ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Decoart sisustustaulut
Decoart on käsintehtyihin sisustustauluihin erikoistunut myymälä ja nettikauppa. Paljon kokoja, värejä ja aiheita, enimmäkseen abstraktia käyttötaidetta. Öljyväritöitä alkaen 60 e. Tervetuloa katsomaan sopivia vaihtoehtoja satojen taulujen valikoimasta!

Blogit: Ollin Oppivuodet

Sivu 1 / 5 Blogia pitää Olli Stålström

Sain sovitteluapua ja otin etäisyyttä uskontoon
Kirjoitettu: 12.03.2016, 12:58:05 (Muokattu: 04.04.2016, 04:20:49)
Olen viime päivinä saanut sovitteluapua itseäni kiduttaneissa teologisissa kysymyksissä.

Sain upeaa apua kirkon perheasiaintyön uranuurtajalta.

Itse olen lopettanut kaiken toiminnan suomalaisen organisoidun uskonnon parissa. En kestä tekopyhyyttä ja ilkeitä henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä.

En kuitenkaan eroa kirkosta. Kirkon piirissä on myös upeita, vastuullisia ja lämpimiä ihmisiä.

Keskityn nyt kirjoittamaan auki kokemuksiani kahdesta seurakuntaneuvoston tyyppisestä organisaatiosta.

Olen joutunut erilaisten autoritaaristen ja ahdasmielisten uskonnollisten ja poliittisten suuntauksien kurmoottamaksi.

Nyt keskityn kirjoittamaan ohjekirjaa siitä miten pysyy hengissä ja toimintakunnossa tilanteessa, jossa erilaiset uskonsuuntaukset, lahkot ja herätysliikkeet, ja poliittiset väkivaltaliikkeet käyvät päälle ja uhkaavat terveyttä ja henkeä.
Kommentit (0)

Valmistaudun henkisen ja hengellisen väkivallan kohtaamiseen
Kirjoitettu: 30.12.2015, 07:11:52 (Muokattu: 30.12.2015, 07:26:06)
tä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari esiteltiin "viikon henkilönä" Kauppalehdessä jouluaattona. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä Diakonissalaitoksen kanssa, jonka hallitukseen hän kuuluu.

Kauppalehden artikkelin mukaan Juho Saari on mies, joka pysyy rauhallisena jopa keskellä kiihkeintä väittelyä ja jaksaa perustella kantojaan empiirisellä tutkimuksella.

Sitä ominaisuutta arvostan suuresti, koska itse olen joutunut uskonnosta ja mielenterveysasioista puhuttaessa niin ankaran ja autoritaarisen syrjinnän kohteeksi, että jouduin turvautumaan terapiaan.

Kävin kokemani uskonnollisen kidutuksen vuoksi tässä paikassa saamassa ensiapua ja liityin takaisin kirkkoon, jonka sisällä olen yrittänyt toimia.

Kuitenkin olen viime aikoina taas joutunut pohtimaan kirkosta eroamista, koska reaalisesti olemassa olevassa kristillisyydessä on joitakin kovin raadollisia piirteitä.

Minulla on lämpimiä muistoja tuon oven sisällä saamastani terapiasta ja Itä-Suomen yliopistossa saamastani empiirisesti perustellusta tiedosta. Väittelin sieltä vuonna 1997.

Olen aloittanut keskustelut sellaisen terapeutin kanssa, joka on paljon tutkinut henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja kirjoittanut niistä kirjan. Nyt tarvitsen kokeneita ja fiksuja liittolaisia.

Kuva: tutkimukseni ohjaaja Juho Saari Diakonissalaitoksen sairaalan edessä, josta sain apua uskonnollisen kidutuksen korjaamiseksi joitakin vuosia sitten.

Kommentit (0)

Joulunpyhinä muistojen kertausta
Kirjoitettu: 26.12.2015, 08:32:06 (Muokattu: 17.06.2016, 22:01:22)
[Helsinki, 25.12.2015]

Otin joulunpyhinä hetken tauon uskonnollisesta hömpötyksestä ja vihapuheesta muistellakseni miten varsinainen alani on tekoälyn ja signaalinsiirron piirissä.
Olin nuorena teekkarina hyvin innostunut Teuvo Kohosen aloittamasta itse-organisoituvien karttojen algoritmista, josta tuli sittemmin hänen maailmankuulu projektinsa. Minun osuuteni oli tehdä kirjallisuustutkimus siitä, onko olemassa teknisiä siruja, jotka toimivat samalla mekanismilla kuin hermosolu, siirtäen hermoimpulsseja pitkin hermosolun pintaa sähköisesti ja kemiallisesti synapsiraon yli.

Tämä oli kiehtova tutkimuskohde ja paneuduin siihen täysillä. Uppouduin kirjastoissa intohimoisesti tuollaisen teknisen sirun löytämiseen. Vuodet kuluivat kun etsin Fysiologian laitokselta ja TKK:sta hermosolun teknistä vastinetta. Silmissämme kiilui Nobelin palkinto aivan uuden tyyppisen tietokoneen kehittämisestä.
Kävin läpi kaikki lääketieteelliset ja tekniset mallit, mutta kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt hakemaamme. Erilaisia hermoverkkoja löytyi, mutta ei sellaista sirua, jolla olisi neuronin siirto-ominaisuudet.

Turhauttavan etsinnän takia opiskeluni TKK:lla venyi 10:ksi vuodeksi, senkin takia, että vuonna 1969 sain stipendin Brown Universityyn, jossa professori John D. Savagen johdolla tein harjoitustyön signaalinkäsittelystä Hamming-koodin käytössä.

Opintojani hidasti lisäksi se, että olin sortunut niin sanottuun eheytyspsykoanalyysiin vuodesta 1970, mikä repi minua hajalle ja masensi. Vuonna 1973 olisi tullut täyteen 10 vuotta TKK:lla, mikä olisi periaatteessa riittänyt erottamiseen koulusta. Siitä voin kiittää psykoanalyysiä että sain itseni valmiiksi.

Valmistuin diplomi-insinööriksi Teknillisen fysiikan osastolta vuonna 1973 ja sain aluksi ihannetyön Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkönä kohdemaina pienet SEV-maat, Afrikka ja Lähi-itä. Vuonna 1974 asetin vaaraan juuri saamani ihannetyön ryhtymällä Setan aktivistiksi. Minusta tuli Setan varapuheenjohtaja kesällä 1974.

Olen koko ikäni seurannut tekoälyn kehitystä. Uusimmasta Tieteen kuvalehdestä 1/2016 huomasin, että tällainen oppiva siru, "memristori", saatiin toimintakuntoon Hewlett-Packardin laboratorioissa keväällä 2008, kiinalaisen Leon Chuan teoreettisen työn perusteella. Luin uutisen sekavin mielin. Tuotahan juuri olin etsinyt parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Pettymystäni lievensi se, että vuonna 1969 olin päässyt New Yorkissa perehtymään toiseen erikoisalaani signaalinsiirron ohella, lhbti-vapautusliikkeen syntyyn paikan päällä.

Minusta oli hyvin miellyttävä kokemus tavata entinen opinnäytteeni ohjaaja Teuvo Kohonen professori Ilkka Niiniluodon jäähyväisluennolla 14.4.2014. Siellä annoin Kohoselle toisella erikoisalallani kokoamani magnum opuksen (Saanko olla totta? 2011) ja kiitin Niiniluotoa siitä, että hän antoi tieteenfilosofina minua puolustavan todistajanlausunnon Tampereen käräjäoikeudessa vuonna 1999.

Professori Savage kävi minua moikkaamassa Helsingissä käydessään Moskovassa konferenssimatkalla 1980-luvulla. Esittelin hänelle ylpeänä Alvar Aallon suunnitteleman Otaniemen kampuksen.

Kuva: professori John D. Savage, Brown University.

Kommentit (0)

Joulun sanoma Ollin mukaan
Kirjoitettu: 25.12.2015, 12:44:30
Muistutan siitä, että uskontomme perustaja tuli köyhistä oloista. Hän suhtautui jyrkän kielteisesti itsensä ylentämiseen ja tekopyhyyteen.

Siksi katson että minulla on oikeus esittää kritiikkiä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka aggressiivisella tavalla pyrkivät uskonnon nimissä ylentämään itseään ja tuomitsemaan toisinajattelevia.

Olen nähnyt liikaa itsetuhoisuutta kun itseään syrjivää homoa lyödään Mooseksella ja Paavalilla.

Minusta ei ole ihmisten tehtävä ajaa syrjinnän kohteita itsetuhoon. Jätetään tuomitseminen Jumalan käsiin.

Kommentit (1)

Oma suojelusenkelini Mike Ross
Kirjoitettu: 19.12.2015, 17:54:43 (Muokattu: 19.12.2015, 18:24:44)
Olen ikuisesti kiitollinen siitä tuesta, jota minulle on antanut alunperin Uudesta Seelannista Australian kautta Yhdysvaltoihin edennyt kansanterveystieteiden professori Michael W. Ross.

