Ylen jutussa mainitaan, että "-- vaikka lainsäädäntö sallii samaa sukupuolta olevien avioliiton, kirkon ylimmän päättävän elimen kanta ei ole muuttunut. Kirkolliskokouksen silmissä avioliitto on edelleen miehen ja naisen välinen.".
Todellisuudessahan on niin, että kirkon ylimmän päättävän elimen (kirkolliskokouksen) kanta on muuttumaton sen suhteen, että kirkko ei tulkitse avioliittoa toisin kuin avioliittolainsäädäntö. Kirkko ei ole tehnyt tällaista erityistä rajausta, koska tuollaiselle rajaukselle ei ole riittävää kannatusta.
Edellisestä johdettuna: kirkolliskokouksen silmissä avioliitto on edelleen se, mitä avioliittolaissa määritellään, mutta se ei ole sen paremmin saanut päätettyä sukupuolineutraalin vihkikaavan laatimisesta.
Noin näyttää myös hallinto-oikeus asiaa tulkitsevan varoituksia saaneen papin kannalta.
Useassa tuomiokapitulissa on annettu varoitus papille juuri sillä perusteella, että tämä on "vastoin kirkon avioliittokäsitystä" tullut vihkineeksi samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. Mikkelin tuomiokapitulin päätös " Kirkon nykyisten säännösten ja avioliittokäsityksen mukaan samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollista. " Varoituksen kohde on tehnyt kirkollisvalituksen asiasta hallinto-oikeuteen. "Olisin tyytynyt varoitukseeni ihan hyvin, mutta haluaisin, että asiat kirkossa muuttuisivat ja kirkko lopettaisi syrjinnän, Karasti kertoo"
Myös Helsingin tuomiokapituli antoi juuri tästä syystä Sadinmaalle puppuisan "vakavan moitteen", joka on vain sanahelinää toki. jne.
Kyllä ev.lut. kirkon avioliittokäsitys tällä hetkellä on - ja se manifestoituu kaikkien tuomiokapitulien päätöksin - että avioliitto kuuluu vain naiselle ja miehelle.
Jupisen ihmeitä juridisesta näkökulmasta. Siitä, mikä johdatti hallinto-oikeuden kumoamaan varoituksen. Se, miten kirkon sisällä asiaa tulkitaan ja miten asia perinteisesti on ollut, on toinen juttu. Kirkko (kirkolliskokous) ei ole tehnyt erityistä päätöstä rajata vihkimistä eri tavoin kuin avioliittolaissa (nyt) on määritelty, niinpä tuomiokapitulin tulkinta ei perustu lakipykäliin.
Jos jupisisit nimenomaa juridisesta näkökulmasta, olisit jo kauan sitten ollut kanssani samaa mieltä siitä, etteivät ev.lut. kirkon ja Suomen valtion avioliittokäsitykset sovi samaan lakikokoelmaan ja tämän juridisen virhetilan ratkaisuna on joko kirkon pakottaminen noudattamaan Suomen lakikokoelmaa tai sitten kirkon erottaminen valtiosta, jolloin esim. hallinto-oikeus ei enää voi puuttua ev.lut. kirkon rankaisuihin.
Noh, olen sen verran vikasietoinen, että kestän aika hyvin vähäisiä ristiriitatilanteita. Tietotekniikasta tuttu "try...catch" on riittävän monissa paikoissa, eikä sovellus heti ulvo erroria, virheile ja katko yhteyksiä. Tilanteen korjaamista pyytävät ja ratkaisuvaihtoehtoja spekuttavat funktiot lähtevät käyntiin.
Meillä on olemassa oikeusprosessit mm. siksi, että mahdollisista ristiriitatilanteista saadaan ennakkoratkaisu. Niistä syntyy sitten laintulkintakäytäntöä tai oikeastaan lainsäädäntöä. Näitä tulkinnallisuuksia/ristiriitoja ratkotaan muutenkin. Kyse ei ole mistään ainutlaatuisesta episodista lainsäädännön ja oikeskäytäntöjen historiassa, eikä se tuppaa johtamaan intressiosapuolten napanuorien katkaisuihin, vaan vähemmän radikaaleihin tilanteiden ratkaisemisiin.
Ristiriitatilanne olisi vakava silloin, jos vaikkapa ev-lut kirkon jäsen ei voisi päästä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa osalliseksi avioliittoinstituutiosta, vaikka kirkkoon kuulumattomat pääsevät. Näin ei kuitenkaan ole. Siihen yhteen ja ainoaan avioliittoon pääsyyn on kaikkia yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti kohteleva keino.
Toki tämä on oivaa väkirehua heille, jotka kokevat ongelmaksi kirkon ja sen aseman yhteiskunnassamme. Minusta taas kirkko on yleisesti ihan hyvä pysyvyyttä luova tekijä tässä muuttuvassa maailmassamme.
kirkollahan ei ole naisparin tai miesparin avioliittoon vihkimisen vihkikaavaa, vaan kirkolla on edelleen vain se pakanallisen uskomuksen vanha vihkikaava, jossa puhutaan miehestä ja naisesta avioliiton vihkimisessä.
Helsinki Pridessä oli kirkkoväkeä ständillään. Kysyin, annetaanko avioparille kirkossa yhä vihkiraamattu. Kuulemma annetaan. Kysyin, lukeeko siellä että "naisen kanssa seksiä harrastava mies on surmattava ja että he ovat teollaan ansainneet kuoleman"? Kuulemma ei lue. Kysyin, että jos lukisi, antaisiko pappi sellaisen kirjan aviovihkiparille? pappi siinä sitten meni hämilleen. Sanoin että siellä raamatussa lukee kahteen kertaan että "miehen kanssa rakasteleva mies on surmattava" ja myös kertaalleen että "naisen kanssa rakasteleva nainen ansaitsee teollaan kuoleman", sekä totesin, että onko se papin mielestä hyvä häälahjateksti-kirja naisparille tai miesparille ... sekä laupiaasti sanoin että eikö niitä raamatun vihapuheita voisi siivota pois, sillä onhan sitä kirjasta kirjoiteltu muutenkin usempaan otteeseen. pappi sitten porhalsi paikalta pois muualle.
Joten eiköhän se kirkon ja kaikkien muidenkin uskontojen erottaminen valtiostamme olisi se kaikille ainoa paras asia, jotta ihmiset voitaisiin vihkiä avioliittoon ihan yhdenvertaisesti, sillä onhan avioliitto täysin maallinen asia ihan kaikille kuitenkin.
En oikein tiedä, mitä hyvää saavutettaisiin sillä, että historiallisesta kirjoituskokoelmasta siivottaisiin asioita pois aikojen muuttuessa. Kyllä, Raamattua on uudelleentoimitettu ennenkin, mutta en oikein pidä sitä perusteena uudelle siivoilukierrokselle. Varsinkin tällaisten nyt puheena olevien viittausten poistaminen olisi vain kyseenalaisen historian peittelyä. Nuo mainitut kohdat eivät myöskään edusta mitään uskon tai uskonopin ydinsanomaa.
***
Todennäköisesti papin porhalluksen taustalla oli väsyminen siihen samaan läpsyttävään hihnaan, joka päättymättä pyörii täällä (ja eräillä muillakin foorumeilla) ja jonka pääasiallisin sisältö on mukanokkela epäolennaista vatvova sanailu.
