Taitaa strategiat Liigalta olla pahasti hukassa, jos tämän tasoinen asia on strateginen kysymys. Strategisena päätöksenä voisi pitää esim. erillisen homoliigan perustamista.
Itse ymmärrän asian niin, että strategiatyötä tehdään, ja siihen liittyvän keskustelun yhteydessä (ohella) tämäkin aihe tulee esiin ja mahdollisista kannanotoista ja konkretioista päätetään.
Ymmärrän asian tietty samalla tavalla: on osa arvoja, joihin toiminta pohjautuu, mutta jotenkin tuntuu niin älyttömältä tänä päivänä, että jonkun täytyy asiaa edes miettiä ja arvoihinsa listata tasa-arvoisuutta!
Itse kallistun ajattelemaan, että keskustelua käydään erillisesta asiaan liittyvästä mahdollisesta kannanilmaisusta, ei niinkään itse olemassaolevista arvoista. Ymmärtääkseni arvoina kyllä jo nyt on tasa-arvoon sidoksissa olevia asioita.
Esimerkiksi erillinen hlbti-aihepiiriin liittyvä kannanilmaisu on tärkeä kädenojennus kyseisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille, etenkin nuorille.
Jos asia olisi kiekkoihmisille jo selkeä, se olisi sanottu ääneenkin jo ajat sitten. Mutta nyt asialla lienee ihmiset joille sateenkaariteema on varsin vierasta. Toisaalta hyvä että organisaatio miettii ensin mitä sanoo, ettei tule Valavuori-tyyppisiä yksittäisen henkilön möläytyksiä.
Parempi näin, että TPS päätti toimia. Turun tapauksessa kyseessä oli vielä hyvinkin viaton ja pienimuotoinen kannanotto. Vertailun vuoksi: Vancouverissa pari NHL-pelaaja marssi kulkueessa sateenkaritutu päällään. Jälkimmäisen tulkitsen niin, että ei nämä kannanotot ole otsa rypyssä ähistettyä, vaikka varmasti case on kivuliais joillekin yksilöille. Ei tätä Tepsin statementia oikein poliittisenakaan kannaottona voi nähdä, kun ei TPS tässä osallistunut lainmuutosten vaatimiseen tai vastaavaan. Siinä olisi tekopyhän hurskastelun makua, jos yhteiskunnan eri ikäluokkia ja muitakin kerroksia edustava julkinen urheilutoimija päättäisi olla valikoiva sen suhteen, että mitkä yhteiskunnan osat on ihan okei ja mistä taas ei ole suotavaa sanoa mitään edes siksi, että jollain menee kuitenkin rusina sieraimeen.
Suomalaisessa urheilussa istuu lujassa se tapa, että jos jotain ei joko osata tai haluta käsitellä, niin sammutetaan valot, ollaan hiljaa ja leikitään ettei ketään ole kotona. Jos vaikka se Joku Muu hoitaa homman tai asia unohdetaan. Se on ehkä joskus voinut yksittäistapauksessa toimiakin ja siitä on tullut väärä käsitys, että se on hyvä tapa toimia. Se ei ole.
Ei tarvita meediopalveluita ennustamaan, että "nyt keskitymme vain olennaiseen" on lause, joka kuullaan melkein aina vain muutamaa kuukautta ennen kuin jokin rysähtää rumasti tatamiin. Äärimmilleen kärjistettynä en halua lukea, että "Netflix tappoi SM-liigan" eli yleisöstä riittävän moni päätti tulla viihdytetyksi muilla keinoilla, kun suomalaisella jääkiekolla. Painotus sanoilla "riittävän moni". Jos tulopuolella ja kiinnostavuudella (toisiinsa kytkeytyneinä) käy pysyvä kato, jonka ei tarvitse olla edes erityisen massiivinen jos se on pysyvä, siitä on vain yksi suunta, eikä se ole ylös- tai eteenpäin. Kohtalokkainta, mitä suomalaiselle urheilulle voi tapahtua on se, että se muuttuu riittävän monelle täysin merkityksettömäksi.
