Berliinin pride-viikonlopun jälkilöylyjä: lähes kaikki meni pieleen (juttukommentit)

Nyt korona-aikana olisi ollut ehkä viisainta pidättäytyä tällaisen tapahtuman järjestämisestä, jonka osallistujamäärä ja osallistujien käyttäytyminen ei ihan loogisista syistä ole millään tavoin hallittavissa.

Kaikenlainen hlbti-vihamielinen väkivalta ja ilkivalta ovat oma lukunsa. Se ei katoa ainakaan minun tietämilläni keinoilla, vaikka kaikella tapaa tuomittvaa onkin. Tällaisen toiminnan taustojen ja siihen johtavien syntymekanismien parempi ymmärtäminen voi ehkä olla jonkinlainen työkalu parantaa tilannetta. Mutta ei tässä siitäkään sen enempää.

Mutta järjestystä pitävien viranomaisten kimppuun hyökkääminen ja niskoittelu.

En ymmärrä vaikuttaamaan pyrkimistä konfliktia hakemalla ja asettumalla lain yläpuolelle, vaarantaen muiden turvallisuutta ja terveyttä. Kansalaistottelemattomuus voi tulla kyseeseen tapauksessa, jossa on olemassa välitön uhka omalle olemassaololle, vapaudelle tai turvallisuudelle - ja/tai jos mielenilmaisu ylipäätään estettäisiin.

Mielen ilmaiseminen on lähtökohtaisesti perusoikeus. Ristiriitojakin herättävien asioiden ja näkemysten tuominen esiin on yhteiskunnallisessa keskustelussa ehdottomasti tarpeen. Siihen puuttumisen kynnyksen pitää olla korkea. Kynnys on jossain siellä, missä aletaan luoda todellista uhkaa muiden ihmisten turvallisuudelle.

Erilaisten kapinaliikkeiden yleistyvä toimintatapa, jossa omaa näkemystä tuodaan esiin muiden elämää haittaamalla, on minulle täysin vieras. Näen sellaisen toiminnan hyvin vastenmielisenä. Minusta ei sellaiselle touhulle saa sympatiseeraajaa.

Oma näkemys on mahdollista tuoda esiin myös asiallisin keinoin. Jos oma viesti on epäselvä, ei se selvemmäksi muutu kanssaihmisille haittaa tuottamalla. Mieltään ei tarvitse ilmaista jossain lähiön ostarin hiljaisella torilla, vaan ihan ihmisten ilmoilla - kun toimitaan yleisen haitan minimoimiseen liittyvin pelisäännöin.

Valitettavasti meilläkin Suomessa näkee nykyään jutussa mainittujen Linken ja Antifan ryhmien piirissä esiintyvää ajatusta toimintatavoista. Ne eivät johda mihinkään muuhun kuin vastakkainasettelun syvenemiseen.

Neuköllnin kaupunginosassa, Kreuzbergin rajoilla sijaitsevan seksuaalivähemmistöjenkin suosiman puiston nimi on tietysti Hasenheide Park (Volkspark Hasenheide).

Kaikenlainen hlbti-vihamielinen väkivalta ja ilkivalta ovat oma lukunsa, mutta queer henkisten ryhmien linkittäminen samaan syssyyn äärioikeiston kanssa on omanlaista politiikkansa, jota ei tulisi harrastaa. Koen tämän kovin huolestuttavana ilmiönä Ranneliikkeessä. Mielenosoituksista Israelin toimia Palestiinaa vastaan saatiin antisemitistinen ja juutalaisvastainen?


Jos sallitte, että jatkan vielä. Ajatus jäi kireessä kesken. Itse olisin enemmän huolissani äärioikeiston hyökkäyksistä, kuin kansalaistottelemattomuudesta. Berliinin Priden tapahtumia varmasti käydään läpi niiden osallistujien kesken paikallisesti, täällä etäällä niitä on aika ikävä tuoda esiin oman (Kokoomulaisen tolkun) politiikan välineenä. Queer elementtien poissulkeminen homoliikkeestä ei ole mikään uusia ilmiö, samaa sisäistä bipolarisointia on harrastettu iät ajat. Näin sivustakatsojana tuntuu hieman siltä, että tasa-arvoisen avioliiton myötä tilaa on vallannut enemmän arvokonservatiivit pinkin rahan johdattelemina, normitalkoissa kouristeleva homoliike näyttää pikemminkin pyristelevän rakkaus voittaa sloganeitaan tukholman syndroomassa "suvatsevaston" panttivankina. Homoliike on politisoitunut, mutta vaatimus ei ole enää yhteinen. Näyttää siltä, että liike on jakautumassa kahtia vasemmalle ja oikealle, kuten yhteiskunta ylipäätään.

