omana saarekkeenaan erillään venäläisyydestä kuin venäläinen vankila!
Tämä Setan aktivisti palasi juuri Setan 35-vuotisvastaanotolta, jossa olivat mukana mm. Setan entinen puhis Tiia Aarnipuu ja entinen pääsihteeri Rainer Hiltunen sekä koko Setan ja Hesetan nykyinen henkilökunta sekä Ranneliikkeen puhis Mikko Kivinen sekä uutisankkuri Vaeltaja ja paljon muita. Kiva tilaisuus ja lämmin tunnelma. Vaihdettiin kokemuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Kerroin, että jo vuonna 1976 Seta-lehden suuressa palautenumerossa lukijat valittivat väsyneinä, etteivät halua lukea enää virkettäkään kirkosta ja psykoanalyysista.
Se oli 33 vuotta sitten... :)
Kerroin tilaisuudessa ilouutisen, että seuraavassa kirjassa kirkon ja psykoanalyysin piiristä kirjoittaa useita itse lesboja teologeja sekä itse homo psykoanalyytikko hlbti-ihmisten
yhdenvertaisuutta puolustavia artikkeleita.
Hienoo oli lukea pari riviä Sirkan elämästä tänään. Kirjotteli ujo maalaispaika v 1981 Mercurin nurkkapöydässä...
Aion seurata vanhan polven psykoanalyytikkojen harjoittamaa leimaamista ja stigmatisointia hamaan loppuun saakka.
Siksi otin selvää yllä olevasta väitteestä, jonka mukaan Achté olisi pyytänyt anteeksi harjoittamaansa psykoanalyyttistä
syrjintää omassa 75-vuotishaastattelussaan Aamulehdessä.
Totta oli.
Achté tosiasiallisesti pyytää anteeksi, että harjoitti psykoanalyyttistä vihanlietsontaa yli neljännesvuosisadan. Tein tästä
löydästä Facebook-päivityksen äskettäin ja kirjoitan sen artikkeliksi FinnQueeriin lähiaikoina.
https://www.facebook.com/olli.stalstrom/posts/10152120376863540?notif_t=like
Kalle Achté ja muut vanhan polven psykoanalyytikot: miksi teitä kohtaan on pitänyt esittää kritiikkiä
neljännesvuosisata ennen kuin te olette edes vaivautuneet vastaamaan?
Mutta hienoa, että kuitenkin päätitte ottaa lusikan kauniiseen käteen vielä elämänne aikana. Tämän ansiosta teistä
jää parempi muisto jälkipolville.
Kiitos.
Artikkeliin FinnQueeriin olisi mukava saada näkyville tänne. Psykiatrian vaikuttajien olisi hyvä voida edes pyytää anteeksi ennen lähtöään. Asser Stenbäck ei tietääkseni kantaansa muuttanut. Hänhän tuli kuuluisaksi kastraation suosittelijana homouden hoitamiseksi. Olin tilaisuudessa, jossa Stenbäckille tuli tilaisuus pyytään anteeksi järkyttäviä hoitosuosituksiaan. Häneltä asiaa tiedusteltiin tilaisuudessa. Hän sulki tuon kysymyksen jälkeen suunsa täydellisesti. Harmittelin, ettei minulla ollut riittävää kanttia tivata häneltä asiaa silloin tarkemmin.
Amerikkalainen Spitzerhän vanhoilla päivillään pahoitteli ja pyysi anteeksi tutkimustaan, jota nk. homojen eheyttäjät käyttivät vääristellen perusteluihinsa täysin sumeilematta.
Tuossahan alla tuo finqueerin mainos aina jollain ranneliikkeen sivulla on...
Laitan artikkelin näkyviin lähitulevaisuudessa, kunhan ehdin. Mulla on ollut pitkä tauko FinnQueerin päivittämisestä. Se johtuu äärimmäisestä loppuunpalamisesta, johon jouduin kun minua kurmottivat erilaiset tahot kaikilta puolilta ja rahattomaksi joutumisesta. Nyt olen päässyt kuntoon Helmin ansiosta ja ajattelin taas jatkaa FinnQueerin ja sen nekrologipalvelun toimittamista.
Olin vuonna 2003 kuuntelemassa Porthanian salissa PIII luentosarjaa, jossa Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen silloiset johtajat esittelivät omaa elämäntyötään. Yksi näistä oli Kuopion yliopiston emeritusprofessori Veikko Tähkä, jonka "hoidettavana" olin ollut vuonna 1969, jolloin aloittelin eheytyspsykoanalyysiä.
Tähkä oli kuitenkin ihmisenä niin töykeä ja autoritaarinen, että en kestänyt kuin muutaman istunnon, jonka jälkeen lähdin lätkimään vihaisena.
Sittemmin jatkoin psykoanalyytikko Pekka Rilvan "hoidettavana". Pyydän huomauttaa ranneliikkeen lukijoille, että minun on mahdotonta sietää itseään korostavaa ja autoritaarista komentelua, joka aikoinaan oli eheytyspsykoanalyysin tavaramerkki.
Porthanian luentosarjaan vein mukanani vuonna 1997 valmistuneen väitöskirjani, jota lahjoitin koko luentosalin läsnä ollessa Veikko Tähkälle. Totesin hänelle täynnä psykoanalyytikkoja olevan luentosalillisen edessä pitäväni häntä ja Kalle Achtéta Suomen historian pahimpina psykoanalyyttisen väkivallan käyttäjinä vähemmistösyrjintään.