Hän tuli ensimmäistä kertaa katsomaan kuka kirjoittaa minun tavoin kritikoiden uskonnollis-psykoanalyyttistä eheytysideologiaa.

Julkaisin tekstini itsemurhien ehkäisykonferenssi IASP
vuosikokouksessa vuonna 1977. Sama teksti julkaistiin ruotsiksi teoksessa Hansson, Johan (red) 1982.

Siinä on oikeastaan ensimmäistä kertaa Suomessa sodan jälkeen tuotu esiin, että homojen keskuudessa usein esiintyvät itsetuhoisuuden ja itsesyrjinnän ongelmat ovat seurausta pitkään jatkuneesta uskonnollis-psykoanalyyttisestä sortoideologiasta.

Olen kirjoittanut asiasta teoksessa Saanko olla totta, jonka ovat toimittaneet lisäkseni rovasti Liisa Tuovinen, Sexpon VET-terapeutti Jussi Nissinen ja päätoimittaja Jorma Hentilä.

Teoksessa kerron varsin avoimesti miten uskonnollinen kireän kristillinen varhaislapsuus ajaa nuoren ihmisen kuolemaan (kuten isäni veli) ja murskaa toinen lapsen mielenterveyden - kuten minulle kävi.

Olen tarjoutunut varoittavaksi esimerkiksi siitä, miten uskonkiihkoilu ajaa lähelle itsetuhoa, mutta että siitä voi kuitenkin pelastua - joskaan ei henkisesti tasapainoiseksi.

Elämäkertani olkoon voimakas vetoomus henkistä ja hengellistä väkivaltaa vastaan.

Kuva: professori Michael W. Ross, joka on opiskellut myös Helsingissä ja Tukholmassa ja osallistunut kaikkien
tärkeimpien artikkeleideni ja kirjojeni tuotantoon.

Mikellä ja minulla on saman tyyppinen perhetausta. Mike tulee skottilaisesta liikkeestä Exclusive Brethren, jonka oppiperustaan kuuluu, että vain siihen kuuluvat pelastuvat helvetin tulesta. Minä tulen fundamentalistisesta OPKO:n taustasta, jonka oppiperustan mukaan vain siihen kuuluvat pelastuvat helvetin tulesta. Olen itse elänyt parisuhteessa ihastuttavan vanhoillislestadiolaisen miehen kanssa, jonka liikkeen oppiperustan mukaan kaikki muut kuin SRK:n jäsenet joutuvat kadotukseen.

Olemme Miken kanssa monia kertoja pohtineet hänen käydessään Savonlinnassa oopperassa kanssani miten hyvä vertailututkimus meillä onkaan itsetuntoa murskaavista ja itsetuhoon ajavista taustoista.

Olemme joskus laskeneet leikkiä siitä kuka voittaa kun toisinajattelevien lähettämisestä helvettiin kiistelevät Exclusive Brethrenin, SRK:n ja OPKO:n jäsen.

[Kuva: Minnesotan yliopiston kansanterveystieteen professori Michael W. Ross]

Kommentit (2)

Historiallinen paranemispäivä 15.12.
Kirjoitettu: 16.12.2015, 13:07:04 (Muokattu: 18.12.2015, 08:31:23)
[Turtle Box Bulletin, 15.12.2015]

Sateenkaariväen historiaa dokumentoiva aikakausjulkaisu Turtle Box Bulletin kertoo miten tänä päivänä 42 vuotta sitten tapahtui laajamittainen, miljoonia lesboja ja homoja käsittävä äkillinen "joukkoparantuminen" sairaudesta nimeltä "homoseksuaalisuus".

Yhdysvaltain Psykiatriyhdistys APA tiedotti 15.12.1973 tehneensä päätöksen poistaa diagnoosi 302.00 (homoseksuaalisuus) vuonna 1952 käyttöön ottamastaan sairausluokituksesta DSM-III.
Päätöksen taustalla oli sekä ruohonjuuritason sosiaalinen like että vertaileva empiirinen tutkimus.

Psykologi Evelyn Hooker teki vuonna 1956 ratkaisevan empiirisen tutkimussarjan sen selvittämiseksi voidaanko homomiehet löytää psykometrisin mittauksin. Hänen tutkimuksensa tulos oli selvä: ei pystytä erottamaan mittaustuloksin. Hooker muotoili tutkimustuloksensa toteamalla, että havaintojen perusteella homoutta ei voida pitää mielenhäiriönä.

Sen sijaan hän totesi, että syrjityille ryhmille ominaisia “stigmamerkkejä” löytyy eli itsetunnon heikkoutta, masennusta, toivottomuutta ja itsetuhoisuutta. Nämä stigmamerkit olivat tunnettuja yhteiskuntatieteissä reaktioina esim. rotusyrjinnän ja antisemitismin mieltä murskaaviin vaikutuksiin.

Yhdysvaltalainen yhteiskunta oli äärimmäisen kielteinen homoja kohtaan 1950-luvulla. Epäamerikkalaisen käyttäytymisen komitean puheenjohtaja Eugene McCarthy käynnisti suoranaisen vainon homoja kohtaan. Alkoi massiivinen homojen erottaminen valtionhallinnosta.

Yksi varhaisen ruohonjuuritason aktivisti oli afroamerikkalainen W. Dorr Legg (kuvassa), joka liittyi 1950-luvulla alkaneeseen ns. homofiililiikkeeseen Mattachine Society. Dorr Legg perusti vuonna 1953 ONE-nimisen aikakauslehden edistämään tieteellistä tiedottamista ja etnistä ja seksuaalista yhdenvertaisuutta. Lopputuloksena APA:n luokittelukomitea totesi, ettei ole perusteita pitää seksuaalista suuntautumista sinänsä häiriönä tai oireena.

Itse tulin kuvioon mukaan siten, että olin aloittanut niin sanotun eheytysterapian vuonna 1970, koska silloisten oppien mukaan psykoanalyysillä voidaan potilas eheyttää heteroksi. Olin jo ehtinyt maata kolmen vuoden ajan eheytyspsykoanalyysissä (neljä kertaa viikossa) ilman mitään myönteistä vaikutusta. Vaikka psykoanalyysissä ollessa ei olisi saanut tutustua siihen kriittisesti suhtautuvaan kirjallisuuteen, tämä uutinen kylvi mieleeni epäilyn siitä, että olisin ehkä joutunut kristillis-psykoanalyyttisen aivopesun kohteeksi. Vuoden 1974 aikana päätin lopettaa psykoanalyyttisen käsittelyn ja lähdin aktivistiksi Setaan.


(Kuva: ONE-julkaisun toimittaja Dorr Legg)

Kommentit (0)

Vastustin pinkkipesua ja islamin demonisointia jo 2012
Kirjoitettu: 12.12.2015, 17:41:13 (Muokattu: 12.12.2015, 18:03:52)
"Pinkkipesuksi" nimitetään yrityksiä halventaa tai demonisoida jotakin aatetta tai uskontoa homouden yhdenvertaisuuteen vedoten. Suomalainen pikkuliike Finnish Defence League yritti kääriä islamin vastaiset kiihotuksensa ikään kuin seksuaalisten vähemmistöjen puolustamisen valekaapuun.

Minä en ainakaan hyväksy tuollaista itsensä ylentämistä muita alentamalla.

Itse kannatan kaikkien uskontojen rauhanomaista ja vähemmistöt hyväksyvää tulkintaa.

https://www.facebook.com/olli.stalstrom/posts/10153791102033540?notif_t=like
Kommentit (0)

Martti Kaipiasen muistolle
Kirjoitettu: 11.12.2015, 02:21:11 (Muokattu: 11.12.2015, 07:58:50)
Aina kun olen uskonnollisen kiihkoilun kohteena, luen Martti Kaipiaisen muistelmia, jotka toimitin digitaaliseen muotoon kahden hetskukaverin kanssa.

Kunnioitan suuresti Martin rohkeutta ja muistan lämmöllä:


http://www.finnqueer.net/pdf/Jotakin_ehka_tietaisin.pdf
Kommentit (0)

"Uskonnollinen riitely väsyttää"
Kirjoitettu: 10.12.2015, 23:36:56
SANA-lehti: "Jatkuva riitely väsyttää"

Tänään tulleen SANA-lehden mukaan:

"Tuttua on kristittyjen erimielisyydet, mutta uutta ovat selvät väsymyksen oireet keskinäisestä hajaannuksesta puhuttaessa. Keskinäinen taistelu alkaa väsyttää".

