Outo kirjoittaja

Onkohan muuten ihan aikuisten oikeasti olemassa henkilöä, joka kirjoittaa nimimerkillä ”Pora-liike”?

Ko. nimimerkki kun heittää niin käsittämättömiä kommentteja aiheeseen kuin aiheeseen liittyen, ja aina niin käsittämättömistä syistä vittuillen. että tuntuu siltä, että henkilö onkin itse asiassa ylläpitäjien luoma provo, syynä keskustelun kiihdyttäminen.

Ajattelin vain, koska ”Pora-liike” aloitti kirjoittelunsa hyvin paljon miespuoliseen henkilöön viittaavalla kirjoitustyylillä ja aihepiirillä, muutti sitä sitten lievästi androgyyniseen suuntaan, ja sitten ilmoitti olevansa lepso. Kirjoitustyyli vaan ei muutu. Se on miehinen eikä lainkaan kuin jossakin periferiassa asuvan (kuten hän on niin usein ilmoittanut) lesbon kirjoittama, olkoonkin että kyseisellä henkilöllä on vahvat mielipiteet Helsingin lähiöistä, Vuosaari mukaan lukien...

Lisäksi kyseisen nimimerkin kaikkein hulluimpiakaan kirjoituksia ei ole (tietääkseni) koskaan ylläpidon toimesta poistettu

Joten: ”Pora-liike”, mikäli olet oikea henkilö, toivon sinulle kaikkea parasta ja pikaista paranemista vaikeasta psyykensairaudesta.. Mikäli et, aika hyvä kikka teiltä ylläpidossa, mutta alkaa vähän vituttaa...

Pete

Nimimerkki "Pora-liike" ei ole ylläpidon provo. Ylläpidolla ei myöskään ole (tiettävästi) mitään yhteyksiä kyseisellä nimimerkillä kirjoittavaan/kirjoittaviin.

Ylläpito ei muutenkaan harrasta provoilua keskustelufoorumilla, vaan tarvittaessa esiintyy keskustelussa joko nimimerkillä "Ylläpito" tai jonkun ylläpitoon kuuluvan hahmossa. Ylläpitoon kuuluvat toki voivat osallistua keskusteluun ihan omana itsenäänkin, erillään ylläpitäjän "roolista".

Pora-liike on piristävä väriläikkä. Joskus tuppaa oikein huvittaman sen jutut. Sehän on vähän niin kuin Viivi ja Wagner.

Molemmat samassa persoonassa

Olen muistavinani, että sinä, Pete, olet aiemminkin valitellut Pora-liikkeen käytöstä. Minusta on lähinnä huvittavaa, miten viitsit vaivautua mokoman vuoksi. Onhan totta, että Poran jutut ovat yleensä varsin temperamenttisiä, mutta ei kai yhden kirjoittajan takia sentään tarvitse omaa mielenrauhaansa menettää?! Sitäpaitsi kyllä Pora-liikkeen jutut aina välillä saattavat osua ihan oikeaankin. Kyllä tässä yhteiskunnassa on sijaa tiukemmallekin kritiikille -itseasiassa mielestäni ääntä voisi noin yleisesti pitää enemminkin.

...

Epäasiallinen kirjoittaja tuskin hiljenee tai muuttaa tapojaan sen seurauksena, että hänelle itselleen asiasta kitistään. Jos ylläpitäjät hoitavat hommansa, he poistavat laatimiensa sääntöjen vastaiset kirjoitukset. Jos ylläpitäjät eivät tunnu huomaavan sääntöjen rikkomista, asiasta on hyvä heille mainita.

Jos jokin kirjoitus on jollakin tapaa epäasiallinen, muttei varsinaisesti sääntöjen vastainen, niin kannattaa opetella vain sivuuttamaan asia olankohautuksella. Häiriköt haluavat nostattaa tunteita ja he kaipaavat huomiota. Paras vastalääke on olla antamatta huomiota.

Jos häirikkö jollakin tapaa hiljenee, niin sillä, että osan kirjoituksista ylläpito poistaa ja loppuihin kukaan ei mitenkään reagoi.

