Vaihtoehtohoitojen etujärjestö viestii pesäeroa eheytystoimintaan (juttukommentit)

Miksi tällainen ulostulo näiltä etutoimijoilta?

Yhdistyksen piirissä on oltu jo pitkän aikaa varpaillaan, koska julkisessa keskustelussa on ollut esillä aihepiiriä koskevan lainsäädännön luominen - eli siis lakipykäliä, jotka säätelisivät tiukemmin ns. vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, vastuukysymyksiä ja potilasturvallisuutta. Vaihtoehtohoidoille yhteistä on se, että menetelmää ei ole joko lääketieteellisesti tutkittu tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu lääketieteellistä näyttöä, toisinaan mahdollisista haitoistakaan ei ole varmuutta - ja kyse voi myös olla esimerkiksi virallisen lääketieteen hylkäämästä menetelmästä, ehkä tehokkaamman hoidon tieltä. Ne ovat vallalla olevan virallisen lääketieteellisen hoidon ulkopuolisia menetelmiä.

Julkisessa keskustelussa ns. vaihtoetoisia hoitomuotoja kutsutaan moninaisilla nimillä: vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtohoidot, täydentävät hoidot, täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot, vointihoidot, kansanparannus, kansanlääkintä ja luonnonlääkintä. Kriittisesti vaihtoehtohoitoihin suhtautuvat käyttävät myös uskomuslääkintä- ja uskomushoito-käsitteitä.

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja säätelevä lakihanke osuu vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajien intressien ytimeen. Virallisen lääketieteen parissa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on puolestaan suhtauduttu jokseenkin penseästi tai ainakin kriittisesti. Lakihankkeesta puolestaan on käytetty ainakin kansankielisissä yhteyksissä nimitystä "puoskarilaki". Puoskaroinnilla voidaan tarkoittaa lääkäritoimintaa ilman virallisia lääkärin valtuuksia, myös vajavaisella osaamisella tapahtuvaa lääketieteellistä hoitoa. Lailla on tarkoitus rajata hoitojen antamista ja tarjoamista etenkin vakaviin sairauksiin. Toisinaan sairas saattaa etsiä apua vaikutuksiltaan kyseenalaisista ns. vaihtoehtoisista hoitomuodoista sen sijaan, että pyrkisi virallisen sairaudenhoidon piiriin - jossa hoidon etujen ja haittoijen punninta perustuu yksinomaan tieteelliseen tietoon.

Puoskarilaki-keskustelu puolestaan on ollut jossain määrin sidoksissa eheytyskielto-keskustelun kanssa.

Eheytyskieltoa on kaavailtu vaihtoehtoisesti puoskarilainsäädännön yhteyteen, mutta myös kokonaan oma eheytystoiminnan kieltoa koskeva lainsäädäntö on ollut suunnitteilla. Eheytyskiellosta on myös kansalaisaloite, josta kaiketi syntyy jonkinlaisia päätöksiä käsillä olevassa tulevaisuudessa.

Joka tapauksessa myös ns. virallisen terveydenhuollon liepeillä on harjoitettu eheytystoimintaa sivuavia käytäntöjä ( vuonna 2011 olivat esillä sielunhoitajat, ja tuosta käynnistyi nykyiseksi eheytyskeskusteluksikin haarautunut aihepiirin puiminen: https://ranneliike.net/artikkelit/5347/salliiko-sairaanhoitajaliitto-homojen-muuttamista-heteroiksi-epailyttavilla-terapioilla ja https://ranneliike.net/uutiset/5346/polvirukouksella-ja-kela-korvauksella-homoista-heteroita ) ja se olisi hyvä lainsäädännössä selkeästi todeta kielletyksi.

Eheytysideologiaan ( https://ranneliike.net/sanasto#eheytys ) liittyvät toimintamuodot ovat mekanismeiltaan jossain määrin psykiatrian työkaluja käyttäviä. Työkaluissa ja vaikutuksissa on lisäksi vahva yhteys uskoon/uskontoon. Siksi niitä on aivan perusteltua tarkastella uskomushoitoina. Lisäksi eheytyspyrkimykset on tieteellisesti todettu haitallisiksi. Eheytystoimintaa tiedetään harjoitetun erityisesti uskonnollisten yhteisöjen piirissä/liepeillä, joten eheytyskiellon pitää huomioida nimenomaan tällaiset ympäristöt.

Lainsäädännön on oltava yleispätevää, ja sitä on aika hankala rajata jonkin etutoimijan (tai edes sen tulkintojen) kautta. Lainsäädännön pitäisi puuttua ennen kaikkea tiettyyn ja tietynlaiseen toimintaan. Liittyykö eheytyskielto aikanaan jossain määrin puoskarilainsäädäntöön, vai käsitelläänkö niitä erillään? Toki virallinenkin terveydenhuolto on hyvä huomioida ainakin ja etenkin potilasturvallisuutta säätelevien pykälien kautta. Mikäli eheytyskiellosta syntyy kokonaan oma lakinsa, niin siihen on helppo viitata niin nykyisestä virallista terveydenhoitoa koskevasta lainsäädännöstä kuin joskus mahdollisesti syntyvästä vaihtoehtoisia hoitomuotojakin säätelevästä laista.

Vaihtoehtoisen lääketieteen toimijoiden selkeä irtisanoutuminen eheytystoiminnasta ja eheytysideologiasta on tietysti itsessään oikein tervetullutta.

