Antiikin Kreikassa oli homoseksuaalisuuttakin ja lesbolaisuuttakin,
mutta siellä oli hyvin paljon biseksuaalista pederastiaa.
Antiikin miespoika-seksihän ei varinaisesti ollut homoseksuaalisuutta, vaan biseksuaalisuutta, eli siellä bisseukkeleilla oli se vaimo ja sitten se leikkikalupoju.
Jos rehellisesti sanotaan.
Toki siellä oli myös homomiespareja, mutta se ei ollut niin hyväksyttyä.
Eli kun puhutaan homoseksuaalisuudesta, ei pitäisi puhua ihan jostain täysin muusta.
Toisaalta sitten maailmanhistoriaa päsmäröivässä länsimaalaisuus-keskeisen ajattelun tieteenteossa ja historiassa antiikin Kreikka nostetaan keskiöön, vaikka esim. intiaanikulttuurien Amerikoissa seksuaalisuus oli jopa vieläkin keskeisemmin avoimen monimutoista, tai sitten antiikin Kreikan tapaista paikkapaikoin, etenkin niissä Väli-Amerikan kaupunkikulttuureissa.
Mutta sitten myös Afrikassa, Aasiassa ja Tyynen valtameren kulttuureissa on homoseksuaalisuutta tai biseksuaalisuutta ollut ihan kulttuuritasolla.
Ja unohtamatta suomalais-ugrilaisten pohjoisen kansojen seksuaalisuutta.
Mutta kun tuolla tieteenteossa on Lähi-itä -navan ympärillä pyöriviä uskovaisia, niin kaikki lähtee toki sieltä käsin ja sitten "kristillisen" Euroopan historiaonanoinnin parissa pyörimään herkästi.
Antiikin Kreikassa ei ollut homo-bi tai heteroseksuaaleja. Nämä käsitteet on täysin 1800-luvun lopun psykiatrien keksimiä.. Lukuisia ilmaisuja oli seksiakteille saman ja eri sukupuolisten välillä pilvinpimein mutta kukaan ei ollut mikään seksuaali. Ei ollut mitään bi-ukkeleita vaan naimattomien miesten suhteet puberteetti-ikäisiin poikiin kuului osana kansalaiskasvatusta jo siitäkin syystä että tyttöjen ja naisten eroottiset seikkailut ennen ja varsinkin jälkeen olivat jyrkästi kiellettyjä. Kun mies tuli naimaikään nämä samansukupuoliset suhteet loppuivat myös. Se oli normi. Mitään kulttuuria ei ole enemmän väärinymmärretty-ja käytetty kuin antiikin Kreikkaa homojen puolesta ja vastaan
Ihmettelijä kirjoitti:
> "Antiikin Kreikassa ei ollut homo-bi tai heteroseksuaaleja. Nämä käsitteet
> on täysin 1800-luvun lopun psykiatrien keksimiä.."
Se, että jokin käsite on keksitty joskus vuonna n ei tarkoita, etteikö käistteeseen kuuluvaa ilmiötä tai henkilöä ole ollut olemassa vuonna n-1.
Vaikka kreikkalainen kulttuuri olisi ollut tuollainen kuvaamasi kaltainen, on siellä mukana ollut 100% varmasti myös homoja ja lesboja.
Ninpä. Milloinkahan se heteroseksuaalisuus-termi lanseerattiinkaan?
Eli ennen sitä ei sitten varmaan ollut heteroutta ollenkaan :D
Noh, ihan varmaa on se että sekä heteroseksuaalisuus että homoseksuaalisuus kehittyivät jo kauan ennen ihmisiä, koska niitä on ihmiseläimen lisäksi myös eläinlajeilla, jotka ovat ihmiseläintä paljon vanhempaa perua.
Zephyrin harhakuviin vo vain todeta, että vihreä on vihreä, sininen on sininen, keltainen on keltainen ... heteroiden seksuaalisuus on heteroseksuaalisuutta, homojen seksuaalisuus on homoseksuaalisuutta, ... ja biseksuaaalien seksuaaliisuus on noihin verrattuna ihan täysin eri asia, biseksuaalisuutta. Ihan koko ihmis-apinalajin evoluutio-olemassaolon ajan.
Zephyr=tuulenhenkäys:stä tuleekin ihmisille mieleen se "pukki pieri kalliolle ja tuuli hengen puhalsi" -kansanviisaus. Lienee vissi perä.
