Showpainija Anthony Bowens kertoo olevansa homo, ei biseksuaali (juttukommentit)

Voi tätä identiteettikeittelyä... Pitäisi jo lopettaa nuo miettimiset ja identifioitumiset ja vain kokeilla kumpi kiihottaa enemmän, miehen vai naisen vai molempien keho. Arvioisin, että jos harrastaa seksiä 7 miehen ja 7 naisen kanssa, niin asia tulee jo kovin suurella todennäköisyydellä selväksi. Jos jää vielä epäselväksi, niin voi kutsua itseään biseksuaaliksi.

Tavallaanhan olisi varmaan helpottavaa, jos ei löisi leimoja itseensä. Olisi vaan kuin Ellun kana, mutta hoitaisi asialliset hommat.

Vaan kun ei se kai oikein toimi niin. Ihmisluontoon näyttää kuuluvan sisäsyntyinen tarve määritellä itseään, etenkin kai suhteessa muihin. Meillä kullakin on kai aika omanlaisensa polku päästä ymmärtämään laisuutensa. Ja kun tuo parinhankintakin on kai aika sisäsyntyinen tarve, niin siinä sitten joutuu vähän joskus pyörittelemään.

Minä muuten arvioin, että asia voi joillekin käydä selväksi harrastamatta seksiä kertaakaan. Joillekin taas ei. Joskus se saattaa olla tavallaan selvää, mutta sen ei niin vahvasti halua olevan selvää, ettei se sitten tavallaan olekaan selvää.

Minusta nimenomaan on hyödyllistä tunnistaa ja nimetä seksuaalisuuttaan. Aivan, kuten on hyvä tunnistaa ja nimetä muita ominaisuuksiaan, esim. temperamenttiaan, pituuttaan, kätisyyttään, ihon väriään... Kaikesta tästä on hyötyä yksilön kannalta: hän oppii vaikkapa, onko lyhyt vai pitkä pinna, hän oppii väistämään tietyllä korkeudella roikkuvat valaisimet, hän oppii hankkimaan itselleen sopivat sakset, hän oppii käyttämään sopivan vahvuisia suojavoiteita ja arvioida palamisensa todennäköisyyttä tietyillä leveysasteilla...

Jos omien seksuaalisuusominaisuuksiensa kanssa on epäselvyyttä, voi asiaan tutustua testaamalla. Kyseessä ei ole teoreettinen määrittely, ei identiteetin rakentaminen. Kyseessä on ominaisuutensa testaaminen ja tunnistaminen. Kyseessä ei myös ole leiman asettaminen, mikä tarkoittaisi sitä, ettei seksuaaliominaisuuksia oikeasti olisi olemassa, koska ovathan ne. Ja ne voi tunnistaa.

Vikaan mennään, kun seksuaaliominaisuuksiin sekoitetaan psykososiaalista sälää. Ylläoleva video on siitä hyvä esimerkki. Tyyppi puhuu koko ajan "identifioitumisesta", kuinka hän identifioitui aiemmin biseksuaaliksi ja kuinka hän nyt identifioituu homoksi.

Identifioitumisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kiihottuuko seksuaalisesti tietystä ihmiskehon konstellaatiosta. Jos tyyppi olisi identifioitumisten sijaan kokeillut seksiä naisten ja miesten kanssa ja punninnut kiihottuneisuutensa astetta, olisi tuo biseksuaaliharhapolku jäänyt tapahtumatta.

Hän olisi alusta asti oivaltanut olevansa seksuaalisuudeltaan homoseksuaali.

Mitenkä sitä seksuaalisuuttaan sitten "testaa"? Käy koeluontoisesti harjoittamassa akteja testikohteiden kanssa? Vai mitä tarkoitat?

JATKOA...

Ei tuo testaamisasia ihan noin yksinkertainen ole, että sitä vaan kylmästi kävisi jyystöön ja sitten analyseeraisi, että millonka ne tulivuoret pulputtavatkaan vuolaimmin ja silmät pyörisivät vinhaisemmin sen seitsemän sekuntia. Sanoisin, että tie on pidempi ja mutkaisempi.

