- 1 / 1
- smo
- 27.10.2019 8:06
- 27.10.2019 8:32
Tähän liittyen on esillä yhdysvaltalaislähtöinen pseudotieteellinen diagnoosi Rapid Onset Gender Dysphoria (ROGD, suomeksi äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia). Tällainen leviäisi nuorten piirissä sosiaalisen kanssakäymisen kautta.
Asiaa ruoditaan esimerkiksi Kulttuuriloukko-sivustolla otsikolla "Transbakteeri ei tartu" ( https://www.kulttuuriloukko.fi/transbakteeri-ei-tartu/ ). Tässäkin sinänsä mainiossa kirjoituksessa käsitellään sukupuolen moninaisuutta - ja myös viitataan ilmiön biologislähtöisyyteen, mutta valitettavan irrallisesti. Tuomitaan sukupuolidysforian kyseenalaistaminen ja todetaan sen loukkaavuus - mutta jätetään varsinaisesti perustelematta, että miksi tuon kyseenalaistaminen on loukkaavaa.
Yleisemminkin on tyypillistä, ja aika usein hlbti-aktivismissa näyttää olevan niin, että asiat vain "ovat", ja se vain pitäisi kaikkien niellä. Kerrotaan miten kuuluu ajatella - mutta ei kerrota, että miksi. Sitten tuomitaan ja syyllistetään ( https://ranneliike.net/nakokulmat/14996/syyllistaminen-hlbti-aktivismin-toimintamuotona-saisiko-mieluummin-tietoa ). Jokainen voi miettiä, kuinka kestävää sellainen lähestyminen on.
Tässäkin paheksutaan kyllä, mutta jätetään käsittelemättä sitä, että mistä asian ytimessä oleva sukupuoliristiriidan kokemus syntyy. Ei anneta loukkaaville tilaisuutta valistua ja oppia. Toki on niin, että kuva sukupuolen moninaisuuden olemuksesta on vielä epätarkka ja vaillinaisesti sanoitettu. Silti asiaa olisi hyvä käsitellä juuresta alkaen.
Jos siis todellisena tavoitteena on muutos, eikä oman erinomaisuuden pönkittäminen.
Näyttäisi siltä, että biologisen sukupuolen yksi ulottuvuus on neurologinen. Siitä kumpuava tietoisuus ja kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa yksilön syntymässä määriteltyä kehollista sukupuolta. Tämä voi kokea ristiriitaa määritellyn ja kokemansa sukupuolen välillä sekä kokemansa sukupuolen ja ulkoisten sukupuoleen liittyvien tunnusmerkkien välillä, ja se voi aiheuttaa pahaa oloa (sukupuolidysforia).
Taustalla voisi loogisesti ajatellen olla se, että neurologinen (aivojen) sukupuoli mahdollistaa tai jättää mahdollistamatta määrättyyn sukupuoleen samastumista - ja transsukupuolisen tai muunsukupuolisen mahdoillisesti kokema sukupuoliristiriita olisi seurausta samastumattomuudesta tai luonnollisesta samastumisesta muuhun sukupuoleen. Tästä samastumisen merkityksestä ei kuitenkaan liene mitään "kiveen hakattua" käsitystä.
Näitä biologisia mekanismeja pitäisi kuitenkin antautua availemaan, jotta lisättäisiin ymmärrystä ja vastattaisiin kysymykseen "miksi".
Asiaa ruoditaan esimerkiksi Kulttuuriloukko-sivustolla otsikolla "Transbakteeri ei tartu" ( https://www.kulttuuriloukko.fi/transbakteeri-ei-tartu/ ). Tässäkin sinänsä mainiossa kirjoituksessa käsitellään sukupuolen moninaisuutta - ja myös viitataan ilmiön biologislähtöisyyteen, mutta valitettavan irrallisesti. Tuomitaan sukupuolidysforian kyseenalaistaminen ja todetaan sen loukkaavuus - mutta jätetään varsinaisesti perustelematta, että miksi tuon kyseenalaistaminen on loukkaavaa.
Yleisemminkin on tyypillistä, ja aika usein hlbti-aktivismissa näyttää olevan niin, että asiat vain "ovat", ja se vain pitäisi kaikkien niellä. Kerrotaan miten kuuluu ajatella - mutta ei kerrota, että miksi. Sitten tuomitaan ja syyllistetään ( https://ranneliike.net/nakokulmat/14996/syyllistaminen-hlbti-aktivismin-toimintamuotona-saisiko-mieluummin-tietoa ). Jokainen voi miettiä, kuinka kestävää sellainen lähestyminen on.
Tässäkin paheksutaan kyllä, mutta jätetään käsittelemättä sitä, että mistä asian ytimessä oleva sukupuoliristiriidan kokemus syntyy. Ei anneta loukkaaville tilaisuutta valistua ja oppia. Toki on niin, että kuva sukupuolen moninaisuuden olemuksesta on vielä epätarkka ja vaillinaisesti sanoitettu. Silti asiaa olisi hyvä käsitellä juuresta alkaen.
Jos siis todellisena tavoitteena on muutos, eikä oman erinomaisuuden pönkittäminen.
Näyttäisi siltä, että biologisen sukupuolen yksi ulottuvuus on neurologinen. Siitä kumpuava tietoisuus ja kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa yksilön syntymässä määriteltyä kehollista sukupuolta. Tämä voi kokea ristiriitaa määritellyn ja kokemansa sukupuolen välillä sekä kokemansa sukupuolen ja ulkoisten sukupuoleen liittyvien tunnusmerkkien välillä, ja se voi aiheuttaa pahaa oloa (sukupuolidysforia).
Taustalla voisi loogisesti ajatellen olla se, että neurologinen (aivojen) sukupuoli mahdollistaa tai jättää mahdollistamatta määrättyyn sukupuoleen samastumista - ja transsukupuolisen tai muunsukupuolisen mahdoillisesti kokema sukupuoliristiriita olisi seurausta samastumattomuudesta tai luonnollisesta samastumisesta muuhun sukupuoleen. Tästä samastumisen merkityksestä ei kuitenkaan liene mitään "kiveen hakattua" käsitystä.
Näitä biologisia mekanismeja pitäisi kuitenkin antautua availemaan, jotta lisättäisiin ymmärrystä ja vastattaisiin kysymykseen "miksi".