Mitä on cisseksuaalisuus? (juttukommentit)

"Cisseksuaalisuudella" ajetaan takaa sitä, että seksuaalinen mielenkiinto perustuu ihmisillä normaalisti kumppanin sukupuoli-identiteettiin, ei hänen fyysiseen sukupuoleensa. Kun homomies haluaa kumppaniksi fyysisen miehen, eikä ketä tahansa, jonka "identiteetti" on mies, hän ei ole tavallinen homomies, vaan erikoinen ja kinky cisseksuaali, jolle on jostain kumman syystä tärkeää, että kumppani on fyysisesti samaa sukupuolta. Tämä on niin kuin väittäisi, että merihevoset ovat hevosia, mutta on eräs erikoinen, Flat Earth Society -tyyppinen alakulttuuri, jossa niitä pidetäänkin kaloina.

En tiedä ajetaanko "cisseksuaalisuudella" erityisesti tällaista tai muutakaan. Ehkä jotkut ajavat. Toisaalta, jotkut kokevat koko cis-rajauksen seksuaalista mielenkiintoa määrittelevänä asiana olevan joitain ulossulkevan, myös tämän käsitteen. Joidenkin mielestä käsite on kohtuullisen neutraali.

Yksilön seksuaalinen mielenkiinto toista ihmistä kohtaan mitä ilmeisimmin herää siitä, että tämä havaitsee (yleensä toisen) henkilön, joka ulkoiselta olemukseltaan vastaa riittävällä tavalla niitä ihanteita, jotka sytyttävät. Useimmiten aika vahvana tekijänä tässä ovat ulkonäköön liittyvät sukupuolittuneet yksityiskohdat. Ulkonäön lisäksi asiaan liittyy kaikenlaista muutakin aistittavaa, myös sellaisesta, mistä ei synny tiedostettuja havaintoja. Taustalla on suvulliseen lisääntymiseen ja evoluutioon liittyvän menestymisen logiikka - siis biologia. Ihmisellä on moniin muihin eläinlajeihin verrattuna myös pitkälle kehittynyt kyky käsitteelliseen ajatteluun, joten kaikenlainen taustatieto kyseiseen henkilöön liittyvistä asioista voi myös aika tavoin vaikuttaa mielenkiinnon kasvamiseen tai vähenemiseen.

Uusien käsitekategorioiden syntyminen luo tarvetta jälleen uusien käsitteiden syntymiselle, jotta niihin liittyviä ilmiöitä on mahdollista kuvata. Toiset pitävät niitä tarpeellisina. Toiset eivät haluaisi mitään käsitteitä, termejä tai kategorioita. Sellainen veisi tietysti mahdollisuuden käsitellä asioita - ja jotkut eivät tämän aihepiirin asioita haluaisi käsitellä, kuka mistäkin syystä.

Minä arvelen, että käsite cisseksuaalisuus tässä merkityksessä on saanut innoitustaan siitä, että käsitettä cissukupuolisuus käytetään yhä useammassa yhteydessä transsukupuolisuuden vastinparina.

Etuliitteetön on perinteisesti edustanut tyypillistä ja tavallista, kun siitä eroava oli erityisesti nimetty tai esimerkiksi etuliitteellä määritelty joksikin muuksi. Seksuaalisuuskin oli vain seksuaalisuutta (vaikkei siitä julkisesti juuri puhuttukaan) kunnes jossain vaiheessa tuli tarve erottaa siitä erityinen homoseksuaalisuus (alkuun tosin esim. sodomiaan viitaten) - jonka jälkeen se "tavallinen", norminmukainen ja hyväksytty tarvitsi yksiselitteisemmän nimen.

Ei tässäkään ole kovin paljon kummemmasta kyse.

Cisseksuaalille käyvät vain cissukupuoliset. Cissukupuolinen puolestaan on henkilö, jonka on syntyjään todettu (yleensä lääkärin kokemusperäiseen oletukseen perustuen) edustavan sitä sukupuolta, jota hän ristiriidattomasti kokee olevansa. Mikä sitten on termi, joka kuvaa ei-cisseksuaalia. Veikkaan, että käsite queer tai sen johdokset eivät kuitenkaan ole kattavuudeltaan tällaiseen määrittelyyn sopivia. Ehkä joku tietää?