En tiedä, olenko aina ollut kranttu, mutta harvassa ovat olleet yksilöt, jotka minut ovat silleen kokonaisvaltaisesti sytyttäneet. Samaa sukupuolta ovat kohdallani aina olleet. Pian murrosiän jälkeen se oli jotakuta kohtaan enemmänkin jotain, jota voisin kuvailla oudoksi kaipuuksi. Vasta paljon paljon myöhemmin se oli jotain, jota voisi kuvailla intohimoksi. Eri sukupuolta olevaa kohtaan en ole kumpaakaan lajia tuntenut, vaikka yksi seikkailu täysi-ikäistymisen nurkilla tarinaan mahtuukin. Siinä itsessään auttoi mielikuvitus. Ehkä jokin intohimon esiasteeksi kuvattava ajatus eräästä kiinnostavasta itseni kanssa samaa sukupuolta olevasta henkilöstä. Ehkä se oli testi, mikä ei mennyt läpi, mutta antoi vinkin jostain muusta?

Onhan näitä tarinoita myöhään seksuaalisen intohimonsa kohdanneista. Voisiko tuo ominaisuus joillakin syttyä paljon muun murrosiän jälkeen tai viritä hyvin hitaasti? Se voisi selittää tietynlaista identiteettihapuilua. Kun alkuun mikään ei niin kamalasti väräytä, niin sitten tulee tarrautuneeksi siihen vähään, kun se ehkä kumminkin tuntuu joltain?

"Mitenkä sitä seksuaalisuuttaan sitten "testaa"?"

Kuten kirjoitin: arvioisin, että 7 naista ja 7 miestä riittää hyvin korkeaan tarkkuusasteeseen sen suhteen, kummanlaisesta kehosta pitää enemmän vaiko molemmista yhtä paljon. Jos esim. sopii 1-2 treffiä viikossa kahden vuoden ajan, niin tulee tavattua keskimäärin 150 henkilöä. Sekstailemaan tarvitsee päätyä vain n. joka kymmenennen kanssa.

"Ehkä se oli testi, mikä ei mennyt läpi, mutta antoi vinkin jostain muusta?"

Nimeomaa kyseessä oli testin tuoma vahvistus asiaan.

"Voisiko tuo ominaisuus joillakin syttyä paljon muun murrosiän jälkeen tai viritä hyvin hitaasti?"

Naisen ja miehen seksuaalisuudessa on eroja. Jos keskitymme jälkimmäiseen, niin periaatteessa kai mies voisi olla niin pihalla ruumintoiminnoistaan tai jonkinlainen ajattelematon touhottaja, ettei ole koskaan jäänyt miettimään / muistelemaan, mitä oikeastaan ajattelee / uneksii masturboidessaan tai vaikkapa yöllisen siemensyöksyn aikoihin. Uskon tällaisen olevan ääriharvinaista.

Kaipa myös libido voi olla joillakin hyvin hyvin matala vaikkapa ensimmäiset 20 ikävuotta, eikä siten mieleen juolahda tietyt elimet tai tietty kehon muoto, kun ei masturboikaan (käytännössä olematon käyttäytymismalli terveellä nuorella miehellä), mutta kyllä niitä yöllisiä siemensyöksyjä silti tulisi. Ja kaikki todennäköisyydet puhuvat sen puolesta, että tuolainenkin yksilö muistaisi edes yhden märän unen aamullakin.

Mutta missään nimessä tuollaisessa ei ole kyse identiteettihapuilusta, vaan jonkinlaisesta.. seksuaalisesta kömpelyydestä / alhaisesta (seksuaali)ÄÖstä... Välttelystä, defenssistä, identiteettikeitoksiin hukkumisesta. Jälkimmäisestä sikäli mikäli ohittaa märät unet toteamalla "en ole homo, koska en identifioidu homoksi / koen olevani niin erilainen kuin tietämäni homot / käsitykseni homoista, olen varmaan biseksuaali, koska käsitykseni biseksuaaleista on tällainen ja tällainen ja se sopii minuun paremmin".

No tuossahan tuli aimo luettelo syistä, miksi asiat eivät ole ihan nollaa ja ykköstä. Tai ainakaan välttämättä tunnu siltä. Noh, varmaan tarpeeksi monen kanssa vehdattuaan on jonkinlainen yleiskuva maisemasta (jos nyt myös jätämme toisaalla esillä olevan ajatuksen lihallisemman ja romanttisen mielenkiinnon mahdollisesta erillisyydestä) - mutta että kymmenien kanssa treffeillä? Sellaiseen rulettiin ryhtymisessä pitää totisesti olla jo jotain tavoitteellisuutta ja tuloshakuisuutta jonkin verran mukana.

Niin, no, oikeastaan asia on kovinkin yksinkertainen, jos ei anna taustahälyn vaikuttaa.