Tämä teksti oli uutislaatikossa, joka esittelee SANA-lehden pääkirjoituksia 50 vuotta sitten (SANA 9.12.1965)
Kommentit (0)

Setan periaateohjelman juurilla Australiassa ja Yhdysvalloissa
Kirjoitettu: 08.12.2015, 13:08:48 (Muokattu: 10.12.2015, 19:26:51)
Seuraavaa historiaprojektiani varten olen nyt käynyt läpi australialaisen sosiologin Dennis Altmanin tuotannon ja ollut yhteydessä häneen ja työni ohjaajaan Michael W. Rossiin. Dennis Altman on tunnettu sosiologi, joka on paljon kirjoittanut seksuaalisesta vapautusliikkestä ja jonka teosta Homosexual Oppression and Liberation (1971) me käytimme lähtökohtana muotoilessamme Setan ensimmäistä periaateohjelmaa, joka hyväksyttiin 1976. Kävimme lukupiirinä läpi Altmanin teoksen. Suomalaisena erityispiirteenä oli, että sen muotoiluun osallistuivat meidän tavallisten perusaktivistien (Martin Schreck, Seppo Kivistö) myös paljon naisaktivisteja lisäksi kaikista seksuaalisuuksista. Siksi ohjelman tekemisessä kuultiin SAK:n lakimiestä Tarja Halosta työsyrjinnästä sekä yht.tri Annikki Talikkaa sairausleimasta ja naisten asemasta. Michael W. Ross, joka on alun perin Uudesta Seelannista, ja myöhemmin Australiasta ja nykyisin Minnesotan yliopiston proffa, on osallistunut kaikkien suomalaisten teoksieni tuotantoon, sairausleimasta, itsesyrjinnästä, stigmatisaatiosta ja HIV/AIDS;ista. Mike vierailee Suomessa vieläkin vuosittain ja hän teki sosiologian jatko-opintoja professori Elina Haavio-Mannilan johdolla 1980-luvulla.
Nyt tekeillä on kaapin ajan ja puistoseksin analyysi, josta tulee rinnakkaisteos Waldemar Melangon teokselle Puistohomot (SKS 2012).



Kuva: Sosiologi Dennis Altman vuonna 1971.

Kommentit (0)

Olen kirjallinen aktivisti
Kirjoitettu: 04.12.2015, 18:42:00 (Muokattu: 04.12.2015, 18:47:47)
[New York/Helsinki, 4.12.2015]

Viimeistelen muistelmiani varten päiväkirjaani kesältä 1969 jolloin asuin usein New Yorkissa Greenwich Villagessa. Vaikka olin maantieteellisesti saman kadun varrella kuin Stonewall Inn, josta kapina alkoi, olin vielä henkisesti kuin toisella planeetalla. Minun paikkani oli Julius, joka oli hienostunut ja sivistynyt paikka, jossa minun kaltaiset kirjallisesti orientoituneet, itseään syrjivät kaappihomot viettivät iltoja. Siellä tutustuin Graig Rodwelliin, joka oli tavallaan sukulaissieluni. Hänelläkin oli uskonnollinen tausta, Kristillinen tiede -kirkko.

Toisin kuin minä, Graig oli jo johtavia vapautustaistelijoita ja perusti Oscar Wilde Bookshop nimisen kirjakaupan. Se oli siisti paikka, eikä Graig halunnut sinne pornoa tai muuta kaupallista seksikamaa ("sleaze"). Siitä tuli vakiopaikkani 1974 lähtien kun aloin kuskata isolla matkalaukulla tieteellistä ja historiallista kirjallisuutta Suomeen, samoin kuin Lontoon vastaavasta kirjakaupasta Gay's the Word.

Olen kaikkiaan tuonut näistä kirjakaupoista Setaan useita satoja teoksia. Kun Seta luopui omasta kirjastostaan vuonna 2014, sain itselleni ison joukon itse ostamiani teoksia kotiin.

Olin pitkään töissä HY Valtiotieteellisen kirjaston tiskillä, johon sain ystävällisen kirjastonjohtaja Marja-Liisa Harju-Khadrin myötävaikutuksella tilattua sata syrjinnästä vapautumista käsittelevää teosta. Järjestin myös kirjasillan Suomenlahden yli Tallinnan Ajaloo Instituutin kirjastoon kun neuvostopanssarit alkoivat sieltä lähteä vuonna 1990.

Ollessani Kuopion yliopiston sosiologian tuntiopena 1990-luvulla, sain sinne tilattua toista kymmentä asiallista ja ajan tasalla olevaa teosta. Ennen minua Kuopion yliopiston kirjastossa oli vain kaikkein pahimman homovihaajan, psykoanalyytikko Veikko Tähkän sinne hankkima Charles Socaridesin myrkkyä tihkuva perusteos.

Graig Rodwell toimi myös oman taustayhteisönsä asenteiden muuttajana. samoin kuin minä, joka aloitin ekumeenisen Yhteysliikkeen aktivistina heti kun se perustettiin. Graig onnistuikin vaikuttamaan siihen, että Kristillinen tiede -kirkon ylläpitämä homojen jäsenyyskielto purettiin, tosin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Tällä hetkellä HY:n kirjastossa on yhdeksän nimekettä minun nimissäni. Parhaillaan työstän teosta itsesyrjinnästä, josta tulee kymmenes teos, jos ehdin saada sen valmiiksi.

Kuva: kirjakauppias-aktivisti Graig Rodwell vuonna 1969

Kommentit (0)

Pekka Haavistolta kritiikkiä kiusaamisyhteiskunnalle
Kirjoitettu: 26.11.2015, 17:17:53 (Muokattu: 26.11.2015, 17:22:51)
Pekka Haavisto puhui Kallion kirkossa pidetyssä työn messussa siitä, että jokaisella kansalaisella on ihmisarvo ja oikeus toimeentuloon työstä riippumatta. Hänen mukaansa työ on yksi tapa jättää jälki ympäristöön ja osallistua ihmiskunnan kehitykseen.

Haavisto esitti ankaraa kritiikkiä yhteiskuntaan pesiytynyttä kiusaamiskulttuuria kohtaan, josta hän antoi useita esimerkkejä. On koulukiusaamista ja yliopistokiusaamista, lastentarhakiusaamista, ja listaa voisi jatkaa. Kun maailman sodat ja kriisit ovat ajaneet suuren määrän pakolaisia Eurooppaan ja Suomeen, on saatu lisää kiusattavia.

Haaviston mukaan vastaanottokeskukseen perheineen tulevan pakolaisen kiusaaminen on suunnilleen raukkamaisinta toimintaa mitä kukaan pystyy keksimään. Ja senkin me suomalaiset osaamme. Tuntuukin kuin kaikki tolkku olisi hävinnyt, Haavisto arvosteli (Kirkko ja kaupunki 18.11.2015)
Kommentit (0)

Olen tuottamassa nuoruuteni päiväkirjoja 1957-1969
Kirjoitettu: 23.11.2015, 22:43:35 (Muokattu: 24.11.2015, 09:23:40)
Kaivaessani nuoruuteni päiväkirjojen muistoja, löysin netistä historioitsija Alan Brayn kuvan. Vuonna 1973 olin juuri saanut upean työpaikan Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkönä. Se oli suurten muutosten aikaa.

Olin juuri lopettanut eheytyspsykoanalyysin jota olin käynyt 5 vuotta 4 kertaa viikossa. Se oli kidutusta ja verenimemistä! Vietin kesän 1974 Lontoossa kielikurssilla, jossa opiskelimme sujuvaa englanninkieltä käymällä läpi Shakespearen näytelmiä. Lontoossa tapasin Alan Brayn, jonka kanssa minulla oli kaunis kesäromanssi.

Sen takia en päässyt tulemaan varsinaiseen Setan perustamiskokoukseen. Olin juuri päättänyt, että en tapakaan itseäni, vaan minusta tuli Setan varapuheenjohtaja. Hetken ajan maailma näytti edistykselliseltä ja tunsin ohimenevää onnellisuutta, kunnes löin pääni liikemaailman tylyyteen, heteroseksismiin ja rasismiin ja sisäisten valtataistelujen raadollisuuteen.

Ennen liian varhaista kuolemaansa Alan ehti julkaista muutaman kirjan homojen historiasta, mm. Homosexuality in Renaissance England.

Kaipaan!

--
Näitä kuvia ja tekstejä vapautusliikkeen alkuvuosilta on rauhoittavaa lukea tilanteessa, jossa olen itse kristinuskon nimissä harjoitetun syrjinnän ja stigmatisoinnin kohteena.

Samalla voin ajatella lämmöllä niitä kristillisyyden nimissä esiintyviä henkilöitä, jotka olen henkilökohtaisesti tavannut ja jotka ovat avoimesti ja rohkeasti antaneet lohtua, tietoa ja tukea: Irja Askola, Teemu Laajasalo, John Vikström, Martti Lindqvist, Björn Vikström, Liisa Tuovinen, Ulf Särs, Mikko Juva sekä monet muut ystäväni ekumeenisesta Yhteysliikkeestä.

Ajattelen myös lämmöllä nykyisen Koirakorjaamon koiria ja ihmisiä, jotka ovat ovat kulkeneet rinnallani monissa vaikeissa oloissa.