Tavallaanhan seksuaalinen ja sukupuolinen moninaisuus on aika yksinkertaista: pidetään mistä pidetään ja ollaan mitä ollaan. Määritelmien ja termien viidakkoon sukeltamalla asioista saadaan aivan loputtoman monimutkaisia. Lähinnä identiteettejä. Toisille on tärkeää määritellä termein itsensä, toisille on tärkeää määritellä termein muut - ja joillekin sekä että. Tieteellinen tarkastelu on sitten erikseen.

Jos oikein tiivistetysti avaa cisseksuaalisuuden käsitettä, niin binäärisen sukupuolikäsityksen mukaisten tunnusmerkkien läsnäolo mielenkiinnon kohteessa on merkityksellistä.

Eli tuo cisseksuaalisuus & cisromanttisuus on siis sekä heteroseksuaalisuuta että homoseksuaalisuutta kuvaava yhteisnimitys. Kumpaakinhan noista identiteeteistä kiinnostaain vain 1 tietty sukupuoli, eikä muut (eli toisin kuin biseksuaalit jne ovat moninaisempia kiinnostuksiltaan).

Cisseksuaalisuus ei loogisesti sulje pois biseksuaalisuutta, toisin kuin panseksuaalisuuden tai polyseksuaalisuuden. Olennaista cisseksuaaliselle on, että mielenkiinnon kohde vaikuttaisi silmissään olevan cissukupuolinen.

Cisseksuaalisuus-käsitteen esilletuominen on aiheuttanut keskustelua - ja kritiikkiä esitellyn käsitteen esilletuomisesta ylipäätään. Minä olen artikkelin suhteen vastuullinen - ja pyydän anteeksi, mikäli joku käsitteen esilletuomisesta on loukkaantunut.

Käsitettä on kuitenkin pyritty käsittelemään eri puolilta, myös siitä näkökulmasta, että tämänkin termin sävyä on kyseenalaistettu.

Keskustelu käsitteen ulossulkevuudesta ja cisnormatiivisuudesta on tietysti asiaankuuluva.

On myös kysymys siitä, missä määrin ja miten omia seksuaalisia mieltymyksiään tai rajoitteitaan on sopivaa sanoittaa, tai käyttää omaa identiteetikseen ottamaansa nimilappua ääneen.

Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on joka tapauksessa taustaltaan biologista. Nostan vielä tähän aiemman viittaukseni seksuaalisuuden biologiseen taustaan:

Yksilön seksuaalinen mielenkiinto toista ihmistä kohtaan mitä ilmeisimmin herää siitä, että tämä havaitsee (yleensä toisen) henkilön, joka ulkoiselta olemukseltaan vastaa riittävällä tavalla niitä ihanteita, jotka sytyttävät. Useimmiten aika vahvana tekijänä tässä ovat ulkonäköön liittyvät sukupuolittuneet yksityiskohdat. Ulkonäön lisäksi asiaan liittyy kaikenlaista muutakin aistittavaa, myös sellaisesta, mistä ei synny tiedostettuja havaintoja. Taustalla on suvulliseen lisääntymiseen ja evoluutioon liittyvän menestymisen logiikka - siis biologia. Ihmisellä on moniin muihin eläinlajeihin verrattuna myös pitkälle kehittynyt kyky käsitteelliseen ajatteluun, joten kaikenlainen taustatieto kyseiseen henkilöön liittyvistä asioista voi myös aika tavoin vaikuttaa mielenkiinnon kasvamiseen tai vähenemiseen.

Entä jos kaikki seksuaalisuuteen liittyvät raja-aidat ovatkin lopulta käsiteltävissä fetisismin kautta? Kaikki sukupuolittumiseenkin liittyvä mielenkiinnon rajautuminen onkin yhtä sen ilmiön kanssa, mitä fetisismiksi kutsutaan?

Itse artikkelissa oli myös viittaus omiin biologisiin jälkeläisiin heterosuhteissa. Se voi joillekin (seksuaalivähemmistöön kuuluvalle) olla iso kysymys itsensä hyväksymisessä ja rohkaistumisessa elämään oman seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan: samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole mahdollista hankkia kahdestaan biologisia jälkeläisiä. Tuo pohdinta saattaa ajaa takertumaan heteroidentiteettiin.

Ja ei, minä en katso olevani cisseksuaali. Se ei ole minun identiteettini.

Minä sitä paitsi määrittelen oman seksuaalisen suuntautuneisuutenikin nykyään aika väljästi, sen perusteella, mitä historia on minulle osoittanut: joo, olen homoseksuaali, koska mistään muusta ei ole ollut viitteitä. Ja koen myös olevani cissukupuolinen mies. Jos hama tulevaisuus osoittaa toista, niin en minä ole jumissa homoseksuaalisuudessani - enkä cismiehisyydessäkään. Ne eivät siinä mielessä ole kohdallani identiteettejä. Ne vain ovat.