Taustahälyn hävittäminen näissä jutuissa taas on jotenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kerros vaistojen ja toiminnan välissä on joskus hankala.

Jotkut kai ovat omapäisempiä tai tiedostavampia luonteeltaan ja kykenevät estämään ulkoapäin tulevan mölinän tunkeutumisen vaistojen ja toiminnan väliin.

Entä miten voisi olla libidon voimakkuuden yksilöiden välisen vaihtelun laita tiedostamiseen?

Jos edelleen puhutaan miehestä... Luulen, että olematon lipido murrosiässä on ääriharvinainen postimerkki, ehkä sellaisiakin on muutama ihmisen historian aikana maan päällä vaeltanut.

Jos minkäänlaista sex drivea ei murrosikäisellä miehellä ole, eikä hän siten hiffaa masturboida ja fantasioida sitä tehdessään tai edes näe märkiä unia, näkynee tämä muussakin fenotyypissä.. (Rintarauhasten kasvu, ylipaino, leveälantioisuus... eunukkimainen olemus..)

Luulen, että nyt puhuu ensisijaisesti mutu.

Saat toki arvuutella tässä kohtaa, miten parhaaksi katsot.

Jos ei osaa päättää niin se on jo selvä merkki biseksuaalisuudesta. Kyllä aitohomo tietää ilman kokeiluakin että naiset ei vois vähempää kiinnostaa.

Vaan jos ei oikein ole tuntenut miestenkään kamalasti kiinnostavan? Silleen, että se olisi saanut kyseenalaistamaan "normaalin".

Karrikoiden: Missä testosteroni, siellä seksi. (Jos ei ole erityisiä hillitseviä tekijöitä.)
Kun katsoo Bowensia, ei ole epäilystä, etteikö hänen kehossaan olisi testosteronia riittämiin.

Ei, kyllä tämä Bowensin kaksinkertainen ulostulo on ensisijaisesti esimerkki identiteettihöpötysten sekoittavasta vaikutuksesta.

Joko on niin, että taustakohina on saanut hänet erehtymään biseksuaalisudestaan tai sitten se on nyt saanut hänet nyt erehtymään homoseksuaalisuudestaan. Saa olla sekaisin, eipä siinä. Yleensä tuollaiset erheet valitettavasti kuitenkin tuppautuvat kostautumaan jollakin aikataululla henkilökohtaisessa elämässä.

Minusta olisi kiinnostavaa keskustella identiteettikeitoksista. Miksi on niin, että seksuaalista suuntautuneisuutta käsitellään identiteettinä jopa hyvinä pidetyissä oppaissa?

Olisiko tuo "identeiteettikeitos" ehkä jopa ihan oman ketjun arvoinen asia?

Yksi asia on "identiteetti"-käsitteen monitulkintaisuus, eikä kyse ole yksinomaan suomen kielen ilmiöstä.

Psykologiassahan "identiteetti" tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään, jonka pohjalla ovat ihmisen ominaisuudet ja joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Näin määritelty identiteetti on hyvinkin kehittyvä ja ehkä eläväinenkin.

Filosofian (ja myös yhteiskuntatieteiden) "identiteetti" taas on eri yksilöiden/asioiden samaksi tai eriksi luokitteluun viittaava käsite, josta tunnetusti johtuvat myös identtisyyden ja epäidenttisyyden käsitteet. Näin määritelty identiteetti taas kuvaa yksilön kohdalla varsin pysyviä elämän pelimerkkejä.

Ja onpahan sitten vielä matematiikan identiteetti ja vähän muitakin. Olisi siis tarpeen huomioida se, mitä "identiteetillä" kulloisessakin yhteydessä tarkoitetaan. Minä hahmotan psykologian identiteetin enemmänkin asiaksi, jota suomeksi voisi kuvata sanalla "omakuva" ja filosofian identiteettiin sopisi vaikkapa sana "omaavuus".

Erityisesti konservatiivis-uskonnollisessa eheytysideologiassa tunnutaan olettavan, että seksuaalinen suuntautuneisuus ja aivojen sukupuoli olisivat psykologian identiteetin tason (opittuja tai omaksuttuja) asioita, vaikka ne ovat ihmisen (synnynnäisiä ja verraten pysyviä) ominaisuuksia.

Minä taas en lainkaan usko testosteronin olevan mikään automaagillinen yksilön tekemisiin vaikuttava taikakalu, vaan ainoastaan yksi osatekijä "suuressa sopassa".