Kommentit (0)

Messages of solidarity with my Paris friends
Kirjoitettu: 15.11.2015, 16:55:44
I have sent messages of solidarity to the Forum delegates with whom I shared wild moments in Paris in 1962 in the middle of the Quartier Latin. In this picture I am sharing life in Paris with Régine (France ´62) and Gus (USA ´62).

Kommentit (0)

Setassa saimme apua Irlannin aktivisteilta
Kirjoitettu: 24.05.2015, 07:09:50 (Muokattu: 24.05.2015, 07:25:01)
[Helsinki, 23.5.2015]

Lähetin onnitteluni irlantilaiselle senaattori David Norrisille sen johdosta, että Irlanti hyväksyi yhdenvertaisen avioliittolain.

Tutustuin senaattori Norrisiin jo vuonna 1978, jolloin olin ILGA:n aktivisti (International Lesbian and Gay Association). Kävin Dublinissa pyytämässä neuvoja kristillisen liiton vaikutuksesta säädetyn sensuurilain kumoamiseksi. Olin juuri muotoillut kirjelmän YK:n Ihmisoikeuskomitealle jossa vaadittiin sensuurilain poistamista. Kirjelmän allekirjoitti Setan silloinen puheenjohtaja Leo R Hertzberg ja minä vein kirjelmän henkilökohtaisesti Geneveen ja pyysin neuvoja asian käsittelyyn.

Minulle suositeltiin Dublinissa asuvaa ihmisoikeusjuristia Alpha Connollya, jota lähdin tapaamaan. Tällä matkalla minulla on mahdollisuus asua suuressa senaattori Norrisin omistamassa talossa Dublinissa.

Seurasi monivuotinen taistelu, koska myös Suomen hallitus oli nimittänyt juristinsa puolustamaan sensuurilakia ja keksimään tekosyitä syrjinnän puolustamiseksi ja salaamiseksi.

Yksi Suomen valtiovallan keksinnöistä oli väittää, ettei RL 20.9.2 ollut mikään sensuurilaki, koska sitä ei ollut koskaan käytetty oikeudessa sananvapauden rajoittamiseen.

Kristillisen liiton pappi-psykiatri Asser Stenbäck oli käyttänyt itse ehdottamaansa lakia kahdesti tehdäkseen kantelun Yleisradiota vastaan ohjelmista joissa kritikoitiin sananvapauden rajoittamista.

YK:n Ihmisoikeuskomiteassa minulle kerrottiin, että YK ei voi toimia tehokkaasti, jos ei voida näyttää toteen että lakia on käytetty sananvapauden rajoittamiseen.
Toin tämän viestin Setalle, jossa ryhdyttiin kaikkiin toimenpiteisiin, jotta saataisiin aikaan rikossyyte, johon YK voisi sitten ottaa kantaa.

Tämä johti useisiin mielenosoituksiin, joissa yritimme saada itsemme tuomituiksi sananvapauden vaatimisesta.
Käytimme juuri sellaisia sanamuotoja mielenosoituksissa, jotka laki nimenomaisesti kielsi: "kehotamme homoseksuaalisuuteen".

Oikeusviranomaiset olivat kuitenkin ohjeistaneet poliisin ettei olisi viisasta nostaa syytteitä, koska se voisi herättää kansainvälistä kritiikkiä Suomea kohtaan.
Martin Luther Kingin innoittamana kävimme rauhanomaiseen suoraan toimintaan saadaksemme itsemme tuomituiksi.

Turussa pidetyssä mielenosoituksessa aktivisti Bengt Lindblom yritti saada itsensä tuomituksi menemällä poliisiasemalle plakaattien kanssa "kehottamaan julkisesti". Suomen oikeusviranomaiset olivat kuitenkin hyvin ohjeistettuja, eikä mitään syyteitä nostettu. Vaikka kansalainen tuli poliisiasemalle suorittamaan rikoksen, häntä ei tuomittu siitä!

Onneksi YK:n Ihmisoikeuskomiteassa oli joitakin rohkeita henkilöitä, jotka esittivät kritiikkiä Suomen valtion tekopyhää menettelyä kohtaan.

Olen dokumentoinut koko kaksinaismoralistisen kiistan sensuurilaista väitöskirjani luvussa 9.10. Kehotuskielto - psykiatrinen sensuurilaki, sivulla 370 väitöskirjassani, jonka voit ladata tästä:

Monivuotinen painostus sekä kansainvälisen yhteisön että monien suomalaisten politiikkojen taholta sai niin suurta julkisuutta, että käydessämme oikeusministeri Christoffer Taxellin luona, hän ärjyi vihaisena, että olemme pilanneet Suomen mainetta ulkomailla.

Laki kumottiin vasta rikoslain kokonaisuudistuksessa vuonna 1999.

http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf

Tuohon elämänvaiheeseeni liittyy myös henkilökohtaisesti nostalgisia muistoja. Olin silloin Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkö ja kävin monta kertaa vuodessa Afrikassa tietoliikenneasioilla. Nokialle oli tietysti sama mitä reittiä palasin Addis Ababasta Suomeen, joten pystyin käymään sekä Genevessä että Dublinissa ilman lisämaksuja paluureitillä.

Käydessäni tapaamassa senaattori Norrisia Dublinissa, törmäsin aivan valloittavaan paikalliseen aktivistiin, Tom McCleaniin. Ihastuimme toisiimme niin paljon, että meiltä molemmilta meni jalat alta. Silloin pidin Tomia yhtenä komeimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut.

Tämä oli pääsyy siihen, miksi kävin kaikkiaan kuusi kertaa Dublinissa asiaa hoitamassa.

Itse jätin Nokia Elektroniikan vientihommat vuonna 1981 sen vuoksi etten voinut sietää kv. liike-elämään kuulunutta syrjintää, korruptiota ja homovihamielistä ilmapiiriä.
Kommentit (0)

Mielenterveysurani loppui - onneksi pääsin eroon
Kirjoitettu: 08.05.2015, 12:25:46 (Muokattu: 30.12.2015, 14:19:25)
Osallistuin Mielenterveysyhdistys Helmin strategiaseminaariin Herttoniemen avaralla jäsentalolla toiminnanjohtaja Satu Tuomisen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Juhani Ojalan johdolla.

Osittain minun ja edeltäjieni pitkäaikaisen työn johdosta uskaltauduttiin käsittelemään kauan pinnan alle painettua ongelmaa, että monet jäsenet ovat joutuneet syrjinnän, hiljentämisen ja nimittelyn kohteeksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa ilmentämisen johdosta.

Tilannetta on huomattavasti auttanut se, että Suomen Mielenterveysseura on jo pitkään uskaltanut käsitellä seksuaalisen ja sukupuolisen suuntautumisen salaamisen vaikutusta mielenterveyteen. Esimerkiksi Mielenterveys 5/2014-lehdessä on pääartikkelina koskettava Kristoffer Ignatiuksen haastattelu siitä, miten hänestä kasvoi kiusatusta ja halveksitusta luokan pellestä rohkea taistelija.

Monet helmiläiset lähestyivät minua kertoen kokemastaan syrjinnästä Helmin sisällä ja esittivät konkreettisia toimintastrategioita.
Käytin itseäni esimerkkinä siitä, miten Helmiltä saamani palveluohjaus on auttanut minua saavuttamaan toimintakyvyn ja hyvän iskunkestävyyden uskonnollisia ääriliikkeitä vastaan.

Helmin seminaarissa tutustuin myös seisontapöytään, jonka ääressä voisin jatkossa kirjoittaa seisovassa asennossa. Se voisi ratkaista viimeisen terveysongelmani: jatkuvasta kirjoittamisesta istuma-asennossa johtuneen alaselän jäykkyyden ja kiputilan.

Henkilökohtaisesti Helmi oli minulle toinen seurakuntaneuvosto, jossa olen istunut viime vuosina. Tekee periaatteessa hyvää työtä, jossa on usein miellyttävää olla mukana. Mutta samalla kuitenkin Helmi oli myös koettelemus minun kaltaiselle aktivistille, joka on itse avoimesti homo ja jolla on (etäinen) juutalaistausta ja joka siksi vihaa tekopyhyyttä ja peiteltyä syrjintää, leimaamista ja uskonnon pakkosyöttöä.

Sainpa kuitenkin Helmin julistettua syrjinnästä vapaaksi vyöhykkeeksi ja liitettyä Mielenterveyspooliin (tieteellisten mielenterveystyötä tekevien järjestöjen yhteistyöelin).

Puheenjohtajakaudellani 2011-2013 annoin henkilökohtaisen sitoumuksen muutamalle lesbolle, homolle ja transihmiselle, että henkilökohtaisesti puolustan heitä Helmin sisällä syrjintää ja kaltoinkohtelua vastaan. Toteutin sen henkilökohtaisesti asiaan sitoutuen.

Ja nyt eteenpäin kohti laajemman yhteiskunnan muuttamista avoimeksi ja syrjimättömäksi!

Seuraavaksi katson millaista olisi toimia UUT:ssä ja sen Muutos-lehden kirjoittajana.