Alkaa kuulostaa siltä kuin Poraliike olisi häirikkö. Ei ole. Hyvä, että on erilaisia ihmisiä.

Vaeltaja2005: oletan sinun kohdistaneen edellä olevan viestin minulle, koska olen ainoa, joka on tässä viestiketjussa käyttänyt sanaa häirikkö.

En väittänyt ketään häiriköksi. Huomannet tämän, jos luet viestini toistamiseen, huolellisesti.

Kyllä minä olen ihan olemassa oleva henkilö ja toistan sen, mitä ylläpito on sanonut, minulla ei ole ylläpidon kanssa mitään tekemistä joten turha maalailla salaliittoteorioita. Olet näköjään sotkeentunut muutenkin omaan verkkoosi minua analysoidessasi.

Argumentaation tyyli on opittu Yhdysvalloista, eikä se ole sukupuoleen sidottu. Yhdysvalloissa ei olla nimittäin koskaan nöyristelty huopatossuväen eikä myöskään oman valtion viranomaisten edessä, joten se särähtää suomalaiseen konsensusorjuuteen tottuneen korvissa.

Minulla on vähän samanlainen psyyken sairaus kuin Tshaikovskilla, "elämäntuska". Nyt kun olet hyvänä lähimmäisenä kantanut huolta minun mielenterveydestäni, voitkin siirtyä pohtimaan omaasi.

Keskustelussa Demareille oma seksuaalivähemmistöjen yhdistys

Poris: " minä joudun sietämään --- kosmista rangaistusta mikä minulle on langetettu."

Siis vika on aina muualla tai muissa. Poriksella itsellään ole asian suhteen mitään tekemistä?

Poris: "Miksi roikkua sellaisessa yhteisössä. Minä en tippaakaan enkä päivääkään halua olla homoseksuaali."

Kerrankin hyvä kysymys Porikselta. Minäkään en ymmärrä, miksi sinä roikut Ranneliikkeessä, joka on selvästi homojen ja lesbojen foorumi. Mielestäni olet epälooginen.

Ihmettelee
Juhani

"Siis vika on aina muualla tai muissa. Poriksella itsellään ole asian suhteen mitään tekemistä?"

Oletan, että rangaistus on ansaittu sitä edeltävillä teoilla, joista olen vastuussa.

"Kerrankin hyvä kysymys Porikselta. Minäkään en ymmärrä, miksi sinä roikut Ranneliikkeessä, joka on selvästi homojen ja lesbojen foorumi. Mielestäni olet epälooginen."

Missä epäloogisuus? Onko väliä ranneliikkeeseen/lepakkolaaksoon kirjoittamisella/joutumisella siinä, miten on homoseksuaalisuuteen päätynyt tai pitääkö tästä asiantilasta vai kokeeko sen tuskalliseksi ja rangaistukseksi kunhan ei rupea saarnaamaan "eheytystä" tms.? Minä kun olen käsittänyt sen sillä tavalla että jos joutuu helvettiin niin sieltä ei pääse pois.
Olenko minä siis jossain mielessä vähemmän homoseksuaali kuin sinä, JuhaniV? (Minä tunnen olevani, mutta kysynkin sinulta)

Miksi tällaista pitäisi kutsua? Näivettyneeksi homoudeksi/lesboudeksi? Ei olla "kasteltu" eikä vaalittu, vaan tallattu päälle, niin ei koskaan kerkiä kasvamaan täyteen kukkaansa. Minäpä kerran kasvatin tuliunikkoja parvekkeella, mutta kun kesä oli kylmä niin ne eivät koskaan kerinneet kukkaan. Ulkopuolisen mielestä ne olivat vain kasa vihreitä rehuja.

Minäpä kerron.
Minä en nuorena tajunnut, että minulla on tuntemuksia omaa sukupuoltani kohtaan. Itse asiassa olin niin pirun masentunut koko ajan, ettei minulla ollut tuntemuksia yhtään mitään kohtaan. Joku nimittäisi sitä vaikkapa anhedoniaksi.

