Kertoo vain että jopa Helsinki on edelleen takapajuinen mitä tulee seksuaaliseen vapauteen ja HLBT-asenteisiin.
Kauhistuttaa ajatellakin Kehä 3:n ulkopuolista Suomea. Kuin Venäjän oblastiin astuisi.
Mikä nyt on takapajuista ja mikä ei. Yhteispisteissä Tukholma näyttää olevan sijalla 54 ja Kööpenhamina sijalla 60. Hlbti-ystävällisyydessä Münhen on sijalla 30, Oslo sijalla 32 ja Kööpenhamina vasta sijalla 44.
Nuo sijaluvut eivät kerro mitään ko. kapungin ihmisten asenteista sateenkaarikansaan. Luku perustuu puhtaasti ko. kaupungissa olevien homojärjestöjen yms. lukumäärään. Kertoo siis lähinnä siitä, että suuressa kaupungissa kuten Lontoossa on väkeä enemmän ja silloin helposti saa kasaan riittävästi ihmisiä jonkin teeman ympärille. Asenneilmasto tulee lähinnä näkyviin siinä, että vaikka Shanghai, Karachi, Beijing ja Delhi maailman väkirikkaimpia kaupunkeja ovatkin, ei siellä homojärjestöjä kauheasti ole.
._. , sijoitus olisi ollut sama kaikille Suomen kaupungeille, sillä järjestysperusteena tutkimuksessa on käytetty YK:n maatutkimuksia, ei kaupunkispesifistä tietoa.
ps. mielenkiintoista, että korkein eli 21% "Top Search"-sanoista on 'Lesbian' - heteromiehillä on edellen fiksaatio pelehtimisestä lesbojen kanssa tajuamatta, että he ovat täysin tarpeeton kolmaspyörä.... :-)
Ehkä joidenkin heteromiesten salainen haave olisi päästä lesbojen kanssa lemmenleikkeihin - ja sitten voisi todistaa olevansa niin Mies, että lesbotkin syttyvät häneen ja ehkä kääntyvät heteroksi; vähän kuin Cheekin ja Elastisen kappaleessa "Yhtäccii" ( http://www.hs.fi/nyt/art-2000005081019.html ), jossa pojat näyttävät elävän asenteissaan viime vuosituhannen puolella.
Juu, kyllähän sitäkin on kuulunut, miten joku homomies haluaisi päästä heteromiehen kanssa samoihin lakanoihin näyttämän polun lihalliseen onneen. Vaan lieneekö siitä kumminkaan laulua tehty? Ehkä onkin, mutta en ole vielä kuullut.
Muun muassa "Do You really Want to Hurt Me?", "The Church Of The Poison Mind", "Victims". Monet Boy Georgen Culture Club hittien sanoitukset kertoivat hänen suhteestaan heteroolistaan tiukasti kiinni pitävään Jon Mossiin. Myöhemmin Moss myönsi suhteensa ja biseksuaalisuuden. Huonommin kävi Theatre of Hate/Spear of Destiny laulajalle Kirk Brandonille, joka seurusteli näyttävästi Lontoon punk/New Romance scenessä Boy Georgen kanssa (omisti jopa laulun hänelle Original Sin), mutta myöhemmin haastoi Boy Georgen oikeuteen laulajan kirjoittaessaan heidän suhteestaan ja hävisi. Aihe inspiroi Boy Georgen laulun The Same Thing In Reverse.
Ei suoranaisesti mitään heteromunan ruinauslauluja, vaan lyriikat käsittelevät melko herkällä tapaa rakastamisewn vaikeutta, kun toisella osapuolella on vaikeuksia hyväksyä ja esittää taipumuksensa.
Ronskimmin Boy George esitti asian Avenue D kappaleella Fire Desire:
Boy Georgen nimellä The Twin julkaisu albumi "Yum Yum" ja varhaisempi kokoelma "You Can Never Be 2 Straight" ovat muutenkin aika suorasukaisia ja avoimesti queer teemaisia levyjä ja ehkä siksi valitettavan vähälle huomiolle jääneitä julkaisuja.
Uusi milleniaalisukupolvi queer räppäreitä ja muusikkoja käsittelee itseään koskettavia teemoja suoraan, esimerkkeinä Suomessakin esiintyneet levyt vast'ikään julkaisseet Perfume Genius ja Mykki Blanco. Onhan noita muitakin, Christeene Vale, Brendan Maclean, Black Plague, Hard Ton, Bete Noire, Le1f ja serpentwithfeet nyt noin ilmeisempiä nimiä vältellen.