Kun puhutaan ihmisestä, niin tässä eivät filosofian, matematiikan tms. määritelmät ole merkittäviä.
Ainoa ihmiselossa merkittävä määritelmä termille "identiteetti" on psykologinen ja sosiaalinen (paremminkin psykologissosiaalinen).

Nimenomaa pyskologian identiteetti pelaa aivojen softassa. Ja koska se pelaa softassa, on se muutettavissa. Vaikkapa oikeistolais-kristitystä muslimiksi, kuten erään hollantilaisen on laita. "Sukupuolista identiteettiä" ei yksinkertaisesti ole olemassa. On olemassa sukupuolisuus, ihmisestä toiseen varioiva ominaisuus, jonka yhtenä piirteenä on seksuaalisen virittymisen kohdistuminen tietynlaiseen kehon ja käyttäytymisen konstellaatioon. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei ole softan, vaan aivojen "raudan" ominaisuus.

Testosteronilla on terveessä kehossa libidoa nostattava vaikutus. Se ei toki ole ainoa biomolekyyli, jolla asian kanssa on tekemistä, mutta se on niistä keskeisimpiä. Testosteronin (ja muiden androgeenien) vaikutukset näkyvät niin päällepäin kuin sisäisessä elämässä ja käyttäytymisessä. Kyseessä ei ole taikakalu. Yksi sen metaboliiteista - dihydrotestosteroni - on voimakkain tunnettu maskulinisoija. Sillä on havaittu neurohormonaalinen vaikutus aivokudokseen.

Ehkä asioiden selkeyden vuoksi identiteetin suhteen niin soisi olevan.

En ymmärtänyt kommenttiasi.

Olisi edelleen mielenkiintoista keskustella, miksi sukupuolisuus ja identiteetti halutaan koplata noin voimakkaasti yhteen. Minusta tuo parivaljakko on niin kovin kaukaa haettu.

Edit: verrokki. Jos ihmisellä on siniset silmät, niin onko järkevää tai hyödyllistä koplata tähän ominaisuuteen jokin identiteetti? Vastaako se jollain tavalla todellisuutta tai onko siitä asioiden jäsentämisen kannalta jotain hyötyä?

Tai voidaan ottaa vähän näkymättömämpikin ihmisominaisuus. Jos ihmisellä on tietty älykkyysosamäärä, niin onko tuohon ominaisuuteen järkevä koplata jotain identiteettiä? Vastaako se todellisuutta tai jäsentääkö se todellisuutta jollain hyödyllisellä tavalla?

Kommenttini viittasi siis siihen, että vaikka yksilöstä puhuttaessa psykologian identiteetti on perustellusti merkittävä ja yksiselitteisyyden kannalta olisi syytä nähdä asia vain yhdellä tapaa, niin... käsite kuitenkin "vuotaa" tietyissä (mm. seksuaalisen ja sukupuolisuuden moninaisuuden) tapauksissa (pysyvän) ominaisuuden suhteen. Johonkin ominaisuuteen ei siis sinänsä (välttämättä) koplata psykologian identiteettiä, vaan kuvataan ominaisuuden olemassaoloa henkilön osana (valitettavasti) samalla sanalla.

Puhua "seksuaali-identiteetistä" on eri asia kuin olla sitä mieltä, että "seksuaalinen suuntautuneisuus voi muodostaa osan ihmisen identiteetistä".

Edellisellä viitataan siihen, että sukupuolinen suuntima tarkottaisi yksilön käsitystä sijainnistaan viiteryhmien välillä. Se vertautuisi vaikkapa "etniseen identiteettiin", "ammatti-identiteettiin", ja siis voisi vaihtua, kuten voi käydä esim. muuton/adoption tai ammatin vaihtamisen jälkeen.

Ominaisuudet sinisilmäisyys ja seksuaalinen suuntautuneisuus voivat toki muodostaa osan henkilön identiteetistä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia. Oma suhtautuminen omaan sinisilmäisyyteen tai omaan seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai käsitys niiden vaikutuksesta itseen voivat muuttua, mutta itse ominaisuudet eivät muuttuile.

Yhtä kaikki; näyttäisi siltä, että kun seksuaaliseen ja sukupuoliseen moninaisuuteen viitataan sanalla "identiteetti", niin hyvin usein tarkoitetaan kuitenkin ominaisuuden läsnä olemista yksilössä. Psykologian näkökulmasta tällainen on väärin ja sitä olisi hyvä pyrkiä välttämään. Esimerkiksi englannin kielessä tuon sanan käyttöala on vielä laajempi kuin suomessa.

