Eräs Japania tunteva tuttuni kertoi keskustelun aiheesta olevan repivää. Suomalaiseen keskuteluun verrattuna sävy on huomattavasti aggressiivisempi ja törkyisämpi kuin meillä hlbti-keskustelu on ollut. Erityisesti sosiaalisessa mediassa anonymiteetin suojista esitetyt kommentit kuuluvat olevan hyvin loukkaavia ja häpäiseviä luonteeltaan.
Perinteisestihän japanilainen tapa- ja keskustelukulttuuri on hyvin hillittyä, ja näistä tavoista poikkeaminen on koettu muiden silmissä häpeälliseksi. Tällainen lienee suitsinut aika hyvin ylilyöntejä. Sen sijaan anonyyminä esiintyminen on ehkä mahdollistanut syvimpien tuntojen tuomista esiin pidäkkeettä ja ilman häpeän uhkaa. Perinteisistä tavoista poikkeaminen keskustelukulttuurissa on kuulemma myös muuttunut hyväksyttävämmäksi muutenkin.
Japanilaisessa kulttuurissa on ikään kuin kaksi puolta. Julkinen tapakulttuuri on ollut kohteliasta. Siellä käydessä oli jopa hämmentävää, kun hotelleissa ja ravintoloissa kulkiessa koko ajan joku oli kumartelemassa. En ollut sellaiseen tottunut.
Tunteiden julkinen ilmaisu, ainakaan kielteinen ei ollut ennen suotavaa.
Ajattelen japanilaisen kulttuurin aiheuttaneen tähän asti ihmisille sisäisiä paineita, joita ei voi purkaa. Häpeä ja kasvojen menettäminen on lähes sietämätön kokemus, johon hyväksyttävänä ratkaisuna tuossa kulttuurissa on käytetty itsemurhaa.
Kaunotaiteet ovat hyvin hienostuneita ja hillittyjäkin. Sitten on se raaka samurai-historia, jossa päitä katkeili. Tuntuu kuitenkin vaikuttavan siellä vieläkin.
Matkallani näin teatterissa yhden elokuvaesityksen lapsille. Päättelin nimestä meneväni katsomaan jotakin aivan muuta. Se oli jonkinlainen piirretty animaatio tms. Kuvasto oli niin raakaa, että vaikka se oli piirretty, suljin silmäni välillä. Irtojäsenet ja suolenpätkät lentelivät. En voinut mitenkään ymmärtää, että elokuva oli kohdistettu nimenomaan lapsille. Meillä sitä tuskin esitettäisiin edes korkeimman ikärajan elokuvana.
Ehkä tähän kaksipuolisuuteen liittyvät myös häpeän uhka, kasvojen menettämisen pelko - ja sitä kautta vahvat tabut, vaikkapa nyt homoseksuaalisuus ja paljo muukin sukupuoliseen kanssakäymiseen sidoksissa oleva? Itse en juuri tunne sikäläistä elämänmenoa tai kulttuuria, joten paha mennä arvioimaan.
