Kansanedustaja Päivi Räsänen syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (juttukommentit)

Minusta ei ole kaikkein viisainta lähteä tälle tielle. Toisaalta; tuleepahan nyt prosessi, jossa tuloksena kaiketi kirkastetaan sanan- ja ilmaisuvapauden rajoja.

Kiinnostava kommenttipuheenvuoro Iltasanomissa Juha Hiitelältä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007949518.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=is_tf&utm_source=helsinginsanomat.fi&utm_content=promobox

Päivi Räsänen tuskailee tukalaa tilannettaan nyt KD-lehden "erikoishaastattelussa" ( https://www.kdlehti.fi/2021/04/29/rasasen-erikoishaastattelu-odotin-toisenlaista-tulosta-en-uskonut-etta-olisi-mitaan-aihetta-epailla-rikosta/ ).Räsänen kertoo odottaneensa toisenlaista tulosta, eikä uskonut, että olisi mitään aihetta epäillä rikosta.

Räsäsen mielestä syytteessä hänen näkemyksiään on käsitelty "aika mielivaltaisesti" ja suuhunsa laitettu sellaisia asioita, joita ei ole sanonut tai tarkoittanut. Hän tuntee vääristeleväksi esimerkiksi sen, että hänen on väitetty sanoneen, etteivät homoseksuaalit olisi Jumalan luomia. Ruben Stillerin radio-ohjelmassa joulukuussa 2019 Räsänen sanoi, että "Jumala ei alunperin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi". On sitten tulkinnan takana, miten iso merkityksellinen ero noilla on. Homoseksuaalisuutta ei kuitenkaan ole yksilöstä irrallaan.

Räsänen ilmaisee puolustavansa sanan- ja uskonnon vapautta.

Minä ajattelen kuitenkin niin, että Räsänen käyttää uskonnon vapautta väärin: hän ratsastaa uskonnolla omia mielipiteitään laukoessaan, käyttää siis uskontoa ja uskonopin tulkintojaan välileenä. Sananvapaus taas tarkoittaa oikeutta ilmaista asioita kenenkään ennalta estämättä, mutta siihen ei kuitenkaan kuulu vastuuvapaus. Minusta Räsäsen toiminnan ei voi katsoa olevan uskonnollisen vakaumuksen ilmaisua tai uskonnon harjoittamista. Se on Räsäseltä pyrkimystä omien mielipiteiden oikeuttamiseen uskonopin tulkinnasta tukea hakemalla.

Päivi Räsänen on ottanut mallia amerikkalaisilta ääriuskonnollisilta evankelikaaleilta. Niitähän luokitellaan viharyhmiksi.

Myöhään eilen illalla naisystäväni soitti äärimmäisen tuohtuneena. Hän oli katsonut Räsäsen haastattelun oletettavasti illan uutislähetyksestä. Ensi sanoikseen hän totesi, että häntä suorastaan oksettavat Räsäsen kommentit, että miten aikuinen ihminen voi päästää suustaa noin kamalia, toisia ihmisiä halventavia väitteitä.

Rauhoittelin häntä tovin, todeten Räsäsen puhuvan kannattajilleen. Enemmistö suomalaisista ei ole hänen kanssaan samaa mieltä.

Muistelen lukeneeni jostakin kirjoituksen, jossa todetaan Räsäsen kannatuksen huvenneen puoleen hänen huippulukemistaan. Räsäsen onkin syytä olla nyt huolissaan. Yhteiskunta muuttuu ja muuttaa ihmisten asenteita. Räsänen & co vain pysyvät hampaat irvessä paikoillaan, koettaen neliraajajarruttaa vääjäämätöntä.

Se mistä en lainkaan välittäisi, on Räsäsen jälleen kerran saama runsas medianäkyvyys ja -huomio.

Eipä tuossa pääongelma ole Päivi Räsänen, vaan - kuten tiedämme - se luonnoton uskonto, jota hän on sortunut harrastamaan kirjaimellisesti sen uskomustekstien saatanallisten säkeitten mukaan.

Tuonhan ymmärtää kun katsoo, mitä tuo uskonto "lupaa" niille, jotka sen ristiriitaisuuksiin eivät alistu uskottelemaan.

Tuossa Päivi Räsäen tapauksessakin pimennossa pidetään medioissakin sitä hänen lahkolaispappismiestään.

Päivin tokaisussa että "kertoo odottaneensa toisenlaista tulosta, eikä uskonut, että olisi mitään aihetta epäillä rikosta" on selvä ristiriita uskontonsa kanssa - sillä eivätkös tuon uskonnon harrastajat usko että ovat, että ovat kaikki syntisiä.

Ja kyllähän raamattuväki tietää että Päivi on sanoissaan ja kirjoituksissaan sittenkin paljon hellempi, kuin mitä paavali tai tarinahahmo-jessekin ovat satukirjassa pahoissa puheissaan.

Parasta olisi puhua siitä varsinaisesta ongelmasta, eli luonnottomista uskonnoista.
Perustuslakiimme on säädetty hyvin sanoin että "kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen", mutta silti tuon ymmärtäminen tuntuu olevan joillekin tahoille yhä ihan mahdotonta - eli sen se uskonnollinen aivopesu tekee.

Noh, minusta tuossa pääongelma nimenomaan on Päivi Räsänen, joka esittää ylimielisellä otteella käsityksiään sekavana vyyhtenä lääkärin arvovallalla uskonoppinsa tulkintoihin nojaten kansanedustajan asemasta. Jos laisillaan ei olisi nykyistä maailmankatsomustaan työkaluna, niin olisi varmasti jotain muuta.

Eri asia on, onko oikea foorumi ratkoa asiaa leivättömän pöydän äärellä.

En oikein pidä siitä, että keskustelun kyseenalaisiakin näkemyksiä pyritään tällä tavoin vaientamaan. Menetelmä työntää kyseenalaisia asioita syvemmälle niihin hämäriin loukkoihin, joissa ne pääsevät tekemään vielä pahempaa jälkeä, esimerkiksi hengellisten liikkeiden piirissä eläville nuorille. Kun yleistä keskustelua "puhdistetaan", niin katoaa tarve myös julkisille perustelluille vastapuheenvuoroille - jos kohta ne ovat nykyään taipuneet lähinnä uhriutumisen ilmaisuiksi ja ns. ihmisoikeusjargoniksi.

Keskimäärin "siisti" keskusteluilmapiiri on tietysti "kivempi", mutta siellä jossain syvemmällä valo vähenee entisestään. Ymmärtämättömät #kivayhteiskunta-idealistit eivät aina tajua tällaisten toimiensa luonnetta karhunpalveluksina. Parempi olisi sietää kyseenalaisiakin pulpautuksia, mutta vastata niihin väsymättä napakasti, ykskantaan ja tarvittaessa rautalankaa taivuttaen. Sellaisen pitäisi kuulua yhteiseen keskusteluun.

