"Kyseessä on siis seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattu tapahtuma, joka ei kuitenkaan aidosti ole kohdeyleisönsä saavutettavissa. Esimerkiksi luokkaerot ja mielenterveysongelmat kohdistuvat suhteessa enemmän jo marginaalissa oleviin ihmisiin: seurauksena on eriasteista köyhyyttä ja syrjäytymistä, jotka vaikuttavat suoraan mm. yhteisön osallistumismahdollisuuksiin."
Hän kirjoitti ilm ystävistään, joita tietää ja tuntee.
Toisaalta minä kirjoitin aikoinaan hyvinvointivajeesta ja sain täystyrmäyksen. Ehkä S väitteessä onkin jotain perää. Kaikilla HLBTIQ kuuluvilla ei ole varaa, koska ovat työttömiä tai syrjäytyneitä.
Minusta tästä pitäisi kirjoittaa ja puhua enemmän ja nostaa esiin eri foorumeilla.
Oma ratkaisu oli että yhteiskunta satsaa enemmän ja jakaa korvamerkittyä sateenkarirahaa kouluttautumiseen, asumiseen, työllisyyteen, terveydenhoitoon, kuntouttavaan toimintaan ja kulttuuriin.
Kyllä, ihmisten huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä on tarpeen puhua - ja asialle tietysti on syytä tehdäkin jotain.
Sen sijaan terveelle ihmiselle tämän ominaisuuksiin liittyen "korvamerkitty" raha stigmatisoi kyseisiä ominaisuuksia ja lisää väärinkäytöksen riskiä. Oikeudenmukainen tuki perustuu konkreettiseen tuen tarpeeseen, ja sen myöntämisperusteiden on oltava yhdenveroiset.
***
Querelle-festivaalin ympärillä käytyä keskustelua seuranneena tuntuu siltä, että some-myllyssä on huudettu vääryyttä omaksutun filosofian/teorian/ideologian ajamana ja sille tyypillisellä retoriikalla - joka ei (välttämättä) avaudu kunnolla ulkopuoliselle. Selvää on, että festivaalin järjestäjiin kuuluva henkilö kommunikoi asiattomasti ja muussakin festivaalin viestinnässä on tehty virheitä - mutta kyllä "vastapuolellakin" olisi aika paljon opeteltavaa, jos tällä aidosti on halua viedä keskustelua kestävästi eteenpäin. Yksi asioita edistävistä keinoista on virheiden oikaiseminen asiallisesti pelkän "niittaamisen" asemesta.
Minusta tiettyyn ryhmään kasautuvaa sosiaalista ja terveydellistä huono-osaisuutta tulee nimenomaan korjata suorilla rahallisilla tuilla, koska se on nopein keino parantaa tilannetta. Nythän se ei tämän hallituksen aikana korjaudu, vaan kasvaa.
Mistä sä oot keksinyt tuon stigmatisoinnin, koska se ei ole totta!
Yhteiskunnan velvollisuus ainakin skandinavisesssa mallissa on auttaa vähäosaisia ovat he sitten muuten luokiteltu terveiksi tai ei. Ei se terveys tai normalius ole tässä se pointti.
Tässä on tämä ongelma että hyvätuloiset joilla olisi muuten varaa ostaa itse palvelut, käyttävät tukia, joita eivät tarvitse ja "varastavat" niiltä, joilla ei ole.
Tuen perusteena pitää olla esimerkiksi sosiaalinen ja terveydellinen huono-osaisuus - ei jokin esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella määritelty "tietty ryhmä". Stigmatisoimisen logiikka: jos jokin ominaisuus on tuen perusteena, niin ominaisuus aletaan kokea vikana/virheenä.
Minä kuvaamaasi "tiettyyn ryhmään" kuuluvana en koe olevani huono-osainen. Jos "tiettyyn ryhmään" kuulumiseni vuoksi kuitenkin olisin oikeutettu ylimääräiseen rahaan, en hetkeäkään epäröisi sitä itsellenikin vaatia - vaikka enemmän sitä tarvitsevia varmasti olisi. En "varastaisi" tuota tukea keneltäkään, koska "tiettyyn ryhmään" kuulumiseni olisi Kolmoisritti logiikkasi mukaan oikeutukseni tukeen.
En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on (nytkin käytössä olevaan) yhdenvertaisin säännöin määräytyvässä konkreettiseen tarpeeseen ja tarveharkintaan perustuvassa mallissa. Kyllä terveenkin ihmisen kohdalla (tilapäisen) tuen perusteet voivat täyttyä esimerkiksi työttömyyden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloin tuen voi keskeyttää, kun ongelma katoaa.