Mutta onko tuo antiikkia, antiikkia, vaiko futurologiaa, onkin sitten oma lukunsa.
Seksuaalinen suuntautuneisuus näyttäisi olevan enemmänkin jana tai paremminkin kirjo. Ei esimerkiksi ole selvää rajaa heteroseksuaalisuuden, biseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden välillä - siis missä jokin loppuuu ja missä jokin toinen alkaa. Yksilö itse osaa yleensä parhaiten määritellä paikkansa asian suhteen, edellyttäen, että asiaan pystyy kiihkotta suhtautumaan. Keskustelufoorumilla ketjussa "Homo vai bi (vai hetero)" ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13722 ) on aihetta käsitelty.
Muuten... väritkin ovat osa kirjoa, eikä vaikkapa sinisen loppu ja vihreän alku ole mitenkään kiveen hakattu asia. On kulttuureita/kieliä, joissa siniselle ja vihreälle ei edes ole omia sanoja, vaan ne ovat saman värin eri sävyjä.
Emme voi mitenkään mennä tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten pään sisään ja määritellä heidän puolestaan mitä he olivat. Yhtä vähän he ymmärtäisivät tämän päivän ihmisten maailmaa. Käsitys seksuaalisuudesta oli niin radikaalisti erilainen. Antiikin Rooman keisareista ainoastaan Augustuksella ei tiedätä olleen samansukupuolisia suhteita. Oliko hän ainoa hetero? jos oli kertooko se tämänpäivän ihmisille että biseksuaalisuus oli normi tuon ajan maailmassa? Entä antiikin ajan naiset? Heistä emme tiedä juuri mitään. Oliko heillä naispuolisia rakastajia. Jos ei ollut oliko se normi. Antiikin tunnetuista naisista tiedetään yhtä sun toista mutta tästä puolesta emme tiedä juuri mitään. Entä tavallinen kansa. Oliko maatyöläismiehillä tai kaupunkien köyhälistöllä sama vapaus seksuaalisuuden suhteen kun yläluokalla?
Olen samaa mieltä nimimerkki Smo.n kanssa että seksuaalisuutta ei voi työntää ahtaaseen karsinaan ja sanoa että jos olet tätä et voi mitenkään olla tuota. ehkä se on ainoa viisaus jonka voimme oppia antiikin esimerkeistä.
"Seksuaalinen suuntautuneisuus näyttäisi olevan enemmänkin jana tai paremminkin kirjo. Ei esimerkiksi ole selvää rajaa heteroseksuaalisuuden, biseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden välillä - siis missä jokin loppuuu ja missä jokin toinen alkaa. Yksilö itse osaa yleensä parhaiten määritellä paikkansa asian suhteen, edellyttäen, että asiaan pystyy kiihkotta suhtautumaan."
Sukupuolitunnuksiin kohdistuvaa mieltymystä voidaan tutkia eri metodeilla neurofysiologisista mittauksista kyselytutkimuksiin. Toisista metodeista saadaan korkeampi näytön aste kuin toisista. Yleisesti ottaen luonnontieteellisellä metodiilla saavutetaan objektiivisin näyttö. Metodeja käytetään myös täydentämään toisiaan.
Jos tilanneriippuvuus (yhteisön säännöt, päihteet, opportunismi, vankilat jne.) siivilöidään pois ja tarkastellaan pääsääntöistä mieltymystä yksilön elinkaaren ajan, niin mieltymykset näyttäisivät jakautuvan kohtuu tarkkarajaisesti: 1 heteroseksuaalisuudeksi (=kiihottuminen ensisijaisesti vastakkaisen sukupuolen tunnuksista, eli käytännössä, jos mies saisi itse valita kumppaninsa vapaasti, valitsisi tämä mieluiten naisen), 2. biseksuaalisuudeksi (=kiihottuminen yhtälailla molempien sukupuolten tunnuksista, eli käytännössä, jos saisi valita, mies valitsisi randomilla naisen ja miehen), 3. homoseksuaalisuudeksi (=kiihottuminen ensisijaisesti oman sukupuolen tunnuksista, eli jos saisi vapaasti valita, mies valitsisi mieluiten miehen).
Tilannetta voidaan verrata vaikka silmien väriin: vaikka 7 miljardia silmäparia muodostavat liukumon lähes valkoisesta lähes mustaan, niin silti selvästi suurin osa silmistä jakautuu sinisiin, vihreisiin ja ruskeisiin.