Toivottavasti Uskontojen uhrien tuki ry:ssä ei joudu uskonnon pakkosyötön kohteeksi!
Kommentit (2)

Kirkollisurani loppui - onneksi pääsin eroon
Kirjoitettu: 02.02.2015, 06:31:08 (Muokattu: 27.12.2015, 21:54:26)
Panin pisteen omalle kirkkokeskustelulleni.

Uusi seurakuntaneuvosto valittiin Kallion seurakuntaan vuoden 2015 alusta. Itse jättäydyin pois seurakunnan toiminnasta, vaikka siellä tapasin paljon miellyttäviä ja rehellisiä ihmisiä, mutta jouduin myös pienen, mutta ärhäkän kristillispoliittisen tahon pilkan ja aggressioiden kohteeksi.

Kallion seurakuntaneuvosto minun jälkeeni. Tunnelmani ovat hyvin sekavat. Toisaalta viihdyin hyvin ja sain aikaan muutoksia myönteiseen suuntaan. Sain torpattua kolehtiprojektin eheytysliike Aslanille, jota neuvoston konservatiivifraktio ehdotti.

Esitin myös kirjallisen vastalauseen siksi, että Kallion kirkossa ajetaan ulos kätten päälle panemisella demoneita, jotka aiheuttavat masennusta, skitsofreniaa ja homoutta.

Oman kauteni aikana tuli myös valmiiksi teos Saanko olla totta, jonka kanssani toimittivat rovasti Liisa Tuovinen, terapeutti Jussi Nissinen ja päätoimittaja Jorma Hentilä. Sitä ostettiin heti Kallion seurakunnalle ja myöhemmin Helsingin piispa Irja Askolan suosituksesta kirkon sisään yli 300 kpl.

Valitettavasti avioliittolain uudistus sattui myös minun toimikaudelleni. En alun perinkään ollut vaatimassa avioliitto-instituutiota samaa sukupuolta oleville pareille. Minun nuoruudessani avioliittoinstituutio käsitettiin edistyksellisten nuorten keskuudessa patriarkaalisen sorron välineeksi ja naisia alistavaksi instituutioksi.

Siksi vuonna 1976 valmistuneeseen Setan periaateohjelmaan, jonka minä kokosin, ei tullut vaatimusta avioliitosta samasukupuolisille pareille, vaan yleisesti vaatimus samaa sukupuolta olevien sosiaalisesta ja juridisesta tasa-arvosta.

Jouduin hyvin kiusalliseen tilanteeseen. En olisi halunnut ajaa avioliittoa, mutta en myöskään halunnut vastustaa sitä. Julkisuudessa rajoituinkin vain kumoamaan niitä ennakkoluuloja, joita joidenkin konservatiivikristillisten taholta levitettiin pelottelumielessä.

Periaatteeni on aina ollut suhtautua eriytyneesti ihmisiin, eikä tehdä viholliskuvia ulkoisten seikkojen perusteella. Siksi tulin erittäin hyvin toimeen eturivissä olevan Saara E. Tolosen kanssa, joka kuului kilpailevaan vaaliliittoon, mutta jonka kanssa kykin vierekkäin hoitamassa Karhupuiston istutuksia siihen saakka kun selkäni katkesi.

Pari muuta konservatiivisen fraktion edustajaa olivat kyllä valinneet minut, Setan periaateohjelman kokoajan, syntipukikseen ja viholliseksi, johon he kohdistivat raivoa ja ivaa.

Tämä oli osasyy siihen miksi väsyin henkisesti ja fyysisesti Kallion toimikauteni lopulla.

Yksi onnistumisistani oli kannustaa julkisesti Kai Sadinmaata tavallaan seuraajakseni seuraavaan neuvostoon.

Seurakuntaneuvoston ilmapiiri parani huomattavasti loppua kohti, suurelta osin Teemu Laajasalon ansiosta, joka osasi luoda ystävällisen ja reilun ilmapiirin seurakunnan toimintaan. Tässäkin kuvassa Teemu leikittelee näyttämällä jäniksenkorvia Kai Sadinmaan pään takana.

Olen iloinen että sain olla mukana, mutta olen myös iloinen, että pääsin eroon henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, jonka kohteena olen perhetaustani johdosta ollut jo 70:n vuoden ajan.

Nyt olen kirjoittamassa omaelämäkertaa, jossa yritän ymmärtää millä keinoin yleensäkään selvisin hengissä näin pitkään. Siitä tulee selviytymiskertomus, joka on verrattavissa Viktor Franklin teokseen selviytymisestä natsien keskitysleiristä. Tämä teema on minulle tärkeä, koska kaukainen esi-isäni oli Saksasta muuttanut juutalainen, joka kuitenkin kääntyi historian ensimmäisen natsin mukaan nimetyn kirkon dogmiin.


P.S. Ennen kuin joudun suorien aggressioiden kohteeksi, ilmoitan olevani tietoinen siitä, että evankelis-luterilaisten kirkkokuntien taholta on usein pyydetty anteeksi Lutherin raivoisan syrjivää asennoitumista juutalaisia kohtaan, jonka katsottiin ainakin epäsuorasti edistäneen juutalaisten tuhoamista keskitysleirien kaasukammioissa.

Tässä on yksi yhteenveto Lutherin sytyttämistä juutalaisvainoista:

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/anti-semitism/Luther_on_Jews.html

Kommentit (1)

Poliisi alkaa tutkia Jalovaaran sielunhoitoa
Kirjoitettu: 01.08.2014, 16:34:46
Olen täällä aikaisemminkin kertonut maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran tavoista tehdä rahaa ajamalla pois demoneita jotka aiheuttavat masennusta, skitsofreniaa ja homoutta. Esittelin ongelman myös tieteellistä mielenterveystyötä koordinoivalle Mielenterveysfoorumille, koska juuri silloin olin Helmi ry:n puheenjohtaja.

Nyt tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että polisi on ryhtynyt tutkimaan Pirkko Jalovaaran rahankeräysmenetelmiä.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014073018529752_uu.shtml
Kommentit (0)

Kallion seurakunnassa aloitettiin brunssi
Kirjoitettu: 18.01.2014, 20:13:25 (Muokattu: 24.01.2014, 10:06:12)
Olin tänä aamuna Alppilan kirkossa aamulla
klo 11, jolloin oli lauantaibrunssin ensimmäinen kattaus. Tapahtuma oli mielestäni hyvin myönteinen ja osallistava juttu. Tunnelma oli läheinen ja viihtyisä. Olin itse kerännyt sata liketystä febun kautta.

Harvinaisen rento tapahtuma Suomessa, tyylikästä ja kuitenkin ilman pönötystä. Silti oli liikuttavaa huomata miten hyvää huolta tarjoilijayhteisön nuoret miehet Filipin johdolla pitivät vieraista. Kohtelu oli kuin ensimmäisen luokan ravintolassa.

Kirjallinen, monipuolinen ruokalista, josta sai valita ruokalajit. Itselläni oli kunnia istua Filipin isän pöytätoverina.

Ruokatarjoilu noudatti selvästi kalliiden ensiluokan ravintoloiden tyyliä. Tuli vain hieman huono omatunto siitä, että olin palveltavana ja passattavana.

Brunssin hinta 15 € on todella kohtuullinen näin hienosta kattauksesta. Upeaa vaihtelua, mutta Helmin jäsentalolla olen tottunut 3 € kotiruoka-annoksiin.

Kuvassa Alppilan brunssin kokit Manu ja Dani. Kuva: Olli Stålström

Kommentit (0)

Vein Teemu Laajasalon terveiset Hesetaan
Kirjoitettu: 05.01.2014, 18:28:04
Tässä on ranneliikkeen artikkeli Hesetan syyskokouksesta, johon vein Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon sovintoviestin ja kädenojennuksen sateenkaariväelle.

Ranneliikkeen toimittaja Vaeltaja äänitti ja julkaisi tervehdykseni. Kiitokset Vaeltajalle :)

Onnittelut Hesetalle ja Olli-Pekka Koposelle!


http://ranneliike.net/teema/hesetalle-uusi-puheenjohtaja?aid=10516
Kommentit (0)

Esitykseni Tuomiokirkon kryptassa 7.11.2013
Kirjoitettu: 07.11.2013, 18:12:11 (Muokattu: 09.11.2013, 20:37:57)
[7.11.2013] Olin tänään seuraamassa Tuomiokirkon kryptassa järjestettyä keskustelua "Moniäänisyys kirkossa", jossa puhuivat mm. HS:n päätoimittaja Riikka Venäläinen ja jossa oli Janne Villan vetämä paneeli, jossa puhuivat Kallion khra Teemu Laajasalo, evankelisluterilaiseen kirkon viestintäjohtaja Seppo Simola, Leena Huovinen, Arto Antturi sekä useita keskustelijoita eri puolilta kirkollista kirjoa. Minun suvaittiin esittää yksi yleisöpuheenvuoro katsomosta.

