Ensi vuoden Ystävänpäiväksi myös Kansallinen audiovisuaalinen arkisto eli Kavi on tehnyt nettiäänestyksen, jossa suomalaiset voivat valita lempielokuviaan. 3 suosituinta leffaa esitetään ystävänpäivänä 14.2. elokuvateatteri Orionissa (ja lisäksi myös 18.2., kaksin aina komeampi -tyyliin).
Mahtaakohan missään olla säilynyt historiatietoja niistä suomalaisista hlbt-ihmisisstä, jotka ehtivät käydä myös esim. Berliinin 1900-luvun alun hlbt-ravintoloissa; tai Ranskassaa, Hollannissa, Tanskassa, jopa Britanniassa.
Malminrinteessä sijainneen Luccin tanssien järjestäjä ei tietojeni mukaan ollut Sirkka/Psyke, vaan yksityinen homomies. Ravintola oli toisessa kerroksessa. Tila on muutettu asunnoiksi, ja jäljellä on vain ravintolan rappuun johtanut ulko-ovi.
Setan disko Polilla toimi osan aikaa kahtena iltana viikossa, torstaina ja lauantaina.
Ravintola Gambrinin osti Ravintola Oy Afrodite, jonka pääomistajia tuolloin olivat Seta-säätiö ja Tuomo Isotalo, ravintola-alan ammattilainen. Seta ei ole koskaan ollut omistajana eikä siis ole perustanut ravintolaa.
Ravintoal Luccista kertoo aikalaislähde, Hymy lehti, jota Vaeltaja siteeraa täällä: http://ranneliike.net/teema/hymy-lehden-kohureportaasi-lucci-ravintolasta-1969?aid=1206
"Sisälle pääsivät vain ne harvat, joilla oli esittää ovikerberokselle harvinaislaatuinen kutsukortti. Tuo kutsukortti oli postisiirron maksukortin kantaosa, jonka toisella puolellla mainittiin tilin n:o 9603 omistaja, Keskusteluseura Psyke ja toiselle puolelle oli leimattu ravintola Luccin nimi ja osoite Malminrinne 4."
Sirkka ei ollut tuolloin vielä mukana, hän tuli vasta 70-luvun puolella. Mutta samaa jatkumoa nuo tanssit ovat, vasta myöhemmin niitä alettiin kutsua Sirkan tansseiksi, kun Sirkka niissä enännöi.
Tanssi-illat Vanhalla Polilla olivat torstai ja sunnuntai. Sunnuntai on unohtunut tekstistäni. Mutta ei meille kakkosluokan kansalaisille lauantai-iltoja annettu opiskelijaraflasta, silloin bailasivat heterot.