Sinun logiikkasi ei toimi, koska esimerkiksi juuri heteronaiset vaativat tukia, koska ovat naisia ( ja huonompi osaisia ) , vaikka valehtelevat mm.naisten " eurosta " - ja monista muista asioista koko ajan. He väittävät jotakin mikä ei ole totta. He väittävät, että yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen heille. Se on sitä mitä suurimmassa määrin. Mutta he eivät pärjää kilpailussa. Siksi he ottivat mm. naiskiintiöt jne. He ovat usein palkka-kuopassa omasta syystään, koska eivät kykene ajamaan omia asioitaan ammattiliittojen avulla, koska eivät ole niissä jäseniä eivätkä aktiivisia. ( Mutta he syyttävät miehiä )
Querrelle festivaali paljastaa, miten kallista on kulttuuripalvelujen tuottaminen. Se paljastaa myös miten vaikeata on seksuaalisten vähemmistöjen tuottaa niitä, koska ovat yhteiskunnan ulkopuolella ts. varattomia, joten tässä heteromies tuottaa palvelut, mutta kohderyhmää ei tavoiteta ( mutta ehkä se ei ollut edes tarkoituskaan?).
Seksuaalinen suuntautuneisuus on ominaisuus, jonka takia ei olla käytännössä sitä mitä toivottaisi eli tasa-arvoisia ( tai yhdenvertaisia ). Ei olla tasa-arvoisia työ-elämässä, ei sosiaalisten palvelujen käyttäjinä ( vrt mm kaavakkeet )eikä terveydenhuollossa eikä kulttuuripalvelujen käyttäjinä. Ollaan monin tavoin "varjossa" ja kuraportaassa.
Yhteiskunta ei kohdenna tarpeeksi rahallista apua tähän ryhmään, jotta hyvinvoinnin vaje korjaantuisi.
Rahaa ei tule, koska minusta kysymys on valtiollisesta ja rakenteellisesta homofobiasta.
En nyt tiedä, mihin taas tarttua - vai pitäisikö mihinkään.
Festivaaleja voi järjestää joko a) talkoohengellä tai b) ammattimaisemmin. Toinen asia on sitten, että mikä yleisön saa liikkeelle. Ammattimaisessa festivaalin toteuttamisessa yksi asia on kalleus. Kyse on taloudellisen riskin ottamisesta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ei ole minusta sen ihmeellisempää tuottaa niitä kuin vähemmistöihin kuulumattomienkaan. Taloudelliset realiteetit tulevat kuitenkin vastaan siinä, että kohtaavatko tarjonta ja yleisö - ja mitä yleisö on valmis tarjonnasta maksamaan. Siitä on kyse aivan kaikessa tapahtumajärjestämisessä.
En nyt näe mitenkään kummallisena, jos heteromies koordinoi tapahtumaa - varsinkin, jos heteromiehellä on kokemusta ja taustaa vastaavanlaisesta koordinoimisesta. Yhtä hyvin joku muu kuin heteromies voisi olla "puikoissa". Ainakin joitain osia on ymmärtääkseni Querellessakin järjestämässä erinäisiin hlbtiq+ -viiteryhmiin kuuluvia henkilöitä.
Tiedän, että monet hlbtiq+ -ihmiset ovat kohdanneet työelämässä haasteita - ja toiset ovat porskuttaneet haasteetta. En tiedä, missä "sosiaalisten palvelujen käyttäjinä" olisi suoranaista epätasa-arvoa, tai missä kaavakkeissa. Terveydenhuollosta on kuulunut epätasa-arvoon viittaavista yksittäistapauksista, mutta ilmitulleisiin tapauksiin on kyllä sitten puututtu. Kulttuuripalveluista taas en ole suurempia kuullut. Toisaalta mainitsematta jäi hlbti-aihepiirin kehno läsnäolo kouluopetuksessa - mutta siihen on viime vuosina panostettu.
Tässä Querellen tapauksessa yhteiskunnan (vakiintuneiden instituutioiden) tuki (olkoon se rahallista tai aineetonta) jäänee nyt kohdentumatta hlbtiq+ -tapahtumaan, koska meteli nostamalla kiskaistiin mattoa tapahtuman alla - sen sijaan, että oltaisiin kestävällä otteella annettu auttavaa kättä.
Onko näissä koskaan otettu huomioon ja tunnistettu seks. vähemmistöjen elämäntilanteita ja tarpeita, voi kysyä?