Kerroin tehneeni 40 vuoden ajan metodikritiikkiä kirkon ja kristillisten herätysliikkeiden tavasta käsitellä homoudesta annettua tieteellistä tietoa, joka on väitöskirjani mukaan suurelta osin puutteellista, yksipuolista ja vääristynyttä. Kerroin miten kristillisten ääriliikkeiden taholta ylläpidetty keinotekoinen kuva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on suorastaan sairastuttanut sen omaksuneet homot ja lesbot ja ajanut monet aikoinaan itsemurhaan.

Ilmaisin valitteluni sen johdosta, että kristillisen yhteisön käsitellessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei useinkaan pitäydytä tieteellisiin faktoihin.

Annoin myös paneelissa keskustelleelle Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalolle teoksen Seksuaaliterveys Suomessa, jossa on Sexpon entisen toiminnanjohtajan Jussi Nissisen ja minun artikkeli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta Suomessa. Annoin myös siitä teoksesta yhdessä amerikkalaisen sosiologian professorin Ilsa Lottesin kanssa kääntämäni ensimmäinen englanninkielisen suomalaisen seksologian oppikirjan (New Views on Sexual Health - jonka muuten kävin viemässä Tarja Haloselle presidentin linnaan kun se ilmestyi vuonna 2000, olihan Tarja Halonen yksi Sexpon perustajajäsenistä)

Kerroin yleisölle Tuomiokirkon kryptassa, että olen tiukasti pysytellyt erossa sensaatiohakuisesta ohihuutamisesta mediassa ja että kieltäydyin menemästä television pahamaineiseen homoiltaan ja Enbusken homo-ohjelmaan radiossa, vaikka minua pyydettiin niihin.

Sen sijaan hain ja pääsin Kallion seurakuntaneuvostoon 2010 ja olen ollut mukana toimittamassa tietoteosta Saanko olla totta? (Gaudeamus 2011), jossa on uusin tieteellinen tieto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä trans-ihmisistä.

Yritin saada perille sanomaa, että myös uskonnon piirissä esitettyjen väitteiden homouden olemuksesta tulisi perustua tutkittuun tietoon perustuviin, tieteessä hyväksyttyihin tosiasioihin.

Korkeat kristityt panelistit puhuivat taas minun ylitseni ja ohitseni. Olin pahoillani siitä, ettei taaskaan ole kutsuttu yhtään asianosaista eli itse seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä ja annettu hänelle puheoikeutta.

Tilaisuuteen osallistuneille kerroin miten itse olen edennyt tieteellisen tiedon jakamisessa: olen käynyt henkilökohtaisesti viemässä Saanko olla totta? -teoksen mm. Kristillisdemokraattien Päivi Räsäselle ja Patmosin Pasi Turuselle ja osoittanut kädestä pitäen yksityisessä tilaisuudessa ne kohdat, joissa heidän väitteensä eivät pidä paikkaansa tosiseikkojen kanssa.

On ollut myönteistä havaita, että yksityisopetukseni ansiosta väitteet siitä,
että homous olisi sairaus tai että hiv/aids leviäisi laajasti Suomessa ovat loppuneet tuolta taholta.

Annoin heille Suomen lääkäriliiton puheenjohtajan Heikki Pälven lausunnon siitä, että homous on poistettu jo vuosia sitten Suomen sairausluokituksesta sekä johtavan hiv/aids-lääkärin Jussi Sutisen tiedotteen, jonka mukaan tänä päivänä Suomessa elävien hiv-positiivisten henkilöiden eliniänodote on sama kuin väestössä yleensäkin edellyttäen että henkilö noudattaa lääkinnällisiä ohjeita.

Näiltä osin olen siis onnistunut pilaamaan kaksi keskeistä äärikristillisten propaganda-argumenttia käynnissä olevassa kulttuurisodassa tekemällä niiden virheellisyydet läpinäkyväksi.

Samalla olen joutunut tiettyjen äärihomojen hampaisiin, koska toimintani on vaikuttanut niin sovittelevalta, että teostani Saanko olla totta? on nimitetty "uskonnolliseksi kioskikirjallisuudeksi".

Kahden tulen välissä toimiminen vuosikymmenien ajan on romuttanut minut henkisesti, taloudellisesti ja terveydellisesti.

Eikä tarkoitukseni ole valittaa. Haluan itse asiassa onnitella kirkkoa siitä, että se onnistui lausunnollaan Oikeusministeriölle 28.5.1968 saamaan aikaan sensuurilain, jonka tarkoitus oli saada homot kokemaan itsensä poikkeavina ja sairaina. Siinä kirkko onnistui erinomaisesti.
Kommentit (3)

Facebook-päivitykseni 5.11.2013 Pirkko Jalovaarasta
Kirjoitettu: 05.11.2013, 18:23:40
Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara ansaitsi demonipuheillaan enemmän kuin arkkipiispa. Iltalehden tekemän selvityksen mukaan ansaitsi julkisten verotietojen mukaan viime vuonna 127 000 euroa. Jalovaaran liikkeen Rukousystävät ry:n poliisihallitukselle toimittamien tietojen mukaan yhdistys keräsi vuosien 2009-2011 aikana 644 555 euroa.

Kallion seurakuntaneuvosto ryhtyi keväällä 2013 tutkimaan tarkemmin Jalovaaran menettelytapoja, joista myös televisio-ohjelma MOT raportoi samoihin aikoihin keväällä. Minä kävin kahden muun Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa Kallion kirkossa tutkimassa tapahtumien taustaa. Pirkko Jalovaara oli useiden vuosien ajan kiertänyt eri seurakunnissa pitämässä Sanan ja Rukouksen iltoja, joissa hän oli parantanut ihmisiä ajamalla rukouksella ja kätten päälle panemisella riivaajahenkiä eli demoneita, jotka aiheuttavat hänen mukaansa sairauksia, kuten skitsofreniaa, masennusta ja homoutta.

Jalovaaran toiminta ei ollut tapahtunut salassa, vaan hän oli vetänyt Kallion kirkon täyteen
ja hän oli ollut yhteistyössä Kallion seurakunnan papin kanssa. Tosin demonien ajaminen ei ollut myöskään virallisesti Kallion seurakunnan toimintaa, vaikka monet Kallion teologit olivat olleet tietoisia hänen toiminnastaan. Siitä oli kuitenkin vaiettu, eikä kukaan ollut aikaisemmin uskaltanut protestoida demonien ajamista vastaan.

Vasta kun Jalovaaran toiminta oli ylittänyt uutiskynnyksen, siihen uskalsivat puuttua Kallion seurakuntaneuvosto ja sen uusi kirkkoherra Teemu Laajasalo. Olin itse vienyt demonien manaamisen hoitomuotona tieteellistä mielenterveystyötä koordinoivan Mielenterveyspoolin kokoukseen Helmin puheenjohtajana. Mielenterveyspooli moitti jyrkästi Jalovaaran toimintaa pitäen sitä tehottomana ja vaarallisena uskomushoitona: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mielenterveyspooli--demonipuheet-jopa-hengenvaarallisia-/1912778

Annoin Kallion seurakuntaneuvostolle ja kirkkoherralle omana kantanani lausunnon, jonka mukaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulos ajaminen on epätieteellistä ja kohteelleen vaarallista, epäluterilaista koska Suomen evankelisluterilainen kirkko on jo sanoutunut irti sananmukaisesta demoniuskosta teologisissa kannanotoissaan ja muistutin että evankelisluterilainen kirkko sai alkunsa juuri siitä kun Luther esitti teesinsä katolisessa kirkossa harjoitettua aneiden keräämistä vastaan. Varoitin siitä, että pelkkä demonijahdin kieltäminen johtaisi umpikujaan, sillä havaintojemme mukaan Jalovaaran asiakaskunnassa oli paljon syrjittyjä ja syrjäytettyjä ihmisiä, jotka selvästikin saivat henkistä lohtua siitä, että heidän epätoivoonsa vastattiin.

Ehdotin, että Kallion seurakunnassa jatkettaisiin köyhien ja syrjäytettyjen keskuudessa tapahtuvaa jalkautuvaa ja vastaanottavaa diakonista ja teologista työtä samaan tyyliin kuin esimerkiksi Tuomasmessuissa, ilman syntipukkiryhmien demonisointia ja sairaaksi leimaamista. Muistutin myös että tieteellisessä maailmassa homoutta ei ole pidetty psykiatrisena häiriönä sitten vuoden 1974 yhdysvaltalaisessa sairausluokituksessa tai vuoden 1981 jälkeen Suomessa voimassa olevassa tautiluokituksessa.
Kommentit (0)

Osallistuin arkkipiispa Mäkisen kanssa seminaariin ja jaoin kirjoituksiani
Kirjoitettu: 25.10.2013, 19:29:22 (Muokattu: 27.10.2013, 16:34:41)
Osallistuin tänään 25.10.2013 Diakonia-ammattikorkeakoulun järjestämään seminaariin "Uskonnollisuuden ja yhteisöllisyyden riskit", johon osallistuivat myös mm. arkkipiispa Kari Mäkinen, tutkijatohtori Johanna Hurtig Lapin yliopistosta, toiminnanjohtaja Joni Valkila Uskonnon uhrien tuki UUT ry:stä, Kristiina Kouros Ihmisoikeuskeskuksesta.

