Sateenkaarihetket vuonna 2017 (juttukommentit)

Usa:n osalta huolestuttava tutkimustulos julkistettiin äskettäin, eli siellä 100 suurimmasta megakirkosta yksikään ei toimi HLBTIQ-myönteisesti ja 1/3 - 2/3 toimii aktiivisesti HLBTIQ-kielteisesti.

http://www.pinknews.co.uk/2018/01/01/none-of-americas-100-largest-churches-affirm-lgbt-people/

Venäjähän entisine osineen jo vaikutta olevan menetetty homofobia-uskonnon kynsiin. Toivottavasti samanlaista uskonto-pakanallista takapajuisuuteen taantumaa ei tule suuremmassa määrin Usa:ankin.

"Suomen suosituimpiin kuuluva iskelmälaulaja Jari Sillanpää jäi kiinni autolla ajamisesta huumausaineen vaikutuksen alaisena. "

Monimuotoisuudenkin nimissä tuossa pitäisi kyllä mainita myös 2017 useampaan kertaan huumeista mobiilissään kiinni jääyt, avoimesti biseksuaali laulelija Reino Nordin

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201711022200505678_vd.shtml

Naiset sen sijaan olivat tuossakin suhteessa autoilijoina vastuullisempia.

Kommenttia muokattu: 02.01.2018 klo 15:54

Reino Nordin ei kuitenkaan kuulu "Suomen suosituimpiin".

En seuraa populaarimusiikkia, mutta silmiini sattui tuossa vuodenvaihteessa Hesarin juttu, jossa mainittiin vuoden 2017 suosituimmaksi kotimaiseksi musiikkikappaleeksi Reino Nordinin kappale Antaudun. Tosin näiden tähtien suosiota mitataan ehkä jollain muulla mittarilla kuin heidän tutostensa kuuntelumäärillä...

Kategoriat tietysti ovat häilyviä, mutta Sillanpää kuuluu siihen käytännössä koko kansan tuntemaan asemansa vakiinnuttaneiden artistien sormilla laskettavaan joukkoon kuin vaikkapa vielä pidemmän uran tehneet Katri Helena ja Paula Koivuniemi. Toki näitä merkittävyyskriteereitä voi aina pyöritellä. Nyt valinta oli tällainen; taustallaan artistin yleinen tunnettuus, tapauksen herättämän keskustelun laajuus ja erinäiset muut asiat taivaankappaleiden asennot mukaanlukien. Toki pohtimisen arvoista on sekin, onko tunnetunkaan artistin käry niin merkittävä asia, että se ylipäänsä on tarpeen huomioida.

"Englannissa ja Walesissa päätettiin laista, jolla armahdetaan homosuhteista rangaistuksen saaneet. Myöhemmin myös Saksassa tehtiin vastaavanlaisia päätöksiä."
-----

Saksa: Korvauksiin homosuhteista tuomituille miehille varattu 30 miljoonaa euroa, valtion virallinen anteeksipyyntö ja valtion tukema kriisineuvonta

Saksan parlamentti eli liittopäivät hyväksyi kesällä lain, jolla kumottiin homosuhteista (”homoseksuaaliset teot”) annetut tuomiot (rehabilitointi) ja hyväksyttiin tuomituille maksettavat korvaukset. Laki astui voimaan 22.7.2017, tuomiot kumottiin samana päivänä ja homosuhteista tuomitut saivat mahdollisuuden hakea korvausta.

Laki koskee 8.5.1945 alkaen eli toisen maailmansodan jälkeen homosuhteista pidätettyjä ja tuomittuja. Pidätykset ja tuomiot perustuivat rikoslain pykälään 175 StGB (Länsi-Saksa) ja 151 StGB-DDR (Itä-Saksa). Homosuhteista tuomittuja on kaikkiaan yli 50 000, sillä rikoslain pykälät olivat voimassa 1990-luvulle asti. Viimeiset homosuhteista tuomitut kärsivät rangaistustaan vielä silloin, kun pridekulkueet täyttivät kaupunkien keskustoja.