Ja toki mieltymys ensisijaisesti oman sukupuolen tunnuksiin on ollut olemassa niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Sillä ei ole merkitystä, miksi tuota ilmiötä on kulloinkin kutsuttu ja mitä sosiaalisia merkityksiä kyseiselle ilmiölle on annettu jos mitään.
Todennäköisesti antiikin Kreikassa suuri osa erastes-eromenos pareista ei harrastanut seksiä, mutta joukossa oli varmasti sellaisiakin, jotka olisivat halunneet jatkaa sukupuolista suhdetta soveliaana pidettyjen (ikä)rajojen ohi. Miksi ja miten erastes-eromenos järjestelmä kehittyi liittynee Kreikan sosiaalijärjestelmään: naisten poissaolo, miesten monimutkaiset kansalaisuusvelvoitteet demokratiasta sodankäyntiin, jossa tarvittiin kokeneempien apua. On mahdollista, että mentori-oppilasjärjestelmä muuttui osin seksuaalisluonteiseksi arvostettujen tahojen homoseksuaalisuuden vuoksi (edit: tai biseksuaalisuuden vuoksi. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin todennäköisesti jälkimmäinen saattoi olla jo tuolloin haluttu ominaisuus, pidettiinhän esim. hermafrodiittejä jumaluuksina). Muut alkoivat kopioida "eliitin" esimerkkiä.
Yesmanin edelliseen viitaten, biseksuaalisuuden suhteen on syytä miettiä sanan "yhtälailla" merkitystä. Tarkoitetaanko 50/50 -tilannetta yksilön kohdalla vai tilastollisesti keskimäärin laajemmasta massasta. Tuntamani biseksuaaliksi tunnustautuvat ovat järjestään enemmän-vähemmän "kallellaan", jossa toki taustalla on kulttuurin vaikutusta.
Laajemmassa mittakaavassa seksuaalinen suuntautuneisuus varmasti saadaan määritelmällisesti menemään kolmeen (sovituilla spekseillä määriteltyyn) lokeroon - mutta onko kyse vain raa'asta ja haparoivasta inhimillisestä yrityksestä ymmärtää seksuaalista suuntautuneisuutta, helpommin hahmotettavien lokeroiden kautta?
Ihminen näkee tietyn aallonpituisen valon keltaisena, mutta keltaisena näyttäytyy myös sellaisen kahden ihan eri aallonpituisen valon yhtäaikainen näkeminen, jotka yksinään näyttäytyisivät ihan eri väreinä.
Toki sukupuolitunnuksiin kohdistuvalla tutkimuksella ja mittauksilla saadaan tiedonjyviä vaikkapa seksuaalisen suuntautuneisuuden suhteen. Isoista massoista voidaan maalata yleiskuvaa. Löydetään yhdistäviä ja erottavia piirteitä sekä keskiarvoja. Opitaan ymmärtämään moninaisuutta - kun tulokset yhdistetään valistuneesti filtteröiden yksilöiden omiin määritelmiin ja kokemuksiin.
Yksilön tasolla lopputulos on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) heikon ja välttävän välimaastossa häilyvä "valistunut" arvaus.
"Yesmanin edelliseen viitaten, biseksuaalisuuden suhteen on syytä miettiä sanan "yhtälailla" merkitystä. Tarkoitetaanko 50/50 -tilannetta yksilön kohdalla vai tilastollisesti keskimäärin laajemmasta massasta."
Tarpeeksi suuren seksuaalisen stimuluksen raja voi toki vaihdella opportunistisesti (esim. ruma nainen vs. komea mies), mutta juuri ylläoleva noin "50/50" on varsinaisen biseksuaalisuuden määritelmä. Se hypoteettinen tilanne, että pitää vaikkapa 60% naisista ja 40% miehistä tarkoittaa käytännössä sitä, että valintatilanteessa ihminen valitsee naisen, jos muut tekijät vakioidaan. Biseksuaalisuus on harvinaisin Kinseyn skaalan seksuaalisuuden muodoista, suurin osa ihmisistä klusteroituu skaalan laidoille (=homo ja hetero). Naisilla neurofysiologinen data on amplitudiltaan matalampaa ja klusteroituu enemmän keskelle ja miehillä se on korkeampaa ja klusteroituu laidoille.