Kun toimintatavat mielenilmaisuissa ovat aggressiivisia, niin koko ajettava asia saa synkän värisen viitan samalla selkäänsä. Merkityksellistä on myös se, missä ja miten asiaansa ajaa. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka tämä Israeliin liittyvä asia: Berliinissä viesti olisi tullut suunnattuksi nimenomaan Israelin valtiolle, jos mieltä olisi osoitettu Israelin suurlähetystöllä tai Israelin valtion edustustojen luona. Muualla kaupungissa toimimalla alleviivatuksi joutuvat toiset asiat, kylttien teksteistä riippumatta.

Niinsanotun heränneen ja tiedostavan vasemmiston piiristä on yhä enenevässä määrin pyritty ohjastamaan sitä, miten (muiden) vähemmistöön kuuluvien yksilöiden ja ryhmien tulisi viedä yhdenvertaisuuden sanomaa. Sanoman sisältö ja muoto tulevat samalla ohjeistetuksi, ja toisinaan mukana on hlbti-teemasta irrallisia ideoitakin. Ymmärrettävästikin sellainen voi joitakuita ärsyttää. Usein ohjeistus on suunnattu nimenomaan homomiehille. Pride on myös vertaisuuden ja yhteisöllisyyden rakentamista omalle viiteryhmälle (mikä se sitten kullekin on), ja tähän on ehkä hippusen turhan hanakasti puututtu niin muualla kuin meilläkin. Minä henkilökohtaisesti kyllä näen paikan myös enemmälle politiikalle, mutta en kävisi mestaroimaan niitä, jotka katsovat enemmän juhlinnan edistävän asioita. Toki nyt korona-aikana kaikenlainen parveileminen on vähemmän vastuullista toimintaa.

Minä ajattelenkin yhdenvertaisuutta koskevia epäkunnossa olevia asioita yksittäisinä ratkottavina asioina. En luokkahierarkioiden kautta.

Minäkin olen huolissani hlbti-vähemmistöihin kohdistuvista uhkista. Vain yhden nimetyn tahon pitäminen tällaisen vihamielisyyden lähteenä on kuitenkin vaarallista ja yksisilmäisyydellään vaikeuttaa asiaan puuttumista.

"Minä ajattelenkin yhdenvertaisuutta koskevia epäkunnossa olevia asioita yksittäisinä ratkottavina asioina. En luokkahierarkioiden kautta."

Intersektionaalisuus tulee ottaa huomioon ei vaan feminismin muotona, vaan laajemmin yhdenvertaisuutta ajatellen. Ns."sateenkaarikansaan" kuuluu niin hyvinkin etuoikeutettua väestöä kuin niitä, jotka eivät sitä ole. Ristiriita poliitikoissa ja keinoissa lienee tässä. Stonewall on jälleen hyvä esimerkki tästä; mellakoiden ensihetkinä paikalta pakeni ns. valkokaulusväki, taistelemaan jäi ne, joilla ei ollut mitään menetettävää.

Yksi uhkakuvista muuten on tuo Covidin käyttö "nyrkkinä" ilmaisunvapaudelle.

Totta kyllä koronaa voidaan käyttää tekosyynä ilmaisunvapauden rajoittamiselle. Toisaalta ilmaisukeinoissa on (läntisissä demokratioissa) sen verran valinnanvaraa, että oman ja ennen kaikkea muiden (ja aivan etenkin heikoimmassa asemassa olevien) turvallisuutta ajatteleva voi edistää omia asioitaan myös koronaturvallisemmin menetelmin.

Yhdenvertaisuuden lisäämistä ajatellen tulee miettiä yksittäisiä ratkottavia asioita ja etenkin niiden ratkomista. Ei ole kovinkaan hedelmällistä asioiden korjaamisen kannalta loputtomiin pähkiä yksilötasolla risteäviä haasteita muuta kuin turvaverkon riittävän pitävyyden osalta. Sen sijaan täsmäiskut ongelmien juuriin voivat kestävästi muuttaakin asioita. Kun metsä palaa, niin on viisaampaa painaa sammutusvesi kytevään turpeeseen ja palavaan materiaaliin kuin roiskia hulmuaviin liekkeihin tai risteileviin savukiehkuroihin.