Muunsukupuoliseksi itsensä määrittelevä Kuisma Ilves kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (20.8.) hoitojen epäämisestä muunsukupuolisilta. Kirjoituksessa ( https://www.hs.fi/paivanlehti/20082018/art-2000005796310.html ) viitataan hormonikorvaushoitoihin ja yksilöimättä muihinkin hoitoihin. Kirjoittaja arvioi muunsukupuolisten hoidon tarpeen olevan verrattavissa transmiehiin ja -naisiin.
Hyksin Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalta Katinka Tuisku kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (28.8.) vastineessaan ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005805432.html ), ettei muunsukupuolisille ei ole vakiintunutta hoitolinjaa, eikä muunsukupuolisten kohdalla feminisoivista ja maskulinisoivista sukupuolen korjaushoidoista ole muunsukupuolisuuden kohdalla riittävää näyttöä. Hän myös toteaa, että muunsukupuolisuus ei sinällään ole hoitoa vaativa sairaus vaan osa ihmisen ainutkertaista identiteettiä. Transsukupuolisuuteen liittyvän sukupuoliristiriidan lääketieteellisten korjaushoitojen hän toteaa voivan olla avuksi. Hän myös muistuttaa niiden peruuttamattomuudesta ja niihin liittyvistä riskeistä.
Tuisku toivoo, että yhteiskunnassa on tilaa ilmaista omaa identiteettiä – mukaan lukien juridinen itsemäärittämisen oikeus (kolmas sukupuoli) ilman lääketieteellisiä tutkimuksia ja ilmiön medikalisointia.
Kysymys, josta tarvittaisiin tutkimusta. Voisivatko aivojen sukupuolittuneet osat jäädä jollain tavalla tilaan, joka vastaa aikaa ennen kuin gonadit eriytyvät joko munasarjoiksi tai kiveksiksi? Tai voisiko kyseessä olla jollain osittainen maskulisoituminen, niin, että henkilö jää jonnekin välimaastoon...
Vaikka näin olisi, niin mitä se tarkottaisi hoitojen suhteen? Miten tarkkaa kehonkuvaa välimuotoisen aivot voisivat tuottaa? Miten voi esim. kaivata juuri suurempia rintoja, tai sitten niistä eroon, eikä esim. leveitä lantioita tai hartioita tai suurempaa tai pienempää nenää, tai jykevämpää tai sirompaa leukaa... Miten "esigonadiaivot" ylipäätään voivat kaivata jotain kehon sukupuolitunnisteiden suhteen? Niidenhän ei pitäisi olla kykeneväisiä ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen?
Erääseen aivan toiseen aiheeseen liittyvässä yhteydessä tuli itse asiassa juuri tänään esiin asia, josta triggeröityneenä mietin, että voisiko samansuuntaisesti olla myös sukupuolisuuteen liittyvissä asioissa.
Voisiko olla niin, että meillä kaikilla on aivoissamme olemassa "paikka" miehuudelle että naiseudelle. Niissä olisi "kovakoodautuneena" sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat esimerkiksi sukupuoleen liittyvien näkyvien tunnusmerkkien perusteella tapahtuvan samastumisen.
Synnynnäiset prosessit sitten yleensä (XY- tai XX-sukupuolikromosomien mukaisesti) kehittävät hermoyhteydet vahvemmiksi jompaan kumpaan "paikkaan". Joskus yhteydet olisivat enemmän tai vähemmän yhtä vahvoja molempiin, joskus taas heikkoja. Joskus taas yhteys olisi vahvempi toisin kuin kromosomeista voisi olettaa. Tämä kaikki moninaisten sikiökehityksen aikaisten mekanismien ja niihin liittyvien lainalaisuuksien tuloksena.
Ja jospa sama(nlainen) mekanismi olisi osallisena myös seksuaalisen suuntautuneisuuden kohdalla, jolloin Jukka Takalon sanoilla ja sävelellä olisi ihan perusteltua laulaa, että "jokainen on vähän homo"... Ehkä seksuaalisen virittymisen mekanismi on osa aivojen "sukupuolipaikkoja", tai ainakin välittömässä tai läheisessä yhteydessä niihin?
Edellä siis vain jonkinlainen hatara pohdintani.
Kesällä juttelin (naiseksi syntyessään määritellyn) muunsukupuoliseksi itsensä määrittelevän henkilön kanssa, joka kertoi että sukupuoleen liittyvä tuntemus tulee lähinnä esiin "ei nainen" -tyyppisesti, ja rinnat tuntuvat asialta, joka ei kuulu kuvaan.
