- 1 / 4
- smo
- 30.8.2017 10:49
New Yorkin vuoden 1969 tapahtumia pidetään nykyaikaisen pride-liikkeen syntynä.
Toisinaan kuulee kritiikkiä siitä, että ennen Stonewall Inn -baarin tapahtumia (Euroopassa) tapahtunut kehitys unohdettaisiin. On kuitenkin kyse tavallaan kahdesta eri asiasta; ns. sivistyneistön piirissä kuplineista ajatuksista ja ns. ruohonjuuritason ihmisten ryhtymisestä toimimaan.
Vaikka tuossa varhaiskehityksessä syntyneiden ajatusten perusteella joissain maissa lainsäädäntö liberalisoitui jo 1900-luvun alkupuolella (ja joissain maissa esimerkiksi homoseksuaaliset suhteet eivät ole olleetkaan lailla kiellettyjä), eivät kansan syvissä riveissä asenteet juuri parantuneet, eikä yleinen ymmärrys seksuaalivähemmistöistä juuri päässyt kasvamaan. Varhaishistorialla oli kuitenkin vaikutusta 1960-luvun yleisen vapautumisen yhteydessä, niin Euroopassa kuin nykyaikaisen pride-liikkeen syntysijoilla USA:ssakin.
Tapahtumat vuonna 1969 Stonewall Inn -baarilla johtivat järjestäytyneempään ruohonjuuritason hlbti-aktivismiin, joka samalla laajeni poliittisesti vaikuttavaksi voimaksi. Juuri tuo ruohonjuuritason aktivismi on tuonut hlbti-vähemmisstöt julkiseen tilaan - niin sen syntysijoilla USA:ssa kuin muuallakin maailmassa.
Näin tapahtui myös Suomessa, kun Seta tuli kaapista 1970-luvun puolivälissä. Ensimmäisen kerran Suomessakin tultiin yhdenvertaisuutta vaatimaan ulkoilmaan, siis julkiseen tilaan, Stonewall Inn -baarin tapahtumien innoittamalla tavalla. Tempaus edusti luonteeltaan nimenomaan USA:ssa syntynyttä nykyaikaista pride-liikettä. Toden teolla laajemmin ruohonjuuritason näkyvä aktivismi rantautui Suomeen vasta paljon sitäkin myöhemmin, ja vasta se synnytti todellisen koko yhteiskunnan läpäisseen asennemuutoksen ja asialliseen käsitykseen pohjautuvan tietouden hlbti-vähemmistöjen olemassaolosta. Siinä välissä oli ehtinyt olla aids-kriisikin, joka kyllä lisäsi tietoisuutta homojen olemassaolosta, mutta samalla löi leiman. Vasta oikeastaan 1990-luvun loppua ja vuosituhannen vaihteen jälkeisiä vuosia voi Suomessa pitää laajemman ruohonjuuritason hlbti-aktivismin syntyaikana.
Ilmapiirin muuttuminen hlbti-vähemmistöille suopeammaksi on nimenomaan nykyaikaisen pride-liikkeen ansiota - toki tukenaan sitä edeltävänä aikana syntyneet ajatukset ja 1900-luvun loppupuoliskolla voimistunut yleinen (seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuten liittynyt) vapautusmiskehitys.
Toisinaan kuulee kritiikkiä siitä, että ennen Stonewall Inn -baarin tapahtumia (Euroopassa) tapahtunut kehitys unohdettaisiin. On kuitenkin kyse tavallaan kahdesta eri asiasta; ns. sivistyneistön piirissä kuplineista ajatuksista ja ns. ruohonjuuritason ihmisten ryhtymisestä toimimaan.
Vaikka tuossa varhaiskehityksessä syntyneiden ajatusten perusteella joissain maissa lainsäädäntö liberalisoitui jo 1900-luvun alkupuolella (ja joissain maissa esimerkiksi homoseksuaaliset suhteet eivät ole olleetkaan lailla kiellettyjä), eivät kansan syvissä riveissä asenteet juuri parantuneet, eikä yleinen ymmärrys seksuaalivähemmistöistä juuri päässyt kasvamaan. Varhaishistorialla oli kuitenkin vaikutusta 1960-luvun yleisen vapautumisen yhteydessä, niin Euroopassa kuin nykyaikaisen pride-liikkeen syntysijoilla USA:ssakin.
Tapahtumat vuonna 1969 Stonewall Inn -baarilla johtivat järjestäytyneempään ruohonjuuritason hlbti-aktivismiin, joka samalla laajeni poliittisesti vaikuttavaksi voimaksi. Juuri tuo ruohonjuuritason aktivismi on tuonut hlbti-vähemmisstöt julkiseen tilaan - niin sen syntysijoilla USA:ssa kuin muuallakin maailmassa.
Näin tapahtui myös Suomessa, kun Seta tuli kaapista 1970-luvun puolivälissä. Ensimmäisen kerran Suomessakin tultiin yhdenvertaisuutta vaatimaan ulkoilmaan, siis julkiseen tilaan, Stonewall Inn -baarin tapahtumien innoittamalla tavalla. Tempaus edusti luonteeltaan nimenomaan USA:ssa syntynyttä nykyaikaista pride-liikettä. Toden teolla laajemmin ruohonjuuritason näkyvä aktivismi rantautui Suomeen vasta paljon sitäkin myöhemmin, ja vasta se synnytti todellisen koko yhteiskunnan läpäisseen asennemuutoksen ja asialliseen käsitykseen pohjautuvan tietouden hlbti-vähemmistöjen olemassaolosta. Siinä välissä oli ehtinyt olla aids-kriisikin, joka kyllä lisäsi tietoisuutta homojen olemassaolosta, mutta samalla löi leiman. Vasta oikeastaan 1990-luvun loppua ja vuosituhannen vaihteen jälkeisiä vuosia voi Suomessa pitää laajemman ruohonjuuritason hlbti-aktivismin syntyaikana.
Ilmapiirin muuttuminen hlbti-vähemmistöille suopeammaksi on nimenomaan nykyaikaisen pride-liikkeen ansiota - toki tukenaan sitä edeltävänä aikana syntyneet ajatukset ja 1900-luvun loppupuoliskolla voimistunut yleinen (seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuten liittynyt) vapautusmiskehitys.