Joe Biden on luonnollisesti yksinomaan Yhdysvaltain seuraava presidentti. Siinä virassa olevalla on kuitenkin huomattava vaikutus kaikkialle maailmaan, sillä USA on mahtivalta ja maailman suurin talous. Sillä, kuka maata johtaa, on merkitystä lopulta koko ihmiskuntaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla kyse on siitä, miten tämän suurvallan presidentti näihin vähemmistöihin suhtautuu; millaiset toimijat eri puolilla maailmaa voivat siltä suunnalta odottaa tukea.
Ehkä maailma ei kuitenkaan taikaiskusta muutu paremmaksi, mutta Yhdysvaltojen toiminta kenties tulee ennakoitavammaksi. Päivän mielenliikkeiden tulkinta twiiteistä vaihtuu 20. tammikuuta 2021 kenties johonkin hillitympään.
Toki Yhdysvallathan (sen uskonnollisuus-ongelmista johtuen) ei ole ollut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edelläkävijänä juurikaan missään.
Kaikki ihmisoikeuspetraukset on tehty muualla paljonkin aiemmin ja Yhdysvallat on sitten peesannut kaukanakin perässä.
Esim. homorakkaus laillistettiin Ranskassa jo 1790-luvulla, sekä Belgiassakin ja Hollannissakin 1800-luvula ja Turkissakin jo 1850-luvulla, Jordaniassakin 1950-luvulla, kun Yhdysvallat pääsi samaan koko maan tasolla vasta 2003 (muutamissa osavaltioissa 1962 alkaen). Meksiko laillisti homorakkauden jo 1871 ja useat Latinalaisen Amerikan muutkin maat jo varhain.
Ja yhä uskonnollinen (siis pääasiassa kristillinen) homofobia ja transfobia jylläävät Usa:ssa ja sitä sieltä agitoidaan kirkkopastoreitten toimesta muuallekin maailmaan, joten Usa:lla tosiaan on huomattava negatiivinen vaikutus ollut tuossa - massiivisen sotimisaseteollisuutensa ja täysin laittomien sotarikos-sotimistensa lisäksi. Meilläkinhän helluntailaisuus ja ehkä se Räsästen viidesläisyyskin on Usa-lähtöistä, kuten myös lgbtiq-fobinen TV7. Vaikka Usa on niitä maita, joissa yhä edelleen eräissä osavatioissa ei käytännössä ole "perinteisissä" avioitumisissa mitään alaikärajaakaan.
Bidenin tuleva presidenttiyshän ei takapajuisia kristllis-republikaaneja mihinkään kadota. Jos kristillis-konservatiiviset republikaanit säilyttävät lainsäädäntö- ja virkanimitys-valtaansa Usa:n parlamentissa, niin heille luisuneiden tuomaripaikkojen lisäksi monilla petrauksilla voi olla seinä vastassa (eli sama tilanne kuin Obaman aikanakin oli).
Sekä vielä se, että vuorostaan kristillis-äärioikeistolaiset saattavat agitoitua mekkaloimaan ja muutakin. Tuollahan porukalla nimittäin aseita ja uskonnollista ääriajattelukiihkoa riittää Usa:ssa pilvin pimein. Ja tuskinpa Bidenkään edes haluaa Usa:aa mukaan Kansainväliseen oikeuteen, usalaistenkin sota- ja ihmisoikeusrikkomuksista vastaamaan - eli ei tuossakaan niin eroa Kiinan tai Venäjänkään asenteisiin nähden. Usa on yhtälailla äärimmäisten vastakohtaisuuksien maa - ja suomalaisesta näkökulmasta persujen mielestä toki tietenkin maahanmuuttajien maa, sillä onhan Usa:n 340-miljoonaisesta väestöstä yli 650 000 suomalaismaahanmuuttajataustaista (eikä heiltäkään onnistunut ollenkaan sikäläisiin perinteisiin kulttuureihin ja uskontoihin kotiutuminen).
