Piispoilla kuusi mallia samaa sukupuolta olevien avioliittokysymyksen ratkaisuksi (juttukommentit)

Luterilaisessa kirkossa tarvitaan sukupolven vaihdos. Vasta sitten päästään eteenpäin tasa-arvoisen avioliittolain toteuttamisessa täysimääräisesti myös kirkossa.

Tuskin tulemme kuulemaan mitään entisestä poikkeavaa kirkolliskokouksen päätöksinä. "Kunnioittavasta keskustelusta" käyttäisin V-alkuista sanaa.
Jos tällä asialla ei olisi oikeasti merkitystä joillekin ihmisille, niin voisi huvittuneena vain asettautua nojatuoliin seuraamaan näiden piispojen ja muiden kirkonhenkilöiden koomista räpiköimistä ihan kirkollisesti itse kokoon keitetyssä liemessä.

Jotkut piispoista ehkä tajuavat sen, että Suomen lainsäädännön mukaan pappia ei voi mitenkään laillisesti kieltää vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria, koska kirkolliskokous ei tällaista kieltämistä tukevaa päätöstä ole kuunaan tehnyt.

Ja KHO ei voi mitenkään tulla eri tulokseen kuin alempi oikeusaste, jos vain seuraavat voimassaolevaa lainsäädäntöä.
Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivi, teologian tohtori, dosentti Vesa Hirvonen näkee asioita lähempää ja minua paljon tarkemmin. Hän katsoo muutoksen olevan jo käynnissä. Hänen kirjoituksensa otsikko KK24-lehdessä on "Enemmistö piispoista näyttää pitävän samaa sukupuolta olevien vihkimistä mahdollisena."

Hirvonen toteaa Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon hyväksyvän samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen, eikä pappeja siitä rangaista.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/enemmisto-piispoista-nayttaa-pitavan-samaa-sukupuolta-olevien-vihkimista-mahdollisena/

Piispa Laajasalo: "Katson, että seksuaalisuus on Jumalan lahja ja homoseksuaalisuus on osa sitä lahjaa. Homoseksuaalisuus ei ole synti, sairaus tai häpeä, homojen syrjiminen sen sijaan on. Yhteiskunnan ja kirkon historia on tässä asiassa synkkä. Toivon, että lähivuosina voimme tehdä koko kirkkoa koskevan päätöksen asiassa. "

http://helsinginhiippakunta.fi/piispa-teemu-laajasalo-samaa-sukupuolta-olevat-parit-voidaan-vihkia-helsingin-hiippakunnassa-on-jo-toimittu-ja-voidaan-myos-jatkossa-toimia-nyt-hahmotellun-sovintomallin-mukaisest/
Ihan kaikkein paras malli olisi tosiaan kaikkien uskomusharrastuskerhojen erottaminen täysin Suomen maallisesta valtiosta ja avioliittojen solmimiseen Saksan malli, eli kaikkien avioliittojen virallistaminen yhtäläisesti valtion toimesta.

Siten uskomusharrastuskuppikunnat voisivat puuhata epävirallisia juttujaan ihan miten ristiriitaisesti vaan haluavat.