Itse asiassa en usko, että tuollainen ero tehtäisiin "identiteetti"-sanan käytössä ainoastaan seksuaalisuuteen liittyen suomen kielessä. Luulen pikemminkin, etteivät kaikki ole vieläkään sisäistäneet sitä, että kyseessä on ominaisuus. Lisäksi jostain syystä sanaa "identiteetti" näytettäisiin pitävän poliittisesti korrektina, vaikka jos asiaa miettii tarkemmin, niin sehän sisältää siemenen eheytymispuoskarointiin.

Olen varma, että koko "identiteettiliukumäkensä" ajan Anthony Bowens on oikeasti ollut suuntautumiseltaan yksi ja sama. (Onpa se nyt sitten kumpi tahansa, homo tai bisse, itse veikkaisin bisse, ja tällä hetkellä hän pyrkii tahtomattaan tai tahdonalaisesti miellyttämään poikaystäväänsä).

Kaikki eivät varmasti ole sisäistäneet seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolen ulottuvuuksien olevan yksilön ominaisuuksia. Itsekin olen jo pitkään harjoittanut erinäisilläkin netin syrjillä ja livenäkin rautalangan taivuttelua siitä, että 1) kyse on yksilön synnynnäisistä ja pysyvistä ominaisuuksista, 2) joiden päällä on itsehyväksynnän ja itseymmärryksen suodattama käsitys (psykologian "identiteetti") siitä, mitä on ja 3) jonka lisäksi yksilö voi käyttäytyä vielä tuostakin poikkeavasti vaikkapa painostettuna. Eheytysideologiassa nuo kaikki kolme koplataan mielellään yhdeksi, jolloin esitetään homouden olevan yksinomaan käyttäytymistä.

Olen joissain yhteyksissä kertonut oman homouteni muinaisesta yli vuosikymmenen mittaiseksi venyneestä itsehyväksyntäprosessista. Minä pidän aivan mahdollisena sitä, että Bowens ei vain kertakaikkisesti hahmota omaa paikkaansa moninaisuuksien janalla. En edelleenkään allekirjoita sitä, että testosteronin määrä ajaisi yksittäistä "tikanpoikaa puuhun" - muuta kuin ehkä keskimäärin tilastollisesti.

Etkö tuon vuosikymmenen itsehyväksyntäprosessisi aikana osannut hahmottaa sukupuolista suuntaustasi?

Asia aukeni hyvin hitaasti. Aluksi olin ymmälläni niistä tuntemuksista, mitä muutama poika minussa aiheutti. Niitä en voi kuvata romanttisiksi tai varsinkaan eroottisiksi. Tai en ainakaan tunnistanut niitä sellaisiksi. Ei ollut kontekstia, mihin olisin nuo tuntemukset suhteuttanut. Myöhemmin tuntemuksille löytyi jonkinlainen konteksti silloisen julkisuuden homokuvastosta, käsiin saamani pornolehtien homosivuilta - ryyditettynä silloin vielä julkisuudessa velloneesta pelotteluhenkisestä aids-valistuksesta. Ja olihan koulussakin muutamaan otteeseen ilmaistu, että homoseksuaalisuus-niminen ilmiö on olemassa, tuolla jossain. Nuo yksityiskohdat eivät varsinaisesti olleet avuksi siinä, että olisin voinut ajatella itse kuuluvani tällaiseen ryhmään (huom, identiteetti). Aika kului ja vahvistui käsitys siitä, mistä on kyse.

Tässä yksi malli homoidentiteetin tiedostamisen vaiheista.

Vivienne Cass, Ph. D. kirjoituksessaan Sexual Orientation Identity Formation - A Western Phenomenon.
Teoria on esitetty kirjassa "Textbook of Homosexuality and Mental Health.

Cass jakaa homojen ja lesbojen identiteetin kehittymisen kuuteen vaiheeseen:
1) Identiteettihämmennys. "Olenko minä tosiasiassa heteroseksuaali?"
2) Identiteettivertailu. "Saatankin olla homoseksuaali"
3) Identiteettitoleranssi. "Olen homoseksuaali, mutta en voi sitä hyväksyä"
4) Identiteetin hyväksyminen. Myönteinen kuva homoseksuaalisuudesta syntyy
5) Identiteettiylpeys. "Me ja ne muut (heterot='viholliset')"
6) Identiteettisynteesi. "Olen homo, mutta samaan aikaan paljon muutakin."

