Tämä Ilkka Koskikaran tarina osoittaa sen, miten vahvasti sukupuoli on nimenomaan aivoissa, ja että kyse on synnynnäisyydestä.
Samalla tulee alleviivatuksi, että Suomeen on saatava kolmas juridinen sukupuolivaihtoehto etenkin intersukupuolisia lapsia ajatellen. Myös puhtaasti kosmeettiset intersukupuolisten lasten leikkaukset on kiellettävä viipymättä. Intersukupuolisen henkilön on saatava tehdä ratkaisunsa itse siinä vaiheessa kun tunnistaa, mitä tuntee sukupuolisesti olevansa. Ihmisellä on oltava oikeus olla olematta juridisesti nainen tai mies, myös pysyvästi.
Transsukupuolisilla synnynnäinen samastumiskyky sukupuoleen on tätä samaa asiaa. Sikiöaikaisen kehityksen eriaikaisuus aivojen ja kehon kehityksessä voi johtaa siihen, että yksilö voi samastua sukupuolittuneesti eri tavoin kuin kehon sukupuolelle tyypilliset piirteet antaisivat olettaa.
On täysin käsittämätöntä, että näihin liittyvien lainsäädäntöhankkeiden kohdalla vetkutellaan siten kuin tässä on jo hyvä aika nähty.
Jostain syystä tämä sukupuolen moninaisuuden teema tuottaa aina (hlökohtaisia) palauteviestejä enemmän kuin muut aiheet yhteensä. Palautetta minulle sähköpostiin lähettänyt henkilö tarrasi käsitteeseen ”samastuminen sukupuoleen” ja tarjosi samalla pitkähkön luennon ihmisen lisääntymisestä sekä sukupuolikategorioista - ja olettamistaan kauheista seurauksista, jos niistä ei pidetä kiinni.
Biologia ei kuitenkaan ole vain joko/tai, vaan suunnilleen kaikissa rajakohdissa limittyvä.
Kyllä, lisääntymisessä tarvitaan tiettävästi ehdoitta hedelmöittyvä munasolu ja hedelmöittävä siittiö. Suvullisesti lisääntyvillä (ihmisillä) tämä on johtanut siihen, että karkeasti ottaen puolet ihmisistä on munasoluja tuottavia sekä lasta kantavia naisia ja puolet on siittiöitä tuottavia sekä hedelmöittäviä miehiä. Sen sijaan miltä yksilöt näyttävät, millaiset eväät samastumiseen tietyllä tavoin sukupuoleen on ja miten seksuaalinen mielenkiinto sukupuolittuneesti kohdistuu, on jo paljon väljempää.
Juridisen sukupuolen tarina ei suoranaisesti liity tarinaan lisääntymisestä, eikä sukupuolikromosomeihinkaan. Biologiseen ilmiöön kytkeytyvään tyypillisyyteen kyllä. Juridinen kategoria valitaan lääketieteen ammattilaisen (valistuneen) arvion mukaan sen perusteella, mitä tämä näkee vastasyntyneen haarovälissä. Sen sijaan mitään kromosomitestejä tai muitakaan sukupuolenmäärittelykokeita ei normaalisti tehdä.
Juridisen sukupuolen tarina sen sijaan liittyy siihen, että yhdessä silmien värin, hiusten värin ja erinäisten muiden näkyvillä olevien tuntomerkkien avulla yksilö on ollut kohtuullisella tarkkuudella kuvailtavissa ja siten yksilöidysti tunnistettavissa. Nykyään tähän tarkoitukseen on valokuva ja biometriset tunnisteet.
Tämän juridisen sukupuolimerkinnän muka ehdottomaan merkitykseen ollaan nyt jotenkin jumiuduttu, vaikka se ilmiselvästi on ongelma joillekin yksilöille, jotka tavalla tai toisella ovat irrallaan niistä asioista, jota juridisella sukupuolimerkinnällä ajatellaan kuvattavan - ja etenkin siitä, mihin se sitten arjessa voi vaikuttaa, jota kautta se lähinnä näyttää lykkivän piikkejä identiteettiin.
Mikä se ”sukupuoleen samastuminen” sitten on?
