Jossain on kehuttu saksalaisten ripeyttä ja moitittu suomalaisten vitkastelua (avioliittolain uudistusta) koskevassa lainsäädäntötyössä. Noh. Ymmärtääkseni Suomessa homma meni ns. sukkana sisään; lain tullessa voimaan ei lainsäädännössä ollut loogisia ristiriitoja (jos ei lasketa evlut-kirkkoa koskevia laintulkintoja) ja viranomaiset olivat säätäneet omat käytäntönsä harmoniaan uuden tilanteen kanssa.
Huolellinen ja tarkka lainsäädäntötyö vie aikansa.
Mitenkäs se vanha sanonta menikään: hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita....
Itsekin hehkutin saksalaisten tehokkuutta ja he taisivat olla liiankin tehokkaita ja mutkat meni suoraksi. Ei hyvä homma. Mutta vaikka menikin nyt vähän reisille, on silti hatunnoston arvoinen asia, että jotain näinkin 'radikaalia' saadaan päätetyksi parissa päivässä: esitys taisi tulla ke ja päätös samana pe 30.6.2017.
Suomessa kansalaisaloitteen sanamuodot mietittiin varmaan jo 2012 puolella kun nimien keräys alkoi 3/13 ja eduskunta märehti sitä sitten vuoden alkaen 12/13 saaden lain päätökseen joulukuussa 2014 eli parisen vuotta siihen ja rinnakkaislakeihin reilu 2 vuotta lisää; eduskuntaosuus siis reilu 3 vuotta. Hatunnosto Suomellekin laadukkaasta lopputuloksesta, mutta ehkä aikataulutuksessa olisi hiukan parantamisen varaa...
Ymmärrän kyllä, että IT-muutokset tulee samoin kuin lakimuutokset tehdä huolella, jotta muutokset vaikuttaa oikein joka paikkaan, mutta kyllä silti ihmetyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa, mihin tarvitaan 16kk, jotta järjestelmään saa muutettua aviomiehen/naisen aviopuolisoksi ja muutettua koodausta siten, että sukupuoli ei vaikuta avioliiton rekisteröimiseen.... tietty jos muutokset tekee yksi koodari osapäiväisesti :)
Nykyaikana kaiken haluttaisiin tapahtuvan nyt ja heti tai mieluummin eilen. Jotenkin meidät on houkuteltu ajattelemaan, että nopeudella ja tehokkuudella saadaan hyviä tuloksia jopa ihmisten loppuunpalamisen uhallakin.
Satun tuntemaan standardisoinnin prosesseja paremmin kuin lainsäädännön vastaavia. Näen standardisoinnin rinnasteisena lakien valmistamiseen. Kuten lait, standardit vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme monessa kohdassa sitä edes huomaamattamme. Kun otamme tavallisen paperiarkin, jota kutsumme tavallisesti A4:ksi, sen koko on määritelty ISO (International Organization for Standardization) -standardilla nro 216, A-sarjassa. C-sarja samassa standardissa määrittelee kirjekuoren koon, C4.
Tyypillinen standardin valmistuminen kestää nelisen vuotta ja vaatii hyvin monia kokouksia ja lausuntokierroksia eri asiantuntijoilta. Valmis standardi vaikuttaa teollisuuden suunnitelmista aina tavallisen ihmisen elämään. Jos standardiin jää virhe, se voi haitata monella tapaa monta tahoa. Korjaaminen voi kestää viitisenkin vuotta. Pahimmillaan hyväksytty standardi voidaankin vikojensa vuoksi väistää tai jättää peräti huomiotta. Niin voi tapahtua lakienkin suhteen.
***
Tärkeää on saada kaikki noudattamaan lakeja ja standardeja niiden tarkoittamalla tavalla. Se on kehittyneen yhteiskunnan merkki. Tuohon tavoitteeseen päästään käymällä perusteelliset keskustelut ja kuuntelemalla kaikki näkökannat. Tunne siitä, että jokainen osapuoli kokee tulleensa kuulluksi, sitouttaa heitä noudattamaan lopputulosta. Laki ja standardi on tuskin koskaan kaikkia miellyttävä. Tulos on lähes aina jonkinlainen kompromissi, johon kaikkien toivotaan liittyvän.
Muistuu mieleeni laista rekisteröidyksi parisuhteeksi käydystä keskustelusta tiukka kommentti. "Jos lakiin ei saada mukaan adoptio-oikeutta, sitä lakia ei pidä lainkaan säätää." Moinen ajattelu on tosi lyhytnokkaista. Seuraavalla kierroksella pistetään paremmaksi, kuten tapahtui tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla.