Arkkipiispa Mäkinen aloitti tilaisuuden puhumalla terveestä ja turvallisesta yhteisöllisyydestä ja uskonnollisuudesta. Johanna Hurtig kertoi tutkimuksestaan joka käsittelee ihmisoikeuksia uskonnollisissa yhteisöissä. Joni Valkila puhui uskontojen aiheuttamista traumoista.

Minä annoin arkkipiispalle itsestäni tehtyjä haastatteluja ja Saanko olla totta? teoksen ja kerroin miten olen pystynyt pyristelemään irti tuomitsevien ja projektiivisten ideologioiden verkoista ja että ihanteeni on rehti, suora ja läpinäkyvä yhteisöllisyys.

Arkkipiispan alustus on luettavissa seuraavasta linkistä:

https://arkkihiippakunta-fi.directo.fi/arkkipiispa/puheet-ja-kirjoitukset/puheenvuorot-ja-tervehdykset/2013/uskonnollisuuden-ja-yhteisollisy/
Kommentit (0)

Minut nimettiin Kallion seurakunnan tiedotusryhmään
Kirjoitettu: 23.10.2013, 15:27:27 (Muokattu: 23.10.2013, 15:33:38)
Eilen 22.10. pidetyssä seurakuntaneuvoston kokouksessa minut nimettiin omasta pyynnöstäni tiedotustyöryhmään.

Perusteluna esitin, että pidän valitettavana nykyajassa esiintyvää kärjistävää ja vihamielistä ohihuutamista toisaalta kirkollisten ja poliittisten ääriliikkeiden ja toisaalta sellaisten tahojen välillä, jotka ovat tehneet kirkosta niin sanotun hyvän vihollisen, jota demonisoimalla jotkut ääriliikkeet ajavat omaa asiaansa.

Kerroin, että olen läpi elämäni ollut kahden tulen välissä yrittäessäni välittää tietoa ja ymmärrystä näiden äärilaitojen välillä.

Kerroin kotona saaneeni sellaisen kasvatuksen, että asiat riitelevät - eivät ihmiset.

Konkreettisena toimenpiteenä varmistin, että Saanko olla totta? -teos on annettu myös sen vaaliliiton jäsenille, joiden ohjelmaan ei kuulu naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyys kirkossa.

Annoin myös uusimman Helmi-lehden Teemu Laajasalolle.

Tässä asiassa olen voinut tukeutua Helsingin uuden piispan Irja Askolaan, jonka valintaryhmässä olin vuonna 2010. Kannatan myös Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon "sovitellun erimielisyyden" linjaa. Piispa Askolan avulla Saanko olla totta? -teoksia tilattiin evankelisluterilaisen kirkon papeille, diakoneille ja toimihenkilöille noin 300 kappaletta.

Yleensäkin olen sitä mieltä, että yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja häikäilemättömän taloudellisen vallankäytön räikeä lisääntyminen on monta kertaa pakottavampi ongelma kuin ihmisten välinen rakkaus.
Kommentit (2)

Tuli kiitosta seurakuntaneuvoston kokouksessa
Kirjoitettu: 20.09.2013, 08:01:55
Anja Snellmanin televisiohaastattelun (Studio 55+) ansiosta sain myönteistä palautetta Kallion seurakuntaneuvostossa, jossa istuva eräs yli 60nen pastori ja everstiluutnantti res tuli henkilökohtaisesti kiittämään minua rohkeudesta ja hyvästä esiintymisestä. Tälle sotilashenkilölle olin aikaisemmin kertonut toimineeni Helsingin aluepuolustusjoukoissa Helsingin Reservinupseeripiirin hallituksen jäsenenä vuosina 1968-1986, jolloin lähdin Australiaan tutkijaksi.

Saamani aikaisemman sisäisen konservatiivisen kritiikin johdosta en uskalla näyttää tässä kuvia enkä mainita nimiä.

Kiitos Anja!
Kommentit (0)

Koulutan Kallion seurakuntaneuvostoa eheytyksestä
Kirjoitettu: 28.08.2013, 15:09:18 (Muokattu: 28.08.2013, 15:10:15)
Lähetin eilen Pride-viikon Sunnuntaisuomalaisessa
olleeni haastatteluni Kallion seurakuntaneuvoston jäsenten tietoon seuraavan saatteen kera:

Toivon, että oheinen esittelyni voitaisiin saattaa kaikkien neuvoston jäsenten tietoon,
jotta he ehkä tajuaisivat miten syrjintä ja tuomitseminen sattuvat ja pahimmillaan vaarantavat
terveyden:

http://media.ksml.fi/sunnuntaisuomalainen/sunnuntaisuomalainen_ylpeasti.pdf
Kommentit (0)

Yritän opettaa Gandhin ja Martin Luther Kingin etiikkaa Kalliossa
Kirjoitettu: 12.06.2013, 07:38:52 (Muokattu: 15.06.2013, 09:40:13)
Tiistaina 12.6.2013 pidimme kevätkauden viimeisen Kallion srk-neuvoston istunnon. Tässä tilaisuudessa minulla oli mahdollisuus esitellä uusin Helmi-lehti ja siinä oleva artikkelini Temppeliaukion kirkossa esitetystä, nuorten itsetuhoisuudesta kertovasta näytelmästä ja sen saamasta tyrmäystuomiosta kirkon konservatiivien taholta. Ehdotin myös että näytelmä Innovaatio otettaisiin Teatteri Kallion ohjelmistoon syksyllä.

Ilmoittauduin myös vapaaehtoiseksi työryhmään, joka suunnittelee Alppilan kirkon olohuone- ja kahvilatoimintaa. Kerroin miten hyviä kokemuksia meillä Helmissä on innostavasta kahvilatoiminnasta syrjään sysättyjen ihmisten aktivoimiseksi toimimaan oman fyysisen ja mielen terveytensä kohottamiseksi. Kerroin perussäännön olevan, ettei juurikaan auta jos vain yksinäisiä, köyhiä, sorrettuja ja halveksittuja ihmisiä pannaan samaan huoneeseen juomaan kahvia. On järjestettävä myös ohjattua keskustelua, mielekästä tekemistä ja voimaannuttavaa toimintaa. Itse kerroin, että olen kirjoittanut itseni pystyyn masennuksesta Helmin kirjoitusryhmässä.

Kallion seurakunnan diakonia-asiakkailla on paljon yhteistä Helmin jäsenten kanssa Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan: monet ovat yksinäisiä, syrjäytettyjä, vailla palkkatyötä, häpeäleiman kohteena olevia ihmisiä, sekä alle kolmekymppisiä että päälle kuusikymppisiä, joilla on sekä fyysisiä sairauksia että mielenterveyden ongelmia. Helmi voisi olla esimerkkinä siinä, miten ihmisiä voi kannustaa auttamaan itse itseään.

Illalla yritin saada konservatiivijäseniä ymmärtämään, miten paljon sattuu kun Raamatusta irrotetaan joitakin kohtia, joita käytetään tuomitsemaan ihmisiä helvetin tuleen. Havainnollistin kertomustani näyttämällä seinällä roikkuvista emerituskirkkoherroista, miten yksi heistä ollessaan uskonnonopettajani Norssissa heitti minut ulos luokasta koska tein kriittisiä huomautuksia helvetin olemassaolosta ja miten jouduin hakauksiin toisen emerituskirkkoherran kanssa kun julkisesti puolustin hänen läsnäollessaan ihonvärinsä ja etnisen taustansa vuoksi syrjään työnnettyjen ihmisten ihmisarvoa.

Kerroin, miten itse Norssissa ollessani kirjoitin koulun lehteen ylistävän artikkelin Martin Luther Kingistä, joka voimaannutti päähänpotkitun ja stigmatisoidun ihmisryhmän.

--
P.S. Olen pyynnöstä poistanut tässä olleen kuvan, jossa näkyy Kallion seurakuntaneuvoston jäseniä.
Kommentit (0)

Kehittämispäivän pohdintoja Kallion seurakunnassa
Kirjoitettu: 13.04.2013, 20:31:17 (Muokattu: 11.06.2013, 21:57:02)
Olin 13.4.2013 pitkän istunnon Kallion seurakuntaneuvoston jäsenenä Teemu Laajasalon vetämillä toiminnan suunnittelupäivillä Alppilan kirkon seurakuntasalissa. Siinä mietittiin seurakunnan toiminnan ja sanoman kehittämistä. Minut valtasi taas syvä kognitiivinen dissonanssi eli sisäinen ristiriita.