Identiteetti tarkoittaa "psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään". [Käsitykset itsestä] useimmiten "vaan ovat", tai parhaassa tapauksessa muodostuvat itseymmärryksen ja kasvamisen myötä läpi koko iän. Identiteetti toisinaan omaksutaan itselle ja omalle roolille yhteisössä sopivaksi, homojen alakulttuurit ovat aika hyvä esimerkki erilaisten mies-identiteettien omaksumisessa. Karhumies, nahkamies, mystinen hopeinen discomies..

Kiinnostava tämä tutkia ilmiöitä all cis-male panel, useimmiten aikamoista toksista homomiesselittämistä :-D

Ongelmaksi koettiin cisseksuaalisuus-termin määritteleminen "neutraaliksi". Palautteen perusteella viittaus neutraaliin on poistettu ja samalla tuotu korostetummin esiin, että tämä termi voidaan kokea transkielteisenä. Lopultahan mikään luokittelu ei tietenkään ole täysin neutraalia. Kaikki on suhteellista.

Neutraalisuutta nimenomaan kielellisessä mielessä olisi pitänyt alleviivata.

Selvästi kielellisestikin arvolatautuneempi käsite on "superseksuaalisuus", jossa super-etuliite arvottaa asiaa "enemmäksi". Siinä väistämättä määritellään samalla itse asian arvoa. Cis-etuliite sen sijaan ei kuvaa arvoa (paikkaa korkeussuunnassa) vaan sijaintia (paikkaa sivusuunnassa). Toinen kysymys tietysti on, millaisia mielleyhtymiä muuten on olemassa.

Mikään ei jokaisen yksilön näkökulmasta ole yhtäläisesti neutraalia.

Sitten on "identiteetti". Ja tämä "cisseksuaalisuus" nyt on (psykologiseen) identiteettiin liittyvä asia. Oli se toksista tai ei. Ja riippumatta, minkälaisten prosessien kautta kukin on omalla kohdallaan asian suhteen jotain omaksunut.

Nimimerkki "Yesman" on täällä monasti puhunut käsitteestä identiteetti ja siitä, mitä ongelmia aiheuttaa, kun käsite identiteetti yhdistetään yhtäsuuruusmerkein ihmisen ominaisuuksiin. Identiteetti-sanalla on vähän eri merkityksiä, riippuen siitä, missä käytössä se kulloinkin on. Se ei siis ole ihan yksiselitteinen käsite. Filosofian ja logiikan identiteetti on eri juttu kuin psykologian identiteetti. Psykologian identiteetti tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään, johon vaikuttavat omien ominaisuuksien lisäksi vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa.

Esimerkiksi heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja muutkin seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumiseen liittyvät määritelmät voivat olla sopivia nimilappuja omalle identiteetille. Mutta heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat myös yksilön ominaisuuksia. Samoin on transsukupuolisuus. Ne eivät ole pelkästään identiteettejä.

Nämä ominaisuudet ovat yksilössä olemassa olevia asioita, joita ulkopuolelta on vaikea todentaa, koska ne eivät varsinaisesti näy, vaan vaikuttavat sukupuolittuneesti yksilön mielenkiinnon kohdistumiseen ja mitä ilmeisimmin samastumismahdollisuuksiin. Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumista voi yksilöstä jossain määrin selvittää mittaamalla reaktioita, mutta enemmänkin sillä tasolla, että voidaan saada jotain tilastollisia todennäköisyyksiä.

Minusta on ihan ok, että heteromies ilmaisee, että häntä kuvottaa ajatus intiimistä kanssakäymisestä toisen miehen kanssa. Jos tuo on tärkeä osatekijä identiteettinsä nimilappuna vaikka alleviivatenkin, niin mikä minä olen asiaa kritisoimaan. Sitä vastoin minusta ei ole ok, jos tämä yleisesti alentaa vähemmistöjä. Eikä ole ok, että jostain tällaisesta (tai muusta syystä) joku esimerkiksi tekee kaikkensa vastustaakseen hlbti-vähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaista asemaa. Tietysti selvää, että myös oman identiteetin nimilappua voi tuoda asiattomasti esiin, kun sitä käyttää tilanteissa, missä asian esiintulolla ei ole merkitystä. Sellainen julistaminen on tarpeetonta. Mutta se ei ole käsitteen vika.