Querelle festivaali tapaus on hyvä esimerkki, miten mahdollista asiakasta kohdeltiin, kun mahd asiakas kertoi oman näkökulmansa, ettei ole mahdollisuuksia osallistua ko. festivaaliin ( harmistus ).
Suuri osa meistä tulee toimeen omillaan, olemme työelämässä ja pärjäämme yhteiskunnassa hyvin. Meidän keskiluokkaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen joukko on myös Querelle-tapahtuman ensisijainen kohdeyleisö.
Intersektionaalisten cisheterofeministinaisten agendaan ei kuitenkaan istu ajatus, että kukaan vähemmistöihin kuuluva voisi menestyä yhteiskunnassa, koska heidän oma identiteettinsä rakentuu kokonaan uhriuden ympärille.
Niinpä sorselit ja muut puhuvat mielellään vähemmistöistä homogeenisenä ryhmänä, jonka kaikki jäsenet ovat köyhiä, työttömiä, mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä ja siksi tarvitsevat kaiken mahdollisen tasoituksen ja erityiskohtelun, mikä heille vain on mahdollista antaa.
Sorseli ja hengenheimolaisensa ovat ottaneet omin luvin paikan koko queerryhmän äänitorvina ja käyttävät tätä asemaansa maalatakseen kuvan, jossa kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat säälittäviä reppanoita.
Aina kampittamassa, ei ikinä rakentamassa. On kyllä katkeraa huomata että jatkuvalla valituksella tällaiset ihmiset pilaavat kaiken. Kuka uskaltaa seuraavan kerran yrittää mitään, kun tietää että puolestaloukkaantuja valvoo joka hetki tekemisiäsi?
Ja Kolmoisritti; kyseinen mahd asiakas syntyneen keskustelun tuoksinassa on ilmoittanut lukuisia kertoja siitä, että hänellä itsellään olisi kyllä varaa halutessaan ostaa piletti ja osallistua ko. festivaaliin. Alkuperäisessä myllyn pyörimään laittaneessa twiitissä esittämänsä harmistus (lippujen hinnasta) oli "yleisellä tasolla".
Tuo oli taas yhden sortin klikin "kupla"vaatimuksesta alkuun pantu episodi-banaani, johon tuon festarin järjestäjä sortui sitten vielä häsäämään.
Eli jos osalla kohderyhmästä ei ole varaa, niin sitten ei muillekaan saisi järejstää ... hohhoijaa.
Samalla logiikallahan ei vaatekaupassa saisi myydä kalliimpia vaatteita, ei nillekään, jotka kvartaalimuodin perässä haluavat omasta innostaan juosta.
Elina Sorsan vaateissa ristiriitaisinta oli se, että halvan tapahtuman järjestämiseksi pitäisi sinne haalia esiintyjiä nälkäpalkalla (mikä taas johtaisi heille Elina Sorsan valittamaan asiaan heikoista ansiotuloista) tai sitten pitäisi panna muut maksamaan festivaali, mikä sekään "muut maksakoot" -logiikka ei voi kaikessa toimia.
Ja sitten on se vaihtoehtojen moninaisuus, mitä noillakin vaateilla vaadittiin taas "vain yhteen muotiin", ihan kuin hoteromuottiin tai 1jumalaisuuteen ja kaikki muut vaihtoehdot muka kiellettyjä.
Maltamme tuskin odottaa, mitä kaikkea polemiikkia ensi kesän Hki Priden ympärille kehkeytyykään, kun "ne" saa tulla ja "ne" eivät polemiikki taas alkanee siitäkin.
Niin ja nyt ilmeisesti Elina Sorsalle käykin muitta mutkitta Helsingin Juhlaviikkojen eräiden tapahtumien kalliimmat liput, joista kahden päivän ajalle joutuu todennäköisesti maksamaan yhtä paljon tai enemmänkin, kuin mitä festarilippua tuolle kaksipäiväiselle festarille on suunniteltu.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni on avoimesti homo työelämässä. Tiedän monia lesboja ja homoja jotka ovat tiukasti kaapissa. Eivät ota minkäänlaisia riskejä. Eikä edes eläkkeelläkään.
Varmaan tuo kaapissaolo (työelämässä) on enemmänkin sukupolvikysymys. Olen havainnut pehmeän taitekohdan olevan jossain 40..50 ikävuoden tietämillä. Nuoremmat ovat avoimempia ainakin sellaisilla aloilla, jotka eivät ole erityisesti "miehisiksi" aloiksi koettuja.
