- 1 / 4
- smo
- 18.7.2022 13:15
Miksi tällainen ulostulo näiltä etutoimijoilta?
Yhdistyksen piirissä on oltu jo pitkän aikaa varpaillaan, koska julkisessa keskustelussa on ollut esillä aihepiiriä koskevan lainsäädännön luominen - eli siis lakipykäliä, jotka säätelisivät tiukemmin ns. vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, vastuukysymyksiä ja potilasturvallisuutta. Vaihtoehtohoidoille yhteistä on se, että menetelmää ei ole joko lääketieteellisesti tutkittu tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu lääketieteellistä näyttöä, toisinaan mahdollisista haitoistakaan ei ole varmuutta - ja kyse voi myös olla esimerkiksi virallisen lääketieteen hylkäämästä menetelmästä, ehkä tehokkaamman hoidon tieltä. Ne ovat vallalla olevan virallisen lääketieteellisen hoidon ulkopuolisia menetelmiä.
Julkisessa keskustelussa ns. vaihtoetoisia hoitomuotoja kutsutaan moninaisilla nimillä: vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtohoidot, täydentävät hoidot, täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot, vointihoidot, kansanparannus, kansanlääkintä ja luonnonlääkintä. Kriittisesti vaihtoehtohoitoihin suhtautuvat käyttävät myös uskomuslääkintä- ja uskomushoito-käsitteitä.
Vaihtoehtoisia hoitomuotoja säätelevä lakihanke osuu vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajien intressien ytimeen. Virallisen lääketieteen parissa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on puolestaan suhtauduttu jokseenkin penseästi tai ainakin kriittisesti. Lakihankkeesta puolestaan on käytetty ainakin kansankielisissä yhteyksissä nimitystä "puoskarilaki". Puoskaroinnilla voidaan tarkoittaa lääkäritoimintaa ilman virallisia lääkärin valtuuksia, myös vajavaisella osaamisella tapahtuvaa lääketieteellistä hoitoa. Lailla on tarkoitus rajata hoitojen antamista ja tarjoamista etenkin vakaviin sairauksiin. Toisinaan sairas saattaa etsiä apua vaikutuksiltaan kyseenalaisista ns. vaihtoehtoisista hoitomuodoista sen sijaan, että pyrkisi virallisen sairaudenhoidon piiriin - jossa hoidon etujen ja haittoijen punninta perustuu yksinomaan tieteelliseen tietoon.
Puoskarilaki-keskustelu puolestaan on ollut jossain määrin sidoksissa eheytyskielto-keskustelun kanssa.
Eheytyskieltoa on kaavailtu vaihtoehtoisesti puoskarilainsäädännön yhteyteen, mutta myös kokonaan oma eheytystoiminnan kieltoa koskeva lainsäädäntö on ollut suunnitteilla. Eheytyskiellosta on myös kansalaisaloite, josta kaiketi syntyy jonkinlaisia päätöksiä käsillä olevassa tulevaisuudessa.
Joka tapauksessa myös ns. virallisen terveydenhuollon liepeillä on harjoitettu eheytystoimintaa sivuavia käytäntöjä ( vuonna 2011 olivat esillä sielunhoitajat, ja tuosta käynnistyi nykyiseksi eheytyskeskusteluksikin haarautunut aihepiirin puiminen: https://ranneliike.net/artikkelit/5347/salliiko-sairaanhoitajaliitto-homojen-muuttamista-heteroiksi-epailyttavilla-terapioilla ja https://ranneliike.net/uutiset/5346/polvirukouksella-ja-kela-korvauksella-homoista-heteroita ) ja se olisi hyvä lainsäädännössä selkeästi todeta kielletyksi.
Eheytysideologiaan ( https://ranneliike.net/sanasto#eheytys ) liittyvät toimintamuodot ovat mekanismeiltaan jossain määrin psykiatrian työkaluja käyttäviä. Työkaluissa ja vaikutuksissa on lisäksi vahva yhteys uskoon/uskontoon. Siksi niitä on aivan perusteltua tarkastella uskomushoitoina. Lisäksi eheytyspyrkimykset on tieteellisesti todettu haitallisiksi. Eheytystoimintaa tiedetään harjoitetun erityisesti uskonnollisten yhteisöjen piirissä/liepeillä, joten eheytyskiellon pitää huomioida nimenomaan tällaiset ympäristöt.