Kerranpa työpaikalla sitten minun sitoutumiseni heteroseksuaalisuuteen kyseenalaistettiin ja vaikka tämä oli pelkkä arvelu ja juoru, niin siitä huolimatta se levisi metsäpalon lailla niin että kaikki minun lähiympäristössäni "tiesivät" ja sain kuulla siitä kanssa.
Esimerkiksi rappuni alaovessa kehotettiin rumia lesboja siirtymään kadun varrella sijaitsevaan baariin. Missään muussa rapussa ei ollut moista tekstiä.

Tässä vaiheessa en vielä tiennyt seksuaalista suuntautumistani.

Meninpä paikalliseen vähemmistöbaariin. Minulle ei puhuttu, mutta minusta kyllä puhuttiin. Sain kuulla siitä kaverini kautta. Vihamielisiä juoruja leviteltiin vuosikaudet kunnes selvisi, että minut oli sotkettu johonkuhun muuhun. Sillä välin tämä toinen oli jo toivotettu tervetulleeksi takaisin samaan paikkaan.

No nyt tapahtuu niin, että tapaan naisen joka räjäyttää minun tajuntai kuin sylillinen dynamiittia. Me emme varmaan kuukauteen pukeudu, vaan elämä on ihanaa. Tämä oli myönteinen ja voimaistava homoseksuaalinen kokemus.

Sen jälkeen tiedän olevani homoseksuaali ja minulla on muita suhteita, ei ne ole kuitenkaan niin hienoja kuin tämä ensimmäinen.

Minua ei vieläkään hyväksy paikalliset hörhöt ja olen jonkinlainen kylähullu mikäli he alkoholidementiassaan minut vielä muistavat. Lesboyhteisö juoruaa minusta kai edelleen.

Poris: "Argumentaation tyyli on opittu Yhdysvalloista, eikä se ole sukupuoleen sidottu."

Tällä lausumalla Poris ottaa itselleen oikeuden käyttäytyä keskusteluissa aivan omalla tyylillään, muista piittaamatta. Käsittääkseni muille hän sitävastoin ei sellaista salli.
Kiinnostavaa seurata, minne yhdysvaltalaisella tyylillä hän pääsee.

Juhani

Jatkan...

Nyt en oikein tiedä tullako ulos vaiko ei. Sillä ei ole mitään "uutisarvoa" kun kaikki jo "tietävät". Jonkun Oras Tynkkysen hivuttava julkiheteroutuminen on minulle täysin outo asia. Siksipä olenkin ottanut kannan, etten ikinä myönnä. En piru anna periksi.

Jos minä olisin saanut itse valita, olisin kehittänyt sellaisen suhteen, jota kelpaa esitellä ja joka on vakaalla pohjalla ja sitten tullut ulos. Sellaisen suhteen kanssa jota kelpaa esitellä muillekin. Mutta näin ei käynyt. Minä voin ymmärtää jotain heteroa, että omituiselta näyttää se, että pistää koko elämänsä likoon vain jonkun yhden huippuhienon (mutta lyhyen) suhteen takia. Voi tietysti olla ollutkin, ettei minulla edes ollut sitä. Vähän samanlaista kuin joku narkomaanin käytös.

Minä en oikein asu missään vaan luuhaan naiskumppanieni luona ja muiden tuttavien ja sitten Venäjän Federaatiossa asuvien sukulaisteni luona. Minua ahdistaa, jos joku tuntee minut pitemmän aikaa, siis että repeääkö helvetti valloilleen taas. Minä olen niitä jonka kaikki "tietävät", mutta jonka harvat tuntevat.

Minä olen väsynyt tähän elämään, se on hyvin uuvuttavaa. Elämä on kuin suoli niin että se kiemurtelee. Nyt jäljellä elämästä on vain umpisuoli.

"JuhaniV
21.07.2006, 18:51 Poris: "Argumentaation tyyli on opittu Yhdysvalloista, eikä se ole sukupuoleen sidottu."

