Uskonnollistaustaisten perheiden seksuaalikasvatuskielteisyydestä eduskuntakysely (juttukommentit)

Uskonto on vaarallista lapsille. Alaikäiset pitää suojella uskonnolta lakisääteisesti.

Itse vaadin täyttä uskontokieltoa kouluihin ja ettei lapsi saa olla läsnä uskovaisen henkilön oppitunnilla.

Uskonto on ooppiumia kanssalla, mutta vielä pahempaa se on lapsille ja nuorille. He saattavat jopa kuolla sen seurauksena.

Uskonto ei ole pelkästään paha eikä pelkästään hyvä. Minä pidän uskontoja kokoelmana ohjeita ihmisten elää ja olla itsensä ja toisten kanssa. Vanhoissa kirjoituksissa on se ongelma, etteivät ne vastaa läheskään kaikilta osin nykyaikaa. Eteen voi tulla käsittämättömiä ongelmia.

Esimerkki juutalaisuudesta. Joidenkin äärijuutalaisten mielestä sapattina synnyttävää naista ei saa kuljettaa sairaalaan, koska se rikkoo sapatin henkeä. Toki jos joku on hengenvaarassa, sapattisääntöjä voi rikkoa.

Lasten seksuaalikasvatuksen vastustaminen ei ole mitenkään nykypäivää. Asiallisen tiedon jakamisella estetään vahinkoraskauksia, sukupuolitauteja ja jopa itsemurhia. Nämä asiat ovat yhteiskunnallisesti myös tärkeitä. Yksilölle tulevien vahinkojen lisäksi vaikutukset ovat tätä laajemmat. Ainakin taloudellisia kustannuksia vähennetään kunnollisella informaatiolla.

Uskonnot kuitenkin pidättävät dogmassaan ylimaallisen käskyn, jota tulee (nöyrästi) noudattaa. Tähän liittyy olennaisesti kielto kyseenalaistamisesta.
Eikö maallinen lakirjestelmä anna näitä ”ohjeita”?
Etenkin, kun uskonnot ovat sentään ihmisten kirjoittamia.
Millä hierarkialla ihmiskunnan tietämys ”olla ja ellä itsensä ja toistensa kanssa” olisi jotenkin erilainen laissa kuin uskonnossa?

Ero on nimenomaan siinä, että laillinen järjestelmä adaptoituu, kun taas uskonto pyrkii yhteen (ja samaan) päätelmään perustetusta olevaisesta.
Kaiken dialogin päämäärä on toistaa ennalta määrätty ”tarkoitus” ja jäädään älylliseen ja sosiaaliseen loukkuun. Uskon (!!!), että tämä tarjoaa struktuurin monenelle.

Uskonnotkin toki ovat joutuneet muuttamaan sitä sun tätä ja kuka tahansa päivinen saa avata suuna seurakunnassa nykyään. Eläimiäkään ei tarvitse teurastaa, että savu nousisi.

Siinä toki olen samaa mieltä, että nämä reflektiot kertovat ihmisen perusolemuksesta, kuten kateudesta ja juoruilusta jne.
Näitähän käsitellään kaikkssa kansantaruissa.

Mielestäni uskonnot ovat suurin este sprituaaliselle aikustumiselle ja henkiselle kasvulle ja bilogisen järjestyksen (kuolema) hyväksymiselle.
Ja juuri siksihän ne keksittiin.

Uskonnot voivat hyvin niin kauan, kunnes tiede osaa tyhjentävästi selvittää ”minuuden”. Mistä se alkaa ja mihin se päättyy - jos alkaa ja päättyy. Uskonnon mielekkyyden ytimenä on nimenomaan tuo pieni yksityiskohta.

Aiheeseen liittyvää: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös sukupuolikasvatuksen pakollisuudesta

Lapsilla on velvollisuus osallistua päiväkodeissa ja peruskoulun ala-asteella annettavaan seksuaalikasvatukseen, linjasi EIT:n kolmas jaosto. Sveitsiläisvanhemmat vaativat tyttärensä vapauttamista seksuaalikasvatustunneilta vedoten mm. perhe-elämän kunnioittamiseen, uskonnonvapauteen ja syrjintäkieltoon.
EIT jätti valituksen tutkimatta eli hylkäsi sen ja korosti, että koulutuksen tavoitteisiin kuuluu valmistaa lapsia yhteiskunnalliseen todellisuuteen. EIT tunnusti päätöksessään nyt myös ensimmäisen kerran, että sukupuolikasvatuksen tavoitteisiin kuuluu myös seksuaalisen hyväksikäytön ehkäiseminen.
Edilex uutisoi:
https://www.edilex.fi/uutiset/54924?utm_id=via-lakikanava%22%20target=%22_blank%22%3Ewww.edilex.fi/uutiset/54924?utm_id=via-lakikanava
---
Uutisessa lukee:
”Vaikka oppilaalla on velvollisuus osallistua muun opetuksen lailla myös seksuaalikasvatukseen, on eräissä kouluissa kuitenkin päädytty siihen, että jotkut nuoret eivät vanhempien vaatimuksesta osallistu seksuaaliasioita käsittelevään opetukseen.”

