Sosialidemokraattien uusi kansanedustaja Hussein al-Taee myönsi erehtyneensä kirjoittaessaan homoista vihamielisesti (juttukommentit)

Mielenkiintoista nähdä kykenevätkö Sebastian Tynkkynen, Laura Huhtasaari, Mika Niikko, Jussi Halla-aho yms myös pyytämään anteeksi ja tunnustamaan kirjoitelleensa hourujuttuja.

Kyse lienee ps-väen kohdalla enemmänkin siitä, että kokevatko sellaiseen minkäänlaista tarvetta. Heidän puolueensa äänestäjineen tuskin sellaista edellyttää. Siitähän kyse on. Kuvittelisin sellaisen olevan paremminkin luopioksi heittäytymistä. Perussuomalaisilla ei ole tarvetta pyrkiä pelastamaan uskottavuuttaan edustajiensa menneisyyden sanoista tai teoista irrottautumalla.

Lehdissä on näytteitä al-Taeen solvaavasta kirjoittelusta. Niitä tekstejä on vaikea tajuta täysikasvuisen kirjoittamiksi paitsi jos hän on ollut humalassa.

Toinen asia, joka tulee mieleen: Al-Taee koko ajan korosti tv-haastatteluissa, että hän valehteli ja valehteli ja valehteli viimeiseen asti. Hän ei voinut myöntää, että oli kirjoitellut härskejä solvauksia.Kirjoittelu on varsin tuoretta, esim. vuodelta 2014.

Onkohan niin, että voimakkaan uskonnollinen kulttuuri (synnyinmaa Irak) pakottaa ihmiset valehtelemaan lapsesta alkaen. Että siellä ei voi elää ilman päivittäistä valehtelua. Että on oltava hurskaan näköinen ja tuntuinen vaikkei yhtään kiinnostaisi. Että joutuu uskonnollisen poliisin jahtaamaksi, jos ei näytä ulospäin kunnon muslimilta. Että arki perustuu valehtelemiseen niin kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa. Että meilläkin uskonnollisissa yhteisöissä homouden kanssa kipuilevat kertovat jatkuvassa valheessa elämisestä.

No, vaikenemista on tietysti meidänkin kulttuurissamme.

Kirjoitukset tosiaan vaikuttavat sellaisen keskenkasvuisen paasaamiselta, jolla ei ollut kykyä tarkastella asiaa kuin yhdestä suunnasta. Tässä tapauksessa lisämaustetta toi vaillinainen suomen kielen hallinta.

Kaikenlaisissa fundalistisissa (oli kyse uskonnosta tai muusta) yhteisöissä tuntuu olevan suoranainen pakko osoittaa olevansa yhteisön mitat täyttävä. Se on keino selvitä ja saada arvostusta. Kaiketi se koulii myös valhettelemisessa. Valehtelusta tulee työkalu. Samalla tavoin oli vaikkapa neuvostovallan alla; piti todistella olevansa hyvä kommunisti, jos mieli saada vähän enemmän.

Onhan tietysti politiikassa joskus eduksi, kun ”ei muista” aina entisiä tekemisiään. Ongelma tulee, kun on riittävän sinnikkäitä muita, jotka sitten muistavat.

Tässä tapauksessa sdp:llä on erityinen ongelma käsitellä tapausta siten kuin suoraselkäisesti ehkä pitäisi: se on eduskunnan suurin puolue vain yhden paikan turvin, joten yhtäkään ei voi siirtää ”ulkoruokintaan”. Minun mielestäni kevyempikin kirjoittelu on riittänyt tuomioihin viime vuosina.

En ole lukenut noita kirjoituksia. Mieleeni tuli niistä kuultuani vanha sanonta: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Internet ei unohda. Siis kannattaa hiukan miettiä etukäteen, jos aikoo lausua siellä jotakin loukkaavaa tai törkeää. Ne lausumat voivat tulla eteen jossakin myöhemmässä elämänvaiheessa.

Tässä kohdassa on myös mielenkiintoista seurata, kuinka erilaisen kulttuuritaustan omaava käsittelee tällaista kamalan noloa tilannetta.

Tässä jos koska voi sanoa: shit hit the fan.