Minua tämä termiin liittyvä aihe kiinnostaa erityisesti kielellisessä mielessä.

Taustalla näyttää olevan käsitteen "cissukupuolisuus" yleistyminen. Sitä on tuotu viime vuosina valtamediaankin aika voimakkaasti. Tavallaan on oikein tuotu tarjottimella tällainen erityinen luokan määritelmä. Tätä kautta etuliite "cis" on tullut tutuksi laajemmin.

Eittämätön tosiasia on, että tällaista seksuaalista rajoittuneisuutta on olemassa. Sitä on sanoitettu tavalla ja toisella. Negaation kautta ja välillä hyvinkin törkein sanankääntein. Itse ilmiö ei ole uusi. Sitten on tavoitettu termi, joka tuntuu subjektiivisesta näkökulmasta kuvaavan ilmiötä riittävän tarkasti. Niin omaksuttavasti, että jotkut ottavat sen nimilapuksi kuvaamaan omaa identiteettiä.

Itse en ole omalla kohdallani saanut pohtia tai joutunut pohtimaan suhdettani tähän aiheeseen. Kysyttäessä olen joskus miettinyt asiaa teoriassa. En osaa katsoa tulevaisuuteen, ja oma identiteettini tuntuu määrittyvän vain menneen kautta. Oman henkilökohtaisen identiteettini näkökulmasta tätä asiaa ei siis ole käytännössä olemassa, mutta erityisesti sanastoon liittyvänä ilmiönä tämä on kiinnostava.

PS. Selittämään pääsevät muutkin kuin setämiehet, jos vaan haluaa. Selittämistä ei estetä, kun ei vaikkapa nyt halvenna muita.

Paluu aiempaan. Oioin ehkä pikkasen kuvatessani oman identiteettini suhdetta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Oikeastaan olennainen jäi sanomatta: ne eivät ole määräävä osa tai kamalan merkityksellisiä. Yhä vähemmän ajan myötä.

Toinen juttu: ilmassa on leijunut myös keskustelua siitä, että miksi "cissukupuolisuus"-käsitettä on tuotu viime vuosina aika voimakkaasti esiin ja mikä kyseisen käsitekategorian merkitys ylipäänsä on. Oma ymmärrykseni on, että tällä pyritään ns. normalisoimaan sukupuolen moninaisuuden olemassaoloa. Ja minusta hyvä niin. Tällaisissa käsitteiden sisäänajossa ja termien myöhemmässäkin olemassaolossa on kuitenkin sellainen piirre, että syntyy yhteyksiä/rinnastuksia muihinkin ilmiöihin.

Tähän aihepiiriin iskee lusikkansa myös Helsingin Sanomat pääkirjoitustoimittajan kynällä. Kirjoituksen otsikkona on ”Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää” ja siinä todetaan, että hyvän asian takia moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008361584.html ) ja olennaisilta osiltaan viitataan BBC:n ( https://www.bbc.com/news/uk-england-57853385 ) juttuun, jossa kerrotaan lesbojen kokeneen painostusta seksiin transnaisten kanssa.

Seksistä kieltäytyvää on saatettu haukkua esimerkiksi genitaalifetisistiksi, perverssiksi ja TERFiksi eli transihmiset ulos sulkevaksi radikaalifeministiksi. Taustalla on perusteltu ajatus siitä, että transnainen on tunnustettava naiseksi - mutta tällaisissa yhteyksissä se on viety yksityiselämään asti, deittailuun ja seksiin asti. Yksityiselämän valinnatkin nähdään toisen vähemmistön syrjintänä. Helsingin Sanomien kirjoittajan mukaan tällaista argumentointia löytyy Twitteristä suomalaisiltakin transaktivisteilta.

Helsingin Sanomien kirjoittaja toteaa, että transaktivisteista ja heidän kannattajistaan on tehnyt asialleen massiivisen vahingon yrittämällä aggressiivisesti kiistää koko biologisen sukupuolen merkityksen. Hän muistuttaa olevan mahdollista, että tällaiset ylilyönnit antavat voimaa yhdenvertaisuuden vastustajille.