Ongelma tulee myös siitä, että moraalin mittapuuksi ollaan veistelemässä lainsäädäntöä - kun sellaisessa asemassa joskus pidettiin noudatettavaa uskonoppia, joka näillä main pohjautui Raamatun kirjaimeen. Tämä aiheuttaa vakavan ongelman kaikelle (muullekin) keskustelulle, jossa sivutaan yksilön tilan ja yhteisen tilan suhdetta. Minusta tällaisen rajankäynnin pitäisi nimenomaan olla mahdollisimman irrallaan hengellisistä tai maallisista pykälistä. Jälkimmäisten tulisi ottaa ohjat, kun kyse on selvästi uhkaa aiheuttavasta toiminnasta.

Minusta näiden tapausten työntäminen käräjille oli oikeusoppineen harkintakyvyn pettämisen ja arviointivirheen tulosta.

YLE Areenassa, ohjelmassa Kulttuuriykkönen keskustellaan Päivi Räsäs-tapauksesta varsin vauhdikkaasti. Jopa Ranneliike on mainittu. Suosittelen.

YLE Areena: Sananvapaus ja uskonnonvapaus mitataan Päivi Räsäsen syytteiden kautta
https://areena.yle.fi/audio/1-50787385

Äärimmäisen surkuhupaisaa ettei Välimeren perä-pään uskomuksen takapajuisten säkeitten pohjalta ihmisten solvaajia muka voisi saattaa oikeuteen, vastuuseen sanomisistaan.

Jos ei voisi, niin eihän sitten millään muullakaan perusteella ihmisten lainvastaisista sanomisista voisi saattaa oikeuteen vastaamaan sanomisistaan.

Ei takapajuinen humpuuki-uskonto voi, eikä saa olla mikään erityissuojeluksen peruste sanomisten oikeutukselle, yli muiden vastaavien.

Ongelma näyttää olevan yhä se, "ettei kristinuskomuksen harrastajaa voi saattaa vastuuseen laittomuuksistaan", mukamas ettei voi.

kristinuskomus, tai mikään muukaan epä-eurooppalainen, epä-suomalainen, epä-maallinen, luonnoton uskomus ei edes ole täkäläinen uskomus, eikä täkäläistä moraaliymmärrystä.
Itsenäisen Suomenkaan lait eivät pohjaa raamattuun, onneksemme.
raamattu on täysin vain Välimeren perä-pään kirjoitelma - uskomus, eikä moraalia.
Sillä moraalissa, ja lainsäädännössä nimenomaan pyritään välttämään ristiriitaisuuksia.

Jos Välimeren perä-pään raamattua pitäisi pitää jonain ohjenuorana, niin sittenhän pitäisi pitää myös hitlerin taistelua ja marxin pääomaa yms. tai mitä tahansa uskomuksia, joita ei ole sovittu yhteisesti, demokraattisesti, vaan jotka ovat vain joittenkun ukkelikäppänöitten uskomuskirjoitelmia.

Kyllä ne kristillislahkot kiusaavat sateenkaarilapsiaan jo ennestäänkin, joten on todellakin tarpeen laittaa oikeuskäsittelyssäkin rajoja uskomuspohjaiselle pahanteolle - jotta niistä voidaan entistä selvemmin, paremmin saattaa oikeuteen rikolliset uskonnollis-pahantekijät.

Tuossa edellä kommentoidussa radio-ohjelmassa siteerataan kristinuskonnon hyväveli-uskomuksen koraania, siinä julistettua tuomiota niille, jotka siihen eivät usko. Mutta samalla tuossa ohjelmassa - taas - ei kerrottukaan että tänne Suomeenkin tuppautunut kristinuskomus tuomitsi kuolemaan, surmasi ne, jotka siihen eivät suostuneet uskomaan - ja kristinuskomushan yhä julistaa ei-kristityille helvettiin ikuiseen tuleen pääsyä. kristinuskomushan on täysin yhtä raaka uskomus, "lähimmäisenrakkauden" naamionsa takana. raamatun uustestamenttihan on myös täynnä jumalaisen saatanallisia säkeitä.

Kun Räsänen nyt julistaa "puolustavansa sanavapautta", niin häneltä pitäisi ehdottomasti kysyä julkisesti, mitä mieltä hän on siitä, sananvapaudessa, että vielä jopa 1800-luvun tänne tuppautuneen kristinuksomuksen kyseenalaistamisesta ja siitä kieltäytymisestä tuomittiin kuolemaan, elinkautisvankeuteen? Eli mitä mieltä Räsänen on tuosta sananvapauden kiellosta ja äärimmäisestä tuomitsemisesta, jota kristinuskomus täällä harrasti satoja vuosia?

Lisäksi, faktahan on myös se, että kristinuskomuksen ideologiassa siitä kieltäytyvät tuomitaan siinä . . . kaikkiseltaan loputtomaan pahempaan, kuin mitä radikalisoituneen ääri-kristityt natsit tuomitsivat ideologiassaan tiettyjä ihmisryhmiä.
Joten, miten kristinuskomuksen vihapuheita pitäisi saada harrastaa enempi, kuin natsismia?

Jos kristinuskomuksen harrastajat nyt maalailevat uhkakuvia että sen kirjoituksia polteltaisiin rovioilla . . . niin he voisivat ensin keskustella siitä, miten kristinuskomus Välimeren perä-päästä muualle levitessään tuhosivat, polttivat suunnattomat määrät kulttuurisesti arvokasta aikansa kirjallisuutta.

kristinuskomuksen väkivaltakoneistohan on ollut massiivisen järkyttävää maailmassamme. - Ja sitten se ja sitä paapovat maalailevat uhkakuvia jo ihan vain kristinuskomuksen tekemisten arvostelusta ja demokraattisista oikeustoimista.
uskomuksellista kaksois-standardia siis.

Ja nytkäänhän kyse ei ole niinkään Räsäsen toiminnasta, vaan nimenomaan pakanallisen takapajuisen kristinuskomuksen teksteistä ja ideologiaongelmista - ja niiden jossain erityisasemassa yhä pidosta, perusteettomasta erityisasemassa pidosta.

Suomen perustuslaissahan on määritelty itse asiassa ihan kelpo pohja, eli että uskomuksia voi harrastaa (kukin tykönänsä), mutta kenelläkään suomalaisella ei ole velvollisuutta osallistua uskomusten harrastamiseen.

Tuo perustuslain tahtotila vain pitää saada jalkautettua muuhunkin lainsäädäntöön ja käytännöksi yhteiskunnassamme. uskomukset ovat harrastuksia, eivätkä sen enempää muuta.

Kaikenlaista voi tietysti saattaa oikeuteen - mutta minusta ylimielisyys, röyhkeys, tietämättömyys, valheet, moukkamaisuus, pilkallisuus, kapeakatseisuus tai vastaavat esiintymät yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi käsitellä aivan muuten kuin oikeussalissa.