Smo:n kuvaus vaikuttaa ensisijaisesti murrosiän seksuaalisen koneiston käynnistymiseltä. Ei identiteetin käynnistymiseltä.

Juhanin copy&paste puolestaan on juuri sitä identitettihöttöä, joka oikeasti ei liity edellä mainittuun seksuaalikoneistoon tai sen käynnistymiseen. Homoseksuaalisuus ei ole sen kummemmin identiteetti kuin vasenkätisyyskään. Kuten vasenkätisyyteen, ei homoseksuaalisuuteen tarvitse liittyä vaiheita tai "hämmennyksiä", jos tuollaisia ei asiaan virheellisesti liitetä.

Kun murrosikäinen googlaa termin "seksuaalinen suuntautuminen", ei hakutulosten joukosta saisi löytyä Juhanin listaa lainkaan, koska se ei ole tähän ominaisuuteen nähden relevantti malli lainkaan.

Pitäisi löytyä seuraava tietoisku: Jos sinua viehättävät toistuvasti/pitkäkestoisesti (esim. vuoden ajan) lähinnä vastakkaisen sukupuolen edustajat, olet hyvin suurella todennäköisyydellä heteroseksuaali. Jos sinua viehättävät toistuvasti/pitkäkestoisesti (esim. vuoden ajan) molempien sukupuolien edustajat yhtä lailla, olet suurella todennäköisyydellä biseksuaali. Jos sinua viehättävät lähinnä oman sukupuolesi edustajat toistuvasti/pitkäkestoisesti (esim. vuoden ajan), olet suurella todennäköisyydellä homoseksuaali.

Vertaa: jos saksilla leikkaaminen on sinulle toistuvasti/pitkäkestoisesti (esim. vuoden ajan) helpompaa vasemmalla kädellä, olet suurella todennäköisyydellä vasenkätinen.

Lisäys: jos et tiedä, mitä viehättyminen tai saksilla leikkaaminen tarkoittaa, odota vielä vähän. Jos olet jo yli 16 vuotias, etkä vieläkään tiedä, googlaa, miten saksilla leikataan ja kokeile erilaisia saksia tai kokeile, miltä tuntuu suudella eri ihmisiä.

Yesmanin teksti on harvinaisen kaunis esimerkki täydellisestä ymmärtämättömyydestä aihetta kohtaan.

Kerro ihmeessä lisää Juhani!

Tarkennus: vaikutat kannattavan seksuaalisen suuntautumisen identiteettiluonnetta, joten olet oikein hyvä selittämään, miksi tuo malli olisi oikea? Voimme yrittää vertailla eri mallien antamaa ennustetarkkuutta.

Mielestäni olemme ihan samaa mieltä. Minä pidän (ja jos JuhaniV:tä vähän tunnen, niin myös hän) seksuaalista suuntautuneisuutta ennen kaikkea ja ehkäpä yksinomaankin myötäsyntyisenä ja pysyvänä ominaisuutena. Varmuuden välttämiseksi tähän vielä: piste.

Yksi säie tässä ruodittavassa asiassa on psykologian "identiteetti" (joka siis viittaa "omakuvaan") vs. käsitteen "identiteetti" muut merkitykset. Psykologian identiteetti on laumaeläimenä tunnetun ihmisen kohdalla merkittävä asia. Vaikka minusta(kin) olisi suotavaa, että asioille olisi omat yksiselitteisemmät ilmaisukeinonsa, niin asia ei ole ainakaan minun käsissäni: sana "identiteetti" viittaa edellisen lisäksi myös "yksilöyteen" tai "omaavuuteen". Toisinaan seksuaalista suuntautuneisuutta tai sukupuolisuutta käsitellään jäljemmällä tavalla.

Tällaisessa maailmassa me vain elämme. Joskus yksi sana tarkoittaa useampaa asiaa.

***

Aiemmalla omalla kuvauksellani yritin avata sitä, että minulla ei ollut käytettävissäni yhteyttä mielenkiinnon kohdistumisen ja minkään konkreettisen välillä. Minun (silloisessa) maailmassani romanttinen läheisyys kuului kyseenalaistamatta eri sukupuolta olevien välille. Elettiin 1980-lukua, eikä tällaisten mahdollisuuksien käsittely kuulunut arjen puheenaiheisiin.

Minusta tuollainen erityisen "kokeilemisen" ehdottelu olisi vähän vastuutonta ja lisähämmennystä aiheuttavaa. Mitä tuntemuksia satunnaisten(?) eri ihmisten suutelemisesta (tai jostain muusta erityisestä "harjoituksesta") pitäisi syntyä? Tähän huomiooni toki vaikuttaa se, etten ole suuteloa kokenut toimintana mitenkään erityiseksi manööveriksi. Kokonaisvaltainen läsnä oleminen on minulle aivan eri suuruusluokan juttu.