Biseksuaalisuuteen liittyy sekä verbaalista epätarkkuutta että suuria virheitä itseraportoinnissa, koska joillekin se on tavoiteltava piirre ja toiset haluavat välttää sitä.
Juuri neurofysiologinen data on muuten paljastanut totuutta esim. siinä, että "homofobisiksi" itseään kutsuvilla miehillä tapahtuu useammin omaan sukupuoleen kohdistuvaa sukupuolista virittymistä kuin sellaisilla miehillä, jotka eivät raportoi itseään erityisen "homofobisiksi". Tällaista tietoa olisi mahdoton saavuttaa subjektiiviseen arvioon perustuvin keinoin.
"onko kyse vain raa'asta ja haparoivasta inhimillisestä yrityksestä ymmärtää seksuaalista suuntautuneisuutta, helpommin hahmotettavien lokeroiden kautta?"
Alussa toki kaikki tutkimus on haparoivaa, mutta ajan kanssa tieto tarkentuu. Luonnontieteissä kyse on ennenkaikkea havaintoon perustuvista johtopäätelmistä. Toki kyse on myös määritelmistä (vaikkapa juuri biseksuaalisuus), mittareista, skaaloista jne. Mutta näyttäisi todella siltä, että yksilön mieltymys sukupuolitunnuksiin voidaan jaotella ylläolevalla tavalla ja tämä johtaa konkretiaan elämänpiirissä: ihminen toteuttaa elinkaarensa ajan pääsääntöistä hakeutumista tiettyyn suuntaan seksuaalisuutta toteuttaessaan.
"Ihminen näkee tietyn aallonpituisen valon keltaisena, mutta keltaisena näyttäytyy myös sellaisen kahden ihan eri aallonpituisen valon yhtäaikainen näkeminen, jotka yksinään näyttäytyisivät ihan eri väreinä."
Toki verkkokalvoa voi ärsyttää eri tavoin, vaikkapa paineellakin, ja lopputuloksena neuronit ampuvat korteksille "värin". (Mutta itseasisassa keltainen on yksi pääväreistä, eikä sitä saa varsinaisesti sekoittamalla). Kun kuitenkin puhumme keltaisesta, tiedämme, mistä puhumme.
Lopultahan on niin, että kutsumme näkyvän valon tiettyä aallonpituuden haitaria "keltaiseksi". Toisella laidallahan se jo kovaa kyytiä vaihtuu vihreäksi ja toisella oranssiksi. Ja silti koko planeetta puhuu keltaisesta eikä "siitä spektrin yhdestä sävystä, ei lokeroida sitä".
Näin on hyvä.
"Yksilön tasolla lopputulos on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) heikon ja välttävän välimaastossa häilyvä "valistunut" arvaus."
Jos tarkoitit tällä lauseella, että objektiiviset mittarit olisivat näytön asteeltaan heikon ja välttävän välimaastosta, niin tämä ei pidä paikkaansa. Genitaaliplethysmografia antaa pedofiliaepäilyissä jopa 100% sensitiivisyyden itseilmoitukseen nähden. Sukupuolinen orientaatio on toki herkkä ja monitmutkaisempi aihe (eikä parafilia!), mutta yhdistettynä muutamaan muuhun neurofysiologiseen mittariin (pupillien dilataatio, verenpaine, ihon sähkönjohtokyky), saavutetaan hyvin korkea korrelaatio suhteessa itseilmoitettuun suuntautumiseen. Jos asioita päästäisiin tarkkailemaan kärpäsenä katossa useita vuosikymmeniä, niin objektiivisen datan specificity ja sensitivity lienevät korkeammat, kuin itseilmoitettu data. Koska ihminen.
Facebookin like-käyttäytymiseen perustuva algoritmin (porno poissuljettuna) on raportoitu saavuttavan 88%:n korrelaation.
Miksi olisi niin, ettei homoseksuaalisuutta, heteroseksuaalisuutta tai biseksuaalisuutta voisi mitata?
Niin no, emme ole varmaankaan eri mieltä siitä, että biseksuaalisuuden määritelmään liittyy suhde "50/50". Luonnossa tuo 50/50 on kuitenkin lähinnä hypoteettinen. Todellisuudessa on hyvin pieni todennäköisyys, etteikö yksilötasolla jonnekin suuntaan oltaisi kallellaan. Tuo suuntautuneisuusjakauman sukupuolierojen esittely on toki kiinnostavaa, vaikka ei oikeastan liity tähän tilastot vs. yksilö -aiheeseen.
