"Johtajaylilääkärit olivat linjanneet naisparit ja itselliset naisparit hedelmöityshoitojen ulkopuolelle"
Smo, olethan perehtynyt asiaan? Lahjoitetuilla sukusoluilla suoritettujen hedelmöityshoitojen ulkopuolella ovat julkisella puolella myös heteroparit.
Jos katsotaan, että yhteiskunnan tulee tehdä poikkeus tilanteessa, jossa miehen sukusoluja ei ole tarjolla, niin sitten jo viimeistään tulee tehdä poikkeus myös tilanteessa, jossa kohtua ja munasoluja ei ole tarjolla. Resurssikysymysten lisäksi luulen, että tämä ristiriita on yksi syy tämänhetkiseen polemiikkiin.
Jahas, ujeltaako smo:n suunnalla vuorostaan, oliko oikea termi pirunviulu?
1. Yllä teen huomion nykytilasta sekä odotettavissa olevasta, jos tietty polku valitaan. Kyseessä ei ole mielipide.
2. Mikäli aletaan katsoa äidiksi tulemisen kuuluvan terveyteen sellaisella perustavaa laatua olevalla tavalla, että sen suhteen raja siirretään julkisella puolella sukusoluja koskevaksi (=kunnat alkavat maksaa spermapankeista luovuttajineen jne), niin sitten tullaan varsinaiseen kansalaisten yhdenvertaisuusongelmaan. Mitä tehdään, kun kohduton ja/tai munasarjaton nainen tulee pyytämään julkiselta puolelta hedelmöityshoitoa yhdenvertaisuuteen vedoten? Mitä tehdään, kun mies tekee saman?
3. kohdunsiirto ei ole vielä pitkään aikaan rutiinirealiteetti, joten sen voi rauhassa jättää yhtälöstä. Väliaikainen, siirretty kohtu immunosuppressiivivaatimuksineen ja hylkimisreaktion uhkineen on sekä sikiön että kantajan kannalta huomattavan riskaabeli. Sijaissynnytys on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.
Ja vielä, on mielestäni jälleen huonon hallinnon ja kehnon poliittisen päätösprosessin merkki, että tässäkin asiassa ratkaisua joudutaan etsimään oikeustoimelta.
Eikös tässä ole jouluviikonlopuksi jotain myrskyä luvattu, niin voi ujeltaakin - nimittäin tuuli nurkissa.
Mielipiteestä ei ole kyse siinäkään, että johtajaylilääkärit ovat tehneet kiistanalaisia ratkaisuja, joita on kritisoitu laajalti. Uutisen aihe oli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tekemä ratkaisu, jonka taustalla isossa roolissa oli kantelun tehneen itse hankkimat sukusolut. Seutaavana iltapäivänä tuli sitten johtajaylilääkärien näkemys asiaan.
Uutisessa ei ole otettu kantaa puolesta tai vastaan, vaan kerrotaan ensin yhden ja päivityksen jälkeen toisenkin tahon ilmaisemasta kannasta asiaan.
Se, mitä tehdä kun kohduton ja/tai munasarjaton henkilö pyytää hedelmöityshoitoa, on eri kysymys. Kaikkia asioita ei yhdellä sormennäpäytyksellä maailmasta valitettavasti saa korjattua.
Sijaissynnytys ei ole verrattavissa hedelmöityshoitoihin. Ensimmäisessä objektina on elävä olento, jota viimeistään syntymän hetkestä lukien voidaan ihmisyksilöksi kutsua - ja se tekee asiasta ongelmallisen. Jälkimmäisessä tapauksessa objektina ovat sukusolut, joissain tapauksissa jo hedelmöityneet/hedelmöitetyt - mutta ei ihmisyksilö.
Mitä taas tulee hallinnon ja poliittisen päätöksenteon hyvyyteen/huonouteen, niin on tietysti kovin pohjoismaista, että lainsäädäntöä täydennetään/punnitaan suhteellisen vähän tuomioistuimissa. Toki siellä missä ei täydennetä, on oikeuslaitos viritetty toimimaan hieman toisin.
Hienoa, että teit lisäyksen laatimaasi artikkeliin.
Pirunviululta kuulosti kohdunsiirtokommenttisi.