Koulut ovat toimineet vastoin määräyksiä. Kiihkouskovaisten vaatimuksiin ei tule missään tapauksessa suostua.

Vanhempien vakaumus ei oikeuta kieltämään seksuaalikasvatusta

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on vastannut edustaja Hanna Sarkkisen kysymykseen tänään:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_622+2017.pdf
Uutinen
https://yle.fi/uutiset/3-10067999

"Uskonnot voivat hyvin niin kauan, kunnes tiede osaa tyhjentävästi selvittää ”minuuden”. "

Mitä tarkoitat tällä? Miten uskonnot selittävät minuuden? (Tieteen selitys: yksilöllisesti rakentunut neuroverkko, jossa on käynnissä yksilöllisesti koodautunut ohjelmisto).

(hmmm... tarkennetaanpa tuota: yksilöllinen variaatio tietoisesta neuroverkosta, jossa on käynnissä yksilöllinen variaatio ohjelmistosta.)

Kommenttia muokattu: 09.02.2018 klo 17:19

Ainakaan kristinusko ei selitä "minuutta". Kaikista muista uskonnoista en tiedä. Sen selittäminen ei olekaan niin olennainen asia kuin se, että uskonto tarjoaa mainitulle ilmiölle mielekkäältä tuntuvan viitekehyksen ja merkityksen.

Itse en puhuisi "minuuden" yhteydessä ohjelmistosta, koska ohjelmisto vaatisi (tekemisistään tietoisen) koodaajan. Neuroverkostahan on tietysti kyse (sen tiede osaa kuvata), mutta mainitun verkon yksilöllinen rajoittuvuus on jo hyvin kyseenalainen, sillä signaalit kulkevat ainakin havaittavilla tavoilla yksilöltä toiselle - ja kenties sitenkin, ettemme (vielä) osaa tai ymmärrä havaita signaalien kulkua tai edes ymmärrä, mitä oikein pitäisi havaitakaan.

Tarkoitukseni avautuu ehkä paremmin, kun tarkastelet lainaamaasi virkettä seuraavaa virkettä edellistä tarkentavana.

Harmi, luulin sinun hoksanneen jotain originelliä. Kyseessä
olikin huolimaton hajatelma. Miksi uskonnot voisivat hyvin jos ne kerran eivät itse osaa selittää minuutta. Eikä hajatelmasi avaudu sen kummemmin , vaikka puhuttaisiin minuuden rajoista itse minuuden sijaan.

Neuroverkossa pyörivällä ohjelmalla on tietenkin tietoinen ohjelmoija. Se on neuroverkko itse.

Uskonnot voivat hyvin, koska ne tarjoavat "minuudelle" mielekkäältä tuntuvan viitekehyksen ja merkityksen. Samalla tiede ei tarjoa "minuudelle" mielekästä selitystä - se on teknisesti ottaenkin vaillinainen kolmessa tilaulottuvuudessa ja vielä vaillinaisempi aikaulottuvuudessa. Uskonto vastaa etenkin noista jälkimmäiseen vaillinaisuuteen, varsinkin siltä monille huolta aiheuttavan tulevan (meidän aikakäsityksessämme mennyt, nykyinen, tuleva) osalta.

En näe vastauksessani "huolimattomuutta", vain kuvauksen nykytilasta ja selityksen ihmettelemällesi asialle. Toisen keskustelun aihe voi tietysti olla tieteen kuva "minuudesta", jossa tuskin olen kanssasi kovin eri mieltä. Tosin ohjelmiston käsitteen käyttämiseen tässä yhteydessä suhtautuisin aika varovasti - siitä huolimatta, että tietotekniikan kanssa työskentelevät voivat kunnianhimoisesti esittää luovansa tietoteknistä "aivotoimintaa" ja kenties "minuuttakin" (jäljittelevä tietoteknistä itsetietoisuutta) - ja tuollaiselle jatkuvuuden järjestäminenhän ei ole enää konsti eikä mikään. Tietoteknillisen ohjelmiston virheet varmaan sitten vastaavat inhimillisiä heikkouksia. Mutta onko tuollaisella verkolla sitten taas sellainen uskonno(i)sta tuttu "sielu"?