Syystä tai toisesta näyt käyvän puolustuskannalle ja jotenkin rivien väleistä annoit nytkin ymmärtää, että kyseenalaistaisin jotenkin tutkimuksen arvon. En ole milloinkaan suhtautunut kielteisesti asioiden tutkimiseen (vaikkapa erilaisin teknisin mittausmenetelmin) tai tilastointiin - koska se auttaa ymmärtämään asioiden luonnetta ja asioiden välisiä yhteyksiä. Ymmärrän myös lokeroiden merkityksen, mutta vain asioiden ymmärtämistä helpottavina yleistyksinä. Koska ihminen. Todellisuuden kuvitteleminen lokeroiden kautta johtaa kuitenkin näköharhaan - ja tuo ei ole tarkoitettu huomioksi Yesman sinun tavastasi käsitellä asioita.
Sen sijaan olen ennenkin suhtautunut kriittisesti siihen, että näytät nostavan yksilön kohtalon ratkaisemisessa yksilön omaa näkökulmaa suurempaan arvoon mittaustulosten (kylmän) vertaamiseen suureen keskiarvoon. Kun mennään yksilön tasolle, on esimerkiksi 99 prosentin osumatarkkuus mielestäni vielä kaikkea muuta kuin tyydyttävä - vaikka kouluarvosanana kymppi miinus onkin erinomainen arvosana. Arvosteluasteikko ei ole noissa tapauksissa yhteismitallinen.
Toki, jos yksilön kohtalon suhteen ollaan vaikkapa tekemässä peruuttamattomia ratkaisuja, on hyvä sulkea pois tekijöitä, jotka voivat selvästi (lähinnä tilapäisesti) vääristää yksilön omaa näkökulmaa.
Homoseksuaalisuutta, heteroseksuaalisuutta, biseksuaalisuutta ja homofobiaakin voi mitata - mutta mittaustulokset jäävät todennäköisyyksien tasolle siksi kunnes kykenemme lukemaan ajatuksia ja alitajuntaa selkokielisesti - ja voimme niistä saada täsmällistä tietoa.
"Todellisuuden kuvitteleminen lokeroiden kautta johtaa kuitenkin näköharhaan"
Riippuu täysin tarkasteltavasta ilmiöstä. Toisinaan on niin, että ilmiö esiintyy kvantteina (="lokero"). Toisinaan aaltoina (="liukumot"). Jne. On esim. väärän mallin mukaista tarkastella kvantteina esiintyvää ilmiötä aaltona. ;)
"Sen sijaan olen ennenkin suhtautunut kriittisesti siihen, että näytät nostavan yksilön kohtalon ratkaisemisessa yksilön omaa näkökulmaa suurempaan arvoon mittaustulosten (kylmän) vertaamiseen suureen keskiarvoon."
Tämä johtunee erosta tavassa, jossa hahmotamme maailmaa? Tunteisiin sitoutuneesta kulttuurierostamme kertonee tuo lauseeseen lisäämäsi adjektiivi 'kylmä'. Se kertoo laaejmminkin esiintyvästä ambivalenssista suhteessa luonnon mittaamiseen ja laajemmin tieteeseen: toisaalta jokainen nauttii tälläkin hetkellä näiden hedelmistä täysin rinnoin (lääkkeet, internet, älypyhelin, kodinkoneet jne.), mutta silti liittää tutkimukseen itselleen vieraita, epämieluisia viboja.
Luonnontiede on kaikkea muuta kuin kylmä: sen juuret ovat luonnon tarkkailussa, lempeässä, avoimessa aistimisessa ja havaintojen ryhmittelyssä. Ihminen on osa luontoa, joten sama pätee häneenkin. Tiede on myös sitä, että mikäli joku löytää havaintojensa ryhmittelystä ("keskiarvoituksesta") säännönmukaisuutta, kertoo hän siitä muille. Tämä on yhteisöllistä, se tuo turvaa, parhaimmillaan se parantaa yksilön elämänlaatua. Tiede on myös yksi luovuuden muodoista. Sellainen, joka osaa katsoa asioita totutun suunnan ulkopuolelta pärjää niin taiteissa kuin tieteissäkin. Ei ole sattumaa, että siellä, missä tieteet kukoistavat, kukoistavat ennen pitkää myös taiteet ja päin vastoin.