Tällä lausumalla Poris ottaa itselleen oikeuden käyttäytyä keskusteluissa aivan omalla tyylillään, muista piittaamatta. "

Meinaatko, että jos alkuperäisen väittäjän mukaan minulla olisi miehinen, välillä androgyyni keskustelutyyli niin se olisi muut huomioonottavampi?

En meinaa!

Juhani

Toinen outo/hauska kirjoittaja on kyllä nimimerkki imagination. Hänellä on hauskoja "ailahtelevia" juttuja.

Ei liity mitenkään kylläkään tähän keskusteluun, mutta kuitenkin...

Pistän tämän tekstin tänne, koska sillä ei ole mitään tekemistä Helsinki-keskustelun, eikä oikeastaan Suomenlinnankaan kanssa. Sieltä ylläpito olisi tämän oitis siivonnut pois.

Pora-liike kirjoitti: "Minut rullattiin tänää Suomenlinnassa. Uskomatonta."

Vuosia olen Pora-liikkeen kirjoittelua seurannut eri keskustelualueille. Vauhti on tuntuvasti tasaantunut. Johtunee varmaan ikääntymisestä ja toki myös ylläpidon tehokkaasta puuttumisesta.

Tuo Suomenlinna-episodi tuntui jotenkin kovin tutulta. Mieleeni nousi entinen naispuolinen työkaverini. Hänelle tapahtuu aina ja jatkuvasti jotakin pahaa. Sattumukset eivät ainakaan kaikki ole mielikuvituksen tuotetta. Olen nähnyt hänet välillä pää, välillä jalka paketissa ja kaikkea siltä väliltä. Hän on joutunut asumaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle paikkakunnalle, joka on sieltä ja syvältä. Naapurit ovat aivan kamalia. Avioliitto kariutui hirveän puolison vuoksi jo ajat sitten. Lapsen kanssa menee tosi huonosti. Lapsi sairasteleekin. Sillä on varmaan ruton lisäksi kaikki muutkin lastentaudit. ;-) Monesti olen kummastellut, kuinka yhdelle ihmiselle voikaan tapahtua niin paljon pahaa. Jopa joskus on tullut mieleen itämainen Karman laki.

Hän on jo vuosia valitellut, että miksi en hänelle soita. Syy on yksinkertainen. Minä en jaksa kuunnella pitkiä kuvauksia siitä, miten elämä on häntä taas kolhinut. Samalla käydään uusintoina läpi kaikki historialliset kamaluudet. Joskus asiat ovat hänellä niin pahasti pielessä, että olen suositellut hyvän ja ammattitaitoisen juristin apua. Vastaus on aina, ettei ole rahaa.

Toki puhelun aluksi hän kohteliaasti kysyy, että mitä minulle kuuluu. Todellisuudessa hän ei ole tippaakaan kiinnostunut minun elämästäni, vain narsistisesti omista kamaluuksistaan. Noiden puheluiden päätyttyä oloni on jotenkin epämiellyttävä ja likainen. Olen tajunnut tulleeni oikeastaan hyväksikäytetyksi.

Tuntuu siltä, että hän jotenkin keräilee noita epäonnistumisia, kuin intiaanipäällikkö sulkia hattuunsa. Kamaluudet ovat korsetti, joka hänen elämänsä pitää edes jossakin kuosissa. Lisäksi hän tarvitsee yleisön = esimerkiksi minä, jota hyväksi käyttäen hänen narsistinen egonsa tulee hyväillyksi.

Kun Karman laki ei mielestäni ole oikea selitys hänelle tapahtuville asioille. Olen pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt siihen, että kuulen häneltä vain osatotuuden. Hän jättää kertomatta oman osuutensa tapahtumiin. Muissa on aina vika, ei koskaan hänessä itsessään.

Juhani

Pora-liike kirjoitti: "...Rahat oli repussa vetoketjullisessa takataskussa. "

Se mitä edellä kirjoitin omasta osuudesta sattumuksiin, tuli heti todistetuksi oikeaksi.