Minusta (vääräkin) mielipide ja sen ilmaiseminen ovat pitkälti erityissuojeluksen arvoisia asioita. Sellainen #kivailmapiiri-tyyppistä utopiaa tönivät huomiot pitäisi minusta pitää lähinnä asioina, jotka asettavat moisia esittävät omaan valoonsa.

Yksilön solvaaminen, laiton uhkaaminen, väkivaltaan lietsominen yksilö tai kansanryhmää kohtaan ja sellaiset taas nimenomaan ovat oikeuden käsiteltäväksi sopivia asioita.

Kyllä uskonto, usko ja yleisemmin maailmankatsomus on enemmän kuin harrastus. Se on aika tukevasti yksilön identiteetissä kiinni oleva asia. Ilmeisesti taipumus uskonnollisen maailmankatsomuksen omaksumiseen kuuluu ihmisen synnynnäisiin ominaisuuksiin: havainnoilla ja arkisella päättelyllä täyttymätön täyttyy mielekkäältä tuntuvaksi kokonaisuudeksi.

Moniin uskontoihin (muihinkin kuin abrahamilaisiin) kuuluu kaikenlaisia määräyksiä tai käytäntöjä, joiden noudattamatta jättämisellä on seuraamuksensa. Havainnot ja niiden tulkinnat ovat ruokkineet uskonnollista järjestystä. Kun yhteisössä maallinen ja hengellinen ovat erkautuneet, on uskonto antanut vaikutustaan maalliseen järjestykseen. Meillä on yhä enemmän tietoa, olemme myös tietoisia itsestämme ja tietoisuudestamme - mutta edelleenkään emme tiedä paljonko tiedettävissä olevista asioista tiedämme, tai paljonko asioita on ymmärryksemme ulottumattomissa. Ja uskon varassa.

Kun sitten erilaiset maailmankäsitykset ja -selitykset väistämättä joutuvat joskus kilpasille, niin väistämättä syntyy ristiriitoja ja rajankäyntiä, varsinkin silloin kun pitää ratkaista, kenen ja millä ehdoilla mennään silloin kun kyse on yhtä yksilöä useampaan vaikuttavasta asiasta. Kyse on vyyhdestä eikä mistään suoraviivaisesta, jonka ratkaiseminen ei ole aivan helppoa.

Minä olen ajatellut, että mitä lähempänä ollaan yksilön synnynnäisiä ominaisuuksia, sitä enemmän muu kumartaa sitä - toisaalta samalla on tarkasteltava sitä, että yhteisön jäsenillä on muillakin aina yhtäläinen oikeus omiinsa. Menee tasapainoiluksi. Tässä astuu mukaan vähäisimmän haitan periaate. Minä näen jotakuinkin tämänkaltaisen kumartamisjärjestyksen:

- yksilön ominaisuudet sekä syntyperä kielitaustoineen ja maailmankatsomuksineen
- omaksuttu identiteetti
- elinkeinomahdollisuudet
- näkemykset, mielipiteet, poliittiset kannat ja poliittinen toiminta

En myöskään oikein pidä kollektiivisen syyllisyyden taakan käyttämisestä jonkinlaisena syyllistävänä elementtinä.

Hei,

Ajattelin tulla takaisin pitkästä aikaa antaakseni taustatietoja Päivi Räsäsen jutussa.
Olen pitkälti samaa mieltä SMO:n kanssa, että syytteitä ei olisi pitänyt nostaa. Minusta erimielisyyksiä pitäisi ensi sijassa yrittää ratkoa asiallisen, avoimen dialogin kautta. Mutta kun nyt on nostettu syyte, haluaisin hieman taustoittaa niitä ongelmia, joita esiintyy keskusteltaessa Räsäsen kaltaisen ovelan poliitikon kanssa.
Oma viiteryhmäni on tieteellinen maailmankatsomus ja toiminnallisesti samastun Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisiin rauhanomaisiin toimijoihin. Liityin itse Setaan heti kun se oli perustettu 1974 ja minut valittiin Setan historian ensimmäisen hallituksen varapuheenjohtajaksi. Setan puheenjohtaja oli opiskelukaverini Martin Schreck Teknillisen korkeakoulun fysiikan osastolta. Syksyllä 1974 Seta järjesti Urjalassa kokouksen jossa luonnosteltiin periaateohjelma pitkälti Martin Schreckin ja Psyken pitkäaikaisen puheenjohtajan Veli Hyvärisen luonnosten pohjalta. Olin itse tämän ohjelmatyöryhmän vetäjä ja vaikutin sen sisältöön. Minä lähdin erityisesti ajamaan psykoanalyyttisen sairausleiman poistamista Suomesta, johon saimme arvovaltaista tukea yht.tri Annikki Talikalta, joka oli silloin liittynyt Setaan. Setan ensimmäisen kesän ja uuden avoimuuden innossa olin rakastunut Vesa Tapio Valoon, jonka kanssa pian muutin yhteen ja aloimme toimittaa Rakkauden monet kasvot -kirjaa, ensimmäistä peruskirjaa sateenkaari-ihmisistä. Teos ilmestyi 1984.

Kaikesta jäi päälle lähes maaninen kiihko muuttaa yhteiskuntaa tasavertaiseksi ja poistaa syrjintä ja eriarvoisuus. OIin itse tullut Setaan mahdollisimman hankalan kiertotien kautta. Isäni suku oli suomenruotsalaista konservatiivista linjaa, joka toi Suomeen amerikkalaista uskonnollista moraaliliikettä MRA, jonka dogmin mukaan maailmassa on kaksi toisiinsa kytkeytynyttä pahaa, jotka on poistettava; kommunismi ja homoseksualismi. Olin saanut niin tiukan moraalikasvatuksen, että päätin vuonna 1969 mennä psykoanalyyttiseen eheytysterapiaan, jotta minusta tulisi ns. normaali. Kaikkiaan kävin eheytysterapiassa viisi vuotta, neljä kertaa viikossa, 11 kuukauden ajan vuodessa. Alussa uskoin ihan tosissani psykoanalyyttisiin dogmeihin, joiden mukaan valtaosa homoista voidaan analyysin avulla palauttaa seksuaalisesti normaaliksi. En missään vaiheessa mielestäni ollut uskossa tai pitänyt homoutta oikeasti sairautena. Mutta silloinen sosiaalinen tilanne Suomessa oli niin synkkä, että monet meistä, itsekin mukaan lukien, suunnittelimme joko itsemurhaa tai muuttamista toisiin maihin. Itse olin ollut vaihto-oppilaana New Yorkissa 1962 ja siellä rakastunut ensi kertaa elämässä saman ikäiseen kundiin, Peteen. Olin niin lätkässä Peteen, että suunnittelin vakavasti muuttoa hänen luokseen USA:an. Kävin siellä 7 kertaa ja Pete kävi Suomessa 3 kertaa. Se oli ihanaa mutta samalla kertaa tuskallista kaukorakkautta. Osallistuimme Peten kanssa Martin Luther Kingin järjestämiin mielenosoituksiin Washingtonissa ja uskoimme, että voimme muuttaa maailman rauhanomaisella avoimella toiminnalla. Toisin kävi, mutta siitä vaiheesta jäi päälle kova into maailman parantamiseen. Koska isäni suku ja Martin Luther King olivat uskonnollisia, sisäistin kunnioittavan ja arvostavan suhtautumisen uskovaisiin, vaikka en itse koskaan ole ollut uskossa.