"Homoseksuaalisuutta, heteroseksuaalisuutta, biseksuaalisuutta ja homofobiaakin voi mitata - mutta mittaustulokset jäävät todennäköisyyksien tasolle siksi kunnes kykenemme lukemaan ajatuksia ja alitajuntaa selkokielisesti - ja voimme niistä saada täsmällistä tietoa."
Tässä tärkeää on huomata ja erotella seuraava seikka: se, että käytettävissä oleva mittari on epätarkka ei tarkoita sitä, että tutkittavana oleva ilmiö olisi sitä. (Mutta sitä voi pohtia eri keskustelussa, tarvitaanko seksuaalisuuden mittaamiseen aivodataa, vai ovatko kuitenkin sukuelimet, eli asiaan erikoistunut elimistö, se ensisijainen paikka, josta virittymistä luotettavimmin "lukea".) Tämä keskustelu osaltani lähti siitä trendikkäästä väitteestä, että "lokerointi" homouteen, biseksuaalisuuteen ja heterouteen olisi todellisuudelle vierasta. Näin ei näyttäisi olevan. Yksilö tosiaan näyttäisi puberteetin jälkeen virittyvän pääsääntöisesti jollakin näistä kolmesta muodosta ja se johtaa siihen, että hän järjestelee elämänsä sen mukaan. Tästä syystä puhuminen siitä, että "olemme kaikki samasta puusta, ei lokeroida" ei ole pelkästään puppua, vaan tuollaiselta pohjalta syntyvä ihmismalli ei toimi todellisuudessa.
Ihmisominaisuuksia on paljon ja kaikki ovat samanarvoisia, mutta silti ihmiset voidaan ryhmitellä eri ominaisuuksiensa perusteella ilman, että asiaan liitetään arvoasteikkoja tai että asia ymmärretään liian absoluuttisesti.
Niin siis, alkuperäinen huomioni liukumasta, kirjosta yms. liittyi siihen, että eräissä puheenvuoroissa tehdään lokerointia kulttuuriin liittyvän käytöksen perusteella: ihmisen esitetään olevan (tässä tapauksessa seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan) jotain tämän aiempien/nykyisten käytännön tekojen perusteella. Yksilöiden käytännön tekojen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden välillä on varmasti tilastollinen yhteys, mutta kevytkenkäinen ihmisten asettaminen homo/bi/hetero-laareihin on typerää - ja tietynlaisen käyttäytymisen yleistäminen tiettyyn seksuaaliseen suuntautuneisuuteen on vielä typerämpää.
Olisi pitänyt taustoittaa tämä näkökulma paremmin. Tätä on vain käsitelty niin moneen kertaan, etten taas tajunnut. Anteeksi.
En ole tieteellisen tiedon keräämisestä Yesman mainittavan eri mieltä kanssasi. Esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuuden kohdalla meillä ei kuitenkaan ole käytettävissämme vielä sellaista tietämystä ja ymmärrystä, että yksilön tasolla mittauksilla voitaisiin laittaa ihminen johonkin suuntautuneisuuslokeroon tämän oman sanan vastaisesti.
"Esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuuden kohdalla meillä ei kuitenkaan ole käytettävissämme vielä sellaista tietämystä ja ymmärrystä, että yksilön tasolla mittauksilla voitaisiin laittaa ihminen johonkin suuntautuneisuuslokeroon tämän oman sanan vastaisesti."
Kuten olen jo useampaan otteeseen kertonut, tämä ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Kts. yllä. Ihminen ei ole periaatteessa sen kummempi tutkimuskohde, kuin mikä tahansa luonnon kohde.
Ihmisen oma mielikuva itsestä on se, joka on epätarkka.
Tiedän, että tällä lauseella haastan suuren osan koko tämänhetkisestä länsimaisesta kulttuurista. On kumminkin jo aika herätä näkemään, mitä on tapahtumassa. Totuudenjälkeiseen maailmaan ei tule mennä, subjektiivisuutta ei tule ylikorostaa, mielipiteet eivät ole faktoja, ihmisten ei tule ajautua omiin kupliinsa, koska sellaisia joukkioita on helppo ohjailla. Yhteinen, objektiivinen todellisuus on seikka, joka yhdistää meitä vastedeskin. Havannoikaamme, yhdistäkää havaintomme ja etsikäämme niistä vastedeskin yhteisiä lainalaisuuksia yhteiseksi toimintakentäksemme. Tämä on paras suoja manipuloinneille.