Sen voi ajatella olevan synnynnäinen valmius ryhmäytyä ja omaksua toimintatapoja, jotka (jo) jossain ihmiskunnan aamuun liittyvän (esi)historian hämärässä ovat olleet sukupuolittuneesti jakautuneita - ja merkittävästikin edistäneet oman lauman selviytymismahdollisuuksia. Tällaisia lienevät olleet esimerkiksi metsästäminen, lauman fyysinen puolustaminen, jälkikasvun hoivaaminen ja imetys. Kaikesta tästä on merkkejä (keskimääräisyyksiä ja sukupuolityypillisyyksiä) niin yksilöiden kehossa kuin luonteessakin.
Esihistoriassa ei kuitenkaan ollut olemassa juridista sukupuolta, joten ihmisten ei tarvinnut kamppailla nykyiseen malliin oman julki-identiteettinsä kanssa, kun heillä ei ollut ylhäältä päin määriteltyä sukupuolikategoriaa. Ei elämä helppoa (kenellekään) ollut tietenkään, mutta yhteisö tuskin on jakanut yhtä ehdottomasti jäsenensä sukupuolen perusteella kuin mihin tämä nykyinen juridisten kategorioiden malli johtaa.
Pitäisi vain ymmärtää, että suvullisen lisääntymisen ja evoluution paimentamana on olemassa kaksi sukupuolta, mutta biologian epäehdottomuus jättää runsaastikin tilaa näiden kahden tyypillisyyden välille ja ulkopuolelle. Edellinen sekä 1) kahden sukupuolen mallin ehdottomuutta toitottaville että myös 2) sukupuolen biologisen taustan kyseenalaistajille. Kouristuksenomainen kahteen ehdottomaan juridiseen sukupuoleen takertuminen ei edistä yhdenvertaisuutta, hyvinvointia tai mitään muutakaan myönteistä. Moninaisuudestaan huolimatta kaksi biologista sukupuolta on tosiasia. Mutta ei tämä biologinen tosiasia tarvitse ollakseen lain määräystä.
"Sen voi ajatella olevan synnynnäinen valmius ryhmäytyä ja omaksua toimintatapoja, jotka (jo) jossain ihmiskunnan aamuun liittyvän (esi)historian hämärässä ovat olleet sukupuolittuneesti jakautuneita - ja merkittävästikin edistäneet oman lauman selviytymismahdollisuuksia."
Kyse on siitä, että ihmisellä on biologinen sukupuoli, joka on joko mies tai nainen, ja sitten on kulttuuri, jossa miehiä ja naisia arvotetaan eri tavoilla johtuen heidän luonnollisesta lisääntymisroolistaan. Tässä melskeessä saattaa sitten käydä niin, että joku kuvittelee sukupuolen olevan jotain muutakin kuin lisääntymisbiologiaa, kuten aivorakenteita tai sosiaalisia identiteettejä.
Väitätkö siis ihan vakavissasi, että aivorakenteet eivät olisi osa lisääntymisbiologiaa? Jos ihan syntyihin syviin sukelletaan, niin ihan kaikki ihmisessä on lisääntymisbiologiaa... itse asiassa sosiaaliset identiteetitkin kiertyvät lopulta - niin - lisääntymisen biologiaan.
On olemassa näyttöä, että jo aivan pientenkin lasten kiinnostumisessa erilaisista esineistä/asioista on havaittavissa sukupuolittuneisuutta. Siis jo ennen kuin nämä ovat altistuneet kulttuurisille rooleille tai ovat voineet oppia asioita. Tällä voi helposti päätellä olevan yhteyttä aivojen synnynnäiseen herkkyyteen sukupuolena tunnetun jaon suhteen.
Minusta on ristiriitaista alleviivata liki ehdotonta sukupuolten rajaa, mutta samalla kieltää aivojen sukupuolittumisen olemassaolo. Siinä tulee samalla kieltäneeksi aivotoiminnan vaikutuksen kaikessa seksuaalisuuteen liittyvässä.
Kannattaa myös miettiä termien ja kategorioiden luonnetta tai tehtävää omassa ajattelussa: tekeekö niillä todellisuuttaan vai käyttääkö niitä apuvälineinä todellisuutta jäsentäessään.
Kannattaa tässä aiheessa muistaa myös Vagus-hermon merkitys ja vatsan bakteeriflooran vaikutuksia, joita vasta tutkitaan ja löydetään yllättäviäkin yhteyksiä. Niitä ei saatettu vielä muutama vuosi sitten kuvitellakaan.
Tiedämme itsestämme vieläkin varsin vähän. Innokkuus lokeroida tiukasti seksuaalisuutta ja sukupuolta on tietämättömyyteen perustuvaa varomattomuutta.