Anteeksi pitkä taustoitus, mutta nyt siirryn ajankohtaiseen asiaan. Jo Setan periaateohjelmassa todetaan että se ei ota uskonnollista kantaa mutta vaatii yhteiskunnallista tasavertaisuutta ja syrjinnän lopettamista. Pahimpina syrjinnän harjoittajina periaateohjelmassa pidimme kirkon ja psykoanalyysin dogmeja, mutta myös perinteistä ydinperhettä. Meidän alkuvaiheen aktivistien mielestä porvarillinen ydinperhe on muodostunut sisäänlämpiäväksi instituutioksi, joka käytännössä syrjii ja alistaa naisia ja sateenkaari-ihmisiä. Siksi meidän mieleemme ei olisi tullut vaatia avioliitto-instituution avaaminen myös samasukupuolisille pareille.

Taustastani jäi kuitenkin päälle pakkomielle estää uskonnollisen dogmaattisuuden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia, itsetuhoisuutta ja itsemurhia. Mutta ehdottoman rauhanomaisin keinoin ja avoimen dialogin kautta. Tämän taustani johdosta olen ollut henkilökohtaisesti yhteydessä lukuisiin pappeihin, piispoihin ja psykoanalyytikoihin ja yrittänyt saada heidät ymmärtämään tieteellisiä ja humanistisia kantoja. Joskus olen jopa onnistunut, mutta yleensä olen menestynyt surkeasti.

Olen useasti ollut dialogissa Päivi Räsäsen kanssa Setan edustajana. Esimerkiksi vuoden 2002 parisuhdelain säätämisen yhteydessä kävimme keskustelua keskenämme televisiossa. Se yritys ei onnistunut, vaan puhuimme toistemme ohi. Päivi Räsänen vetosi koko ajan kuudenteen käskyyn haureuden välttämisestä. Minä yritin vedota kahdeksanteen käskyyn ("älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi") ja sanoin, että Räsänen ja hänen liikkeensä antavat väärää todistusta seksuaalisuudesta. Kun Päivi Räsänen oli yhdessä Suomen Luther-säätiön kanssa julkistanut pamfletin homoudesta, otin heti yhteyttä Suomen lääkäriliittoon ja kysyin sen toiminnanjohtajan kantaa .kantaa siihen, onko lääkäri Räsäsellä oikeutta väittää homouden olevan sairaus/häiriö, koska Suomi oli juuri ratifioinut kansainvälisen tautiluokituksen ICD-10, josta oli kokonaan poistettu homous sairautena. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja vahvisti minulle, että homous ei ole Suomessa luokiteltu häiriöksi, ja että siten lääkäri Räsänen antaa julkisuudessa harhaanjohtavaa tietoa. Julkistin tämän vastauksen lehdistössä ja aloitin julkisen keskustelun Kotimaa24:n palstoilla. Tarkoitukseni oli levittää tietoa luokituksen muutoksesta myös kristillisesti itsensä identifioiville ihmisille ja pyrkiä asiallisen keskustelun kautta saamaan läpi myös sosiologista ja psykologista ymmärtämystä sillä sektorilla.

Varsin vilkasta keskustelua syntyikin ja tieto sairausleiman poistumisesta meni perille. Mutta yleisesti ottaen olen kyllä melko pettynyt siihen nettiräyhäämiseen, jota olin tahattomasti aloittamassa. Minusta tuli punainen vaate muutamille Luther-säätiön teologeille, jotka alkoivat suorastaan demonisoida minua Kotimaa24:n palstoilla. Päätin sitkeästi kestää ja hakeuduin jopa Kallion seurakuntaneuvostoon toimikaudeksi 2010-2014. Vaikka valtaosa srk-neuvoston jäsenistä oli asiallisesti käyttäytyviä, jouduin kuitenkin niin pahojen henkisten pahoinpitelyjen kohteeksi, että olin vähällä erota taas kirkosta. Sen sijaan vain päätin olla osallistumatta kristilliseen elämään. Samoihin aikoihin olin joutunut hakauksiin mielenterveyskentällä, jossa minut oli valittu Mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtajaksi vuosina 2012-13 kun olin tehnyt sosiologisen tutkimuksen mielenterveyskuntoutujien elämäntilanteesta hyvinvointisosiologian professori Juho Saaren kanssa, Ristiriidat syntyivät siitä, että myös mielenterveysyhdistyksissä on oma fundamentalistinen ydinjoukkonsa, joka ei siedä avoimesti homona elävää ihmistä. Jouduin omituisiin tilanteisiin näiden seurakuntien sisällä. Loppu tuli kun nousin Kallion seurakuntaneuvostossa vastustamaan sitä, että kirkossa kerätään rahaa järjestämällä julkisia tilaisuuksia, joissa ajetaan ulos ihmisistä kätten päälle panemisella demoneita, jotka aiheuttavat skitsofreniaa, masennusta ja homoutta. Kun tieto tästä ulottui minun mielenterveysyhdistykseeni, siellä piilevä fundamentalistiryhmä nousi ajamaan minua ulos, koska pitivät minua ateistina ja kommunistina. Jätin myös koko mielenterveyskentän perin kyllästyneenä uskonnollisiin hihhuleihin. Muutamia vuosia aikaisemmin olin joutunut Seta-konsernin piirissä massiivisten hyökkäysten kohteeksi kun olin yrittänyt sovitella eri osapuolien välillä. Lopetin myös ranneliikkeeseen kirjoittamisen samana vuonna 2006, jolloin tapasin exäni, joka sittemmin kertoi tulevansa eräästä uskonnollisesta herätysliikkeestä, jossa hän oli todella pahasti syrjittynä homoutensa takia. Olin kuitenkin korviani myöten rakastunut tähän komeaan, poikamaiseen ja musikaaliseen nuoreen mieheen ja jaksoimme elää avoparina kymmenisen vuotta. Hänen hengellisen ympäristönsä painostuksen vuoksi tilanne kävi liian raskaaksi ja muutimme eri paikkakunnille.

Nyt yritän lähes epätoivoisesti löytää asumisympäristöä, jossa ei joutuisi minkään uskonnollisen hihhuloinnin kohteeksi ja jossa olisi varaa elää viimeiset vuotensa taistelun köyhdyttämänä ja istumisesta sairastuneena.

Onkohan täällä ketään, joka haluaisi rauhallisesti ja rationaalisesti vaihtaa näkemyksiä siitä, mikä olisi viisain lähestymistapa Päivi Räsäsen tapaukseen?

