suosittelen klikkaamaan itse tutkimukseen; siellä on paljon mielenkiintoisia jakaumia.
suomalaiset esim. eivät halua islamilaisia ajatuksia suomeen ja ovat siinä länsi-euroopan maista selvästi kriittisimpiä! maahanmuuttajia silti ollaan valmiita ottamaan vastaan eli tarkoittanee että tänne saa tulla, mutta pitää hylätä oma uskonto.
Pew tarkoittaa siis kirkonpenkkiä. Vakituiseen siellä penkeissä istuvia on todennäköisesti vielä vähemmän kuin kyselyn tuottama 9 prosentin "kirkkokansa". Mutta asenteet ovat lujassa. "Kirkkokansan" luulen olevan pienempi osa evl-kirkon jäsenistä kuin samantyyppisen kollektiivi-ilmaisun "sateenkaariväki" Suomen homoseksuaaliväestöstä.
Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki on otsikoinut pääkirjoituksen positiivisesti: "Uusi aika murtautuu esiin".
-Terveisiä piispainkokoukseen
Siinä, mitä kirkossa pitäisi ajatella samaa sukupuolta olevien avioliitoista, ei ole niinkään kyse avioliittokäsityksestä. Kyse on siitä, mitä ajatellaan ihmisestä.
- Piispojen pitää nyt selvittää, miten kirkossa ratkaistaan ihmiskäsityksestä vallitseva erimielisyys. Siinä ratkeaa samalla tuo avioliittokysymys.
1965, missä on esitetty ateistin homoparin haluavan (itselleen) kirkkovihkimistä? Kyllähän homoparinkin osapuolet voivat olla vakaumukseltaan vaikka kuinka kristittyjä, ihan siinä missä heteroparinkin osapuolet.
Kyllä se on tällä keskustelupalstalla tullut selväksi, että suurin osa homoista ei usko Jumalaan, raamatun sanaan eikä ole kiinnostunut kirkosta vähääkään. Mutta kun naimisiin halutaan niin mieluusti kirkkohäät kiitos, unelmissa prameat ortodoksikirkko-häät. Se hyvin pieni vähemmistön vähemmistö joka on vakaumukseltaan kristitty, saa toki mennä naimisiin vaikka Vatikaanissa, suon sen heille. Vaatimukset homojen kirkkovihkimisestä on kuitenkin vain pakkomielteistä ahneutta, tavoitteena tasapäistäminen ja kirkon perinteen latistaminen.
Välillä olen miettinyt, että ehkä kirkkovihkiminen olisi sittenkin hyväksi tälle porukalle, ihmissuhteita vakauttavassa mielessä, mutta ne haavekuvat muutoksesta karisevat nopeasti. Itse olen agnostikko, ja toivon, että kirkko pysyy kielteisessä kannassaan myös tulevaisuudessa.
Seksuaalivähemmistöjen kannattaisi kehittää omat ei-kirkolliset avioitumis-rituaalinsa. Niistä voisi onnistuessaan tulla vaihtoehto myös heteroille. Ja koska homokulttuuri on muutenkin ohutta ja yksiulotteista puutelistaa, niin tästä voisi aloittaa.
En oikein ymmärrä, millä logiikalla seksuaalivähemmistöön kuulumisen tai kuuulumattomuuden ja uskonnollisuuden kokemisen tärkeänä tai vähemmän tärkeänä pitäisi korreloida keskenään.
Homoja ja lesboja on kaikissa uskontokunnissa, aivan samoin kuin kaikissa puolueissa, kansakunnissa, ammateissa...
1965, minulla ei ole vastausta kysymykseesi - jos viittaat yksilöihin. Minä en voi tietää yksittäisten ihmisten motiiveja haluihinsa tai haluttomuuksiinsa. Jos taas tarkoituksesi on käsitellä asiaa laajempana ilmiönä, niin kysymyksesi on mieletön: homoseksuaalisuus ja uskonnollisuus eivät ole sidoksissa toisiinsa. Koetin käsitellä asiaa tuon tosiasian kautta.