Jos toisen keho ei miellytä, seksiä ei tämän kanssa tarvitse harrastaa. Aina pitäisi olla mahdollisuus keskeyttää toiminta, jos ei tunnukaan hyvältä, vaikka ensin olisi antanut ymmärtää olevansa kiinnostunut. Kun on uusi tuttavuus kyseessä, toisen keho on vielä tuntematon, ja silloin on luonnolista että joudutaan ensin vähän tutustumaan toisen ihmisen kehoon, riippumatta onko jompi kumpi (tai molemmat) transsukupuolinen vai ei. Jos siinä tuleekin esiin joku turn-off, niin homma pitää saada keskeyttää, jatkamisen ei tule koskaan olla pakollista. Pidän vastapuolen loukkaantumista pienempänä pahana kuin sitä, että jompikumpi osapuoli suostuu seksiin, jota ei oikeasti halua.

Se loukkaantuva osapuolikin voisi ajatella niin, että ehkä on parempi olla harrastamatta seksiä henkilön kanssa, joka ei hänen kehostaan syty, vaikka itseä kuinka haluttaisi. Syttyminen/syttymättömyys ei kuitenkaan ole kenenkään päätettävissä.

Kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) katsoo Helsingin Sanomissa julkaistun kirjoituksen olevan transfobinen ja täysin vastuuton ( https://twitter.com/veronikahonka/status/1453677194396401669 )

- HS:n transfobinen kolumni on täysin vastuuton. Tekisi hyvää kirjoittajalle kuvitella lukijaksi vähemmistö. Erityisesti pääkirjoitustoimittajalla luulisi olevan hyvin suuri eettinen vastuu teksteistään varsinkin tilanteessa, jossa transnaiset ovat äärimmäisen syrjityssä asemassa.

***

Translakiuudistus (jossa lähtökohtana oikeus sukupuolen itsemäärittelyyn) on vietävä läpi mahdollisimman pikaisesti. Erityisesti steriliteettivaatimus pitää saada pois välittömästi. Vasemmistovetoisella hallituksellamme näyttää olevan suuria vaikeuksia viedä asiaa eteenpäin.

***

Sen sijaan joidenkin (toki yksittäisten) transaktivistien (ei yleisesti tai välttämättä edes nimenomaan transihmisten) ulostulot etenkin erinäisillä sosiaalisen median alustoilla ovat syytöksineen ja leimaamisineen olleet aika surullista luettavaa. Minäkin olen niitä nähnyt. Ei tällaisista aktivismiin liittyvistä asiattomuuksista pidä vaieta, jos niitä esiintyy.

Esillä ollut suoranainen henkilökohtainen painostaminen sen sijaan on uskoakseni lähinnä satunnaisia yksittäistapauksia, ei mikään yleisempi ilmiö.

Yhtä kaikki: minä katson, että yksilön oikeus valita se, kenen kanssa suostuu minkäänlaiseen vähääkään intiimimpään kanssakäymiseen, ei liity millään tavoin fobiaan tai syrjityn aseman viitekehykseen. Näissä deittailu- ja suhdeasioissa on hyväksyttävä ja muistettava kategorinen oikeus omaan valintaan tai reunaehtoihin - ja jopa niiden ääneen ilmaisemiseen.

"HS:n transfobinen kolumni on täysin vastuuton. Tekisi hyvää kirjoittajalle kuvitella lukijaksi vähemmistö. Erityisesti pääkirjoitustoimittajalla luulisi olevan hyvin suuri eettinen vastuu teksteistään varsinkin tilanteessa, jossa transnaiset ovat äärimmäisen syrjityssä asemassa."

Tämä Honkasalon kommentti on siinä mielessä mielestäni kömpelösti kirjoitettu, että se ei kerro, mikä kyseisessä kolumnissa on hänen mielestään ongelmallista. Siten Honkasalon kommentista on ainakin minun hankalaa saada selvää, mistä asiasta hän on kolumnin kanssa eri mieltä. Tässä jää nyt arvailujen varaan, tarkoittiko Honkasalo, että seksistä transsukupuolisen kanssa ei saisi kieltäytyä, vai tarkoittiko hän, että kolumni yleistäisi tällaisten pakkoseksitilanteiden liittyvän kaikkiin transsukupuolisiin ihmisiin, siten leimaten heitä? Vai oliko Honkasalolla jokin muu tarkoitus kommentissaan?

Tästä seuraa se ongelma, että jokainen kommentin lukija tekee omanlaisensa tulkinnan siitä, mitä asiaa Honkasalo vastustaa. Väärinymmärryksen riski on suuri. Kun ihmiset ovat samaa tai eri mieltä Honkasalon kommentin kanssa, on vaikeaa sanoa, minkälaisen tulkinnan kukakin on hänen kommentistaan tehnyt, eli mistä asiasta he tarkalleen ovat samaa tai eri mieltä. Näin hankalalle pohjalle on vaikeaa rakentaa hedelmällistä keskustelua.