Parhaat kiitokset smo:lle, joka avusti minua teknisesti blogausten aloittamisessa,

Raamatuntulkinta (eksegeesi) on vaikea ala, sillä siinä – kuten kaikessa tulkinnassa – tekee sitä omasta viitekehyksestään. Raamatun eri kirjat luovat myös vaikeuden nähdä yhtenäistä linjaa moraalisiin kysymyksiin. Ehkä tälle on juuri aivan erityinen syy, että yhtenäistä linjaa ei ole. Yksi tapa onkin nähdä kertomusten luomat pohdinnat yrityksinä ratkoa kunkin tilanteen ongelmia ja näitä ei voi yleistää – ei edes olisi tarkoitus pitää yleisinä sääntöinä. Raamatun kirjat eivät ole muutenkaan mikään lakikokoelma. Kirjakokoelman sisältämien kertomusten tarkoitus kristillisestä näkökulmasta on kertoa ihmisen harharetkistä ja siihen tarjotusta jumalallisesta ratkaisusta. Monesti kirjainuskovien kohdalla tuleekin näkyviin, että tärkeintä on Raamattu-uskominen, ei rakastavan sanoman tuoman hengen eteenpäinvieminen. Nämä toki omina ajatuksinani.
Jotta näitä erilaisia näkemyksiä ihmisen luonnosta ja ihmisyydestä lähtevistä oikeuksista ja vastuista olisi (edes) mahdollista ratkaista, pitäisi olla jokin yhteinen mittari ja hyväksytty mittaustapa ratkaisuun. Kun näemmä ihmiskunta ei voi yhtyä sellaiseen, jää argumenttien esittäminen huuteluksi puolelta toiselle vailla muutosta.
Näin ollen myös oikeus perustuu suhteelliseen moraaliin ja voi muuttua (kuten onkin muuttunut aikojen kuluessa). Miten siis päättää oikeudessa sananvapauden ja uskonnonvapauden keskinäisestä suhteesta? Huomatkaa, että vastaukseksi ei käy ”Minusta uskonnonvapaus on tärkeämpi vapaus” tai ”Minusta sananvapaus on tärkeämpi vapaus”. Suurin osa meistä kokee (kuitenkin) molemmat vapaudet tärkeiksi. Oikeudellinen käsittely joutuisi luomaan yhteisen standardin sanalle ja uskonnolle sekä toteamaan, että molemmat limittyvät keskenään. Standardia olisi mahdoton luoda ilman mielivaltaista pakkoa. Olisi outoa oikeuslaitoksessa määritellä, mikä saa olla uskontoa. Olisi myös outoa antaa oikeuslaitoksen määritellä, mikä on sallittua puhetta. Oudointa olisi antaa oikeuslaitoksen päättää, mikä on oikeaa raamatuntulkintaa. Oikeuslaitoksen tehtäviin pitää enneminkin kuulua konkreettisten vapaudenriistojen tuomitseminen.
Jos on olemassa dialogin mahdollisuus ja tähänhän on uskottava, jos haluaa säilyttää toivonsa muutokseen, niin ajatuksiaan on e n s i n saatava esittää vapaasti. Jos taas uskoa muutokseen ei ole, niin uskonnon- ja sananvapautta on rajoitettava.

Tallinnassa hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuuden parantamista vastustava järjestö Sihtasutus Perekonna ja Traditsiooni Kaitseks (SAPTK) järjestää torstaina puoliltapäivin mielenosoituksen Suomen suurlähetystön edustalla Päivi Räsäsen tueksi. SAPTK on suomalaisen Aito avioliitto ry:n virolainen vastine, ja molemmat kuuluvat kansainväliseen uskonnollis-konservatiiviseen verkostoon, johon liittyvät myös Agenda Europe ja esimerkiksi ranskalainen La Manif pour tous.

Haluaisin yhden esimerkin kautta valottaa sitä asiallisen ja hillityn vaikuttamisen linjaa, mitä olen yrittänyt Suomessa. Minuun teki niin voimakkaan vaikutuksen 1960-luvulla kun vaihtarina New Yorkissa pääsin seuraamaan Martin Luther Kingin toimintaa. Vaikka en ole missään määrin uskovainen, ihailin hänen julkisia esiintymisiään, jotka kuulostivat saarnoilta, mutta sisällöltään olivat kuin sosiologian luentoja sosiaalisen huono-osaisuuden aiheuttamista sosiaalisista ja psykologisista ongelmista. Ne vertautuvat läheisesti niihin sosiologisiin tutkimuksiin, joita olen ollut tekemässä hyvinvointiprofessori Juho Saaren kanssa yhteiskunnan huono-osaisista.

Tämän filosofisen taustani johdosta noudatan moraalifilosofien Immanuel Kant ja Mahatma Gandhin taktiikkaa vastapuolen kunnioittamisesta. Siksi päätin tehdä jotakin, mikä voi kuulostaa hullulta Päivin vastapuolen, eli kiviä heittelevien ja uskiksia demonisoivien homojohtajien korvissa.

Kävin hänen luonaan Eduskuntatalossa 16.12.2019 viemässä hänelle onnittelukukan hänen täyttäessään 60 vuotta. Hänen reaktionsa oli hämmästyttävä. Hän säteili ja oli mahdollisimman ystävällinen. Halusin kuitenkin samalla muistuttaa ystävälliseen henkeen mitä tasavertaisuusaate on. Annoin hänelle kopion Setan periaateohjelmasta, jonka kokoamisessa olin mukana. Pyysin häntä lukemaan sen tarkasti, jotta hän ei esittäisi perusteettomia väitteitä esimerkiksi sateenkaariväen mielenterveydestä tai ihmissuhteista. Terotin hänelle, että edelleen seuraan hyvin tarkasti eri kristillisten toimijoiden kirjoituksia ja että olisi ikävää joutua taas huomauttamaan semanttisesta manipuloinnista ja totuuden vääristelystä.

En tiedä mitä hyötyä koko operaatiosta oli. Ainakin hänelle on väännetty rautalangasta että Seta ajaa yksinkertaisesti YK:n Ihmisoikeussopimusten mukaisesti kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä sellaisten seikkojen vuoksi, joita he eivät ole itse tietoisesti valinneet.

Pidin myös matalaa profiilia siksi, että monet julkisuudessa esiintyvät homojohtajat eivät siedä tyyliäni. Toivottavasti minua ei bannata ranneliikkeestä siksi että yritän rauhanomaista ei-julkista dialogia eri tavalla ajattelevien kanssa.

Olen samaa mieltä Ståhlströmin kanssa siitä, että rikosjuttujen tehtailu ei ole oikea linja tässä asiassa. En ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että siitä koituisi jotain myönteistä homoille ja lesboille. Pahinta on mielestäni se, että Räsäsen tapauksen myötä homomiehet ja lesbot assosioituvat monien mielissä entistä enemmän niin sanottuun cancel-kulttuuriin, tähän Twitter-vetoiseen ideologiseen melskaamiseen, jossa pyritään kaikki naurettavuuden rajat ylittäen mikromanageroimaan julkista puhetta. Se on todella vaarallinen tie, jota ei pidä lähteä kulkemaan.