Bowens puolestaan on elänyt ympyröissä, joissa seksuaalista moninaisuutta aletaan vasta hyväksyä. Bowensia itseään voi pitää jopa tienraivaajana. Homoseksuaalisuutta (tai edes biseksuaalisuutta) ei ole voinut nähdä mahdollisuutena - kuten en minäkään nähnyt aikanaan. Sen sijaan tuli etsittyä "heikkoja signaaleja" tuntemuksista eri sukupuolta olevia kohtaan; aina joku oli mukavan tuntuisempi tai jollain tavalla vaikkapa kivemman näköinen kuin joku toinen - samalla kun vahvemmat tuntemukset samaa sukupuolta olevaa kohtaan jäivät tavallaan jäsentymättä.

Omalla kohdallani tässä ei ole kyse semantiikasta.

Käsitteen "identiteetti" tälle keskustelulle merkityksellinen määrite on yksiselitteinen: se tarkoittaa yksilön itsensä käsitystä sijoittumisestaan lauman jäseniin nähden.

Tuo ei sovi yhteen siihen, mitä tiedämme sukupuolisesta suuntautumisesta.

Tästä syystä on virheellistä nimittää sukupuolista suuntautumista identiteetiksi ja käsitellä sitä identiteettinä. Sukupuolista suuntautumista tulisi nimittää ominaisuudeksi ja käsitellä sitä ominaisuutena.

Käsitteellistä virhettä voi makustella tekemällä vaikkapa seuraavat vertailuparit ja pohtimalla, mihin erilaisiin toimintamalleihin ja ennusteisiin ne johtavat.

"ihoni pigmentaatioaste on korkea, olen siis tummaihoinen" vs. "ihonväri-identiteettini on tummaihoinen"
"lihasvoimani ovat keskimääräistä korkeammat, olen siis vahva" vs. "olen lihasvoimaidentiteetiltäni vahva"
"suoriudun päättelytehtävistä nopeasti, olen siis älykäs" vs. "olen cognitiivisen suoriuskyvyn identiteetiltäni älykäs"
"saan mielihyvää sosiaalisesta kanssakäymisestä, olen siis tempperamentiltani sosiaalinen" vs. "olen tempperamentti-identiteetiltäni sosiaalinen"
"kehoni pituus on 210cm, olen siis pitkä" vs. "olen pituusidentiteetiltäni pitkä"
"viehätyn käytännössä ainoastaan oman sukuoleni edustajista, olen siis homoseksuaali" vs. "olen seksuaali-identiteetiltäni homoseksuaali"

Auttoiko tuo yhtään hahmottamaan mitä ajan takaa?

Mielestäni tulisi jo luopua virheellisestä ajatuksesta seksuaalisuudesta identiteettinä. Kyseessä on ihmisyksilössä tavattava ominaisuus. Kätisyyskään ei muutu, vaikka olemmekin matkivia laumaeläimiä.

Auttoi toki ymmärtämään tarkoitustasi, enkä tähänkään asti ole ollut ymmärtämättä asiaa. Minä olen lähinnä koettanut selittää sitä, missä merkityksessä sanaa ”identiteetti” on mielestäni usein käytetty, kun siitä käytetään seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyen.

Sen paremmin sinä kuin minäkään enme kuitenkaan voi kuin oman ilmaisumme kohdalta päättää sitä, mitä mikäkin adia tarkoittaa. Vertaanpa minäkin: jos jokin lauseopillinen rektio tuntuu väärältä, niin aina voi käyttää mielestään oikeampaa. Sitten sen käyttö ehkä leviää ja juurtuu kieleen. Näissä asioissa on aina historia läsnä.

En näe, että sanaa 'identiteetti' viljeltäisiin seksuaalisuudesta puhuttaessa sanan 'ominaisuus' synonyyminä. (Kyse ei ole semanttisesta erosta, jossa puhuttaisiin suurin piirtein samasta asiasta eri nimillä, vaan kyseessä on todellinen ero ilmiötä kuvaavissa malleissa). Käsitteen 'identiteetti' sekoittamisessa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen on syvää väärinkäsitystä koko ilmiön edessä. Kyseisellä väärinkäsityksellä on varmasti historiansa. Siitä vain pitäisi nyt tuoreen tiedon valossa päästää irti.

Olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset, niin Anthony Bowensit kuin vaikkapa Caitlyn Jenneritkin, hyötyisivät viipyilemättömästä ominaisuuksiensa tunnistuksesta. Näin päästäisiin ehjiin harkintoihin oman elämän suhteen. Olen myös vilpittömästi sitä mieltä, että hyväntahtoinenkin identiteettileipominen on vastuussa siitä, miksi jotkut eksyvät pahasti suhteessa itselle tasapainoisimman seksuaalisen olemassaolon suhteen. Tämä kattaa vaikkapa onnettomat avioliitot, eheytysleirille päätymiset ja turhat dysforiat.

Kyllä identiteetti usein "ominaisuuden" tyyppisessä käytössä on. Sitä sitten vielä täydennetään esimerkiksi "kokemukseen" viittaavilla käsitteillä.

Kaikki kiertyy siihen, että meillä ei ole kovin hyviä kaikkien ymmärrettävissä olevia ilmaisukeinoja lyhyesti kuvata aivojen (synnynnäisen) sukupuolittuneisuuteen liittyviä yksityiskohtia. Identiteetti-sana on nähty ymmärrettäväksi keinoksi, kun se historiallisesti kattaa yhtä ja toista, englannin ja latinan kielessä varsinkin.

Seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolen ulottuvuuksien synnynnäisyyden ja niiden luonteen ei tahdonalaisesti muutettavissa olevana ominaisuutena hlbti-järjestöjen valistusmateriaali tuovat varsin selvästi esiin.

Ei vastaa kokemustani.

Eikä ainakaan Bowens käytä 'identiteettiä' 'ominaisuuden' "tyyppisessä" (mitä ikinä tuo tarkoittaakaan) merkityksessä.

Katsoithan Bowensin 2. ulostulovideon?

"I identified myself then really as liking both genders"
"I identified myself as bisexual because I really didn't know anything about the LGBTQ community"
"the closest thing that I knew I could relate to based upon that time period of my life was bisexual"
"as you get older your viewpoints change, the way you look at the world changes, the way you look at yourself changes"
"the articles kept labeling me as bisexual....but I just wasn't identifying with that term anymore"
"I'm picturing myself to being with a man for the rest of my life so the term bisexual just felt less and less me the more time went on"
"that was truly what I identified myself as"
"from people who identify as LGBT"
"of how I would like to identify from now on"

Etenkin lauseesta, jossa hän yhdistää seksuaalisen suuntautumisensa nykyisen parisuhteensa osapuoliin käy syvä ero suuntautuneisuuden identifioitumismallin ja ominaisuusmallin välillä ilmi. Lisäksi hän yhdistää identifioitumisiinsa tahtotilan ja muutoksen, ja tämä ei oikein vastaa sitä mitä nykyisin tiedämme suuntautumisesta.

[Heppu kutsuu itseään nyt homoksi, koska on sattunut löytämään elämänkumppanin toisesta miehestä. Ei siitä syystä, että esim. isot maitorauhaset ovat lakanneet innostamasta häntä (tai mikä ikinä häntä naisissa viehättää/viehätti). ]

Mielestäni hänen 2. ulostulovideonsa on erinomainen näyte siitä, mihin sekamelskaan identifioutumishöpötys yhdistettynä seksuaaliseen suntautuneisuuteen voi johtaa. Mielestäni olisi edelleen hyvin kiinnostavaa kuulla esim. Juhanilta, mitä hyvää tai todenmukaista identifioitumismallissa on.

Aivan, aivan... ja tuo kuvaamani käsitteen vuotaminen saattaa sitten olla taustalla sille, miksi showpainija käyttää käsitettä kuten käyttää.

Niin, hän ja moni muu ovat ymmärtäneet väärin, mitä seksuaalinen suuntautuneisuus on. Se ei ole identiteetti, joka vaihtelisi elämäntilanteen, kumppanin sukupuolen, sosiaalisen verrokkiryhmän tms. suhteen, kuten Bowens esittää. Ja mitä moni muu tulee esittäneeksi kutsuesssaan sitä identiteetiksi.

Kyseessä on ominaisuus, joka on mahdollista havaita ja tarvittaessa testata itsessään tai toisissa useammalla tavalla. Auttaa yksilöä ymmärtämään itseään ja tekemään oikeansuuntaisia ratkaisuja elämässään, kun omia ominaisuuksiaan havainnoi tai antaa muiden havainnoitavaksi.