Poliitikkojen salakähmäisyys ja epärehellisyys tuppaavat johtamaan vastareaktioihin. Selvittämättömät tai vellomaan jääneet yksityiskohdat tarjoavat herkullisia aseita vastapuolelle. Jos SDP ei tätä asiaa kunnolla saa pois päiväjärjestyksestä ja vain hyssyttelee asiaa selittämällä anteeksipyynnön riittävyydestä, niin pelkäänpä, että asiaan palataan vielä monen monta kertaa.

Muistellaanpa Unkarin nykytilanteen juuria ja palataan vuoteen 2006. Tuolloin sosialisteihin kuuluva pääministerin Ferenc Gyurcsány myönsi hallituksensa syyllistyneen valehteluun. Maan kurjia talouslukuja kaunisteltiin julkisuudessa vaalimenestyksen toivossa. Syntyneestä kansan tuntemasta epälouttamuksesta ja tyytymättömyydestä voi katsoa Viktor Orbánin johtaman konservatiivisen Fidesz-puolueen voittokulun alkaneen. Maahan sittemmin syntynyt käytännön yksipuoluevalta versoi vastapuolen harjoittamasta valehtelusta.

Valtakunnansyyttäjävirasto on pyytänyt poliisia selvittämään, onko kirjoituksista syytä aloittaa esitutkinta, kertoo Iltalehti ( https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cac7a420-037d-4e2b-b436-960fa92446bf ). Taustalla on yksityishenkilön tekemä pyyntö.

Tässä on hyvä esimerkki miten tällainen uratykki on salannut omat todelliset asenteensa, joka johtuu hänen kotikasvatuksestaan: ei ihminen enää aikuisiällä muutu toiseksi. Minusta tämä on erittäin huolestuttavaa, jos tällaisia samanlaisia pääsee johtoasemiin asti. Mitä siitä seuraa? Seuraako tällaisesta esimerkiksi demokratian murenemista? Hän on mennyt sellaisen puolueen leipiin, joka puolustaa mm. ihmisoikeuksia. Onko tämä demokraattisen systeemin ja ihmisten hyväksikäyttämistä? Minusta vakava esimerkki ja vaikutukset voivat olla isoja. Onko tällaista enemmänkin EU-alueella? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei sen puolueen arvomaailma merkitse mitään, vaan mennään mukaan, koska ilmeisesti halutaan valtaa ja päästä sinne valtapaikoille ja saamaan isoja palkkoja. Sitten kun ollaan vallassa, niin heilutetaanko natsikorttia niissä päätöksissä mitä tekee ja suositaanko omia samanlaisia ystäviä?!

Kannattaa lukea itse ne, eikä median kautta välittyneitä kovasti liioittelevia versioita niistä. Itse perussuomalaisena ja islamkriittisenä ateistina en ole mikään Hussein al-Taeen kannattaja (olen tosin tavannut vuosia sitten hänet tai hänen veljensä, mutten enää muista kumman), mutta minusta ainakin suurimmasta osassa näissä hänen julkisuudessa kauhistelluissa kirjoituksissa on kyse ollut tosiasiassa varsin lievästä kielenkäytöstä. Esimerkiksi se hänen homoihin liittyvä viesti on minusta samaa tasoa tai suorastaan lievempää kielenkäyttöä, mitä moni homokin on vitsaillut tai "heittänyt herjaa" homoista tai jostain homojen alaryhmästä, josta ei itse niin pidä. Kyllä minusta näin lieviä negatiivisia kannanottoja pitäisi sietää, etenkin kertaluonteisesti tehtynä. Ja eiköhän useimmilta ihmisiltä muutenkin löytyisi kaivelemalla jotain esimerkkejä, missä on sanonut jotain ikävää joistain muista.

Sen sijaan enemmän Hussein al-Taeessa huolettaa jotkut muut väitetyt seikat, joista Anter Yasa on blogissaan puhunut. En tiedä, että missä määrin nämä väitteet ovat totta, mutta ne ovat se asia, jota kannattaisi enemmän tutkia eikä niinkään nämä loppupeleissä suurimmalta osalta melko harmittomat somekirjoitukset.