Meillä tarvittaisiin enemmän vanhempien homojen ja lesbojen ääntä yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta tuntuu niin kuin meikäläiset olisivat painuneet, tai painettu, melkein maan alle viime vuosina. Tilalle on tullut epämääräinen ideologinen huutokuoro, josta ei ota selvää, millaista maailmankuvaa sillä oikein edesautetaan. Nuoret ihmiset meuhkaavat somessa jopa homoudesta, että sekin on jotenkin syrjivää ja sortavaa, koska se ei sovi yhteen uuden gender-ajattelun kanssa. Mitä on oikein tekeillä?

Asiallinen linja minustakin on se oikea. En tiedä tekosi hyödystä, Olli, mutta itsessään taivas siitä Sinut muistakoon! Minusta se on upea osoitus uskostasi muutokseen, johon itse mielelläni yhdyn.
Voin kertoa joistakin henkilöistä, jotka ovat muuttaneet katsantokantaansa - asiallisen ja ystävällisen kohtaamisen myötä. Oikeusteitse hankitut "voitot" eivät ole muutosta.

Tallinnassa Suomen suurlähetystön kulmilla oli torstaina kolmisenkymmentä henkeä heilumassa plakaatteineen Päivi Räsäsen tukeksi. Postimees on julkaissut kuvagallerian: https://www.postimees.ee/7246870/saptk-korraldas-piketi-vihakones-suudistatava-soome-poliitiku-toetuseks

Kuten tuossa yllä kävi ilmi, on Setan alkuhämäriin liittynyt myös virhearvioita ja hlbti-vähemmistöistä ulkoista (poliittista) ideologiaa, jota on sittemmin käytetty hyödyksi yhdenvertaisuuden edistämisen vastustamisessakin; yhtenä esimerkkinä on kielteinen asenne samaa sukupuolta olevien avioliittoja kohtaan. Kielteinen asenne "porvarillista ydinperhettä" kohtaan ja sen näkeminen "sisäänlämpiävänä insituutiona, joka käytännössä syrjii ja alistaa naisia ja sateenkaari-ihmisiä" vaikuttaa lähinnä jonkinlaiselta henkilökohtaisemmalta välienselvittelyltä senaikaisessa ilmapiirissä, ei miltään kestävältä tai harkitulta visiolta paremmasta tulevaisuudesta. Tuo vaillinaisen yhdenvertaisen ihanne ei mitä ilmeisimmin onneksi kantanut. Sittemmin tällaiseen ajatteluun on kuitenkin viitattu muodossa, että "eivät kaikki homotkaan hyväksy avioliiton avaamista homopareille" - ja sitä kautta Räsäsen hengenheimolaisten piirissä käytetty homoseksuaalisuuden esittämisessä moraalisesti alhaisempana ilmiönä. Nämä Räsäsen tuoreemmat ulostulot ovat osa tuota tarinaa.

Hmmm...tasa-vertaisuus on hyvä koskien kansalaisia oikeuksia tai säädöksiä, "kristillisiin perinteisiin" nojaava "avioliittoinstituutio" syrjii edelleen "sateenkaari-ihmisiä" ja on edelleen käsitteenä hyvin "porvarillinen" ja pelkästään ajatusmallina vahvistaa "perinteisiä" sukupuolisidonnaisuuksia ylläpitäen tiettyjä yhteiskunnallisia normeja jossa esimerkiksi sinkkuus nähdään ongelmana puhumattakaan polyamoristisista suhteista.

Tämän laajemman "ideologisen" vastustuksen esittäminen Päivi Räsäsen homovastaisen politiikan perusteena on mielestäni näkemyksetöntä ja leimaavaa. Kyse on kuitenkin laajemmasta kontekstista kuin "sateenkaari-ihmisten" oikeuksien polkeminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli toki edistystä, mutta ei sinänsä edistyksellistä.

Avioliiton historia myös instituutiona vienee kyllä esikristilliseen aikaan ja tunnetaan suhteellisen samankaltaisena myös muissa kuin kristillisissä kulttuuriympäristöissä. On ihan totta, että avioliitossa on vahva yhteys synnynnäiseen ja biologistaustaiseen suvullisen lisääntymiseen liittyvään sukupuolen tyypilliseen binäärisyyteen.

***

Helsingin Sanomat kirjoittaa Päivi Räsäsen homopuheista saamistaan syytteistä, ja siitä, että pian suuri joukko Euroopan konservatiiveja ja Yhdysvaltojen trumpilaisia tuli hänen tuekseen.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008021009.html

Oikeustaistelussa Räsäsen puolustusta vahvistaa kansainvälinen kristittyjen juristien verkosto. Jutussa selvitetään Räsästä tukevan yhdysvaltalaislähtöisen vanhoilliskristillisen oikeusapujärjestö ADF Internationalin henkilöiden ja Räsästä puolustaneen keväisen vetoomuskirjeen lähettäneen yhdentoista yhdysvaltalaisen professorin ja lakiasiantuntijan taustoja. Samalla avataan muidenkin Räsäsen kansainvälisten tukijoiden ja häntä tukevien tahojen taustoja.

Jutussa tuodaan esiin Räsäsen puolustajien toimintatapoja. Suomen valtiota pyritään leimaamaan ihmisoikeuksien rikkojaksi. Suomea verrataan esimerkiksi autoritaarisiin maihin. Mainittu ADF:n piiristä lähetetty vetoomuskirje Räsäsen puolesta osoitettiin USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle. Kirjeen mukaan Suomen valtakunnansyyttäjän rikkoneen kansainvälisiä perusoikeuksiin, kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin ikeuksiin liittyviä sitoumuksia - ja vaadittu valtakunnansyyttäjälle ynnä muille oikeudenkäynnin syyttäjille viisumikieltoa yhdysvaltoihin sekä talouspakoitteita. Maailmalla kiertää myös esimerkiksi huhu siitä, että Räsäsen uhkana olisi kuuden vuoden vankeusrangaistus - vaikka kyse tämänkaltaisista (ajattelemattoman ihmisen, allekirjoittaneen huomio) teoista on pieni sakkorangaistus.

ADF on sidoksissa trumpilaiseen leiriin. Ihmisoikeus- ja oikeusapujärjestö Southern Poverty Law Center (SPLC) on luokitellut sen äärioikeistolaiseksi, seksuaalivähemmistöjä vastustavaksi viharyhmäksi. ADF linjaa, että avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevien lakien on kunnioitettava "Jumalan luomisjärjestystä".

Myös Timo Soini on saanut apua ADF:ltä siinä yhteydessä, kun tämä virallisella työmatkalla Kanadassa osallistui abortinvastaiseen uskonnolliseen tapahtumaan.