Etenkin viesti yhdistyksen jäsenille on selkeä: heidän etujärjestönsä ei eheytystoimintaa hyväksy.

Oletettavasti toinen syy ulostulolle on se, että näiden vaihtoehtohoitojen imago ei ole ihan priimaa. Suuren yleisön silmissä hoitomuotojen kirjo näyttää aika värikkäältä, tuotevastuu epämääräiseltä ja hoitojen vaikuttavuus suurelta kysymysmerkiltä. Yhdistyksen piirissä näytään koettavan, että eheytystoiminta niputtuu julkisessa keskustelussa liiaksi yhdistyksen edustaman maailman kanssa. Näin pyritään luomaan pesäeroa. Vähän haiskahtaa, että kesäkuun ulostuloista pois jäänyt selkeän kielteinen kanta eheytyshoitoja kohtaan on kirvoittanut keskustelua - ja tarpeen heinäkuun puolenvälin ulostuloon.

Toivon mukaan näiden kannanottojen taustalla on myös pyrkimystä siihen, että eheytyskiellosta tulee aikanaan toimiva ja oikealla tavalla kattava.

Niin tämä minun silmissäni näyttäytyy. Mielellään kuulisin toisiakin näkemyksiä.

Kyllä noihin näkemyksiisi voi suuremmalti yhtyä.
Uskomushoitoja on hyvin erilaisia ja uskomuspohjat ovat niissä hyvin erilaisia. Sinänsä yllättävää, että tällainen etujärjestö puhuu yksiselitteisen tuomitsevasti eheytyshoidoista. Tarkoitus lienee tehdä ero eheytyksen (lue: rikkomisen) ja muiden uskomushoitojen välille.
Koska näen sairauksien olevan aina myös sosiaalisesti määriteltyjä, en katso voivani tehdä tarkkoja rajauksia hoitojen välillä.

Sanon sen nyt heti alkuun, että tässä Luontaishoitoalan Foorumi ry:n ulostulossa on kysymys rahasta. Jos heidät niputettaisiin mukaan lakiin, jolla nk. eheytyshoidot kielletään, tienaamiseen tulisi isoja esteitä. Siispä ry:n piti tehdä pesäero julkisesti, etteivät he joutuisi "väärään seuraan".

Luontaishoitoala on ongelmallinen. Siellä vakavasti ja vastuullisesti toimivia, asiansa osaavia, tunnustettuja hoitoja käyttäviä ihmisiä sekä heidän täydellisiä vastakohtiaan, joilla on tavoitteena rahastaa hädässä olevia ottamatta vastuuta tuloksista taikka tuloksettomuuksista.

Esimerkkeinä aikanaan luontaishoitojen piiriin katsottavina kuuluivat vaikkapa akupunktio ja hypnoosi. Akupunktiota epäiltiin pitkään. Hypnoosin maineen pilasi vuosikymmeneksi lavahypnooseillaan kuuluisaksi tullut Olliver Hawk. Akupunktuuri ja hypnoosi ovat nykyisin hyväksyttyjä hoitomuotoja.

Epämääräisillä luontaishoidoilla rahastavista on esimerkkejä vaikka millä mitalla. Vuosia sitten ranneliike.net nosti esille nk. sielunhoitoterapeutit, jotka olivat jopa valmiita käyttämään KELAn korvauksia yrityksissään muuttaa homoja heteroiksi.

Toinen esimerkki vuosien takaa. Eräs luontaishoitaja sai julkisuutta iltapäivälehdessä lähes aukeaman verran väittäessään parantaneensa HIV-positiivisen henkilön kokonaan viruksettomaksi tämän käytettyä hänen myymäänsä erikoisnestettä. Lehti julkaisi jutun suurten valokuvien kera.
Oli kysymyksessä yksi ainut tapaus, joka oli mitä ilmeisemmin diagnostisoitu jopa väärin. Sillä ei ole mitään todistusarvoa kyseisen luontaistuotteen vaikuttavuudesta ja tiedemaailmassa ei lainkaan. Jos parantuminen olisi todellisuudessa tapahtunut, se olisi ollut maailmanluokan uutinen. Tuon lehtijutun jälkeen tapauksesta ei olla kuultu yhtään mitään. Luontaishoitaja sai mittavaa ilmaista mainosta tuotteelleen. Sen väitettiin muistaakseni parantavan kaiken impotenssista syöpään asti.

Tuollainen toiminta on täysin moraalitonta ja edesvastuutonta. Siinä annetaan valheellista toivoa sairaalle henkilölle ja saatetaan jopa estää hakeutuminen todistetusti toimivien hoitojen piiriin.

Juu, rahasta lienee viimekädessä kyse. Keskeinen intressi on liiketoiminnan sujuminen. Sääntely, vastuukysymysten tarkempi määrittely ja sellaiset voivat tuntua ammatinharjoittamisen kannalta rasitteena. Jos juridisesti samassa veneessä on myös eheytysideologia, niin eihän se varmaan uskottavuutta lisää. Siinä valossa tuon hermostumisen voi hyvin nähdä.

Ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden nimissä on kuitenkin niin, että perustellusti yhtäällä on tieteelliseen konsensukseen perustuvat hoitokäytännöt ja toisaalla muu sellainen, missä puututaan toisin perustein ihmisten fyysiseen tai psyykkiseen tilaan. Minusta siellä osastolla "muu" täytyy päteä kaikkinaisesti tietty sääntely, missä arviointiperusteena on nimenomaan toiminnan laatu, ei sen otsikko.