Irakin sodan aikaisessa mielenosoituksessa, Lontoossa, oli mielenosoittajalla kyltti, jossa presidentti George Bush ja pääministeri Tony Blair oli kuvattu alastomina ja peittoon kietoutuneina, ja hahmojen yläpuolella oli suurin kirjaimin sana WRONG. Homofobia on ollut ja on näköjään edelleen käypä vaikuttamiskeino yhteiskunnallisessa keskustelussa ja myös vasemmistolaisessa poliittisessa viestinnässä.
Viestien laatijat voivat puolustautua sanomalla, ettei niissä hyökätä homoseksuaalisuutta vastaan, vaan kommentoidaan politiikkaa. Siihen voi vastata, että viestintä on monitasoista ja että viestin pääasiallinen sisältö voi saada voimansa toissijaisesta sisällöstä, joka voi olla esimerkiksi homofoobinen. Kun kaksi vihattua mahtimiestä kuvataan "homoilemassa", se on niin kuin hyökättäisiin ketä tahansa vastaan huutamalla "homo", ja siihen sisältyy voimakkaita asenteellisia latauksia, joita ei voi sivuuttaa sillä, että viestin pääasiallinen merkitys on toisaalla.
Tuohan on selvästi perinteistä homopilkkaa,jos ei tykkää jostakin niin "homo"sitten käy
pilkaksi.Trumpista olisi saanut parempaa pilkkaa vaikka kähmimässä naisia ja puhu-
massa naisia vastaan ja Putin vierellä metsästyskivääri olalla kehumassa Venäjän ho-
molakeja, ja sitten molemmat herrat olisivat lopuksi pyörähtäneet discomusiikin tahdis-
sa yhteisten arvojen puolesta.
Toki kritisoida voi mitä ikänään. On kuitenkin niin, että drag meikkeineen on taiteen muoto - ja eri asia kuin ihmisten väliset suhteet.
Itse en kyllä aivan tyydytyksellä ole suhtautunut mainittuun meikkiin sonnustetun Putinin kuvaankaan, koska siinä käytetään häpäisemisen välineenä joillekin ihmisille merkittävää tapaa toteuttaa itseään.
Vaikka drag on taiteen muoto, tuota taidetta tekevät ihmiset. Putinin meikattu kuva on transfobinen (ja myös naisia halventava) siinä missä New York Timesin video on homofobinen, ero lienee siinä, että homofobiaan puututaan helpommin kuin transfobiaan. Putinin pilakuva nähtiin niin Pridessa kuin Putin/Trump vastaisessa mielenosoituksissa.
Transfobia on ollut ja on näköjään edelleen käypä vaikuttamiskeino yhteiskunnallisessa keskustelussa ja myös "sateenkaarevassa" poliittisessa viestinnässä.
Varmaan on niin,että homot ova jo saaneet hyväksyntää enemmän yhteiskunnassa pi-
temmän näkyvyydenkin takia,olisiko se niin,että sateenkaariliike lähti homomiehistä?
Olen keskusteluissa useinkin joutunut sanomaan, jos me vaadimme hyväksymistä muilta miksi emme sitten hyväksyisi muita vähemmistöön kuuluvia vähemmistöjä,
transfobisia ja muitakin fobisia löytyy homoistakin.
En yleisesti muutenkaan pidä siitä, että keskustelussa lyömäaseena käytetään kritisoitavan ulkonäköä, henkilökohtaisia ominaisuuksia tai muuten mennään henkilökohtaiseen halventamiseen tai pilkantekoon. Ja sitten on tosiaan vielä tällaiset tapaukset, joissa jonkin (vähemmistö)kansanryhmän alemmaksi nähty status otetaan lyömäaseeksi - piittaamatta kyseiseen ryhmään kuuluvien kokemuksesta.
Pitäisi osata käydä keskustelua kritisoitavien tahojen tekemisten ja tekemättä jättämisten kautta, nimenomaan kritisoitavien asioiden kautta.