***
Enemmän..vähemmän talkoovoimin toteutetuissa tapahtumissa esiintyjien suhteen on ongelma myös siinä, että heille sitten osa palkkiosta "maksetaan" antamalla tilaa paasata omaa poliittista agendaansa suoranaisena osana virallista ohjelmaa. Näin näytti käyneen Helsinki Pridessa kesällä, kun lavalla oli Paleface.
humanin kanssa samaa mieltä, ettei tapahtumia pidä järjestää aina kaikille (hinnallisesti) sopiviksi. periaate 'kaikille jotain' johtaa usein 'ei kenellekään oikein mitään' -lopputulemaan.
mutta kuten tuossa alkuperäisessä uutisessa kommentoin, minusta nykyhinta tälle festarille on hiukan ylihinnoiteltu suhteessa festarin ohjelmatarjonnan tasoon. samalla hinnalla pääsee muillekin festareille, joissa sitten on jo todellisia maailmanluokan tähtiä. querellen esiintyjistä suurimmasta osasta en ainakaan minä ole koskaan kuullutkaan. en sano että he olisivat mitenkään huonoja esiintyjiä, mutta kuuluisuus yleensä korreloi esiintymispalkkion kanssa.
joka tapauksessa ihmetyttää festarin järjestäjän suhtautuminen asiaan. jos kerta nousee häly siitä, että heikommassa asemassa eivät korkean perushinnan takia pysty osallistumaan, mikseivät he vain todenneet "Kiitos kommentista. Harkitsemme alennuslippujen ottamista perushintaisten lippujen rinnalle." ja häly olisi loppunut siihen. suurin osa teattereista yms. antavat -50% esim. työttömille todistusta vastaan. tällä tavalla querelle olisi voinut ja voisi edelleen toimia!
Itsestäni tuntuu että isoin ongelma meidän vähemmistöryhmässä on se että ollaan kuplissa: itse esimerkiksi en tunne kuin muutaman seksuaali tai sukupuolivähemmistössä olevaa joka EI olisi köyhyysrajan alapuolella, sitten taas täällä on ilmiselvästi sellaisia joille elämä on kohdellut silkkihansikkain ja joille tasa arvoinen avioliittolaki korjasi heidän suurimman ongelmansa vähemmistön edustajana.
Luokkaerot ovat todella suuria meidän vähemmistöryhmän keskuudessa ja mielestäni se on ongelma että itse oikeasti koen että meidän ryhmässä on olemassa eliitti jossa asiat hyvin ja sitten me muut joilla syrjivä yhteiskunta aiheuttaa ongelmia. Isolla enemmistöllä jotka jäävät jäljelle nuoruuden itsemurhista ei tosiaan asiat ole kunnossa, osalla taas ilmapiiri hyväksyvä, vanhemmat tukevat eri tavoin elämän alkuun yms ja sitten ollaan tässä tilanteessa jossa ihmiset täysin eri todellisuudessa, kuin eri maassa eläisivät.
Itse lähden siitä, että lainsäädännön yhdenvertaisuus on selkänoja yhdenvertaisemmille asenteille.
Teknisesti ottaen parisuhdelaki on omasta näkökulmastani konkreettiset tarpeet täysin täyttävä ratkaisu (tiedän, ettei se kaikille sitä ole). Kuitenkin kaksi perusteetta erillistä instituutiota täsmälleen samalle asialle oli epäyhdenvertainen tilanne - ja eräänlainen lupa muuhunkin eriarvoistamiseen, siis vähempään hyväksyntään, syrjivään yhteiskuntaan, ja eri todellisuuksiin. Vastaavan mittaluokan uudistus on se, että kouluopetuksessa hlbti-vähemmistöjen olemassaolo tulee selvemmin noteeratuksi. Nykyisen translain epäkohdat ja niiden korjaaminen ovat em. asioiden kanssa mittaluokassaan vähintään yhtä merkittävä asia.
Yhdenvertaistuessa lainsäädännön entiset kaksinapaisen heteromallin erioikeudet lakkaavat olemasta erioikeuksia, ja asenteet kaksinapaiseen heteromalliin mahtumattomia kohtaan muuttuvat vähemmän syrjiviksi. Toki valitettavan hitaasti - ja yksilötason haasteet hyvinvoinnin suhteen ovat tosiasia. Asenteiden muuttuessa kuitenkin jatkuvasti yhä vähemmän hlbti-sidonnainen asia.
Querelle-festivaali on minun mielestäni asia, joka ammattimaisesti toteutettuna voisi onnistuessaan jopa nostaa hlbtiq+ -vähemmistöjen statusta ja tiedon levittämisen myötä hyväksyntää.
