Elokuvasta Hesariin arvion kirjoittanut Jutta Sarhimaa antaa täydet viisi tähteä. HS Metro -lehteen (26.1.2018) arvion kirjoittanut Tero Toivanen on toista mieltä. Vain kolme tähteä.
Mietin, millainen merkitys kirjoittajan sukupuolella ja mahdollisesti omalla seksuaalisella identiteetillä on arvion laatuun. Voisiko heteromies antaa kahden miehen rakkaustarinasta täydet viisi tähteä. Epäilen.
Uskon, että oman itsensä (ja esimerkiksi homoseksuaalisuus-aihepiirin) kanssa täysin sinut oleva heteromies voi antaa kahden miehen rakkaustarinasta täydet pisteet.
Usein kuitenkin on niin, että heteromies ei ole koskaan joutunut mitenkään "työstämään" omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan; asia on tavallaan ollut itsestäänselvyys, jolloin omat (mahdolliset) menneisyyden asiaan liittyvät tuntemukset/kokemukset saattavat herättää epämukavuutta, eikä itse tarinasta voi nauttia. Ja onhan joku joskus sanonut, että naiset kiinnostuvat romantiikasta ja tunteista, kun taas miehet haluavat toimintaa.
Puhun tässä sanomassa tuntemisesta. Ihmisten kiinnostuksen kohteet vaihtelevat paljonkin. Koen itseni varsin romanttiseksi. Puolisoni on aivan toista maata. Äksöniä, please! Puolisoni on kuitenkin valmis keskustelemaan myös tunteista.
Menemme piakkoihin elokuviin yhdessä, mutta eri näytöksiin. Häntä ei saisi mitenkään katsomaan tämän uutisjutun elokuvaa, tuli sille miten monta Oscaria tahansa.
Myös miehet tuntevat ja puhuvat tunteistaan, kun on syntynyt turvallinen, luottamuksellinen ja muutenkin sopiva ympäristö. Suomalaiselle miehelle sellainen paikka on sauna. Tästä vakuuttava esimerkki on elokuva Miesten vuoro.
Niin, sellainenkin ilmiö on kuin positiivinen syrjintä. Korkeaan arvosanaan voivat riittää vaikkapa elokuvan ikä ja mustavalkoisuus, aihealue, tsempattavaksi tarkoitettu ihmisryhmä... Voihan olla, että siinä missä Jutta hurmaantuu homoteemasta, osaa Tero osaa arvioida objektiivisemmin elokuvan laatua. Täytyy katsoa elokuva itse.