Totean vain, että Pora-liikkeen tapa säilyttää arvotavaroitaan on juuri yhtä typerä, kuin jollakin pitää ihmisjoukossa lompakko takataskussa. Taskuvarkaalle se on sama kuin, että ole hyvä ja korjaa pois. Taskuvaras saattaa seurata aikomaansa uhria pitkäänkin. Varastamisen hetkellä hän tietää jo missä lompakko tarkalleen on. Itse varkauteen menee muutama sekunti.

Kaulapussi antaa edes kohtuullisen suojan ihmisjoukossa. Vielä parempi suoja on jättää kaikki tarpeeton kotiin.

Huimin esimerkki mielestäni tästä tarpeettoman mukana kantamisesta oli Tallinnassa ryöstetty suomalaisnainen, jolla oli mukanaan jopa omistamansa joukkovelkakirjat.

Juhani

JuhaniV kirjoitti: "Kaulapussi antaa edes kohtuullisen suojan ihmisjoukossa. Vielä parempi suoja on jättää kaikki tarpeeton kotiin. "

Olen samaa mieltä tuosta rullatuksi tulemisesta - omaa syytä se on jos tavarat keskellä kirkasta päivää häviävät. Lompakko ei housun taskusta itsekseen lähde - varsinkin kun sen laittaa etutaskuun.... toisaalta, onhan niitäkin, joilla ei olisi seksielämää ilman taskuvarkaita ;)

Nyt ette voi olla tosissanne.. :O

Saako naisen raiskata, jos hän kulkee minihameessa?
Voiko kaupasta viedä tavaraa, jos myyjä ei katso?
Saako asunnon tyhjentää yöllä, jos löytää pöydältä kyläillessään avaimet?

Mä en ainakaan omista kaulapussia ja kotiovessakin on ihan tavalliset lukot. Rikos on rikos ja uhri on uhri, ja uhrin syyllistäminen on väärin. Toisen turvallisuudesta huolissaan olemisen ja neuvomisen mä ymmärrän, mutta en ikinä tollaista asennetta, että hah, siinäpä sai minkä ansaitsi, ihan kuin lompakon pitäminen repussa olis jotenkin älyttömän väärin.
Keskustelu yhden kirjoittajan elämästä ja tavoista on muutenkin aika outoa.

Pora-liike saa ainakin mun sympatiat. Kukaan ei ole täydellinen. Kyllä niitä virheitä pystyy löytämään kenestä vaan jos tuntee tarvetta etsiä. Olen periaatteesta jokaisen kiusatun puolella. En välttämättä samaa mieltä, mutta puolella.

Juhanilla on ollut joitain ihan kiinnostavia ajatuksia täällä ihmisten käyttäytymisestä yleensä, mutta niistä puhumisen jatkaminen tän otsikon alle olis musta liian osoittelevaa Pora-liikettä kohtaan ja sellaisiksi en omia ajatuksiani tarkoita. Muiden otsikoiden alla voi kirjoituksen antaa rönsyillä enemmän, mutta täällä sen kaiken voi tulkita kohdistetuksi juoruiluksi.

Tasapuolisuuden vuoksi meistä kaikista vakituisista kirjoittajista saisi perustaa oman keskustelun, minne kaikki sais sit syytää loukkauksia ja arvostella kirjoitustyylejä ja elämänvalintoja ja sit näitä pikkuvirheitä, kuten lompakonpitopaikkaa, oikein olan takaa. Mutta olisko tää sitte enää sellanen sivusto, jonne kukaan haluaa tulla? Itse ainakin valitsin Ranneliikkeen asiallisuuden takia. Vaikka se tuntuukin välillä liian rajoittavalta..