Kun tällä kertaa olen seurannut aika intensiivisesti Yhdysvaltain presidentinvaaleja kaikkine piruetteineen, olen hahmottanut kunnolla oikeastaan ensimmäistä kertaa, että kyse on puolensadan (osa)valtion liitosta, ja nuo (osa)valtiot ovat keskenään hyvin erilaisia ja omanlaisiaan.
Ulkopolitiikka, asevoimat, valuutta ja erinäiset muut asiat ovat liittovaltion yhteisiä, ja paikalliset päätöksentekoprosessit ja muutkin rakenteet on pitkälti harmonisoitu. Sen sijaan se, mitä päätöksiä on osavaltiotasolla tehty ja miten missäkin eri (arjen) asioiden suhteen toimitaan, vaihtelee hyvin paljon. Osavaltioilla on huomattavan suuri autonomia (sisäinen turvallisuus, opetus, terveyhdenhuolto, verotus ja lukemattomat muut asiat) niin kauan, kun toiminnan ei katsota olevan ristiriidassa liittovaltion lainsäädännön kanssa.
Toisinaan osavaltioiden päätöksiä ja käytäntöjä punnitaan liittovaltion oikeudessa liittovaltion suhteellisen väljää perustuslakia vastaan - ja syntyy ennakkopäätöksiä, jotka harmonisoivat osavaltioiden toimintaa ja säädöksiä. Punnituksi ovat tulleet paikalliset säännökset/päätökset esim. samaa sukupuolta olevien suhteiden laillisuuden, samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden ja syrjintäsuojan suhteen.
Varsinkin ulkopolitiikassa osavaltioiden valitsemalla liittovaltion presidentillä on varsin suuri valta. Sisäisissä asioissa lopulta varsin vähäinen.
Joo, (kristillisellä) uskonnolla on aika iso vaikutus Yhdysvalloissa ja toisaalta Ranskan suureen vallankumoukseen liittyvillä asioilla vähäisempi. Nykyisen USA:n perustahan on Ranskan suurta vallankumousta edeltäneessä ajassa.
Ranskan suureen vallankumoukseen liittyvä samaa sukupuolta olevien suhteiden dekriminalisointi ei tarkoittanut sellaisten suhteiden varsinaista hyväksyntää saati tunnustamista - vaan tällaisten yksityisiksi katsottavien ns. moraalikysymysten irrottaminen valtiollisesta sääntelystä. Minä en suoriltaan puhuisi laillistamisesta vaan laittomaksi määrittelyn lopettamisesta. Toki se mahdollisti omista yhteisöistään irrottautuneille jonkinlaisia vapauksia toteuttaa itseään marginaalissa ilman valtiollisten instituutioiden rankaisemaksi (juuri siitä syystä) päätymisen riskiä. Toisaalta, julkisoikeuden antama vapaus ilman sen antamaa suojaa ja tukea on hyvin vaillinaista. Nämä suhteet (dekriminalisoituinakin) yhä edelleen suojattomina olivat lähinnä (hyvän) tahdon varassa ja aromoilla. Tilanne käytännössä muuttui vasta 1970-luvun alusta lähtien niissä edistyksellisissäkin maissa. Alkuperäisväestöjenkään keskuudessa irtiotto seksuaalinormistosta ei yksilön kannalta ole ollut käytännössä mahdollista kuin poikkeustapauksissa, ns. tähtien ollessa kohdallaan.
Ja mitä tulee avioitumisikään... on hyvä ymmärtää, että Yhdysvalloissa (ja sen osavaltioissa) toimiva lainsäätämisjärjestys on luonteeltaan erilainen kuin meillä. Asia voi olla säännelty, vaikka siitä ei varsinaisesti ole yksiselitteistä lain kaltaista päätöstä - esimerkiksi, koska asiaa ei ole puitu oikeudessa, eikä ole syntynyt (uutta) ennakkotapausta. Käytännössä esimerkiksi suojaikäraja voidaan myös tulkita tätä koskevaksi ikärajaksi. Ja ymmärtääkseni jokaisessa osavaltiossa on jonkinlainen alaikäraja; yleisesti se on 18, mutta tietyin poikkeuksin erikoistapauksissa vähintään 12.
