Kaapista ulos tuleminen

Hei

- Miten alkaa käsitellä omaa "homoidentiteettiä" kun
on alkanut sisäistää että on homo?
- Mitä tehdä kun en identifioidu "homokulttuuriin" yhtään?
- Mistä löytää hyvää tietoa ja lähteitä (kirjoja tms) joka tukisi tätä identiteetin kehitystä?
- Mikä on sisäistettyä homofobiaa ja mikä sosiaalisten tilanteiden pelkoa (kärsin tästä > on diagnoosi ja lääkitys > oon terapiajonossa)?
- Miten vähentää seksipelkoja?
- Mitä kannattaa tietää homoseksistä?
- Miten alkaa turvallisesti harrastamaan seksiä?
- Miten vähentää miespelkoja?
- Miten alkaa tuntea ylpeyttä homoudestaan?
- Miten alkaa ulkoisesti elämään homouttaan (oon siis aina tiennyt että oon, mut se ei näy missään - oon vasta sisäistänyt sen yhden tapahtuman johdosta)?

Kiitos

Kaikkia asioita en aio kommentoida, koska en osaa. Ehkä joku muu kykenee paremmin. Jotain ehkä osaan sanoa sellaisista asioista, joita itse olen joskus käynyt läpi tai tullut muuten miettineeksi.

Minusta ei kannata ajatella erityisesti "homoidentiteettiä". Homous on yksi ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa. Se ei sinänsä määritä mitään muuta kuin sitä, kuka voi olla eroottisen/romanttisen mielenkiinnon kohde. Toki sillä tosiasialla voi olla vaikutusta omaan identiteettiin ylipäätään. Tärkeintä on, että itse kykenee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on (näistä asioista on keskusteluapua saatavissa esim. Sinuiksi-tukipalvelusta https://www.sinuiksi.fi/tuki/ - ja tämän sivuston palveluoppaassa https://ranneliike.net/palveluopas on joitain muitakin tahoja mihin voi olla yhteydessä). Ainakin erilaisissa järjestöissä ja tukipalveluissa on osaamista aukoa solmuja ja auttaa näkemään asioita laajemmin.

Veikkaanpa, että suurin osa homomiehistä ei identifioidu "homokulttuuuriin" millään tavoin. Mitä tällainen "homokulttuuri" oikeastaan edes on?

En tiedä, pitääkö homoseksiä käsitellä erillään muusta seksistä tai heteroseksistä. Seksi on seksiä siitä riippumatta, mitä sukupuolta osapuolet ovat. Suurimpana erona lienee se, että homoseksiin ei liity mahdollisuutta saattaa jälkikasvua vahingossa alulle - joskin turvaseksin tarve on silti syytä muistaa, koska seksitaudeille on olemassa samat riskit.

Luettavaksi voi ottaa vaikkapa blogisti Eino Nurmiston kirjoittaman Homopojan oppaan ( https://ranneliike.net/artikkelit/15567/eino-nurmiston-laatima-homopojan-opas-lupaa-vinkkeja-kaapistatuloon-ja-nakokulmia-miesten-valiseen-seksiin ). Siinä on kaikenlaista muutakin näkökulmaa.

En tiedä, onko homoudestaan sinänsä tarvetta tuntea ylpeyttä, kunhan ei tunne alemmuutta tai häpeää siitä. Se on vain yksi ominaisuus itsessä, muiden ominaisuuksien joukossa - ja se ei ole parempi tai pahempi kuin mikään muukaan ominaisuus. Itsetietous on ehkä se, mitä sietäisi oppia tuntemaan, ja se tulee kyllä kunhan vaan hyväksyy itsensä sellaisena kun on. Jos joku ei asiaa hyväksy, niin riittävällä itsetietoisuudella voi asettautua tällaisen yläpuolelle.

Yhtä vähän homouttaan tarvitsee sen ihmeemmin ulkoisesti elää, suorittaa tai ylläpitää jotain roolia. Tärkeintä on olla kokonainen ja oma itsensä.