Jutun otsikko "Kulttuurisodan taistelutanner" viittaa laajempaan yhteystörmäykseen. Vastakkain ovat konservatiivis-kristilliset perhe- ja seksuaalisuusnormit ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Vanhoilliset Raamatun tulkinnat törmäävät tieteen kanssa. On pienten yhteisöjen kollektiiviset normit ja urbaanit liberaalit arvot. Vakaumukset ja laki. Sekä sananvapaus ja vihapuhe. Suomen ja Räsäsen osuutta kuvataan laajemman läntisessä maailmassa vellovan uskonnollisen arvokonservatismin ja maallistuneemman arvoliberalismin törmäyslinjan sivupoluksi tai taistelutantereeksi.

Räsästä puolustavien yhteenliittymää kuvataan arvokonservatiivien leirinuotioksi, jonka ympärille kerääntyy kirjavaa porukkaa. Näitä yhdistää lähinnä eniten pyrkimys edistää omaa (yleensä) arvokonservatiivista tai äärikansallismielistä agendaansa - riippumatta siitä, kiinnostavatko näitä varsinaisesti perusoikeudet, ihmisoikeudet, sananvapaus tai ilmaisun vapaus.

Tästä nyt Hesarin tekemästä kirjoituksesta nousevat mieleeni rinnasteisina aikaisemmat tupakkaoikeudenkäynnit, joissa tupakkateollisuus junaili massiivisia operaatioita estääkseen tulevansa tuomituksi.

Panokset ovat Räsäsjutussa, että kaikki oikeusasteet käydään läpi.

Hesarin juttu pillastutti Päivä Räsäsen tukijat oikein huolella. Räsänen itse on laskenut montako kertaa jutussa mainitaan Trump. Hän katsoo, että HS keskittyy leimaamaan Trump-kortilla niitä, jotka "kantavat huolta käräjille johtavasta sanan- ja uskonnonvapauden rajoituksesta" - eikä Räsäsen mukaan puolusta sananvapautta.

Esiin nostetut Trump-yhteydet näyttävät hermostuttavan Räsästä, vähän samoin kuin Aito avioliitto ry:n piirissä tapahtuu aina pientä hermostumista kun yhteydet Agenda Europeen ja yhdysvaltalaiseen hlbti-kielteiseen Mass Resistance -järjestöön tulevat esiin.

Kas kummaa, eikö Trump enää kelpaakaan? Usko Trumpin voittoon näyttää liukenevan kun riittävän usein toistetaan, että vaalit olivat rehelliset.

Amerikkalaisessa kulttuurissa häviäjän kanssa ei haluta kaveerata. Sellainenhan voi vaikka tarttua.

Nyt Päivi Räsänen (kd) vaatii Helsingin käräjäoikeutta jättämään tutkimatta hänen kesäkuussa 2019 julkaisemansa Twitter-viestin, jossa hän liitti Setaan sekä prideen käsitteet "häpeä" ja "synti". Kommenttiensa yhteyteen hän liitti kuvan eräistä Raamatun jakeista. Hän vetoaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan. Räsäsen mukaan artiklasta johdetun vakiintuneen tulkinnan mukaan viranomaisen on asetuttava ehdottoman neutraaliksi uskonnollisten kysymysten suhteen.

Räsänen yrittää nyt (toki ihan ymmärrettävistä syistä) viedä keskustelua uskonnonvapauskeskustelun suuntaan, vaikka kyseisessä Twitter-viestissä kyseenalaisinta oli nimenomaan Räsäsen itsensä tekemät rinnastukset. Raamatun jakeesta räpsästy kuva oli tavallaan vain vahvistavana lisukkeena.

Syytteitä koskeva pääkäsittely käydään Helsingin käräjäoikeudessa tämänhetkisen tiedon mukaan marraskuussa.

Yhtä kaikki, edelleenkin olen sitä mieltä, ettei Räsäsen sanomisia pitäisi puida oikeudessa, vaan tämän heikon ajattelukyvyn synnyttämään aivopiereskelyyn olisi parempi puuttua lähinnä asiallisin argumentein.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ( https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008318649.html ) käsitellään aihetta otsikolla "Sananvapauden rajoitusten on oltava niin suppeita kuin mahdollista", ja siinä todetaan, että uskonnolliset ryhmät voidaan suojata samoilla laeilla kuin muutkin.

Jotain hyvin olennaista ja merkittävää juuri tämänhetkisestä perspektiivistä tarkasteltuna sisältyy tähän: -- yhteiskunnan polarisoitumisen myötä myös sananvapautta katsotaan entistä tiukemmin poliittisten silmälasien läpi. Se on valitettavaa, sillä sananvapaus on poliittisia suhdanteita isompi asia. Pykäliä, joita käytetään tänään yhtä ajatussuuntaa vastaan, voidaan huomenna käyttää toisella tavalla ajattelevia vastaan.

Konservatiiviset voimat ovat masinoineet voimakkaan painostuksen valtakunnansyyttäjää vastaan. Helsingin Sanomat kertoo, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen hukkuu eri puolilta maailmaa tulevien palautteiden vyöryyn, koska hän nosti syytteet Päivi Räsästä vastaan ( https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008362584.html ) - ja maailmalla Räsästä uhkaavaa rangaistusta on liioiteltu. Maailmalla levitettävän tiedon mukaan Räsästä uhkaa vankeus, kun todellisuudessa hänen maksettavakseen voi tulla sakkoja, mikäli oikeus toteaa hänet syylliseksi.

Räsäsen saamia syytteitä on tarkoitus käsitellä Helsingin käräjäoikeudessa 24. tammikuuta.

Syyskuun lopussa konservatiivinen Citizen Go -järjestö pyrki Toiviaisen puheille luovuttaakseen hänelle ympäri maailmaa keräämänsä yli 200 000 nimeä vetoomukseen Räsäsen puolesta. Delegaatio joutui luovuttamaan vetoomuksen toimiston työntekijälle, sillä Toiviainen ei ottanut heitä vastaan.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan viestitulva on täysin poikkeuksellinen ja huolestuttava. Hän toteaa Helsingin Sanomille, että syyttäjän on toimittava riippumattomasti ja objektiivisesti, mutta vaarana on, että tällainen painostus alkaa vaikuttaa päätöksiin.

Omalta osaltaan Toiviainen ei ole huolissaan, mutta muista syyttäjistä kyllä: muun muassa niistä, jotka ajavat hänen nostamaansa syytettä oikeussalissa. Kyse on viime kädessä työsuojeluasiasta. Pahimmillaan tällainen painostaminen voi Toiviaisen mukaan johtaa siihen, että syyttäjät eivät enää halua tehdä työtään. Lisäksi sähköpostia tukkivat viestit haittaavat työntekoa, sillä kaikki viestit on käytävä läpi siltä varalta, että johonkin niistä pitäisi reagoida.

