Kirkon yhteistä päätöstä saamme odottaa. Samaa sukupuolta olevia pareja vihitaan jo nyt kirkollisin menoin. Todellinen tilanne on edennyt kirkolliskokouksessa vallitsevasta enemmistön mielipiteistä riippumatta.
Kirkolliskokous voi pitää jarrua päällä, mutta siitä huolimatta auto kulkee.
Oivoi tätä suhmurointia. Nyt vihkimisestä kantavat henkilökohtaista vastuuta rivipapit. Nopeasti nämä tapaukset hallinto-oikeuteen, niin lainoppineet ottavat ohjat käteen, kun ei kirkon päällystöllä tai poliitikoilla näytä olevan tarpeeksi munaa.
"Kirkon hallinnosta säädetään tarkemmin kirkkojärjestyksessä, jossa annetaan määräyksiä myös kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestyksen antaa kirkolliskokous."
Tässä(kin) tapauksessa on vedottu siihen, miten samaa sukupuolta olevia pareja ei voi vihkiä, koska kirkolliskokous ei ole asiaan liittyvää kirkkojärjestyksen muutosta vielä päättänyt. Mutta tuo siteerattu kohta on Kirkkolaista, jossa kirkon muoto ja hallinto säädellään. Tuo kohta on 2. luvun 1§ toinen momentti: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#L2P1
Kirkkolaki on siis kirkolliskokousta ja kirkkojärjestystä lainsäädännölllisesti ylempi säädös. Kirkkolain 6. luvussa puhutaan säädellään henkilöstön toimintaa. Luvun 26§ 2. momentti velvoittaa viranhaltijaa näin: "Viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla."
Näin ollen papin, joka vihkii eri sukupuolta olevia pareja on tasapuolisuusvelvoitteen mukaan kohdeltava myös samaa sukupuolta samoin, eli vihittävä myös heitä. Velvoitteen rikkomisesta seuraa 3. momentin mukaan varoitus: "Viranhaltijalle, joka on rikkonut tai laiminlyönyt virkasuhteeseen kuuluvia velvoitteita, voidaan antaa varoitus."
Yhteenvetona: Koska kirkkolaki on se säädöskokoelma, jota hallinto-oikeus lukee, ei näillä kirkon sisäisillä rangaistuksilla ole menestymismahdollisuutta ja kirkon on ne purettava.
Helpoimmin homma varmaan onnistuisi, jos löytyisi joku pappi joka on kieltäytynyt vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja, hänet voisi haastaa Kirkkolain tasapuolisuuspykälän rikkomisesta Hallinto-oikeuteen ja varoitus olisi ilmiselvä. Samalla kirkko joutuisi pohtimaan (ja purkamaan) nyt asetetut rangaistuksest, koska ne eivät ole kirkkolain mukaisia.
Yksittäinen pappi ei ole ”palveluluukku”, jolta vihkiminen tilataan. Tuo luukku on seurakunta, joka määrää tehtävän jollekin papeistaan. Toki jos tietyn papin ja avioon haluavan parin suhde on läheinen, voi pappi ottaa hoitaakseen asian palveluluukun ohi. Kirkon toimituksissa vastaava toimija on seurakunta, ei sen palveluksessa oleva yksittäinen pappi.
Papin toiminnasta voi tietysti kannella seurakunnan instansseille, joiden toimivaltaan kuuluu mahdollisten varoitusten antamiset yksittäiselle papille. Pappi taas voi vedota aina siihen, ettei sille ole annettu asianmukaisia työkaluja (vihkikaavaa) työtehtävän suorittamiseen. Varoitus kaatuu siihen. Seurakunnan toimintaa koskevat kantelut sitten taas voivat kivuta portaikkoa vaikka oikeuteen asti.
Yksittäiseen pappiin asiassa kohdistuvalla kantelulla ei ole menestysmahdollisuutta. En muutenkaan pidä asiallisena, että yksittäistä pappia kiusataan asiassa, joka sinänsä ei ole hänen päätettävissään.
En oikein ymmärrä, miten vihkiminen tai vihkimättä jättäminen ei olisi kunkin papin itse päätettävissä. Papille opetus- ja kulttuurimimisteriön myöntämä vihkimisoikeus on hänen henkilökohtainen juridinen oikeutensa. Sen käyttämisestä tietysti papin työnantajalla voi olla mielipiteitä esitettävänään, mutta lain edessä kyllä pappi itse vastaa siitä, onko hän käyttänyt oikeuttaan Suomen lakien mukaan oikein vai väärin.
Kuten sanoin, työnantaja voi esittää mielipiteitä ja antaa ohjeita, mutta papin oikeus ja tehtävä on arvoida, ovatko nuo mielipiteet ja ohjeet Suomen lakien ja papin oman kutsumuksen kanssa sopusoinnussa.
Pappislupauksessaan pappi on antanut seuraavan sitoumuksen:
"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
Pappi on siis muun muassa ilmoittanut haluavansa noudattaa kirkon lakia ja järjestystä, mutta kuitenkin niin, että hän voi vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Nähdäkseni tuo ehto nimenomaan antaa papille oikeuden harkita, onko kirkkojärjestys Jumalan tahdon mukainen ja palveleeko se seurakuntaa.
Näinhän se on. Tuosta näkökulmasta tarkastellen asiaa ei kuitenkaan ratkota ns. leivättömän pöydän ääressä - vaan tuomio suuntaan tai toiseen on sitten korkeamman kädessä.
Mutta kun tuomiokapitulin tai maallisen vallan kattaman leivättömän pöydän ääressä ollaan, tuohon pappislupauksen sanamuotoon tultaneen palaamaan - tai no, ainakin ensimmäisessä tapauksessa.
Siellä viimeisellä tuomiolla eivät aikanaan oletettavasti painane paljon kirkolliskokousten satraappien antamat määräykset, vaan aivan muut omantunnon asiat.
Meidän vaikutusmahdollisuutemme rajoittuvat siihen, mitä täällä ilmakehän tasolla tapahtuu.
Kirkon lakiin ja järjestykseen kuuluvassa kirkkojärjestyksessä todetaan, että kirkolliset toimitukset on suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti. Kirkkokäsikirjassa ei ole kaavaa samaa sukupuolta olevien vihkimiselle - joten yksittäisellä papilla ei ole mainitsemiani "työkaluja" tarjolla. Pappislupauksessa viitataan nimenomaisesti tuohon kokonaisuuteen.
Ratkaisun avaimet ovat yhä ja edelleen kirkolliskokouksella.
Nopein tie ratkaisuun _saattaa_ olla se, että pappi riitauttaa tuomiokapitulilta saamansa varoituksen tai muun rangaistuksen samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä. Ja jos lopulta oikeus päättää, ettei pappia voi vihkimisestä rangaista, niin pandoran lipas on avattu.
Yhtäläisesti kirkolliskokous _saattaa_ olla nopeampi "Norjan mallin" hyväksymisessä Suomeenkin.
En laittaisi kovin paljon panokseksi siihen, että yksittäisen papin kiusaaminen muuttaisi mitään - paitsi lisäisi vastakkainasettelun tuntua.