P.S. Mun kohdalle voi sinne omaan keskusteluun sitte suoraan kirjoittaa, että olen tyhmä, nainen, Juhani ja mulla on kesakoita. Ne on mun tähän mennessä kertyneet "loukkaukset".. :D (kolmea viimeistä kirjoittaja pyysi anteeksi ja annettu on, vaikkka musta ensimmäinen oli kyllä ainut oikea loukkaus.. :D) En oo kamalan traumatisoitunut vielä. ;) Ai niin, ja sit että olenko posliini. Mä luulen, että siihenkin kohdistui jonkinnäköinen loukkaus, vaikka en nyt voi olla ihan varma.. :D Nää makuasiat on niin hankalia..
Millasia lempinimiä tai ominaisuuksia muut on saaneet? Nyt olis hyvä tilaisuus itseironialle tai vaihtoehtoisesti uhriutumiselle, kumpi sit itseä sattuu enemmän miellyttämään..

Kaupunkiin on äskettäin saapunut uljas ritari. Korskealla ratsullaan hän karauttaa liinatukka hulmuten paikalle, jos huomaa jonkun olevan pulassa. Ritariaatteelleen uskollisena hän ryhtyy oitis auttamaan.

Jalo ritari päättelee pahan noidan uhkaavan jalon ja siveän neidon hyvinvointia ja kunniaa. Kysymättä neidolta haluaako tämä tulla autetuksi, ritari ryhtyy neitoa puolustamaan.

Ritari ei tiedä sitä, että neidolle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista. Eräänä hetkenä siveä neito saattaa "vahingossa" kompastua hieman koholla olevaan katukiveen ja langeta suureen kuralätäkköön, jossa hänen kaunis mekkonsa likaantuu. Syntyy suuri parku. Sieltäkin ritari neidon joutuu pelastamaan. Vasta myöhemmin myös ritari huomaa kauniin pukunsa tahriutuneen. Neidon kompastumisen syyksi löytyy kadunrakentaja, joka sata vuotta aikaisemmin jätti juuri tuon kyseisen katukiven hiukan muista kivistä koholle. Vika on ilman muuta kadunrakentajan, jonka sielulle neito lähettää raivokkaan kirouksen.

Elämä jatkuu kaupungissa entisellään. Ritarit ovat kuitenkin hyödyllistä väkeä. Ei tarvitse itse auttaa itseään, kun voi kutsua ritarin paikalle ja saada samalla lisää näkyvyyttä kurjuudelleen.

Juhani

Ei ritarin tarvi hinata neitoa lätäköstyä, neidolla on omat jalat. Kadunrakentajan ja neidon välinen suhde ei vois ritaria vähemmän kiinnostaa. Ritari tönäisee vaan ne lätäkön reunalla vahingoniloisina nauraa röhöttävät tyypit pois ja jatkaa matkaansa.

Höh, kirjoitusvirhe..

Vaikka ritari on uusi kaupungissa, hän on tutustunut sen historiaan kaupungin ilmoitustauluilla ja arkistoissa. Eräältä ilmoitustaululta hän löysi surullisen tarinan prinssistä, joka myös joutui röhönaurun kohteeksi. Epätoivoissaan prinssi kirjoitti ilmoitustaululle adressin omasta ahdingostaan, mutta joutuikin pettymään kaupungin asukkaiden välinpitämättömyyteen ja kaupungissa vallitsevaan raastavaan ritarien puutteeseen.
Ritari ei pysty korjaamaan mennyttä, mutta päätti, että hänen paikalla ollessaan ei yksikään röhönauraja röhötä. Tarina ei kerro, miksi prinssi sittemmin luopui kruunustaan ja liittyi vastapuoleen, mutta hänen vastusteluistaan huolimatta ritari jatkaa valitsemallaan tiellä.
Sen pituinen se.

X-) ..älkää ottako tätä vakavasti..

Kaupungissa asuu myös Johtava Porvari, kauppamies.
Hän on julistanut valtakuntansa kaikkein turvallisemmaksi maailman pääkaupungeista auringonnoususta auringonlaskuun.
Mahtanetko epäillä Herran sanaa, sinä, jonka syntyperä on alhainen?

Ja muu kansakunta pitää Ritarin, Neidon ja Porvarin piirileikkiä loistavana komediana, joskin aiheiltaan jo kuluneena.

Ja kirkonmäellä kokoontuva juorukerho saa mehevää ruodittavaa... ;)