Kuulostaisi siltä, että johtajaylilääkärien ratkaisuja ovat saattaneet kritisoida tahot, joilla ei ole tarpeeksi tietoa lääketieteestä, terveystoimesta ja laeista, jotka sitovat lääkärin toimintaa julkisella puolella, virkamiehenä. Yksi niistä on nimenomaa periaate kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Siihen kuuluu, että kaikille tarjotaan vastaava terveyspalvelu tai sitten kenellekään ei tarjota kyseistä palvelua. Tästä syystä seuraava käsityksesi on virheellinen ja osoittaa näkökentän suppeutta: "Se, mitä tehdä kun kohduton ja/tai munasarjaton henkilö pyytää hedelmöityshoitoa, on eri kysymys." Ylilääkärit ovat toivoneet asian käsittelyä ensisijaisesti THL:ssä. On harmillista, että tiedotusvälineet uutisoivat asioista epätasapainoisesti.
Joka tapauksessa on hyvä, että asiaa puidaan. Luulen, että ratkaisut tässäkin kohtaa toden teolla kertovat maamme käsityksistä tasavertaisuudesta. Toivoisin, että nämä solmukohdat havaittaisiin ennalta ja ratkaistaisiin poliittisellä päätöksellä proaktiivisesti eikä jälkijunassa takaovien kautta. Tai "tottelmattomien" kentällä toimijoiden kautta.
Sijaissynnytyksessä korvataan sellainen raskauteen liittyvä elementti, jota kaikilla ei ole, kuten tehdään siemennesteenkin osalta. Joka tapauksessa kaiken hedelmöityshoidon voi nähdä yhteisöllisenä: siihen tarvitaan muitakin osapuolia, kuin vanhemmat. Jossain tilanteessa mies voi päättää auttaa muita lahjoittamalla siemennestettään, joissain tilanteessa nainen voi päättää auttaa muita lahjoittamalla kohtuaikaa. Vastasyntyneen kannalta oleellista on, että hän saa huolenpitoa ja ruokaa. Kohtulahjasta on jo tietoa usean tieteellisen artikkelin verran ja lisää tulee koko ajan maista, joissa se on sallittu.
Tuollainen ns. "kohtuaika" on eri kategoriaan kuuluva asia kuin miehen spermaruikkaus tai naiselta otettu munasolu. Sijaissynnytyksn merkittäviin ongelmiin kuuluu se, että lapselta tulee riistetyksi tätä kantanut ja tämän synnyttänyt äiti.
En pitäisi näkökentän suppeutena käsitystä siitä, että jos jokin asia on mahdollista (riittävän turvallisesti) tehdä, eikä se loukkaa muiden oikeuksia, niin se voidaan tehdä - vaikka jonkun toisen kohdalla asiat eivät ole yhtä mahdollisia.
Äidiksi kutsutaan naispuolista vanhempaa. Vanhemmuus alkaa toden teolla kaikkien osapuolten kannalta syntymästä. Sikiöllä ei maailmassaan ole ihmisiä, sillä on ympäristö.
Käsityksesi äitiydestä, erityisesti muuhun vanhemmuuteen verrattuna näyttäisi olevan värittynyt. Eihän tämä toki ole ihme, kun näkee ja kuulee, mitä tarinoita äitiyteen ja mitä tarinoita isyyteen liitetään tällä hetkellä. Se on jonkin verran outoa, että näitä tarinoita toistetaan esim. tällä sivustolla. Laitan tähän jälleen linkin tieteelliseen katsauksen kohtulahjan lopputulemista vuodelta 2015 (lisätty 2016), laatijoina Suomesta Väestöliiton tutkija sekä tutkijoita Ruotsin, Tanskan ja Norjan yliopistoklinikoista.
Niin, "toden teolla" on ihanteellisen sopiva nimitys kuvaamaan virstanpylvästä vähemmän tarkkarajaisessa tapahtumasarjassa, jossa ei ole kovin selvää se, missä jokin oikeasti alkaa tai päättyy; on vain nimityksiä eri vaiheille, jotka kuitenkin taitavat olla lähempänä liukumia.
Kun kaikki osapuolet otetaan huomioon, niin heistä kantajan vuoksi tuo "toden teolla".
Raskausaika hormonikylpyineen valmistaa raskaana olijaa äitiyteen. Äiti hän ei toki vielä ole muuta kuin mieliku(vitukse)ssaan ennenkuin sellaiseksi syntymän jälkeen ajan kanssa tulee. Mutta hän on se taho, jonka terveys ja psyyke tulee sijaissynnyttämisessä erityisen tarkoin ottaa huomioon.
Tästä syystä tuo "toden teolla". Muutoin lause pätisi ilmankin sitä.
