Berliinin pääsiäisen muuhun tarjontaan homoille Touko Laaksonen on varmasti "korkeakulttuuria", mutta eiköhän ToF edelleen ole populaarikulttuuria, camp hengessä.
On tietysti kyse määrittelystä ja henkilökohtaisista mieltymyksistäkin, mitä pitää kulttuurissa "korkeana" tai "matalana" ja onko tällainen luokittelu edes aina mielekästä. Kuiten TOF:n teoksia on esim MOMA:n kokoelmissa. Kyllä se jo jonkinlaisesta orastavasta kanonisoitumisesta viestii. Sitä paitsi populaari ja korkea eivät aina sulje toisiaan pois. Onhan kokonainen tunnettu kuvataidesuuntauskin nimeltää Pop art. Kyllä sen silti voi katsoa kuuluvan korkeakulttuuriin.
Yleisesti korkeakulttuuri on vastakohta ns. populaarikulttuurille, tähän ei liity määritelmiä siitä kumpi laji olisi jollain tavalla arvokkaampaa tai merkityksellisempää.
On tietenkin subjektiivista mitä kulttuuria tai taiteen lajia/suuntautumista arvostaa korkeammalle kuin toista, tämä ei kuitenkaan muuta määritelmiä siitä mitä lasketaan korkealuttuuriksi. Matalakulttuuria ei taida olla, Susan Sontag määrittelee campin high camp/ low camp.Poptaide syntyi vastaiskuna silloin vallitsevalle korkeakulttuurille. Se että populaarikulttuuria/poptaidetta löytyy museoiden kokoelmista, ei muuta määritelmiä.
Laaksosen kohdalla piirrosjäljen taitavuus mielletään yleensä taiteeksi; kynän jälki on jollain tavalla taitavampaa kuin muut töherrykset, siksi se on taidetta ja määritelmä syntyy siitä kuinka korkealle sitä arvostaa. Yksi populaari taiteen arvostuksen mitta on raha, kuten jutussa on muistettu mainita teosten hinnat. Mitä hintavampi teos, sitä enemmän se saa katsojassa arvostusta ja nostetta.