Nykyaikaisen pride-liikkeen (sateenkaariliikkeen) takana on pitkälti kesän 1969 tapahtumat New Yorkin Stonewall-inn -baarin ympäristössä. Euroopassa oli lisäksi oma hlbti-vähemmistöjen asemaa edistänyt aktivisminsa, joka kuitenkin oli jossain määrin "ylempien kansankerrosten" toimintaa. New Yorkin tapahtumien myötä ns. ruohonjuuritaso alkoi tiedostaa, että omalla toiminnalla voi asioita edistää - ja samalla aihepiiri alkoi saada huomiota ns. suuren yleisön keskuudessa. Se mahdollisti laajemman asennemuutoksen käynnistymisen.
Ketkä sitten olivat tässä alulle panevana voimana?
Vuonna 1969 hlbti-aihepiiriin liittyvä kategorisointi ei ollut samalla tavoin vakiintunutta kuin nykyään. Tiedetään, että baarin asiakaskunnasta suurin osa oli meikkaavia ja feminiinisen oloisi(n)a (esiintyviä) miehiä; mustia, latinoita ja valkoisia jokseenkin tasapuolisesti. Pieni osa asiakaskunnasta oli lesboja ja osa henkilöitä, joita nykyään kutsuttaisiin transvestiiteiksi. Varmasti osa asiakaskunnasta määriteltäisiin nykypäivänä transsukupuolisiksi. Vuonna 1969 maailma oli toisenlainen.
Kesällä 1970 Stonwall Inn -baarin tapahtumien vuosipäivänä järjestettiin New Yorkissa ensimmäinen pride-paraati. Sen primus motoreina oli henkilöitä, jotka nykyään ehkä laitettaisiin lokeroon "queer" ja osallistujina oli kirjo seksuaalista ja sukupuolista moninaisuutta edustavia henkilöitä.
Homoseksuaalisuus on ollut ilmiönä helpommin hahmotettavissa oleva asia kuin vaikkapa transsukupuolisuus tai muunsukupuolisuus - tai biseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus on edustanut selvimmin ei-heteroutta, kun inhmillisyyteen kuuluu asoiden luokittelu vastakkainasettelujen kautta. Tämä on johtanut siihen, että homoseksuaalisuus on seksuaalisen (ja sukupuolisuuteen liittyvän) moninaisuuden ilmiöistä varmasti tunnetuin. Tämän myötä homoseksuaalisuuden kohdalla yhdenvertaisuus verrattuna em. vähemmistöihin kuulumattomiin on ehkä edennyt em. ryhmistä pisimmälle. Toisaalta homo(miehe)t ovat ryhmistä tunnetuimpana usein saaneet kantaa aihepiiriin liittyvien ennakkoluulojen taakkaa vähintään muiden kanssa yhtäläisesti.
Eikö tuonne NYT lehteen voi laittaa palautetta, vaikka siellä vastattaisiin, että voi tehdä sananvapauden nimissä. Video on mauton ja lapsellinen. Trumpissa ja Putinissa näkyy selvästi, että miljardöörit pyörittävät maailmaa miten kuten. Venäläiset tietävät, että Trumpin takana ovat maailman rikkaimmat ihmiset. He haluavat rikastua entisestään. Se on tietenkin pelottavaa. Moraalitonta. Vaarana on, että he liittoutuvat ja yrittävät kaataa maailman demokraattisimman maanosan eli Euroopan unionin ja nyt paljastuu, että heille demokratia on vain sana ja osin tiellä.
Tällaista pahuutta.
Niin tosiaan, onhan tuossa se ongelma, ettei noita uskovaisia kuvata uskovaisina homo-foobikkoina, vaan muuna. Eli miksei satiirissa tosiaan voi mennä itse ongelma-asiaan?
Ja etenkin kun juurikaan koskaan homofoobikot tuskin ovat homoja, vaan jotain muuta, esim dualismi-uskonnossa kahdensuuntaisen kiinnostuksena lokeroijia.