Yesman, mielestäni yllä nimenomaan et ole esittänyt mitään niin painavaa, että olisi perustetta ajatella seksuaalisen suuntautuneisuuden olevan yksilötasolla riittävän luotettavasti mitattava asia. FB-tykkäyksissä tulos muuten perustuu vahvasti varsinkin länsimaiseen kulttuuriin, vähemmän mihinkään universaaliin.
Tuosta kylmyydestä; joo, varmaan kylmyys käsitetään jollain tavoin kielteiseksi asiaksi. Jostain syystä. Itse en ajattele sitä sinänsä kielteisenä, kun puhun vaikkapa "kylmästä vertaamisesta". Itsehän viihdyn parhaiten tyynessä, aurinkoisessa -5 asteen lämpötilassa. Onko se sitten kylmä vai lämmin.
On melko helppo tietää, missä jokin olio tai elin alkaa ja loppuu. Siinä rajat ovat kohtuullisen selkeät. Sen sijaan on vaikea määritellä täsmällistä rajaa vaikkapa homoseksuaalisuudelle ja biseksuaalisuudelle tai biseksuaalisuudelle ja homoseksuaalisuudelle. Lisäksi näyttäisi siltä, että biseksuaalisuudella (jos halutaan lokeroida) esiintyisi myös eräänlaista sen rinnakkaismuotoa, panseksuaalisuutta - mikäli biseksuaalisuudessa halutaan korostaa nimenomaan (ulkopuolisen havaittavissa olevien) sukupuoliominaisuuksiin liittyviä virittäviä tekijöitä, ja ilmiölle paikkaa homo- ja heteroseksuaalisuuden "välissä".
"Yesman, mielestäni yllä nimenomaan et ole esittänyt mitään niin painavaa, että olisi perustetta ajatella seksuaalisen suuntautuneisuuden olevan yksilötasolla riittävän luotettavasti mitattava asia. "
Kyllä esitin, mutta tässä nyt sitten tarkemmin, konkreettinen esimerkki ja lähde:
"Therefore, a test with perfect ability to predict group membership would have an AUC = 1.0, and a test with no ability to detect group membership would have an AUC = ~0.5."
"Using the overall score, the IRAP proved to be a perfect predictor of sexual orientation, with an AUC = 1.0 (p < .001)."
Eli, kun 16 homo-ja 16 heteromiehelle näytettiin alastomien miesten ja naisten kuvia, ja mitattiin heidän reaktionopeuttaan, saatiin 100%:nen korrelaatio heidän itsensä ilmoittamaan seksuaaliseen orientaatioon nähden.
Sukupuolisuuden mittaamisessa metodeja, mittareita ja mittausten kohteita on toki monia. Periaate on sama: ihmisestä näytetäään voivan hyvinkin tarkasti mitata objektiivisin mittarein seksuaalista orientaatiota. Jos voitaisiin mitata satunnaisesti ketä tahansa maapallolta ja jos mittauksia voitaisiin verrata tarpeeksi pitkään seurantajaksoon hänen todellista käyttäytymistään, olen varma, että mittaustulos olisi itse asiassa luotettavampi kuin ihmisen oma ilmoitus.
"FB-tykkäyksissä tulos muuten perustuu vahvasti varsinkin länsimaiseen kulttuuriin, vähemmän mihinkään universaaliin."
Tarkoitatko sanoa tällä, että ainoastaan länsimaissa tykkäysten algoritmilla voitaisiin saavuttaa 88%:nen tarkkuusaste orientaation suhteen? Ei se nyt ihan noin mene. Vaikka FB onkin osa länsimaista kulttuuria, niin sama voidaan toistaa Weibossa (Kiina) ja vieläpä, jos se olisi mahdollista, tiettyjä valintoja seuraamalla ilman koko internetiä missä tahansa päin maailmaa.
"Sen sijaan on vaikea määritellä täsmällistä rajaa vaikkapa homoseksuaalisuudelle ja biseksuaalisuudelle tai biseksuaalisuudelle ja homoseksuaalisuudelle. "
Homoseksuaalin ja biseksuaalin erottaa se, että valintatilanteessa homoseksuaali valitsee seksikumppanikseen käytännössä aina miehen ja biseksuaali valitsee randomilla joko tai silloin, kun muut tekijät on vakioitu. Motivaatio sukupuoliselle teolle voi toki olla vaikka kuinka moninainen ja mennä periaatteessa miten tahansa, mutta nyt puhumme niistä ärsykkeistä, jotka johtavat henkilön todelliseen sukupuoliseen virittymiseen.