Tuomituille homomiehille maksettavat korvaukset eivät ole kovin suuria, mutta kuitenkin. Ensin kertakorvaus 3 000 euroa jokaisesta tuomiosta ja sitten 1 500 euroa jokaiselta alkaneelta vapaudenriistovuodelta (Freiheitsentziehung). Korvaukset tai hyvitykset eivät pienennä mahdollisia tukia (asumistuki, toimeentulotuki, eläke jne.). Liittovaltio varasi viime vuonna (2017) tukiin 4,5 miljoonaa euroa, seuraavalle 5 vuodelle on varattu 30 miljoonaa euroa. Ensimmäiset korvaukset homoseksistä tuomituille maksettiin noin neljä kuukautta sitten.

Saksan valtio esitti myös virallisen anteeksipyyntönsä tuomituille. Tuomittujen asioita ajava Saksan homoseniorien järjestö käynnisti lisäksi auttavan puhelimen ( http://schwuleundalter.de/2017/07/19/%c2%a7175-hotline-fuer-betroffene/ ), josta saa käytännön neuvoja sekä tukea traumatisoituneille. Liittovaltion oikeusministeriö tukee toimintaa.

Saksan parlamentin tekemä päätös tuomioiden kumoamisesta ja korvauksista on poikkeuksellinen. Siksi on merkillistä, että siitä on niinkin vähän uutisoitu tiedotusvälineissä, myös sateenkaarijulkaisuissa, vaikka asia koskee yli 50 000 homomiestä.

Saksan parlamentin päätös tuomioiden kumoamisesta ja korvausten maksamisesta perustuu siihen, että tuomioiden perusteena olleet pykälät 175 StGB (Länsi-Saksa) ja 151 StGB-DDR (Itä-Saksa) olivat Saksan perustuslain vastaisia. Suomessa samaan aikaan voimassa ollut homovihalaki, jonka perusteella vainottiin ja tuomittiin homomiehiä, oli melko varmasti maamme perustuslain vastainen. En kuitenkaan usko, että Suomi toimii samoin kuin Saksa.

Saksan korvausasiasta on kyllä kerrottu ainakin ranneliike.netissä, ei tosin kovin yksityiskohtaisesti. Noin yleisesti asia jäi pahasti Saksan avioliittolakiuudistuksesta kertomisen jalkoihin.

Ymmärrän kyllä tuomioista kärsineille (vankila-ajan, tahriintuneen maineen ja tästä johtuneiden ongelmien perusteella) maksettavat hyvitykset ja tarvittavan jälkihoidon korvaamisen. Samoin rikosrekisterin siivoamisen, jos merkintä ei ole vanhuuttaan automaattisesti hävinnyt (kuten Suomessa tapahtuu). Sen sijaan erityiset lain perusteella annettujen tuomioiden kumoamiset, armahdukset, anteeksipyynnöt ja vastaavat ovat minusta tarpeettomia. Sellainen maistuu lähinnä historian kiillottamiselta. Oikea tapa on korjata epäoikeudenmukainen laki. Järjestysvalta valvoo (niin ennen kuin jälkeenkin) lain noudattamista ja tuomioistuimet tuomitsevat lain mukaan. Tällainen täysin oikeusvaltioperiaatteen mukainen yksinomaan eteenpäinkatsova lainsäätämistoiminta ei sulje pois mahdollisia korvauksia (moraalisesti) epäoikeudenmukaisesti kohdelluille tai rikosrekisterin putsaamista. Vanhojen lainmukaisten tuomioiden repiminen auki taas johtaisi loputtomaan suohon.

Homosuhteet lakkasivat Suomessa olemasta rikos vuonna 1971. Korkeampiin suojaikärajoihin liittyvä viimeinen (ehdollinen) tuomio on ilmeisesti annettu vuonna 1990. Vuonna 1999 kumottu kehotuskielto ei ymmärtääkseni koskaan johtanut tuomioihin. Toki lienee henkilöitä, jotka ovat em. syrjivien lakien perusteella langetetun tuomionsa aikanaan kärsineet. Oletan, että kenelläkään ei ole kuitenkaan rikosrekisterissä Suomessa (enää) merkintää tuomiosta, joka olisi annettu seksuaalivähemmistöjä syrjivän lainsäädännön perusteella. Suomessa aihepiirin nostaminen keskusteluun ja mahdolliset päätöksetkin ovat mahdollisia vaikkapa kansalaisaloitejärjestelmän kautta. Tai kenties joku kansanedustaja olisi kiinnostunut edistämään asiaa?