Oikeus peruutti papille annetun varoituksen samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä (juttukommentit)

Kirkolla on oikeus päättää asiasta, mutta kirkko ei ole oikeuttaan käyttänyt. Sitä tuomiokapituli ei ymmärrä tahi myönnä. Tosin nyt Suomen perustuslain yhdenvertaisuutta edistävän hengen alaisuudessa taka-askeleen ottaminen voi olla myöhäistä.
  • 2 / 5
  • Yesman
  • 17.6.2019 19:50
Kovin kovin harmillista, että tämä suhmurointi joudutaan korjailemaan raastupien kautta. Ihan turhaa stressiä usealle osapuolelle..
Sitähän se on. Kirkolliskokouksella on (ollut) valta ratkaista asia nätisti, mutta nyt asia on muiden käsissä. Asia on oikeudellisesti selvä: ei voi rankaista, kun perusteita ei ole. On vaikea nähdä, että ylempi oikeusaste voisi kestävin argumentein nähdä asiaa toisin.
  • 4 / 5
  • JuhaniV
  • 18.6.2019 21:54
Kirkolliskokous on takalukossa. Enemmistösääntö takaa sen, ettei tuota lukkoa avata ainakaan normaalein menettelyin. Ei ole riittävää enemmistöä päättämään kumpaankaan suuntaan. Mietintöjä laaditaan, mutta mitä se auttaa.

On hyvä, että valitettiin ylemmäs. Oma arvioni se, että ylin oikeusaste mitä todennäköisimmin päätyy samaan ratkaisuun kuin alempi oikeusaste. Se olisi kunnon potku takalistoon kirkon änkyräsiivelle.
Kirkon piispainkokous on tulkinnut evankelis-luterilaisen kirkon kannan olevan, että kirkko pitää avioliittoa jatkossakin vain miehen ja naisen välisenä liittona. Kirkon ylin päättävä elin kirkolliskokous ei kuitenkaan ole tehnyt päätöstä rajata kirkollista vihkimistä toisin kuin voimassa olevassa lainsäädännössä.

Kirkolla (siis kirkolliskokouksella) oli runsas kaksi vuotta aikaa tehdä päätös siitä, miten lakipykälissä ja niistä johdettavissa säännöissä suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen. Avioliittolain samaa sukupuolta olevien avioliitot sallinut uudistus hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2014 ja laki astui voimaan maaliskuussa 2017. Ja aikaa oli sitäkin ennen; avioliittolain uudistuksesta käytiin keskustelua pitkään.

Se ei ole tuota mahdollisuuttaan käyttänyt - ja nyt ovat tässä tilanteessa. Omatekoinen soppa.

Hyvin harvakseltaan esimerkiksi piispat ovat (julkisuudessa) käsitelleet tätä asiaa siitä näkökulmasta, mistä kyse nyt konkreettisesti on. Ovat tuikanneet päänsä pensaaseen ja työntäneet sormet korviinsa - ehkä toivovat, ettei tarvitse ottaa kantaa. Eivät halua tarkastella vihkimiskysymystä kirkon omien päätösten valossa ( https://ranneliike.net/nakokulmat/13344/piispat-eivat-halua-tarkastella-homoparien-vihkimiskysymysta-kirkon-omien-paatosten-valossa ).

Näin ulkopuolisena olen sitä mieltä, että kirkon sietäisi tehdä asiassa kompromissi ja mennä eteenpäin. Olisi varmasti kaikkien kannalta parasta, jos (tämänkin) energian voisi suunnata laupeudentyöhön. Sitä ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.

Samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen sopivan vihkikaavan laatiminen on lopulta aika yksinkertainen työ. Hyvä kompromissi olisi se, että yksittäistä pappia ei voi velvoittaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, mutta yksittäisten seurakuntien on järjestettävä vihkiminen.

Kompromissi ratkaisee ongelman riittävässä mitassa, eikä ole ristiriidassa kirkkolainkin yläpuolella olevan hengeltään yhdenvertaisuuden edistämistä painottavan perustuslain kanssa - toisin kuin vaikkapa sukupuolirajauksen lisääminen kirkon sääntöihin, nyt tasa-arvoisen avioliittolain jo voimassa ollessa.