Luulen, että uudemmassa termissä 'panseksuaali' on mukana nykykulttuuria. Lienee vähän muodikasta korostaa seksuaalisuudenkin suhteen "lihallisen" sijaan "mentaalista" tai emotionaalista komponenttia. Alkuperäinen terminologia 1800-luvulta lähtien koskee enemmän sitä "lihallista" puolta, sukuviettiä feromoneineen jne. (Karl-Maria Kertbenyn uusi termi 'homosexualität' esiintyi ensimmäistä kertaa virallisesti eläintieteilijä Gustav Jägerin kirjassa Die Entdeckung der Seele vuonna 1880).
Tuossa tutkimusviitteessä henkilöt olivat kaiketi sinut asian kanssa ja oletettavasti "antoivat mennä" silleen jännittämättä.
Vaikka mittauksella päästäisiinkin lähelle sataa prosenttia, on ihmiskohtaloista päätettäsessä kuitenkin yksilön omalle tulkinnalle syytä antaa suurempi painoarvo, yksilöeettisistä syistä. Siitä huolimatta, vaikka sitä ei voi perustella tieteellisillä mittareilla tai näytöillä. Vain inhimillisyydellä.
Luonnossa tekijät eivät ole vakioituja. Kliinisessä tutkimusasetelmassa voivat olla.
"on ihmiskohtaloista päätettäsessä kuitenkin yksilön omalle tulkinnalle syytä antaa suurempi painoarvo, yksilöeettisistä syistä."
Mihin ihmeeseen viittaat tällä? Ihmiskohtaloista päätettäessä?
Pitäisikin mennä tämän teknisen detaljoinnin ohi ja syvemmälle: näytät, smo, jostain periaatteellisesta syystä tuntevan epämukavuutta sen edessä, että ihmisominaisuuksista myös seksuaalinen orientaatio on mittauksen piirissä oleva asia. Tämä näyttää aiheuttavan lähtökohtaista vastustusta laajemminkin. Miksi?
"Luonnossa tekijät eivät ole vakioituja."
Tuo on yhtä kuin sanoisi, ettei painovoimaakaan kannata tutkia vakioiduissa olosuhteissa, esim. tyhjiössä, koska eihän sellaista tilaa esiinny luonnostaan planeetallamme. Moni tieto ihmisestäkin on käynyt ilmi tutkimuksissa, joissa asioita vakioidaan.
Kannattaa tosiaan erottaa se, miten ihminen tulkitsee (myös itseään) ja mikä on objektiivinen näyttö. En ole viitannut arvoasetelmiin tai päätösten muodostamiseen. Olen vain kertonut, että vastoin trendikästä "olemme yhtä mössöä, ei luokitella" a) seksuaalista orientaatiota voi mitata (se ei ole immateriaalinen tai abstrakti asia, vaan ominaisuus muiden joukossa) ja b) ihmiset näyttäisivät muodostavan 3 pääryhmää suhteessa seksuaaliseen orientaatioon. Seksuaalisen orientaation objektifioitavissa olevasta luonteesta on siitäkin hyvä olla perillä. Ja on hyvä olla perillä siitä, mihin sen suhteen itse sijoittuu oikeasti, vaikka kuinka esim. haluaisikin tai toivoisi muuta. Tulee vähemmän huteja monessakin mielessä.
Piirii pienii pyörii... En edelleenkään vastusta sitä, että seksuaalista suuntautuneisuutta mitataan taikka tutkitaan, etsitään yhteyksiä ja opitaan ymmärtämään ilmiötä paremmin.
Harkitaan mittaustuloksen käyttämistä "porttien aukomisesta" päättämiseen yksilön itse kertoman ohi sitten, kun kyetään esittämään moninkertainen 100-prosenttinen varmuus asiasta. Tuosta ollaan vielä niiiin kaakana.
Kyse on tosiaan perustutkimuksesta. Sellaisen tähtäimessä on kartoittaa vielä kartoittamatonta. Ei sen kummempaa.
Ei tietty voi tietää, onko jokunen seksuaalista orientaatiota mittaavaan tutkimukseen osallistuineista henkilöistä tehnyt tulosten valossa muutoksia elämässään.