Lainsäädännön on oltava yleispätevää, ja sitä on aika hankala rajata jonkin etutoimijan (tai edes sen tulkintojen) kautta. Lainsäädännön pitäisi puuttua ennen kaikkea tiettyyn ja tietynlaiseen toimintaan. Liittyykö eheytyskielto aikanaan jossain määrin puoskarilainsäädäntöön, vai käsitelläänkö niitä erillään? Toki virallinenkin terveydenhuolto on hyvä huomioida ainakin ja etenkin potilasturvallisuutta säätelevien pykälien kautta. Mikäli eheytyskiellosta syntyy kokonaan oma lakinsa, niin siihen on helppo viitata niin nykyisestä virallista terveydenhoitoa koskevasta lainsäädännöstä kuin joskus mahdollisesti syntyvästä vaihtoehtoisia hoitomuotojakin säätelevästä laista.
Vaihtoehtoisen lääketieteen toimijoiden selkeä irtisanoutuminen eheytystoiminnasta ja eheytysideologiasta on tietysti itsessään oikein tervetullutta.
Etenkin viesti yhdistyksen jäsenille on selkeä: heidän etujärjestönsä ei eheytystoimintaa hyväksy.
Oletettavasti toinen syy ulostulolle on se, että näiden vaihtoehtohoitojen imago ei ole ihan priimaa. Suuren yleisön silmissä hoitomuotojen kirjo näyttää aika värikkäältä, tuotevastuu epämääräiseltä ja hoitojen vaikuttavuus suurelta kysymysmerkiltä. Yhdistyksen piirissä näytään koettavan, että eheytystoiminta niputtuu julkisessa keskustelussa liiaksi yhdistyksen edustaman maailman kanssa. Näin pyritään luomaan pesäeroa. Vähän haiskahtaa, että kesäkuun ulostuloista pois jäänyt selkeän kielteinen kanta eheytyshoitoja kohtaan on kirvoittanut keskustelua - ja tarpeen heinäkuun puolenvälin ulostuloon.
Toivon mukaan näiden kannanottojen taustalla on myös pyrkimystä siihen, että eheytyskiellosta tulee aikanaan toimiva ja oikealla tavalla kattava.
Niin tämä minun silmissäni näyttäytyy. Mielellään kuulisin toisiakin näkemyksiä.
Yhdistyksen piirissä on oltu jo pitkän aikaa varpaillaan, koska julkisessa keskustelussa on ollut esillä aihepiiriä koskevan lainsäädännön luominen - eli siis lakipykäliä, jotka säätelisivät tiukemmin ns. vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, vastuukysymyksiä ja potilasturvallisuutta. Vaihtoehtohoidoille yhteistä on se, että menetelmää ei ole joko lääketieteellisesti tutkittu tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu lääketieteellistä näyttöä, toisinaan mahdollisista haitoistakaan ei ole varmuutta - ja kyse voi myös olla esimerkiksi virallisen lääketieteen hylkäämästä menetelmästä, ehkä tehokkaamman hoidon tieltä. Ne ovat vallalla olevan virallisen lääketieteellisen hoidon ulkopuolisia menetelmiä.
Julkisessa keskustelussa ns. vaihtoetoisia hoitomuotoja kutsutaan moninaisilla nimillä: vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtohoidot, täydentävät hoidot, täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot, vointihoidot, kansanparannus, kansanlääkintä ja luonnonlääkintä. Kriittisesti vaihtoehtohoitoihin suhtautuvat käyttävät myös uskomuslääkintä- ja uskomushoito-käsitteitä.
Vaihtoehtoisia hoitomuotoja säätelevä lakihanke osuu vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajien intressien ytimeen. Virallisen lääketieteen parissa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on puolestaan suhtauduttu jokseenkin penseästi tai ainakin kriittisesti. Lakihankkeesta puolestaan on käytetty ainakin kansankielisissä yhteyksissä nimitystä "puoskarilaki". Puoskaroinnilla voidaan tarkoittaa lääkäritoimintaa ilman virallisia lääkärin valtuuksia, myös vajavaisella osaamisella tapahtuvaa lääketieteellistä hoitoa. Lailla on tarkoitus rajata hoitojen antamista ja tarjoamista etenkin vakaviin sairauksiin. Toisinaan sairas saattaa etsiä apua vaikutuksiltaan kyseenalaisista ns. vaihtoehtoisista hoitomuodoista sen sijaan, että pyrkisi virallisen sairaudenhoidon piiriin - jossa hoidon etujen ja haittoijen punninta perustuu yksinomaan tieteelliseen tietoon.