Enpä tiedä. Oma kokemukseni uskonnollisten ihmisten tai uskonoppineiden kanssa keskusteluista on se, ettei tarvitse kovinkaan pitkälle pinnan alle mennä ja alkaa väritön toistelu "koska on tarkoitettu näin", "koska jumaluus näin hyväksi katsoi" "tuntemattomia ovat luojan tiet" jne. Harvoin sieltä on löytynyt mitään mielekkäältä tuntuvaa.

En ymmärrä, miten minuuden käsitys ja neljä aika-avaruuden ulottuvuutta liittyvät toisiinsa. Jos tulevalla tarkoitat kuolemaa, niin se on yksinkertaisesti neuroverkon toimintojen sammuminen. Joku ehkä voi saada lohtua siitä, että jokainen yksilö elää oman ikuisuutensa: hänelle ei ole olemassa taltiointia ennen hänen syntymäänsä tai jälkeen kuolemansa. Kun muistelee taaksepäin, tuntuu, että on aina ollut olemassa ja koska kuolemassa neuroverkko sammuu, niin myös kuolemaa ei kukaan aisti tai taltioi.

Neuroverkko taltioi siis vain elämistä ja elää siten itselleen ikuisuuden.

En ymmärrä, miksi otit tähän keskusteluun uskonnoista kumpuavan termin "sielu". Käsitteen, joka perustuu virheellisiin olettamiin. (Äläkä turhaan kommentoi lainausmerkkejäsi, huomasin ne ja silti tuon termin käyttö on tarpeetonta). Ehkä tarkoitatkin 'persoonaa'? Persoonaksi voisi sanoa sitä algoritmien joukkoa, jotka muodostuvat tietoisessa neuroverkossa aistimuksista, tuntemuksista, tallenteista jne. Ne johtavat yksilöllisiin reaktioihin ympäristössä tapahtuviin muutoksiin olivatpa muutokset sitten vaikkapa fyysisiä tai sosiaalisia. Tätä tarkoitin paremman puutteessa käyttämälläni termillä "ohjelmisto".

Pääsit asian ytimeen; lohdustahan uskonnossa on kyse.

Olen tietoinen, että kuolema *voi* tarkoittaa "minuuden" täydellistä loppua. Hyväksyn tietysti, jos niin on - ja samalla toivon, ettei ole. Minun "minuuttani" joskus koskettaneisiin "minuuksiin" kuuluu sellaisia, joita kovin mielelläni haluaisin kohdata uudelleen - jopa niin paljon, että pystyn helposti saamaan itseni liikutuksen valtaan. Vaikka itse en etsi lohtua uskonnosta tai muusta yliluonnollisesta, ymmärrän, että tuollaiset asiat ovat erityisen merkityksellisiä uskontojen olemassaolon kannalta.

Käytin sanaa "sielu" tarkoituksellisesti ja tietoisena siitä, että sinulla on ongelmia käsitellä asioita, jotka ovat tieteen ulottumattomissa ja/tai joiden koet olevan ristiriidassa tieteellisen maailmankuvasi kanssa. Ohjelmistosi rupeaa silloin ilmeisesti tavoittelemaan kirjastoa, jota ei ole. Se näkyy pykimisenä, jonka tunnusmerkkeihin kuuluu muun kuin itse olevaksi olettamasi kategorinen mitätöiminen ja ohittaminen.

"samalla toivon, ettei ole"
Taipumus uskonnolisiin toiveisiin kannattaa tunnistaa pyrkiessään vaikkapa neutraaliluonteiseen keskusteluun uskontojen roolista yhteiskunnassa.

"Käytin sanaa "sielu" tarkoituksellisesti ja tietoisena siitä, että sinulla on ongelmia käsitellä asioita, jotka ovat tieteen ulottumattomissa"..."kategorinen mitätöiminen ja ohittaminen"

'Sielu', kuten vaikkapa 'moksha' tosiaan ovat termejä, joita ei oikein ole mahdollista käyttää ei-uskonnollisessa keskustelussa perusteena tai mittana. Pahoittelen, että erehdyin luulemaan aluksi kiinnostavalta tuntunutta kommenttiasi ei-uskonnolliseksi.

edit=typo

Kommenttia muokattu: 12.02.2018 klo 15:47

Kommentoin ihan epäuskonnollisesti syytä siihen, miksi uskonnot voivat hyvin yhä ja oletettavasti jatkossakin. Sitten tartuin siihen, että sinä Yesman et jätä auki mahdollisuutta esimerkiksi ilmiöille, joihin tiede ei (tällä hetkellä) ulotu. Niistä saattaa esimerkiksi olla inhimillisen käsityskyvyn kautta vaillinaisesti tulkittuna merkkejä muinaisissa legendoissa.