Yhdysvalloilla on ongelmansa, eikä ihan vähäisiä. Näennäisesti sekava päätöksentekojärjestelmä takaa kuitenkin vakautta, jos kohta monet pienelle (etenkin ns. normeista poikkeavalle) ihmiselle tärkeät asiat etenevät välillä varsinkin liittovaltiotasolla toivottoman hitaasti. Vakautta kuvaa kuitenkin vaikkapa se, että valtiolliset instituutiot ovat kestäneet viimeiset neljä vuotta tilannetta, jossa maanantaina ei tiedetä, millaisten päähänpistojen kuljettamina ollaan päästy perjantaihin, ehkä sunnuntaista puhumattakaan.
En nyt jaksaisi tohottaa tuota uskonnollisuutta kaiken pahan alkuna ja juurena. Meillä täällä Suomessa elämänmenohan on lopulta uskonnollisuuden läpensä kyllästämää, mutta siitä ei tehdä numeroa - ja silti se on läsnä niin hyvässä kuin pahassakin.
Niinpä. Sana mm. ristiriitaisuus on tosiaan tullut suoraan raamatusta.
Mutta toki etenkin Jorma Uotinen käyttää "ihan helvetin hyvä" -lausahdusta aina silloin tällöin ylistyssanoinaan.
Meillä täällä Suomessa elämänmenohan on lopulta taannoisesta kristinuskomus-pakkouskonto-ajasta jo kokolailla vapautunutta. Pienet uskomuspiirit vain tohottavat juttujaan, joihin muutama sata tai korkeintaan muutama tuhat sitten vaivautuu yhä.
Ja koska kristinuskonnossahan valehteleminen ihan kuuluu asiaan, olemattomista mielikuvitusolennoista ja oppiväittämien perusteluista lähtien, niin uskomuspakkoajasta vapautumistahan kristinuskomuksen harrastajien piirit ovat alkaneet väittämään jopa omaksi saavutuksekseen, mukamas. Mutta raamatusta ei kyllä löydy pohjaa naisten aseman yhdenvertaistamiselle, eikä etenkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman petraantumiselle - sillä niin vihapuheinen paavali kaikkia hlbtiq-ihmisiä vastaan on ja niin välinpitämätön jeesus asian suhteen on - eikä ihmekään, sillä tuomitseehan jeesus siihen pakotukseensa uskomattomat ikuiseen kiirastuleen; mitä kristityt harrastivatkin vuosisadat. Ja kun se raamatun uudistaminen on jäänyt tyystin nalkkiin sinne nykyajanlaskun 300-luvun asenne-takapajula-aikoihin. ut:stä ei löydy lauseen lausetta naisten viisaita sanoja vieläkään.
Suomihan on pääasiassa uskonnoton, eli valtaosa ihmisistä ei harrasta, eikä ole pitkiin aikoihin harrastanut mitään uskontoja, vaikka niitä yhä toitotetaan medioissa ja vaikka uskomusten harrastajat ovat pyrkineet politiikkaan ja vaikutusvaltaisiin asemiinkin.
Mutta Suomen ja länsimaisuuden perustavat periaatteethan eivät ole raamatullisia lainkaan, vaan oikeammin jo raamattu-uskomuksen Eurooppaan tunkeutumista edeltäviltä ajoiltakin paljonkin. Kelttien lainsäädäntö oli huimasti lähempänä nykylakeja ja arvojamme, verrattuna lähi-itämäiseen kristinuskomukseen ja sen hyväveli-islamiin ja zarathustralaisuus-juutalaisuuteen.
uskonnoistavapaushan,
sukupuolten yhdenvertaisuushan,
sivistys ja sivistysopetus,
tieteet, etenkin luonnontieteet ja useimmat humanistiset tieteetkin,
taiteet ja kulttuuri, musikki,
lasten oikeudet ja ihmisoikeudet yleensäkin,
oikea lääketiede ja terveydenhoito (eikä ihmeparantelu-humpuukit),
sosiaaliturva jne.
eivät ole lainkaan raamatusta (jossa noista kaikista ei ole oikeasti tietoakaan).
kristinuskovaisethan monesti väittävät, valehtelevat että länsimaisuus olisi muka kristillisellä pohjalla, mutta siitä harhauskomuksesta pääsee kyllä eroon, jos vähänkään vertaa nykylakejamme ja yhteiskunnan toimintaa raamatun sepustuksiin.