kirkkohan on kuitenkin Suomessakin jo vain reliikki, ideologiakirjasensa lukuisine hlbtiq-fobiaviha-säkeineenkn. Miten kirkko voi ainakaan antaa naisparille tai miesparille ainakaan mitään vihkiraamattua, kun siellä lukee ne saatanalliset säkeet (tappotuomiot ja raamatun helvettiin tuomitsemiset jne.) meitä vastaan yhä.
Näillä kirkon päättäjien pahimmilla änkyröillä ei näytä juuri olevan ”pelisilmääkään”. Paine muutokseen kasautuu ja kasvaa, jolloin muutos saattaa tapahtua ”väkisin” ja hallitsematta - ehkä lopulta jopa radikaalimmin kuin jos suostuttaisiin yhteisymmärryksessä tyydyttävään kompromissiin.
Ratkaisu asiaan on hyvin yksinkertainen. Kirkolta ja yleensä uskonnollisilta yhteisöiltä poia avioliitto-oikeus. Se on yhteiskunnan tehtvä. Lähes kaikissa sivistysvaltioissa tämä on toteutettu joko suoraan valtion tai sitten kuntien tapaisten yksiköiden toimesta. Ja sitten jos halutaan, niin kirkko tai vastaava voisi järjestää pippalot ja juomingit tiloisaan sitä kaipaaville!
En nyt näe ainuttakaan järkevää syytä poistaa uskonnollisilta yhteisöiltä oikeutta vihkiä jäseniään avioliittoon, koska tämä oikeus ei rajaa pois mahdollisuutta siviilimenoin tapahtuvaan vihkimiseen keneltäkään. Eri asia olisi, jos uskonnollisen yhteisön jäsen ei voisi valita siviilimenoja.
Olisi se ainakin sekulääri näpäytys kirkoille ja muistutus, että lakia on heidänkin noudatettava. Avioliitto kun on pohjimmiltaa ja arkaaisilta perusteiltaan puhtaasti juridinen asia, olisi siviilikaava mielestäni askel kohti kaikkien parien tasa-arvoa. Siunauksen voisivat sitten kirkoltaan hakea ne, jotka sitä kaipaavat tai joille se annetaan. Mieheni kanssa olimme aikoinaan sitä mieltä, että pankkitunnuksilla pitäisi koko homma voida hoitaa, kaikki muu on turhaa byrokratiaa ja keksittyjä perinteitä.
  • 9 / 11
  • Public eye
  • 11.8.2020 12:42
Minun mielestäni uskonnollisten yhteisöjen toimiminen viranomaisena on reliikki kaukaa muinaisuudesta. Esimerkiksi avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, joka tulisi aina vahvistaa maallisten, kaikille yhteisten ja kaikkia samalla tavoin kohtelevien viranomaisten toimesta. Muut yhteisöt pitäkööt sitten seremoniansa niille jotka niitä kaipaavat, mutta oikeusvaikutuksia tuollaisilla erilaisia sisäpiirejä palvelevien poppoiden toimilla ei pidä nykypäivänä olla.
Siitä olen samaa mieltä, että muinaisuuden reliikistä on kyse. Sen sijaan en keksi, mitä avioliittoon vihkimisen oikeuden poistamisella uskonnollisilta yhteisöiltä saavutettaisiin - kun maallinen seremonia on myös uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvien käytössä. Minusta "nykypäivä" ja "eletään sentään vuotta XXX" -tyyppiset huomiot eivät ole kovin painavia - tässä tai muussakaan hlbti-keskustelussa. Tarkastelisin asiaa ennemmin todellisten hyötyjen ja haittojen näkökulmasta.

Teoriassa voidaan ajatella, että maistraatissa solmiminen vähentäisi riskiä "epämääräisissä oloissa" tapahtuvalle avioitumiselle, esimerkiksi painostuksen tai pakottamisen siivittämälle. Viranomainen on maistraatissa läsnä ja voi tehdä tilanteessa johtopäätöksensä tarvittaessa. Pankkitunnuksilla tapahtuva vihkiminen taas veisi tuon turvan tyystin pois. Kyse on kuitenkin paitsi kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, myös instituutiosta, joka aiheuttaa oikeusvaikutuksia suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Avioituminen on tietysti tarvittaessa vielä jälkikäteen mitätöitävissä oikeudessa, jos sen solmimiseen liittyy epäselvyyksiä.

Vihkioikeuden poistamisessa näen yhden plussan niiden näkökulmasta, jotka haluavat vähentää uskonnollisten yhteisöjen merkitystä. Toisaalta vihkioikeuden säilyttämisessä näen plussan meidän näkökulmasta, jotka haluamme muuttaa yhteiskuntaa ja asenteita hajottamatta silti joillekin tärkeitä ja turvaa tuovia instituutioita ulkoa päin.
SMO: "Avioituminen on tietysti tarvittaessa vielä jälkikäteen mitätöitävissä oikeudessa, jos sen solmimiseen liittyy epäselvyyksiä. "

Minulla on tästä esimerkki. Vuosia sitten kollegani seurusteli erään naisen kanssa. Nainen ilmoitti tulleensa hänelle raskaaksi ja säikäytti sillä tiedolla kollegani naimisiin kanssaan. Myöhemmin selvisi, ettei mitään raskautta ollutkaan olemassa.

Oikeus purki tuon avioliiton. Aikamoinen sotku se oli kuitenkin ja maksoi myöskin.