Berliinin queer-kaupunkilehti Siegessäule henkitoreissaan (juttukommentit)

Siegessäulen historia on pitkä ja kunniakas. Se on myös poikkeuksellisen pitkään menestynyt paperisena julkaisuna, nettiajallakin. Sitä lienee tosiaan avittanut laaja tapahtumakalenteri, eikä pidä unohtaa selkeitä karttoja: baarit, yökerhot, ruokapaikat, kahvilat, majoitusmahdollisuudet ja kaupat ovat helposti löydettävissä. Berliini on matkailukohde, ja erityisesti homomatkakohde. Löytämällä Siegessäulen vierailijakin pääsi mukaan "skeneen" ja Siegessäule toimi mainiona ajankohtaisena matkaoppaana. Kun jokin paikka tai tapahtuma on esillä Siegessäulessa, on se ylipäätään olemassa. Saksassa toisaalta tietoyhteiskunta on vielä sitä, mihin meillä totuttiin jo vuosituhannen vaihtuessa. Kaikki ei ole ollut netissä.

Nyt kun baarit ovat kiinni ja tapahtumat peruntuneet, niin paperilehdellä ei ole jakelua - eikä juuri mainostajiakaan.

Tuosta homojen arjesta. Minä kuitenkin näkisin jonkinlaisen perspektiiviharhan ajatuksessa, että homojen arki olisi (ennen tai nytkään) voittopuolisesti rautatieasemilla ja rahapojissa. Kaikenlainen qruisailu on näkyvyydestään huolimatta homojen(kin) osalta lopulta marginaali-ilmiö - ja juuri kotielämä yksin tai yhdessä useimpien arkea, unelmineen ylellisyyksistä - mitä se kullekin sitten on. Toki "eliitin" kulttuuriharrastukset ovat kenties oma lukunsa, toisaalta silläkin on leikkauspisteensä populäärimmän kulttuurin kanssa. Varmasti qruisailusta elämäntapansa ottaneita homoja (yhä) on, mutta viimeistään deittailuapplikaatiot ovat paljastaneet, ettei se katso seksuaalista suuntautuneisuutta tai sukupuolta. Minä olen joskus miettinyt, että hlbti-vähemmistöjen historiaa tutkivat ovat yrittäneet rakentaa ehyttä maisemaa vähemmistön elämästä hivenen perspektiiviharhaisista lähtökohdistaan; eivät suostu jättämään maalaukseensa valkeita kohtia siihen, mitä eivät näe, vaan tiivistävät maisemaan vain sen, mihin ovat konkreettisesti päässeet käsiksi. Näin häivytetään valtaosa elämästä: koti.

Meilläkin on käyty samaista integraatio vs. segregaatio -keskustelua. Keskustelu on ollut kiinnostavaa ja varmasti hedelmällistäkin. Itsehän olen integraation kannattaja, mutta niin, että sopeutuminen on molemminpuoleista. Vähemmistöt elävät yhteiskunnan normien piirissä, mutta valtaväestö ei sanele niitä normeja ylhäältä päin. Yhteiskuntaa on muutettava sopivammaksi ja moninaisuutta tukevaksi. Keskinäistä luottamusta pitää kasvattaa keskittymällä siihen, mikä meissä on yhteistä ja samalla antaa tilaa erilaisuudelle.