Toiviainen kuitenkin mustuttaa, että kansalaisilla täysi oikeus kritisoida hänen toimintaansa ja päätöksiään. Helsingin Sanomille hän kuitenkin toteaa, että asiallinen kritiikki on eri asia kuin se, että painostetaan ja tahallaan häiritään ja tehdään kiusaa.

Kirkko & kaupunki -lehden lukijakeskustelussa Charlotta Lindfors kirjoittaa mainiosti:

...Päivi Räsänen sanoi, että kysehän on pohjimmiltaan ihmisten (tarkoitti homoja) iankaikkisuudesta. Ylevää. Hän siis uhrautuu ihmisten ”taivasosuuden” puolesta. Mutta tahtooko kukaan Päivi Räsäsen taivaaseen ?

Helsingin käräjäoikeudessa on nyt maanantaina 14.2. loppulausuntojen antamisen päivä. Syyttäjä vaatii Räsäselle 120 päiväsakkoa.

Unkarin pääkaupungissa Budapestissa Suomen suurlähetystöllä on osoitettu mieltä Päivi Räsäsen tueksi. Räsänen on Twitter-viestissään ( https://twitter.com/PaiviRasanen/status/1492914970341908493 ) ihastellut sitä, että kolmisen tuhatta ihmistä on kokoontunut tukemaan häntä: "Käsittämättömän suuri joukko unkarilaisia, yli 3000 kokoontui tänään Budapestissa Suomen suurlähetystön eteen osoittamaan tukeaan huomisen käräjäpäivän alla maamme sanan- ja uskonnonvapaudelle. Tapahtumasta löytyy julkinen videotallenne. Kiitos!"

Räsäsen oikeuskäsittely on saanut konservatiivikristittyjä mielenilmaisuihin eri puolilla maailmaa.

Helsingin käräjäoikeuden on määrä antaa ratkaisunsa asiassa 30.3. kello 13.

"Unkarin pääkaupungissa Budapestissa Suomen suurlähetystöllä on osoitettu mieltä Päivi Räsäsen tueksi."

Mielestäni tuon mielenosoituksen viesti ei kovin hyvin Suomeen kantaudu, kun ainakin Twitter-viestissä olevan kuvan perusteella kyltit on kirjoitettu unkariksi. Tuntuu, että mielenilmausta ei ole ihan suunniteltu loppuun asti. Vai lieneekö mielenosoittajilla oma kotimaansa sittenkin se tärkeämpi kohdeyleisö?

Räsänen väittää, koettaa uskotella, että unkarilaiset tukivat häntä, vaikka heidän mielenilmaustensa kylteissä ei näytä olevan edes Päivi Räsäsen nimeäkään.
Ja Eija-Riitta Korhola rynnistänyt twitterissä tuota mielenilmausta kommentoimaan.

Keskeistä ja olennaistahan tuossa(kin) oikeudenkäynnissä olisi saada selvä kannanotto siihen, etteivät humpuuki-uskomukset voi vihapuheissaan "kävellä yli" Suomen lakien ja perusihmisoikeuksien. Vaikka humpuuki-uskomuksissa, niitten äärimielisissä lahkoissa kuinka pyritäänkin niitten uskomus-diktatuuriin yhäkin, jollainen Suomessakin osin vallitsi vielä 1800-luvun lopulle ja osin jopa 1900-luvun alkuun asti, kun humpuuki-uskomuksen arvostelustakin oli uskovaisten säädättämä kuoleman tuomio. Eikä "kaikkivaltiasta" näkynyt ikinä eikä koskaan yhtään missään.

Sopiva sakkorangaistus olisi noille humpuuki-uskomuksille hyvästä, jotta ne kokisivat saavansa todellisen laupiaan armon - Verrattuna niitten itsensä sananvapautta vastaan taannoinkin harrastamiin kuolemantuomioihin, kun ne syyttivät ja tuomitsivat jopa siitä jos arvosteli niitten ristiriitaisia uskomus-hölynpöly-humpuukeja.

Suomessa on vihdoin alettu nykyään toteuttamaankin perustuslaillista maamme uskonnoistavapautta, kun 1923 säädetystä ja 1924 voimaan astuneesta uskonnoistavapauslaista on kulunut kohta 100 vuotta ja kun pari sukupolvea on voinut jo nauttia petraantuvasta perusihmisoikeudesta, uskonnoistavapaudesta.

Minä en tiedä, mutta ajattelen Päivi Räsänen toimintaa vain poliitikon työnä, koska hän elää sillä, kun saa ääniä, tulee valituksi ja päässyt hyville palkoille.
Minusta on outoa, että otetaan yksi ihmisryhmä kohteeksi, jotka ovat muutenkin puolustuskyvyttömiä eikä puhuta esimerkiksi kiusaamista ja syrjimistä vastaan. Onko Räsänen sanonut, että sateenkaariväkeä ei saa kiusata kouluissa työpaikoilla jne? Että tämä on väärin. Sitten tulee vaikutelma, että olisi väärin laillisesti vaikuttaa omiin asioihin ja parantaa omia asioitaan tätä kautta kuten toiset tekevät. Sateenkaariväki työnnetään tällä tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle. Aktiivinen propaganda. Teennäisesti väitetään toista, mitä taas tekee. Sitten tällainen Raamatun näyttäminen julkisuudessa, josta tulee mieleen, että käytetäänkö tässä hengellisyyttä hyväksi, kun manipuloidaan. Pelataan korkeilla panoksilla, uhkakuvilla helvetistä. Puhutaan luomisesta. Ensinnäkin kuka tietää, mitä luominen on?
Kirkko on osa kulttuuria ja siihen on kasvettu: kastetaan ja konfirmoidaan. Monelle sateenkaariväkeen kuuluvalle uskonto ja hengellisyys ovat osa elämää. Miksei olisi?
Minulla on ystäviä, jotka kokevat oman parisuhteensa ” Jumalan johdatukseksi ”.
Toivoisin joskus näkeväni enemmän sellaista, että vähemmistöjä puolustettaisiin. Puututtaisiin kiusaamiseen ja väkivaltaan julkisuudessa, sanomalla että se on väärin, vaikka olisi kuinka konservatiivi.
Mietin myös miten katolinen kirkko on monin tavoin mätä sisältä. Edelleen pukeutuvat hameisiin. Säkkipimeätä näytelmää, missä pedofilia on sisäänrakennettu systeemiin ja peitelty? Toisaalla suomalaisen uskonnollisen liikkeen hyväksikäytöt, mistä vaiettu. Eikö tämä ole perverssiä. On se.
Kaiken huippuna sekoitetaan sota tähän soppaan. Kummallisia sfäärejä.

Kun on avoimesti gay niin on samalla vallankumouksellinen radikaali, kun yrittää elää hiljaisesti ja ostaa ruokaa omasta lähikaupasta eikä ole pätkääkään poliittinen, vaan yksityishenkilö. On tällaisen pahuuden aallonharjalle demonisoitu. Tällaista paskapuhetta.

Minusta on hyvä, että valtakunnansyyttäjä veti oikeuteen.