Tieteen vapaus ja homoseksuaalisuuden tutkiminen

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 22
Seta-lehdessä no 3/1989 olivat aiheena antiikin runot ja kuvat

Tieteen päivillä viime viikolla yhden luentojakson aihe oli tieteen, taiteen ja uskonnon vapaus. Vaikka tieteen tulisi olla avointa ja kriittistä, aikaisemmin tiedeyhteisö saattoi suhtautua nuivasti homoseksuaalisuuden tutkimiseen. Tutkijaan saattoi kohdistua epäilyjä.

Lauantaina tieteen päivien iltapäivässä emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto Helsingin yliopistosta hahmotteli tieteen vapauden rajoja. Pohjana on ajattelun vapaus, mutta siinä on vuosisatojen kuluessa ollut reunaehtoja ja hankaluuksia. Kirkko on kontrolloinut tieteellistä toimintaa ja tieteen tuloksia on pidetty harhaoppina. Luterilainen teologia on myös ollut modernia tietoa vastaan. 1800-luvulla olivat voimassa sensuurilait: ei saanut loukata keisaria eikä Jumalaa. Meillä oli uskontopakko vuoteen 1922 saakka. Painovapauslaki saatiin 1919.

Perustuslaissa määritellään tieteelle, tutkimukselle ja taiteelle vapaus. Tieteessä on oikeus etsiä tietoa ilman ulkoisia rajoituksia. Tiede itse määrittelee, mikä on tiedettä, mikä epätiedettä ja tiedeyhteisö määrittelee, mikä on tieteellistä. Tieteeseen kuuluu tieteellinen metodi, jonka mukaan totuutta etsitään. Ei ole mitään ennalta asetettuja dogmeja tai opinkappaleita, joiden mukaan pitää toimia tai asioita, joita ei saa kyseenalaistaa. Tärkeintä on näyttö, evidenssi. Vapaus tarkoittaa että voi tutkia asioita mistä näkökulmasta haluaa.

Tieteessäkin on auktoriteetteja, siis henkilöitä, joiden kompetenssia arvostetaan. On tutkimuksen valtavirtoja ja joskus vaarana on, että muut ehkä vaiennetaan. On valtanäkemyksiä. Jos ei niitä hyväksy ja noudata, voi tulla ristiriitatilanne. Se saattaa rajoittaa tieteen vapautta sisältä päin, tiedeyhteisöstä päin.


Homoseksuaalisuuden tutkiminen

Kun tekee hakuja verkossa, huomaa hyvin nopeasti, että homoseksuaalisuuden tutkimus ennen 1970-lukua oli pääasiassa rikollisten ja sairaiden tutkimista. Kinseyn tutkimukset 1940-luvun lopussa otettiin yllättyneinä vastaan. Homoseksuaalisuus opiskelijoiden keskuudessa olikin aika tavallista, arkista.


Historian kirjoissa on kerrottu antiikin Kreikasta ja siellä vallinneesta homoseksuaalisuudelle nyönteisestä ilmapiiristä vapaiden miesten keskuudessa. 1980-luvun alussa alettiin julkisuudessa kertoa siitä, että museoissa on paljon antiikin ajan maljakoita, joissa on hyvin rohkeita homoseksuaalisesti värittyneitä vaasimaalauksia. Mutta niitä vaaseja ei pidetty näkyvillä museon kokoelmissa, vaan ne oli lukittu johonkin varastohuoneeseen. Vain valikoidut tutkijat pääsivät niitä katsomaan. Vähitellen kuitenkin ilmapiiri alkoi vapautua ja kirjoissa ja lehtiartikkeliessa nähtiin noiden vaasien kuvia jo 1970-luvulla.


Suomessa julkisuuteen nousi apulaisprofessori Saara Lilja, joka alkoi 1970-luvun lopulla tutkia Rooman valtakunnassa ilmenevää homoseksuaalisuutta ja sitä koskevaa lainsäädäntöä. Hän joutui syventymään samalla Kreikan vastaaviin ilmiöihin. Saara Lilja piti 1980-luvun puolivälissä monia yleisöluentoja kreikkalaisista vaaseista ja Rooman vallan aikaisesta lainsäädännöstä. Luennot olivat hyvin suosittuja, koska erityisesti Kreikka oli suosittu matkailukohde.