Yhdysvaltain perustajathan olivat jo myös samoilla linjoilla kuin Ranskan suuren vallankumouksenkin aikaansaajat, eli että Yhdysvallat ei maana voi nojata uskontoihin arvoiltaan ja laeiltaan, ja heissä olikin vapaa-ajattelijoita ja siksihän Yhdysvalloissakin valtio säädettiin vapaaksi, erileen uskonnoista.
Toki sitten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja meilläkin oli taannoin vielä pitkään valitettavasti kristinuskovaisia ja kristillis-ukkeleitten vallanpitoa, etteivä naiset saaneet yhdenvertaisia ihmisoikeuksia, vaan maissa oli vielä pitkään "veljet veljiä keskenään", mutta ääri-kristillisestä natsi-Saksan haka-ristikunnastakin ja sen valtionkirkko-aikeista nähtiin että jos kristinuskonnon pohjalta päästään uudelleen valtaan, niin naiset sysätän sivurooliin, alistettuun asemaan, ja "yhteen ainoaan oikeaan" uskomis-pakkovaltasorto iskee, koska sitähän se raamattu-uskomus valitettavasti on. Yksi ainoa jumala, yksi ainoa "oikea" uskonto on väistämättä äärimmäisin diktatuuri uskonnollisessa luonnottomuudessaan.
Tässä vaalien jälkeisessä Trump-hulabaloossa Rudolph "Rudy" Giuliani, 76, on ollut varsin näkyvästi esillä. New Yorkissa syntynyt italialaistaustaiseen sukuun kuuluva Giuliani on ollut Donald Trumpin hyvä ystävä 1980-luvulta alkaen. Presidentti Donald Trumpin henkilökohtaisena asianajajana Giuluani on näyttäytynyt lukuisia kertoja erittäin erikoisessa valossa.
Giulianin historia on varsin seksuaalivähemmistömyönteinen. New York Cityn pormestarina (1994-2001) hän ajoi läpi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustamisen. Vuosituhannen alkupuolella hän tuki samaa sukupuolta olevien parisuhdelainsäädäntöä, joskin katsoi avioliiton kuuluvan vain miehen ja naisen välille. Hän myös puhui syrjintäsuojan ja samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden puolesta ja vastusti USA:n armeijan "don't ask, don't tell" -käytäntöä. Vuonna 2015 Giuliani asettui tukemaan samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta ja seuraavana vuonna hän suoritti miesparin vihkimisen.
Rudolph Giulianin ansioksi katsotaan myös Times Squaren siivoaminen, mikä toki sopii arvokonservatiiviseen sateenkaaren myös. Se on eri asia, onko samaa sukupuolta olevien parien avioliitto&adoptio-oikeus oikeastaan "seksuaalivähemmistömyönteinen", vain yleistä tasa-arvoa edistävä.
Niin, Times Square oli monen mielestä aika pelottava ja vaarallinen paikka.
Nyt valitsijat ovat kokoontuneet ja Bidenin presidenttikausi lähestyy - ja Trumpin aika vähenee. Trump ei edelleenkään ole myöntänyt tappiotaan, eikä ehkä koskaan myönnäkään.
Joe Biden on nyt julistetettu uudeksi presidentiksi. Biden vannoo virkavalansa 20. tammikuuta. Samalla varapresidenttinä aloittaa Kamala Harris.
Samalla Donald Trumpin nelivuotinen kausi päättyy. Loppiaisena nähty Trumpin lietsoma kannattajiensa riehuminen oli arvoton mutta varsin kuvaava loppunäytös Trumpin kaudelle.