Toivoisin kritiikiltä enemmän rautalangasta vääntämistä ja että kirjoitettaisiin auki sellaisetkin asiat, jotka saattavat kirjoittajasta tuntua itsestäänselvyyksiltä. Nyt tuloksena tuntuu minusta olevan se, että ilmaistaan oma tyytymättömyys, mutta tunnekuohun vallassa ei huomata kertoa, mihin ollaan tyytymättömiä.

Valitettavasti en pysty tätä asiaa kommentoimaan Twitterissä, sillä en käytä kyseistä palvelua, joten siksi kommentoin tässä.

Tulit Jare88 hienosti taivuttaneeksi rautalangasta sen, mikä tässä seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvässä keskustelussa etenkin some-alustoilla on vikana: pannaan punainen valo vilkkumaan ja sireeni ulvomaan - eikä anneta omaa älyllistä panosta keskusteluun. Ja sitten tuollaisia on tekemässä päätöksiäkin.

Keskustelu jatkuu. Helsingin ylipiston dosentti on kirjoittanut asiasta vastineen ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008365891.html ) - ja dosentin mielestä kirjoitus toimii transihmisten oikeuksia vastaan. Vastineesta minulle tulee mieleen olkiukon kimppuun käyminen. Alkuperäisessä kirjoituksessa esitetään olevan sellaisia asioita, joita siellä ei ole. Sen sijaan jätetään täysin kommentoimatta alkuperäisessä kirjoituksessa esiinnostettu seksiin painostamisen.

Minun mielestäni seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta ei alkuperäisessä kirjoituksessa kiistetty tai siinä esitetty olevan yksinomaista binäärisyyttä. Sen sijaan tuli alleviivatuksi, että kaikessa sukupuolessa ja seksuaalisuudessa taustalla on biologia - mikä nähdäkseni pitää paikkansa. Biologiaan liittyvä tosiasia on, että seksuaalinen halu on kehittynyt edesauttamaan lisääntymistä ja suvullisessa lisääntymisessä strategiaan liittyy tietty binäärisyys. Luonnossa ei kuitenkaan ole ehdotonta joko/tai -asetelmaa, joten yksilön kohdalla näissäkin asioissa voidaan olla binäärisyyden välillä tai ulkopuolella.

Edellisiin tosiasioihin liittyi alkuperäisen kirjoituksen kirjoittajan kritiikki siitä, että todistettavasti joitakuita (naisista kiinnostuneita naisia) on syyllistetty siitä, etteivät nämä ole halukkaita rikkomaan omia seksuaalisuuteensa liittyviä rajojaan - ja että transaktivismin piirissä esiintyy näkyvää asiatonta toimintaa.

Toinen asia on translain uudistaminen sellaiseksi, jossa sukupuolen juridisen vahvistamisen lisääntymiskyvyttömyysvaatimus poistetaan ja juridisen sukupuolen lähtökohtana on yksilön itsemäärittely. Se on oikeutettu vaatimus.

Näistä asioista näyttää olevan hyvin vaikeaa käydä keskustelua. Väärinymmärrys, loukkaantuminen, puolesta loukkaantuminen ja vastaavat asiat väijyvät nurkan takana koko ajan. Millaistakohan keskustelu olisi, jos homoseksuaalisia suhteita dekriminalisoitaisiin meillä vasta näinä aikoina? Varmaankin se, että joku erehtyisi sanomaan, että "lisääntymisen näkökulmasta heteroseksuaalisuus on tehokkaampaa kuin homoseksuaalisuus" saisi aikaan joidenkin aktivistien raivostumisen.

Minä näkisin, että translakiuudistus saadaan toivottuun maaliin parhaiten siten, että ollaan kaikin puolin avoimia, toisia kunnioittavia ja rehellisiä - sekä hyväksytään biologian ihmeet moninaisuuksineen.

PinkNews hyökkää rajusti BBC:n julkaiseman artikkelin uskottavuutta vastaan ( https://www.pinknews.co.uk/2021/11/03/lily-cade-bbc-trans-transphobia/
). Yksi siinä esitetty huomio on, että BBC:n näkökulma on yksipuolinen: esimerkiksi vastakkaista näkökulmaa ei ole. Erityisesti PinkNews nostaa esiinsen, että BBC:n jutussa haastateltu "lesbopornotähti" Lily Cade on vaatinut transnaisten lynkkaamista ja teloittamista.