Toisaalta on upeaa, että seurakunnalla on uusi nuori kirkkoherra, joka kuuntelee ja kannustaa. Jo virkaanastujaissaarnassaan Teemu asettui suoruuden ja reiluuden puolelle tekopyhyyttä vastaan.

Mutta sitten oli pieni mutta piinkova kovasydämisten ydinjoukko, joka edusti sitä sairaalasielunhoidon linjaa (Erik Ewalds, Asser Stenbäck), jonka uskomuksiin kuuluu samasukupuolisten rakkauden tunteiden mitätöinti ja poisselittäminen lapsuudenaikaisen kehityshäiriön tuottamana vinoutuneisuutena, joka kuitenkin voidaan eheyttää kristillisellä sielunhoidolla.

Vaikka tämän uskomuksen kannattajien määrä Kallion seurakunnassa on äänestystulosten perusteella ollut pitkään noin 2/14, minulle joka pahasti vaurioiduin yrittäessäni eheytymistä tahdonvoimalla, sielunhoidolla ja psykoanalyysillä, oli kuin puukonisku selkään kun minulle luennoitiin eheyttämisen eduista.

Kaikki puukoniskut oli verhottu kristillisen sielunhoidon tekopyhään terminologiaan: "seurakunnan sielunhoidon tehtävä on rakastaa ihmiset terveiksi". Jouduin taas "taistele tai pakene" -tilanteeseen.

Pysyin kuitenkin rauhallisena, koska tänä päivänä voin vedota moneen sellaiseen kirkon eetikkoon, joka pitää näitä eheytyspuheita julmuutena. Yksi näistä on Kari Latvus, joka on käsitellyt Ewaldsin ym. eheytysideologiaa Kirkon kellarin blogissaan:

http://latvus.wordpress.com/2011/09/11/markku-koivisto-tuli-kaapista/
Kommentit (0)

Miten Jalovaaran homodemonien ajo paljastui Kallion seurakunnassa?
Kirjoitettu: 08.04.2013, 06:39:24 (Muokattu: 08.04.2013, 21:24:30)
Seuraavassa raporttini roolistani Pirkko Jalovaaran demonijahdin paljastamisessa.

Olen Setan periaateohjelmatyöryhmän 1974-76 vetäjä, Kallion seurakuntaneuvoston jäsen 2010-2014 sekä Mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtaja vuosina 2011-2013 sekä siinä ominaisuudessa myös Mielenterveyspoolin jäsen (yhdessä mm. Suomen Mielenterveysseuran, Suomen psykiatriyhdistyksen, Suomen psykologiliiton sekä useiden mielenterveysyhdistysten kanssa).

Olen se henkilö, joka nosti maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran toiminnan julkisen kritiikin kohteeksi heti saatuani tietää siitä. Jalovaara ei ole erityisemmin kalliolainen demonienjahtaaja, vaan hän on useiden vuosien aikana kiertänyt useissa kymmenissä seurakunnissa pitämässä Sanan ja rukouksen iltoja, joissa on viime vuosina ryhdytty harjoittamaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulosajamista ja tehokasta rahankeräystä.

Aikaisemmin kukaan ei ollut uskaltanut, kehdannut tai viitsinyt puuttua Jalovaaran demonienjahtaamiseen, vaikka se oli ollut tuhansien tiedossa. Heti kun itse sain kuulla toiminnasta, menin parin Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa tutustumaan siihen, mitä Jalovaaran illoissa tapahtuu.

Minun ei suinkaan tarvinnut toimia yksin, vaan sain välittömästi nuoria ihmisiä Kallion seurakuntaneuvostosta mukaani tutustumaan tilanteeseen paikan päällä ja me kaikki totesimme yhdessä, että tämä on epäkohta, johon pitää puuttua heti.

Otin asian esille myös Mielenterveyspoolissa, joka välittömästi totesi demonien ulosajamisen mielenterveyshoitona olevan epätieteellistä ja vaarallista.

Kirjoitin asiasta lausunnon Kallion seurakuntaneuvostolle ja Kallion uudelle kirkkoherralle Teemu Laajasalolle, joka oli pyytänyt lausuntoja kaikilta neuvoston jäseniltä.

Omassa lausunnossani toin esille kolme näkökohtaa: 1) tieteellistä mielenterveystyötä edustava Mielenterveyspooli pitää demonien ajamista epätieteellisenä ja kohteensa vaarantavana toimintana, 2) muistutin evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymistä sielunhoidon eettisistä suuntaviivoista, joissa kirkko on irtisanoutunut sananmukaisesta demoniuskosta jota pidetään vanhentuneena ja taikauskona, 3) muistutin luterilaisen kirkon eronneen katolisesta kirkosta koska uskonpuhdistaja Luther vastusti teeseissään henkilökohtaisen pelastumisen lupaamista rahalahjoituksia eli anekauppaa vastaan.

Liitin myös lääketieteen historiaa käsitteleväni väitöskirjan, jossa kuvasin miten kaksi militanttia katolisen kirkon munkkia olivat kirjoittaneet demonioppia käsitelleen perusteoksen Malleus Maleficarum, joka käynnisti noitavainot ja juutalaisvainot 1487 (http://en.wikipedia.org/wiki/Malleus_Maleficarum) sekä homoihin kohdistuvan laajamittaisen tuhoamisen.

Malleus Maleficarumista tuli vuosisadoiksi katolisen kirkon opillinen käsikirja, jonka mukaan miehen kylkiluusta muotoiltu nainen oli lihallisen heikkoutensa vuoksi myös hengellisesti heikompi ja siksi altis synteihin ja kelpaamaton katolisen kirkon opettajaksi.

Katsoin että siinä oli yksi vankimmista perusteista siihen, miksi katolisessa kirkossa ja muissa konservatiivisissa kirkkokunnissa ei hyväksytä naispappeutta ja homojen yhdenvertaisuutta.

Katsoin Lutherin irtisanoutuneen uskonpuhdistuksellaan Malleus Maleficarumin demoniopeista.

Tämän perusteella ehdotin demonien ulosajamisen kieltämistä evankelisluterilaisen kirkon tilaisuuksissa.

Samalla kuitenkin huomautin siitä, että Jalovaaran tilaisuudet selvästi vetoavat suureen yleisöjoukkoon, joka kokee olevansa syrjäytetty ja syrjitty. Täynnä oleva (900 henkeä) Kallion kirkko oli täynnä apua hakevia ja stigmatisoituja ihmisiä, joihin karismaattiset herätysliikkeet ovat perinteisesti kohdistaneet sanomansa, mm. erilaisia etnisiä vähemmistöjä.

Huomautin, että pelkkä kieltäminen jättäisi nämä ihmiset pulaan. Ehdotin, että näiden ihmisten sielunhoidollisiin tarpeisiin kehitettäisiin Agricola-messun tyyppistä toimintaa, joka tarjoaa aktiivista toimintaa, kuitenkin ilman epätieteellistä ja mielenterveyttä vaarantavaa uskomushoitoa. Teemu Laajasalolla on kokemusta juuri Agricola-messujen järjestämisessä oltuaan Agricolan kirkon kirkkoherra ennen Kalliota.

Teemu Laajasalo teki itsenäisesti päätöksen kieltää Pirkko Jalovaaran harjoittaman demonien ulosajamisen Kallion kirkossa, minkä Kallion seurakuntaneuvosto hyväksyi 12.3.2013.

Kuva: Pirkko Jalovaaraa saarnaa. Kuva: Annmari Salmela/Kotimaa24.fi

Kommentit (2)

Teemu Laajasalo Kallion kirkkoherraksi
Kirjoitettu: 10.02.2013, 22:37:21 (Muokattu: 18.02.2013, 12:08:30)
Teemu Laajasalo asetettiin tänään Kallion kirkkoherraksi. Helsingin piispa Irja Askola suoritti tehtävään asettamisen. Saarnassaan Teemu Laajasalo antoi lupauksen avoimuudesta ja tekopyhyyden vastustamisesta. Olin itse paikan päällä seurakuntaneuvoston jäsenenä sekä pienessä iltatapaamisessa uuden kirkkoherran ja seurakuntaneuvoston kanssa.

Jo valintavaiheessa Teemu teki selväksi, että hän kannattaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta sekä naisten syrjimättömyyttä myös kirkossa. Illalla Teemu kertoi olleensa nuorempana myös Sexpon aktiivijäsen.

Jo viime syksynä järjestin yhdessä Jorma Hentilän kanssa tutustumisillan kaikkien kirkkoherraehdokkaiden ja Kallion hlbt-yhteisön kanssa Kulmakahvilassa.

Kallion sateenkaarikansa on ottanut oman kirkkonsa omakseen.

Tässä Teemun puhe hänen ottaessaan vastaan kirkkoherran viran

http://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/kallio/liitetiedostot2013/6EOZyra4j/SAARNA_TEEMU_LAAJASALO_VIRKAANASETTAMISMESSU.pdf

Teemu lupasi vastustaa tekopyhyyttä ja laajentaa seurakuntalaisten osallisuutta:

Kommentit (0)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy