Showpainija Anthony Bowens kertoo olevansa homo, ei biseksuaali (juttukommentit)

Voi tätä identiteettikeittelyä... Pitäisi jo lopettaa nuo miettimiset ja identifioitumiset ja vain kokeilla kumpi kiihottaa enemmän, miehen vai naisen vai molempien keho. Arvioisin, että jos harrastaa seksiä 7 miehen ja 7 naisen kanssa, niin asia tulee jo kovin suurella todennäköisyydellä selväksi. Jos jää vielä epäselväksi, niin voi kutsua itseään biseksuaaliksi.
Tavallaanhan olisi varmaan helpottavaa, jos ei löisi leimoja itseensä. Olisi vaan kuin Ellun kana, mutta hoitaisi asialliset hommat.

Vaan kun ei se kai oikein toimi niin. Ihmisluontoon näyttää kuuluvan sisäsyntyinen tarve määritellä itseään, etenkin kai suhteessa muihin. Meillä kullakin on kai aika omanlaisensa polku päästä ymmärtämään laisuutensa. Ja kun tuo parinhankintakin on kai aika sisäsyntyinen tarve, niin siinä sitten joutuu vähän joskus pyörittelemään.

Minä muuten arvioin, että asia voi joillekin käydä selväksi harrastamatta seksiä kertaakaan. Joillekin taas ei. Joskus se saattaa olla tavallaan selvää, mutta sen ei niin vahvasti halua olevan selvää, ettei se sitten tavallaan olekaan selvää.
Minusta nimenomaan on hyödyllistä tunnistaa ja nimetä seksuaalisuuttaan. Aivan, kuten on hyvä tunnistaa ja nimetä muita ominaisuuksiaan, esim. temperamenttiaan, pituuttaan, kätisyyttään, ihon väriään... Kaikesta tästä on hyötyä yksilön kannalta: hän oppii vaikkapa, onko lyhyt vai pitkä pinna, hän oppii väistämään tietyllä korkeudella roikkuvat valaisimet, hän oppii hankkimaan itselleen sopivat sakset, hän oppii käyttämään sopivan vahvuisia suojavoiteita ja arvioida palamisensa todennäköisyyttä tietyillä leveysasteilla...

Jos omien seksuaalisuusominaisuuksiensa kanssa on epäselvyyttä, voi asiaan tutustua testaamalla. Kyseessä ei ole teoreettinen määrittely, ei identiteetin rakentaminen. Kyseessä on ominaisuutensa testaaminen ja tunnistaminen. Kyseessä ei myös ole leiman asettaminen, mikä tarkoittaisi sitä, ettei seksuaaliominaisuuksia oikeasti olisi olemassa, koska ovathan ne. Ja ne voi tunnistaa.

Vikaan mennään, kun seksuaaliominaisuuksiin sekoitetaan psykososiaalista sälää. Ylläoleva video on siitä hyvä esimerkki. Tyyppi puhuu koko ajan "identifioitumisesta", kuinka hän identifioitui aiemmin biseksuaaliksi ja kuinka hän nyt identifioituu homoksi.

Identifioitumisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kiihottuuko seksuaalisesti tietystä ihmiskehon konstellaatiosta. Jos tyyppi olisi identifioitumisten sijaan kokeillut seksiä naisten ja miesten kanssa ja punninnut kiihottuneisuutensa astetta, olisi tuo biseksuaaliharhapolku jäänyt tapahtumatta.

Hän olisi alusta asti oivaltanut olevansa seksuaalisuudeltaan homoseksuaali.
Mitenkä sitä seksuaalisuuttaan sitten "testaa"? Käy koeluontoisesti harjoittamassa akteja testikohteiden kanssa? Vai mitä tarkoitat?

JATKOA...

Ei tuo testaamisasia ihan noin yksinkertainen ole, että sitä vaan kylmästi kävisi jyystöön ja sitten analyseeraisi, että millonka ne tulivuoret pulputtavatkaan vuolaimmin ja silmät pyörisivät vinhaisemmin sen seitsemän sekuntia. Sanoisin, että tie on pidempi ja mutkaisempi.

En tiedä, olenko aina ollut kranttu, mutta harvassa ovat olleet yksilöt, jotka minut ovat silleen kokonaisvaltaisesti sytyttäneet. Samaa sukupuolta ovat kohdallani aina olleet. Pian murrosiän jälkeen se oli jotakuta kohtaan enemmänkin jotain, jota voisin kuvailla oudoksi kaipuuksi. Vasta paljon paljon myöhemmin se oli jotain, jota voisi kuvailla intohimoksi. Eri sukupuolta olevaa kohtaan en ole kumpaakaan lajia tuntenut, vaikka yksi seikkailu täysi-ikäistymisen nurkilla tarinaan mahtuukin. Siinä itsessään auttoi mielikuvitus. Ehkä jokin intohimon esiasteeksi kuvattava ajatus eräästä kiinnostavasta itseni kanssa samaa sukupuolta olevasta henkilöstä. Ehkä se oli testi, mikä ei mennyt läpi, mutta antoi vinkin jostain muusta?

Onhan näitä tarinoita myöhään seksuaalisen intohimonsa kohdanneista. Voisiko tuo ominaisuus joillakin syttyä paljon muun murrosiän jälkeen tai viritä hyvin hitaasti? Se voisi selittää tietynlaista identiteettihapuilua. Kun alkuun mikään ei niin kamalasti väräytä, niin sitten tulee tarrautuneeksi siihen vähään, kun se ehkä kumminkin tuntuu joltain?
"Mitenkä sitä seksuaalisuuttaan sitten "testaa"?"

Kuten kirjoitin: arvioisin, että 7 naista ja 7 miestä riittää hyvin korkeaan tarkkuusasteeseen sen suhteen, kummanlaisesta kehosta pitää enemmän vaiko molemmista yhtä paljon. Jos esim. sopii 1-2 treffiä viikossa kahden vuoden ajan, niin tulee tavattua keskimäärin 150 henkilöä. Sekstailemaan tarvitsee päätyä vain n. joka kymmenennen kanssa.

"Ehkä se oli testi, mikä ei mennyt läpi, mutta antoi vinkin jostain muusta?"

Nimeomaa kyseessä oli testin tuoma vahvistus asiaan.

"Voisiko tuo ominaisuus joillakin syttyä paljon muun murrosiän jälkeen tai viritä hyvin hitaasti?"

Naisen ja miehen seksuaalisuudessa on eroja. Jos keskitymme jälkimmäiseen, niin periaatteessa kai mies voisi olla niin pihalla ruumintoiminnoistaan tai jonkinlainen ajattelematon touhottaja, ettei ole koskaan jäänyt miettimään / muistelemaan, mitä oikeastaan ajattelee / uneksii masturboidessaan tai vaikkapa yöllisen siemensyöksyn aikoihin. Uskon tällaisen olevan ääriharvinaista.

Kaipa myös libido voi olla joillakin hyvin hyvin matala vaikkapa ensimmäiset 20 ikävuotta, eikä siten mieleen juolahda tietyt elimet tai tietty kehon muoto, kun ei masturboikaan (käytännössä olematon käyttäytymismalli terveellä nuorella miehellä), mutta kyllä niitä yöllisiä siemensyöksyjä silti tulisi. Ja kaikki todennäköisyydet puhuvat sen puolesta, että tuolainenkin yksilö muistaisi edes yhden märän unen aamullakin.

Mutta missään nimessä tuollaisessa ei ole kyse identiteettihapuilusta, vaan jonkinlaisesta.. seksuaalisesta kömpelyydestä / alhaisesta (seksuaali)ÄÖstä... Välttelystä, defenssistä, identiteettikeitoksiin hukkumisesta. Jälkimmäisestä sikäli mikäli ohittaa märät unet toteamalla "en ole homo, koska en identifioidu homoksi / koen olevani niin erilainen kuin tietämäni homot / käsitykseni homoista, olen varmaan biseksuaali, koska käsitykseni biseksuaaleista on tällainen ja tällainen ja se sopii minuun paremmin".
No tuossahan tuli aimo luettelo syistä, miksi asiat eivät ole ihan nollaa ja ykköstä. Tai ainakaan välttämättä tunnu siltä. Noh, varmaan tarpeeksi monen kanssa vehdattuaan on jonkinlainen yleiskuva maisemasta (jos nyt myös jätämme toisaalla esillä olevan ajatuksen lihallisemman ja romanttisen mielenkiinnon mahdollisesta erillisyydestä) - mutta että kymmenien kanssa treffeillä? Sellaiseen rulettiin ryhtymisessä pitää totisesti olla jo jotain tavoitteellisuutta ja tuloshakuisuutta jonkin verran mukana.
Niin, no, oikeastaan asia on kovinkin yksinkertainen, jos ei anna taustahälyn vaikuttaa.
Taustahälyn hävittäminen näissä jutuissa taas on jotenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kerros vaistojen ja toiminnan välissä on joskus hankala.
Jotkut kai ovat omapäisempiä tai tiedostavampia luonteeltaan ja kykenevät estämään ulkoapäin tulevan mölinän tunkeutumisen vaistojen ja toiminnan väliin.
Entä miten voisi olla libidon voimakkuuden yksilöiden välisen vaihtelun laita tiedostamiseen?
Jos edelleen puhutaan miehestä... Luulen, että olematon lipido murrosiässä on ääriharvinainen postimerkki, ehkä sellaisiakin on muutama ihmisen historian aikana maan päällä vaeltanut.

Jos minkäänlaista sex drivea ei murrosikäisellä miehellä ole, eikä hän siten hiffaa masturboida ja fantasioida sitä tehdessään tai edes näe märkiä unia, näkynee tämä muussakin fenotyypissä.. (Rintarauhasten kasvu, ylipaino, leveälantioisuus... eunukkimainen olemus..)