Tässä keskustelussa kävi seuraavasti:

Näin kiinnostavan väitteen siitä, etää uskonnot pystyisivät täyttämään minuuteen liittyvän tyhjiön, jota tiede ei kykene täyttämään.

Lähdin tiedustelemaan, että miten uskonnot kykenevät tähän. Samalla näytin, miten väite tieteen tyhjiöstä tässä suhteessa ei pidä paikkaansa.

Aloitkin kirjoittaa mielekkäistä viitekehyksistä ja minuuden rajoista. Tämä näyttäytyi sellaisena, ettet ollutkaan pureskellut alkuperäistä väitettäsi loppuun asti, vaan lähdit liu'uttelemaan keskustelua itse minuudesta sen vieruskäsitteisiin.

Puutuin tähän a) palauttaakseni sinut takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja b) yrittääkseni puristaa sinusta perusteluja alkuperäiselle kiinnostavalle väitteellesi.

Siirsit keskustelun metafysiikan suuntaan ottamalla keskusteluun mukaan käsitteen 'sielu'.

Toruin sinua tästä sääntörikkeestä.

Suutahdit. Sitten aloit jälleen osoitaa, että neuroverkossasi on tupla-algoritmejä. Luulet keskustelevasi epäuskonnollisesti ja silti keskustelet sellaisilla uskontoihin kuuluvillä käsitteillä kuten vaikkapa 'sielu', jota ei ole olemassa muussa kontekstissa, kuin uskonnollisessa.

Miksi ihmeessä kyselit 'sielun' perään? Ja miksi asetit sen lainausmerkkeihin (joka on yhtä kuin 'niin sanottu')?

Mainittu "alkuperäinen aihe" on tiivistetysti tietysti itse jutun otsikossa "Uskonnollistaustaisten perheiden seksuaalikasvatuskielteisyydestä eduskuntakysely" ja tarkemmin siitä on kerrottu sen alla olevassa leipätekstissä. Siihen et palannut etkä siihen ottanut kantaa.

Kuten kuitenkin niin tyypillisesti kaikki uskontoa sivuavat aiheet synnyttävät esim. kommentteja "uskonnon pahuudesta". Sitten tuossa oli kuolemaa sivuava pointti siitä, miksi "uskonnot keksittiin" ylipäänsä. Tuohon vahvistukseksi totesin uskontojen voivan hyvin niin kauan, kunnes tiede kykenee selittämään mainitun ”minuuden” olemuksen. Tiede selittää asiaa parhaimmillaankin hatarasti. Se ei vastaa esimerkiksi (mainitun kuoleman viitekehyksessä) siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sammuuko lamppu vai voiko "minuus" jatkaa olemista? Siitä ei ole palattu kertomaan (joko siksi, ettei se jatka tai esim. siksi, että "tällä puolella" eläviä vaikkapa halutaan kurillaan pitää jännityksessä). Uskonto taas (monien ihmisten kohdalla) antaa "minuudelle" merkitystä; tarjosin oman esimerkin kuvaamaan uskonnolle voimaa antavaa kokemusta. Mistään "tupla-algoritmeista" en tunnusta puhuneeni, samalla kun hämmästelen nöyrtymättömyyttäsi mahdollisen tuntemattoman edessä.

Jos mennään sitten tieteilyn puolelle, niin voidaanko "minuus" jossain vaiheessa siirtää tai kopioida elämään toisaalla; toisessa ihmisessä, muussa eläimessä tai ehkä jossain ihmisen luomassa keinotekoisessa verkossa? Avoimia kysymyksiä olisi paljon, mutta mieluummin lähtisin tätä pyörittelemään jossain muualla kuin uskonnollistaustaisten vanhempien seksuaalikasvatuskielteisyydestä tehtyä eduskuntakyselyä käsittelevän jutun kommenteissa.

PS. Enkä suutahtanut lainkaan. Sieluni suree tuollaista tulkintaa.

ok, nyt suunnaltasi tulee jo sen verran mytologioiden kyllästämää settiä, että taisin minäkin menettää kiinnostukseni tähän keskusteluun kanssasi tältä erää.

Joo, eipä tämän aihepiirin jatkaminen tämän jutun kommenteissa oikeastaan ole perusteltuakaan.