Apulaisprofessori Lilja paljasti, miten tutkijapiireissä hän kohtasi torjuntaa. Hänen tutkimuskohdettaan pidettiin outona, mutta häntä ei avoimesti kuitenkaan epäilty ”sellaiseksi”. Opiskelijat eivät suostuneet ottamaan professori Liljan tarjoamia homoaihetta omien opinnäytteidensä aiheiksi. Voisihan joku luulla, että he tekevät tutkimusta ”omassa asiassaan”.

Vanhassa äänitteessä apulaisprofessori Saara Lilja kertoo tutkimustensa taustaa ja hieman sivuaa syntyneitä epäluuloja.

Audio
Äänite on vuodelta 1984.


Luennon jälkeisessä yleisökeskustelussa puhuttiin vapaammin suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Elettiin vuotta 1984, eikä monetkaan olleet vielä tottuneet tällaiseen keskusteluteemaan.

Audio

Lauantaina radiohaastattelussa tutkija Osmo Kontula kertoi samansuuntaisesti, että kun hän alkoi tutkia suomalaisten seksuaalisuutta, se herätti huomiota. Kaikenlainen seksuaalisuuden tutkiminen aiheutti vielä 1970-luvulla kummastusta kollegoissa.


Huomautus: Tieteen päivien esityksissä ei käsitelty homoseksuaalisuutta. Se on tämän artikkelin kirjoittajan omaa tekstiä ja omia äänitallenteita.

22 kommenttia

Antiikin Kreikassa oli homoseksuaalisuuttakin ja lesbolaisuuttakin,
mutta siellä oli hyvin paljon biseksuaalista pederastiaa.
Antiikin miespoika-seksihän ei varinaisesti ollut homoseksuaalisuutta, vaan biseksuaalisuutta, eli siellä bisseukkeleilla oli se vaimo ja sitten se leikkikalupoju.
Jos rehellisesti sanotaan.
Toki siellä oli myös homomiespareja, mutta se ei ollut niin hyväksyttyä.

Eli kun puhutaan homoseksuaalisuudesta, ei pitäisi puhua ihan jostain täysin muusta.

Toisaalta sitten maailmanhistoriaa päsmäröivässä länsimaalaisuus-keskeisen ajattelun tieteenteossa ja historiassa antiikin Kreikka nostetaan keskiöön, vaikka esim. intiaanikulttuurien Amerikoissa seksuaalisuus oli jopa vieläkin keskeisemmin avoimen monimutoista, tai sitten antiikin Kreikan tapaista paikkapaikoin, etenkin niissä Väli-Amerikan kaupunkikulttuureissa.

Mutta sitten myös Afrikassa, Aasiassa ja Tyynen valtameren kulttuureissa on homoseksuaalisuutta tai biseksuaalisuutta ollut ihan kulttuuritasolla.

Ja unohtamatta suomalais-ugrilaisten pohjoisen kansojen seksuaalisuutta.

Mutta kun tuolla tieteenteossa on Lähi-itä -navan ympärillä pyöriviä uskovaisia, niin kaikki lähtee toki sieltä käsin ja sitten "kristillisen" Euroopan historiaonanoinnin parissa pyörimään herkästi.

Kommenttia muokattu: 16.01.2017 klo 22:20
  • 2 / 22
  • Ihmettelijä
  • 17.1.2017, 13.24
Antiikin Kreikassa ei ollut homo-bi tai heteroseksuaaleja. Nämä käsitteet on täysin 1800-luvun lopun psykiatrien keksimiä.. Lukuisia ilmaisuja oli seksiakteille saman ja eri sukupuolisten välillä pilvinpimein mutta kukaan ei ollut mikään seksuaali. Ei ollut mitään bi-ukkeleita vaan naimattomien miesten suhteet puberteetti-ikäisiin poikiin kuului osana kansalaiskasvatusta jo siitäkin syystä että tyttöjen ja naisten eroottiset seikkailut ennen ja varsinkin jälkeen olivat jyrkästi kiellettyjä. Kun mies tuli naimaikään nämä samansukupuoliset suhteet loppuivat myös. Se oli normi. Mitään kulttuuria ei ole enemmän väärinymmärretty-ja käytetty kuin antiikin Kreikkaa homojen puolesta ja vastaan