Varmaan kuitenkin helpompi saada tutkimustuloksia, jos kirjoitaa tuollaisen lempeämmän muodon "ei täysin hetero", jolloin vastaaja voi vielä jäädä kuvittelemaan, että "joo, kyl mä aika hetero oon kuitenki."
"Suurimmaksi osaksi hetero" sopii ehkä joten kuten arkikieleen, mutta on todellisuudessa täysin mahdoton lause. Ei sellaista ole olemassakaan. Kyseessä on silloin esimerkiksi biseksuaali. Jos haluaa mieltymyksiään siitä sitten tarkentaa, niin voi olla "biseksuaali, joka suosii heteroseksuaalisia suhteita."
Se joko on tai ei ole.
Monet sekoittavat biseksuaalisuuden sisällä tapahtuvan mieltymysten heittelehtimisen siihen, että "joskus oltaisiin homoja ja joskus heteroita", vaikka todellisuudessa silloin ollaan koko ajan biseksuaaleja (tai panseksuaaleja tms.)
Homoseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus ja biseksuaalisuus eivät tarkoita sitä, että pitäisi juuri nyt sillä hetkellä aktiivisesti tuntea vetoa johonkin tietyn sukupuolen yksilöön. Kyseessä on ylipäätään kyky pystyä tai olla pystymättä tuntemaan vetoa jonkun sukupuolen edustajaan.
Uskoisin että kaikilla ihmisillä on luonnollisesti biseksuaalinen taipumus. Eri asia sitten miten ympäristö sen muokkaa. Ihmiskeho on aika dynaaminen, eikä staattinen, kokonaisuus, toisin kuin monet sen usein luulevat olevan.
Vain koneiden maailmassa on tarkat rajat sille, missä heterous muuttuu biseksuaalisuudeksi ja biseksuaalisuus homoudeksi; ykkösiä ja nollia. Todellisuus - ah, se voi olla toista!
Yksilö voi hyväksyä itselleen homon, biseksuaalin tai heteron identiteetin, jos kohta muitakin. Identiteettinsä voi hakata kiveen. Ristiriita todellisuuden kanssa voi aiheuttaa tilanteita, lievimmillään hämmennystä ja aktiivista "itsensä kieltämistä". Tämän asian kohdalla helpointa lienee bi-identiteettiä elävälle (tai onhan noita leveämpiä ja venyvämpiäkin identiteettejä), kun valmiiksi hyväksyy oman moniulottuvuutensa.
Meillä homoilla ja toisaalta heteroilla on sitten jossain tilanteessa riski siihen, että eteen tuleekin yllätys - vaikka sukupuolisuuden ja sen ilmenemisen moninaisuuden kautta taikka jonkin muun elämän sattumuksen kautta.
Oma seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvä identiteetti on varmaankin useimmilla (kaapista tulleilla tai ainakin itsensä hyväksyneillä) sopusoinnussa oman seksuaalisen suuntautuneisuutensa kanssa. Jos joskus elämä kuitenkin asian suhteen heittelee, niin ns. raivohomolle tai raivoheterolle (juuri keksimäini ilmaus, ehkä kierrätetty) tilanne voi olla vaikea; pitääkö jääräpäisesti kiinni identiteetistään, johon on kasvanut - vai elääkö edes toisenkin vilkaisun verran sen seksuaalisen suuntautuneisuutensa mukaan, joka ei ehkä olekaan "täysin" jotain?
Monelle 16-22 -vuotiaalle oma seksuaalisuus on iso kysymysmerkki. Useimmat ovat varmasti tiedostaneet todelliset tai omien päiväunien kohteet, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen, että asian itsellekään tunnustaa. Ja vaikka itse oman seksuaalisuutensa olisi määritellytkin, ei se vielä tarkoita, että rastin sille kohtaa pistäisi edes anonyymissä tutkimuksessa.
Itse muistan hyvin kuinka unelmoin yläkerran vanhemmasta komeasta nahkatakkisesta kundista jo 5-vuotiaana ja yläasteella/lukiossa miestenlehdistä katselin mielummin seisovia kaluja kuin levällään olevia häpyjä. Jotain pientä pilileikkiä tietty oli 10-vuotiaana naapurin poikien kanssa, mutta sen voi tietty laittaa ihan utealiaisuuden piikkiin. Muuten tietty toimin kuten kaikki muutkin kundit eli tapailin naapurin tyttöjä, vaikka suutelua pidemmälle ei usein mentykään. Tiesin ja halusin olla homo, mutta siihen ei oikein ollut mahdollisuutta/tilaisuutta. Jos minun silloin olisi pitänyt rastittaa jossain kyselyssä seksuaalisuuteni, niin se olisi ollut juuri jotain 'ei ihan täysin hetero' vaikka olin siis jo silloin mielessäni umpihomo.
Niinpä noissa tutkimusten jaotteluissa on kyllä todellisuuden kanssa todella suuri virhemarginaali. Ehkä luotettavin määritelmä on juuri tuo 'täysin hetero' (exclusively heterosexual kuulostaa kyllä paremmalta), joka ei päiväunissakaan erehdy pelehtimään oman sukupuolisen henkilön kanssa. Tosin, ei sekään kiveen kirjoitettua ole: on näyttöä siitä, että 'täysin hetero' kundi saattaa esim. 6kk tutkimusretkellä napajäätiköllä rakastua toiseen tutkijakundiin ja tehdä kaikki temput ;-)
"Monet biseksuaalit kokevat, että heitä katsotaan alta kulmien sekä heteroiden että hlbti-vähemmistöjen taholta. Jotkut selvitykseen haastatelluista nuorista kertoivat vahvoista stereotypiioista."
Tämä on kokemukseni keskusteltuani muutamien biseksuaali tuttavieni ja ystävieni kanssa, vahvimmin ennakkoluuloja tuovat ilmi muut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat.
Hienoa on se, miten uusi sukupolvi ottaa itselleen tilaa ja antaa mahdollisuuden olla ei-heteroita, tai vähän-homoja - oli sitten jonkun mielestä "muka-oikeasti" kuinka"vajaa" tahansa.
Kyselytutkimustulos:
52 % saksalaisista täysin heteroita, 5 % täysin homoja
YouGov-tutkimuslaitos kartoitti saksalaisten rakkaus- ja seksielämää monelta kantilta. Kyselyyn osallistui yli 12 000. Tuloksista on julkaistu 208-sivuinen kirja:
Holger Geißler und Christoph Drösser (Herausgeber): Wir Deutschen & die Liebe: Wie wir lieben. Was wir lieben. Was uns erregt. Taschenbuch, 208 Seiten. Verlag: Edel Germany. ISBN: 9783841905611. Preis (D): 17,95 Euro
Queer-verkkosivusto julkaisi osia tuloksista. Hieman yli puolet vastaajista (52 %) ilmoitti olevansa täysin heteroita, 5 % täysin homoja, loput niiden välillä. Myös näistä täysin heteroista joka kuudes kertoi haaveilleensa joskus kiihkeästä homoseksistä ja joka kymmenennellä heterolla on joskus ollut säpinää samaa sukupuolta olevan kanssa.
(Suomensin pikaisesti, pahoittelen mahdollisia virheitä.)
