Olen edelleen sitä mieltä, että meillä tulisi olla omat koulut, missä olisi koulurauha. Tää talsiminen tällaisessa loputtomassa heteronormatiivisessa suossa ei johda mihinkään. Se olisi paras ratkaisu.
Olen varma, että oppimistulokset näissä kuvitellusta sateenkaarikouluissa olisi yli keskitason.
Kantani on, että minkäänlaisia sateenkaarikuplia taikka -onneloita ei pidä tehdä, eikä tulla tekemään Suomessa. Kohderyhmä on aivan liian pieni ja kuka sen maksaisi. Tuollaiset kuplat ovat haitallisia. Sateenkaarinuorta pitää auttaa ja tukea integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan, jos hän sellaista apua edes tarvitsee, eikä eristämään heitä.
Joo, kyllä tuollainen aitaaminen olisi kehno ratkaisu. Ongelmiin puuttumisen on tapahduttava muilla tavoin. Keinoja ovat 1) puuttuminen esimerkiksi kiusaamiseen (ja esimerkiksi matalan kynnyksen "ilmiantojärjestelmän" luominen), 2) opettajien asiantuntijuuden lisääminen ja 3) hlbti-aiheiden "ulkoistamisen" välttäminen opetuksessa: tiedostetaan, että väistämättä tilastollisesti jokaisessa luokassa on hlbti-vähemmistöihin kuuluvia. Erillinen oppilaitos olisi perusteltu, jos kyse olisi tyystin erilaisista mahdollisuuksista oppia tai kieli olisi eri. Seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluminen ei ole yhteydessä tällaisiin asioihin. Millä perusteella ja kuka päätöksen jonkun lapsen karsinoinnista ylipäätään tekisi?
Minusta ollaan oikealla tiellä, kun aihepiiriin liiittyviä haasteita tuodaan esiin ja niihin liittyviä toimintatapoja parannetaan.
Eikö koulurauha ole ensisijainen tavoite? Kun on olemassa taidepainotteisia tai urheilupainotteisia kouluja tai englannin kieltä painottuvia luokkia ja monissa kouluissa on uskonnon opetus erikseen vaikkapa ortodokseille, niin miksei voi olla yhtä lailla sateenkaarikoulua, mistä voi kirjoittaa valkolakin?! Se voisi nimenomaan tukea ja vahvistaa itsetuntoa ja ehkäistä alisuoriutumista. Jajos opettajat olisivat myös sateenkaariväkeä. Työllistäisi.
Painotan nuorten turvaan ottamista väkivaltaisesta ympäristöstä! Se ei toteudu nykyisessä mallissa! Ei tule koskaan toteutumaan.
Minun mielestäni tämä on jopa eettinen ja moraalinen velvollisuus toteuttaa.
Ensisijainen tavoite on varmaankin kaikella tapaa hyvä ja toimiva oppimisympäristö. Siihen tietysti kuuluu myös koulurauha, mutta myös monenlaisuuden läsnäolo. Miten eristäminen lopulta toimisi ratkaisuna? Millä perusteella ja kuka päätöksen jonkun lapsen karsinoinnista ylipäätään tekisi? Ja missä elämänvaiheessa?
Tämä koko keskustelu tuntuu seksuaalivähemmistöön kuuluvana epätodelliselta.
Eihän kyse ole mistään vammaisryhmästä, vaan ihan tavallisista koululaisista.