Puoskarilaki-keskustelu puolestaan on ollut jossain määrin sidoksissa eheytyskielto-keskustelun kanssa.
Eheytyskieltoa on kaavailtu vaihtoehtoisesti puoskarilainsäädännön yhteyteen, mutta myös kokonaan oma eheytystoiminnan kieltoa koskeva lainsäädäntö on ollut suunnitteilla. Eheytyskiellosta on myös kansalaisaloite, josta kaiketi syntyy jonkinlaisia päätöksiä käsillä olevassa tulevaisuudessa.
Joka tapauksessa myös ns. virallisen terveydenhuollon liepeillä on harjoitettu eheytystoimintaa sivuavia käytäntöjä ( vuonna 2011 olivat esillä sielunhoitajat, ja tuosta käynnistyi nykyiseksi eheytyskeskusteluksikin haarautunut aihepiirin puiminen: https://ranneliike.net/artikkelit/5347/salliiko-sairaanhoitajaliitto-homojen-muuttamista-heteroiksi-epailyttavilla-terapioilla ja https://ranneliike.net/uutiset/5346/polvirukouksella-ja-kela-korvauksella-homoista-heteroita ) ja se olisi hyvä lainsäädännössä selkeästi todeta kielletyksi.
Eheytysideologiaan ( https://ranneliike.net/sanasto#eheytys ) liittyvät toimintamuodot ovat mekanismeiltaan jossain määrin psykiatrian työkaluja käyttäviä. Työkaluissa ja vaikutuksissa on lisäksi vahva yhteys uskoon/uskontoon. Siksi niitä on aivan perusteltua tarkastella uskomushoitoina. Lisäksi eheytyspyrkimykset on tieteellisesti todettu haitallisiksi. Eheytystoimintaa tiedetään harjoitetun erityisesti uskonnollisten yhteisöjen piirissä/liepeillä, joten eheytyskiellon pitää huomioida nimenomaan tällaiset ympäristöt.
Lainsäädännön on oltava yleispätevää, ja sitä on aika hankala rajata jonkin etutoimijan (tai edes sen tulkintojen) kautta. Lainsäädännön pitäisi puuttua ennen kaikkea tiettyyn ja tietynlaiseen toimintaan. Liittyykö eheytyskielto aikanaan jossain määrin puoskarilainsäädäntöön, vai käsitelläänkö niitä erillään? Toki virallinenkin terveydenhuolto on hyvä huomioida ainakin ja etenkin potilasturvallisuutta säätelevien pykälien kautta. Mikäli eheytyskiellosta syntyy kokonaan oma lakinsa, niin siihen on helppo viitata niin nykyisestä virallista terveydenhoitoa koskevasta lainsäädännöstä kuin joskus mahdollisesti syntyvästä vaihtoehtoisia hoitomuotojakin säätelevästä laista.
Vaihtoehtoisen lääketieteen toimijoiden selkeä irtisanoutuminen eheytystoiminnasta ja eheytysideologiasta on tietysti itsessään oikein tervetullutta.
Etenkin viesti yhdistyksen jäsenille on selkeä: heidän etujärjestönsä ei eheytystoimintaa hyväksy.
Oletettavasti toinen syy ulostulolle on se, että näiden vaihtoehtohoitojen imago ei ole ihan priimaa. Suuren yleisön silmissä hoitomuotojen kirjo näyttää aika värikkäältä, tuotevastuu epämääräiseltä ja hoitojen vaikuttavuus suurelta kysymysmerkiltä. Yhdistyksen piirissä näytään koettavan, että eheytystoiminta niputtuu julkisessa keskustelussa liiaksi yhdistyksen edustaman maailman kanssa. Näin pyritään luomaan pesäeroa. Vähän haiskahtaa, että kesäkuun ulostuloista pois jäänyt selkeän kielteinen kanta eheytyshoitoja kohtaan on kirvoittanut keskustelua - ja tarpeen heinäkuun puolenvälin ulostuloon.
Toivon mukaan näiden kannanottojen taustalla on myös pyrkimystä siihen, että eheytyskiellosta tulee aikanaan toimiva ja oikealla tavalla kattava.
Niin tämä minun silmissäni näyttäytyy. Mielellään kuulisin toisiakin näkemyksiä.