Jutussa mainittua Tikkasen Harria pidän edelleen viisaana miehenä. Kaikki eivät hahmota miltä oma hiekkalaatikko näyttää laatikon ulkopuolelta. Osa ei edes välitä, millaisen kuvan antaa ammatistaan ja työpaikastaan, jossa toivon mukaan ollaan myös esikuvia potentiaalisille tuleville ammattilaisille. Ammattimiehistä on kuitenkin pääsarjatasolla kyse. Ei siitä niin hirveän pitkä aika ole, kun kausikirjoissa oli pelaajatiedoissa mainittuna myös ns. siviiliammatti. Synkältä näyttäisi, jos rakenteet notkahtavat sen verran, että puoli joukkuetta joutuu hommaamaan leipätyön tai henkilökohtaisen sponsorin, suostumaan reiluun palkkaleikkaukseen tai henkilökohtaisen tason riittäessä lähtemään ulkomaisiin sarjoihin töihin, koska kassavirta ei yksinkertaisesti riitä nykytilanteeseen. Jos seurojen (OY) budjetteja katsoo, niin eivät ne yrityksiksi ole mitään jättiläisiä.
smo kirjoittaa: "Itse kallistun ajattelemaan, että keskustelua käydään erillisesta asiaan liittyvästä mahdollisesta kannanilmaisusta, ei niinkään itse olemassaolevista arvoista. Ymmärtääkseni arvoina kyllä jo nyt on tasa-arvoon sidoksissa olevia asioita." Siinä tapauksessa ne ovat täysin kuolleita arvoja, jos eivät toimi arvojensa mukaisesti.
Jos heidän arvoissaan on jo tasa-arvo, ei heidän tarvitse erikseen perustaa jotain komiteaa miettimään julkilausuman antamista, vaan ainoastaan toimia kuten arvot sanovat eli edistää tasa-arvoa toiminnassaan, ja tasa-arvoon kuuluu myös seksuaalinen tasa-arvo.
Julkilausuma olisi tietty hieno asia, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi, että henkilö, joka jääkiekkoa alkaa pelata, saa pelata sitä omana itsenään ilman, että pukukopissa homotellaan.
Ymmärtääkseni esimerkiksi homotteluun (ja muuhunkin vastaavaan) on liigatasolla kyllä tarvittaessa puututtu. Voin olla väärässääkin (kun ensikäden tietoa ei ole), mutta ymmärtääkseni liigajoukkueiden pukuhuoneista ei homottelusta ole raportoitu.
Yleisestihän asenneongelmat eivät konkretisoidu yksilötasolla niinkään huipulla, vaan esimerkiksi junioritoiminnassa. Sen piirissä esiintyviin asenneongelmiin huipulta esitetyt julkilausumat voivat vaikuttaakin. Kun lajin esikuvat ilmaisevat tukensa moninaisuuden hyväksynnälle, niin se on selkeä viesti niin näille junioreille kuin näitä ohjastavillekin. Se on tällaisten julkilausumien merkitys.
Nyt en puhu Suomesta lainkaan, mutta useampi kuin yksi ulkomaalainen lähde on kertonut suunnilleen samaa asiaa. Edustusjoukkueen ikähaitarissa voi hyvinkin olla parinkymmenen vuoden ikäero kokeneiden pelaajien ja edustusjoukkueen rinkiin päässeiden nuorien pelaajien kanssa. Kokeneen ikäryhmän esimerkillä on joissain asioissa vaikutusta, ja sieltä tietyt toimintatavat tihkuvat ainakin ikänsä puolesta junioreihin laskettavien joukkoon. "Koppikieli" on oma juttunsa, eikä siinä mitään. Sanattomassa rajanvedossa se kokeneiden ja arvostettujen pelaajien oma esimerkki on aika tärkeässä asiassa.
Juurikin tuon ison ikähaitarin vuoksi ajattelutapa "mennään me näillä ja antaa seuraavan ikäluokan sitten tehdä asiat toisella tavalla" ei ole ihan aukoton logiikka. Urheilu ei ole ainoa ala, jossa ihmisillä voi olla töissä vedetään roolia, joka eroaa sen ihmisen muusta elämästä, mutta harvan alan ammattilaisilla on yhtä julkinen ja suurta yleisöä kiinnostava työ, josta media raportoi säännöllisesti ja useimmissa lehdissä alalle varataan useampi aukeama ihan joka päivä.
smo, tarkoitin, että tasa-arvon edistämiseen ehdottomasti kuuluu tuollaisen julkilausuman anto, jos sillä on tasa-arvoa edistävä vaikutus. Mutta tämän lisäksi on syytä varmistaa, ettei julkilausumasta tule kuollutta kirjainta eli sanotaan hienoja korulauseita ja arkipäivä on sitten jotain muuta. Tietyllä tavalla on jopa tärkeämpää, että arvot - niinkuin niiden kuuluukin -näkyvät käytännössä tekoina, ei ainoastaan jonain tauluna neukkarin seinällä.