Olin ottanut henkiseksi turvakseni FinnQueerin toimittajan Tomi Heikkisen. Kävelin koko reitin luentosalin perältä katederille, ja matkalla kerroin nämä saatesanat. Luovutettuani teokseni käännyin takaisin ja seurasin yleisön ilmeitä. Läsnä oli koko Suomen psykoanalyyttisen kirkkokunnan hierarkia nokkimisjärjestyksessä. Edessä istuvat vanhemmat psykoanalyytikot, joiden tekemisiä olin riepotellut väitöskirjassani, olivat närkästyneitä siitä, että joku oli kehdannut esittää kritiikkiä heidän kirjoituksiaan kohtaan. Kävellessäni takaisin paikalleni salin takana näin yhä nuorenevaa jengiä.
Muutamat nuoret peukuttivat minulle iloisesti,
Psykoanalyytikko Tähkä meni aivan kalpeaksi. Hänelle menivät jauhot suuhun eikä hän pystynyt sanomaan mitään yli minuuttiin.
Kiusallisen hiljaisuuden katkaisi välillä Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen edustaja, joka ehdotti tilaisuuden juontajana että edettäisiin seuraavaan puhujaan.
Vasta koko tilaisuuden lopulla emerituspsykoanalyytikko Veikko Tähkä kokosi itsensä ja sai sanottua yleisölle, että "noin me psykoanalyytikot ajattelimme ennen, mutta emme enää".
FinnQueerin nekrologipalvelu esittää Veikko Tähkän - suomalaisen sodanjälkeisen psykoanalyysin Grand Old Manin - muistosanat. Tuohon Wikipedia-artikkeliin on otettu minultakin FinnQueerissa julkaisemani artikkeli suomalaisen homovihaisen psykoanalyysin noususta ja tuhosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_TähkäUutinen julkisesta väittelystä, jonka järjestin Kuopion yliopiston silloisen psykiatrian professori Johannes Lehtosen kanssa aiheesta homouden psykoanalyyttinen sairausleima.
Artikkelin loppuosassa tarkastelen Veikko Tähkän syvällistä vaikutusta Kuopion yliopiston ja yleensä perinteisen suomalaisen psykoanalyysin asenteiden myrkyttämiseen:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=5_10_1Tämän muistelujakson päätteeksi kiusaan ranneliikkeen lukijoita vielä kerran FinnQueerin uutisella siitä, miten minut murskattiin käräjäoikeudessa kun nousin vastustamaan psykoanalyyttistä sairaaksi leimaamista, vaikka voitin varsinaisen oikeusprosessin.
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=46_5_1
Tässä kohden on ehkä syytä mainita, että syytteen väitöskirjaani vastaan vuonna 1997 nostanut Kaija Eerola on sittemmin valmistunut psykoanalyytikoksi ja toimii Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen johtotehtävissä.
Olli Stålström kirjoitti: "
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=46_5_1 ... Tässä kohden on ehkä syytä mainita, että syytteen väitöskirjaani vastaan vuonna 1997 nostanut Kaija Eerola on sittemmin valmistunut psykoanalyytikoksi ja toimii Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen johtotehtävissä."
Ei voi tajuta tuota oikeusjuttua. Semmoista sananvapauden kimppuunkäymistä, että oksat pois. Olli, onkos tämä Kaija koskaan esittänyt sinulle anteeksipyyntöä tai vastaavaa? Tai oletko itse ollut häneen päin yhteydessä näin jälkikäteen.
Täytyy arvostaa sinua, että olet kestänyt kaikki nämä hyökkäykset vapauttasi kohtaan ilman, että kirjoituksistasi huokuisi suunnatonta katkeruutta/vihaa näitä tahoja kohtaan. Kirjoituksesi ovat hyvin asiallisia.
Hyvä AAA.
Psykoanalyytikko Kaija Eerola ei ole pyytänyt anteeksi, enkä sitä edes pyydä häneltä. Minulle riittää, että oikeus, sananvapaus ja oikeudenmukaisuus voittivat. Minulle riittää, että tässä on tehty psykiatrian historiaa ja tehty psykoanalyyttinen väkivalta läpinäkyväksi.
Texasi yliopiston professori Michael W. Ross kirjoitti tapauksesta artikkelin tieteelliseen julkaisuun otsikolla The last book-burning trial of the twentieth century: the Stålstrom dissertation and the challenge of homophobic authority:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19591036
Minulla on ollut onni saada käydä upean kognitiivis-analyyttisen lyhytterapeutin korjaavassa terapiassa, joka yhdessä Helmin kanssa auttoi minua nousemaan surkeasta tilastani.
"Minulla on ollut onni saada käydä upean kognitiivis-analyyttisen lyhytterapeutin korjaavassa terapiassa, joka yhdessä Helmin kanssa auttoi minua nousemaan surkeasta tilastani."
Todella hieno kuulla.
Olet saanut paljon aikaiseksi ja omalta osaltani, homomiehenä suomalaisessa yhteiskunnassa, kiitän sinua. Keep up the good work!
Jotenkin järkyttää lukea tosta oikeudenkäynnistä. Oma seta-aktiivisuuden kaltainen alkoi joskus -02 jälkeen enkä muista että olisin edes kuullut tästä farssista. Pistää miettimään että onkohan tää tapaus ollut vaikuttamassa miksi 2000-2010 välillä eheyttäjät oli aika vaitonaisia. Ei tule mieleen et aslan ois muutoin tullut esille kuin että joku silloin tällöin on linkannut aslanin 'tositarinoihin' siitä kuinka homous johtuu siitä kun isä ei rakastanut tarpeeksi lapsena ja nyt hakee isän rakkatutta muista miehistä.
